Kaikki Te arvoisat ihmiset jotka selitätte että:
1.) Jossain vaiheessa - ja teidän mukaanne joskus vasta vuosien päästä suhteen alusta - arki valtaa suhteen ja mies muuttuu kaljaa litkiväksi sohvaperunaksi.
2.) Suhteessa voi ihastua toiseen - ja teidän mukaanne jopa joskus rakastua - ilman että Teidän nykyisessä suhteessanne on sen kummempaa vikaa.
Teitä Minä kutsun "eläviksi kuolleiksi".
Minulla oli itselläni nuorempana lyhyitä suhteita ja sitten elinkin läpi kaksi pidempää suhdetta, joista toinen lyhyempi -"vain" kaksi vuotta kestänyt ihana ihmissuhde- päättyi miehen ihastuttua ja rakastuttua toiseen naiseen.
No - minkäs sille tekee. Elämä on ihanaa ja valitettavasti aina ei voi voittaa. Tällä kertaa joku toinen valloitti tuon miehen sydämen. Sellaista se elämä on. Suhteita tulee ja menee.
Sitten minäkin löysin miehen joka ei minua jätä eikä petä. Löysin miehen josta jo muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen tiesin varmasti sisimmässäni että "tässä hän on". Nyt olemme olleet 12 vuotta yhdessä, josta 6 vuotta kihloissa. Naimisiin meillä ei ole hoppu, mutta kaksi lasta olemme saaneet.
Meidän suhteemme ei ole arkipäiväistynyt, eikä mieheni ole mihinkään muuttunut. Eipä tullut kaverista sohvaperunaa eikä minusta kotipiikaa tai tuttavallisemmin vaimo-nimellä kutsuttua lapsenvahtia.
Tuli ihana perhe, jossa mies ei petä, jossa nainen ei petä ja jossa ei koko suhteen aikana ole kumpikaan "ihastunut" tai "rakastunut" toiseen.
Kyllä se kuulkaa niin on ettei ihmisen tarvitse olla onneton suhteessaan.
Ja kyllä se kuulkaa niin että sen tuntee sisällään jo kauan ennen suhteen lopullista kuolemista ettei suhde tule toimimaan.
Muutama tunnusmerkki ja ajattelemisen aihetta nuoremmille:
Ihastuminen/rakastuminen toiseen:
- Miksi parisuhteessa ollaan? Koska rakastetaan ja halutaan olla sen toisen puoliskon kanssa. Jos rakastaa jotain toista niin uskokaa pois - ei tule kestämään Teidän rakkautenne, sillä rakkautenne etsii näköjään vielä "sitä oikeaa" kohdettaan...tai sitten rakkaus joka kerran on ollut ei olekaan enää läsnä suhteessaanne. Niin se vain joskus menee.
Seksi ei maistu:
- Kaiken pahan alku ja juuri. Intohimon ja toisen viettelemisen päättyminen kertoo paljon suhteenne tilasta. Jos itse et halua häntä tai kumppanisi ei halua sinua on se merkki siitä että suhteesta puuttuu jotain tärkeää. Alkuhuumaa arkipäiväisempää - mutta ei silti tylsää ja ankeaa- elämä voi olla vielä olla, mutta jos seksikin puuttuu. Miettikää nyt vähän!
Jos suhteen tulevaisuus arveluttaa huolestuttavalla tavalla:
- Ainahan sitä joskus suhteissaan miettii ja vastaan tulee tilanteita joissa kyseenalaistaa elämänsä laadun. Mutta jos ihan tosissaan Teitä arveluttaa se että "tätäkö tämä nyt on koko loppuelämäni ajan?" tai että "voisinko olla onnellisempi jossain muualla?". Eli jos mieltänne todella painaa epäilys siitä ettei paikkasi olisikaan tämän henkilön rinnalla - Sinun tulee ottaa selvää siitä.
Minun vanhempani tapasivat toisensa 23-vuotiaina. Yhteen ei jääty tottumuksen voimasta tai siksi että olisi tullut lapsia. He ovat pysyneet yhdessä 40 vuotta koska rakastavat toisiaan.
Sisareni ovat löytäneet "sen oikean" opin ja erehdyksen kautta - vaikka onhan jokainen ihmissuhde meille tärkeä elämäntiellämme. Kaikesta oppii.
