Kaikki Te arvoisat ihmiset jotka selitätte että:
1.) Jossain vaiheessa - ja teidän mukaanne joskus vasta vuosien päästä suhteen alusta - arki valtaa suhteen ja mies muuttuu kaljaa litkiväksi sohvaperunaksi.
2.) Suhteessa voi ihastua toiseen - ja teidän mukaanne jopa joskus rakastua - ilman että Teidän nykyisessä suhteessanne on sen kummempaa vikaa.
Teitä Minä kutsun "eläviksi kuolleiksi".
Minulla oli itselläni nuorempana lyhyitä suhteita ja sitten elinkin läpi kaksi pidempää suhdetta, joista toinen lyhyempi -"vain" kaksi vuotta kestänyt ihana ihmissuhde- päättyi miehen ihastuttua ja rakastuttua toiseen naiseen.
No - minkäs sille tekee. Elämä on ihanaa ja valitettavasti aina ei voi voittaa. Tällä kertaa joku toinen valloitti tuon miehen sydämen. Sellaista se elämä on. Suhteita tulee ja menee.
Sitten minäkin löysin miehen joka ei minua jätä eikä petä. Löysin miehen josta jo muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen tiesin varmasti sisimmässäni että "tässä hän on". Nyt olemme olleet 12 vuotta yhdessä, josta 6 vuotta kihloissa. Naimisiin meillä ei ole hoppu, mutta kaksi lasta olemme saaneet.
Meidän suhteemme ei ole arkipäiväistynyt, eikä mieheni ole mihinkään muuttunut. Eipä tullut kaverista sohvaperunaa eikä minusta kotipiikaa tai tuttavallisemmin vaimo-nimellä kutsuttua lapsenvahtia.
Tuli ihana perhe, jossa mies ei petä, jossa nainen ei petä ja jossa ei koko suhteen aikana ole kumpikaan "ihastunut" tai "rakastunut" toiseen.
Kyllä se kuulkaa niin on ettei ihmisen tarvitse olla onneton suhteessaan.
Ja kyllä se kuulkaa niin että sen tuntee sisällään jo kauan ennen suhteen lopullista kuolemista ettei suhde tule toimimaan.
Muutama tunnusmerkki ja ajattelemisen aihetta nuoremmille:
Ihastuminen/rakastuminen toiseen:
- Miksi parisuhteessa ollaan? Koska rakastetaan ja halutaan olla sen toisen puoliskon kanssa. Jos rakastaa jotain toista niin uskokaa pois - ei tule kestämään Teidän rakkautenne, sillä rakkautenne etsii näköjään vielä "sitä oikeaa" kohdettaan...tai sitten rakkaus joka kerran on ollut ei olekaan enää läsnä suhteessaanne. Niin se vain joskus menee.
Seksi ei maistu:
- Kaiken pahan alku ja juuri. Intohimon ja toisen viettelemisen päättyminen kertoo paljon suhteenne tilasta. Jos itse et halua häntä tai kumppanisi ei halua sinua on se merkki siitä että suhteesta puuttuu jotain tärkeää. Alkuhuumaa arkipäiväisempää - mutta ei silti tylsää ja ankeaa- elämä voi olla vielä olla, mutta jos seksikin puuttuu. Miettikää nyt vähän!
Jos suhteen tulevaisuus arveluttaa huolestuttavalla tavalla:
- Ainahan sitä joskus suhteissaan miettii ja vastaan tulee tilanteita joissa kyseenalaistaa elämänsä laadun. Mutta jos ihan tosissaan Teitä arveluttaa se että "tätäkö tämä nyt on koko loppuelämäni ajan?" tai että "voisinko olla onnellisempi jossain muualla?". Eli jos mieltänne todella painaa epäilys siitä ettei paikkasi olisikaan tämän henkilön rinnalla - Sinun tulee ottaa selvää siitä.
Minun vanhempani tapasivat toisensa 23-vuotiaina. Yhteen ei jääty tottumuksen voimasta tai siksi että olisi tullut lapsia. He ovat pysyneet yhdessä 45 vuotta koska rakastavat toisiaan.