Minäkin löysin. Kahden pitkän ja usean lyhyen suhteen jälkeen.
Menestystä kaikille niille, jotka uskaltavat etsiä onnellisuutta elämäänsä!!!
1.) Jossain vaiheessa - ja teidän mukaanne joskus vasta vuosien päästä suhteen alusta - arki valtaa suhteen ja mies muuttuu kaljaa litkiväksi sohvaperunaksi.
2.) Suhteessa voi ihastua toiseen - ja teidän mukaanne jopa joskus rakastua - ilman että Teidän nykyisessä suhteessanne on sen kummempaa vikaa.
Teitä Minä kutsun "eläviksi kuolleiksi".
Minulla oli itselläni nuorempana lyhyitä suhteita ja sitten elinkin läpi kaksi pidempää suhdetta, joista toinen lyhyempi -"vain" kaksi vuotta kestänyt ihana ihmissuhde- päättyi miehen ihastuttua ja rakastuttua toiseen naiseen.
No - minkäs sille tekee. Elämä on ihanaa ja valitettavasti aina ei voi voittaa. Tällä kertaa joku toinen valloitti tuon miehen sydämen. Sellaista se elämä on. Suhteita tulee ja menee.
Sitten minäkin löysin miehen joka ei minua jätä eikä petä. Löysin miehen josta jo muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen tiesin varmasti sisimmässäni että "tässä hän on". Nyt olemme olleet 12 vuotta yhdessä, josta 6 vuotta kihloissa. Naimisiin meillä ei ole hoppu, mutta kaksi lasta olemme saaneet.
Meidän suhteemme ei ole arkipäiväistynyt, eikä mieheni ole mihinkään muuttunut. Eipä tullut kaverista sohvaperunaa eikä minusta kotipiikaa tai tuttavallisemmin vaimo-nimellä kutsuttua lapsenvahtia.
Tuli ihana perhe, jossa mies ei petä, jossa nainen ei petä ja jossa ei koko suhteen aikana ole kumpikaan "ihastunut" tai "rakastunut" toiseen.
Kyllä se kuulkaa niin on ettei ihmisen tarvitse olla onneton suhteessaan.
Ja kyllä se kuulkaa niin että sen tuntee sisällään jo kauan ennen suhteen lopullista kuolemista ettei suhde tule toimimaan.
Muutama tunnusmerkki ja ajattelemisen aihetta nuoremmille:
Ihastuminen/rakastuminen toiseen:
- Miksi parisuhteessa ollaan? Koska rakastetaan ja halutaan olla sen toisen puoliskon kanssa. Jos rakastaa jotain toista niin uskokaa pois - ei tule kestämään Teidän rakkautenne, sillä rakkautenne etsii näköjään vielä "sitä oikeaa" kohdettaan...tai sitten rakkaus joka kerran on ollut ei olekaan enää läsnä suhteessaanne. Niin se vain joskus menee.
Seksi ei maistu:
- Kaiken pahan alku ja juuri. Intohimon ja toisen viettelemisen päättyminen kertoo paljon suhteenne tilasta. Jos itse et halua häntä tai kumppanisi ei halua sinua on se merkki siitä että suhteesta puuttuu jotain tärkeää. Alkuhuumaa arkipäiväisempää - mutta ei silti tylsää ja ankeaa- elämä voi olla vielä olla, mutta jos seksikin puuttuu. Miettikää nyt vähän!
Jos suhteen tulevaisuus arveluttaa huolestuttavalla tavalla:
- Ainahan sitä joskus suhteissaan miettii ja vastaan tulee tilanteita joissa kyseenalaistaa elämänsä laadun. Mutta jos ihan tosissaan Teitä arveluttaa se että "tätäkö tämä nyt on koko loppuelämäni ajan?" tai että "voisinko olla onnellisempi jossain muualla?". Eli jos mieltänne todella painaa epäilys siitä ettei paikkasi olisikaan tämän henkilön rinnalla - Sinun tulee ottaa selvää siitä.
Minun vanhempani tapasivat toisensa 23-vuotiaina. Yhteen ei jääty tottumuksen voimasta tai siksi että olisi tullut lapsia. He ovat pysyneet yhdessä 40 vuotta koska rakastavat toisiaan.
Sisareni ovat löytäneet "sen oikean" opin ja erehdyksen kautta - vaikka onhan jokainen ihmissuhde meille tärkeä elämäntiellämme. Kaikesta oppii.
Minäkin löysin. Kahden pitkän ja usean lyhyen suhteen jälkeen.
Menestystä kaikille niille, jotka uskaltavat etsiä onnellisuutta elämäänsä!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No tuotapa oli kiva lukea:-) Antoi uskoa ja toivoa omiin ajatuksiin - tattis! :-) Hyvää vuoden alkua sinulle!
vähän siltä, että nykyaikana etsitään sitä onnellisuutta vähän turhankin lujalla vauhdilla omaan elämään. Vaihdetaan kumppania useammin kuin paitaa...
Ollaan yhden kanssa kunnes löydetään parin vuoden päästä parempi. Tehdään pari lasta kunnes taas erotaan, koska onni ei ollutkaan siinä suhteessa. Sitten alkaa onnen etsiminen uusperheessä.
Ihmisillä on mielestäni hiukan liikaakin uskallusta etsiä omaa onneaa! Olen sitä mieltä, että onni on meissä itsessämme. Voimme jakaa onnellisuuttamme muille, mutta ihan varmasti ainakaan minun onneni ei ikinä ole ollut kätkettynä mieheeni tai poikakavereihini ennen häntä.
Rakastan ihmisiä. Tuntui pahalta, kun kirjoitit "Elävät kuolleet". Miksi arvostelet toisten elämää jos omasi on kunnossa?
Niin, nykyisessä minäkeskeisessä (länsi)maailmassa ihmissuhteestakin on tullut kulutustavara, tai sitten siitä haetaan extremekokemuksia. Heti mulle kaikki tänne, mulla on oikeus saada mitä haluan, itse asiassa maailma on mulle velkaa kaiken tämän, mä haluun saada hyviä viboja paljon ja mieluusti loppuelämäni.
En näkisi nykymenon ongelmana onnellisuuden etsimistä, vaan sitä että termiä "onnellisuus" ei enää ymmärretä. Meistä turhan moni tavoittelee apinan raivolla kuuta taivaalta, kartanovolvoa, omakotitaloa järven rannalta keskeltä kaupunkia, huvilaa saaristosta, kaunista ja akateemista puolisoa, kahta fiksua ja nättiä lasta, muotovaliokoiraa, parempaa asemaa firmassa, isompaa palkkapussia, tiukempaa kroppaa ja muodikkaampia vaatteita. Eletään ikuisessa epävarmuudessa valintojen kanssa: mistä voin olla varma siitä, että juuri tämä auto/talo/ihminen on minulle se oikea, jossainhan voi olla vielä parempi? Etsitään, kaihotaan ja haaveillaan, eikä koskaan pysähdytä katsomaan mitä jo on: miten silloin voitaisiin olla onnellisia?
Onnellisuus on omasta mielestäni sitä, että ihminen on tyytyväinen siihen mitä hänellä on. Tyydytään siihen mitä on saatu ja saavutettu, hyväksytään tehdyt valinnat ja kannetaan niistä vastuu. Aina ei voi mennä hyvin, ja senkin onnellinen ihminen ymmärtää ja hyväksyy: jos aina olisi yhtä auringonpaistetta, eihän sitä tietäsi ellei välillä olisi pilvistä?
Just.
Kuvaamasi kaltainen yltiöpäinen onnellisuuden tavoittelu vastaa täysin elämäntapaa, jota olen nimittänyt "Sit ku -elämäksi". "Sit ku saan sitä ja tätä niin johan onni alkaa kukoistaa...". Elämä ja onnellisuus sen mukana on aina ikäänkuin tulevaisuudessa ja niidenhän pitäisi olla tässä ja nyt!
Joopa. Auringonpaistetta tuskin huomaa, ellei välillä sada. Nyt olen myös tajunnut sen, että pitkässä auringonpaisteessa tulee kuuma...
Hyvältähän tuo kuullostaa.
Toivottavasti saatte elää yhtä onnellisina loppuelämänne. Mutta muista: parisuhteen onni ei ole koskaan eikä missään itsestäänselvyys. Töitä sen eteen on tehtävä jatkuvasti ja siltikin voi toisen menettäminen iskeä kuin salama taivaalta. Ihmiset kun muuttuvat koko ajan ja se mikä oli eilen, ei välttämättä ole tänään.