Sisareni ovat löytäneet "sen oikean" opin ja erehdyksen kautta - vaikka onhan jokainen ihmissuhde meille tärkeä elämäntiellämme. Kaikesta oppii.
Minäkin löysin. Kahden pitkän ja usean lyhyen suhteen jälkeen.
Menestystä kaikille niille, jotka uskaltavat etsiä onnellisuutta elämäänsä!!!
1.) Jossain vaiheessa - ja teidän mukaanne joskus vasta vuosien päästä suhteen alusta - arki valtaa suhteen ja mies muuttuu kaljaa litkiväksi sohvaperunaksi.
2.) Suhteessa voi ihastua toiseen - ja teidän mukaanne jopa joskus rakastua - ilman että Teidän nykyisessä suhteessanne on sen kummempaa vikaa.
Teitä Minä kutsun "eläviksi kuolleiksi".
Minulla oli itselläni nuorempana lyhyitä suhteita ja sitten elinkin läpi kaksi pidempää suhdetta, joista toinen lyhyempi -"vain" kaksi vuotta kestänyt ihana ihmissuhde- päättyi miehen ihastuttua ja rakastuttua toiseen naiseen.
No - minkäs sille tekee. Elämä on ihanaa ja valitettavasti aina ei voi voittaa. Tällä kertaa joku toinen valloitti tuon miehen sydämen. Sellaista se elämä on. Suhteita tulee ja menee.
Sitten minäkin löysin miehen joka ei minua jätä eikä petä. Löysin miehen josta jo muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen tiesin varmasti sisimmässäni että "tässä hän on". Nyt olemme olleet 12 vuotta yhdessä, josta 6 vuotta kihloissa. Naimisiin meillä ei ole hoppu, mutta kaksi lasta olemme saaneet.
Meidän suhteemme ei ole arkipäiväistynyt, eikä mieheni ole mihinkään muuttunut. Eipä tullut kaverista sohvaperunaa eikä minusta kotipiikaa tai tuttavallisemmin vaimo-nimellä kutsuttua lapsenvahtia.
Tuli ihana perhe, jossa mies ei petä, jossa nainen ei petä ja jossa ei koko suhteen aikana ole kumpikaan "ihastunut" tai "rakastunut" toiseen.
Kyllä se kuulkaa niin on ettei ihmisen tarvitse olla onneton suhteessaan.
Ja kyllä se kuulkaa niin että sen tuntee sisällään jo kauan ennen suhteen lopullista kuolemista ettei suhde tule toimimaan.
Muutama tunnusmerkki ja ajattelemisen aihetta nuoremmille:
Ihastuminen/rakastuminen toiseen:
- Miksi parisuhteessa ollaan? Koska rakastetaan ja halutaan olla sen toisen puoliskon kanssa. Jos rakastaa jotain toista niin uskokaa pois - ei tule kestämään Teidän rakkautenne, sillä rakkautenne etsii näköjään vielä "sitä oikeaa" kohdettaan...tai sitten rakkaus joka kerran on ollut ei olekaan enää läsnä suhteessaanne. Niin se vain joskus menee.
Seksi ei maistu:
- Kaiken pahan alku ja juuri. Intohimon ja toisen viettelemisen päättyminen kertoo paljon suhteenne tilasta. Jos itse et halua häntä tai kumppanisi ei halua sinua on se merkki siitä että suhteesta puuttuu jotain tärkeää. Alkuhuumaa arkipäiväisempää - mutta ei silti tylsää ja ankeaa- elämä voi olla vielä olla, mutta jos seksikin puuttuu. Miettikää nyt vähän!
Jos suhteen tulevaisuus arveluttaa huolestuttavalla tavalla:
- Ainahan sitä joskus suhteissaan miettii ja vastaan tulee tilanteita joissa kyseenalaistaa elämänsä laadun. Mutta jos ihan tosissaan Teitä arveluttaa se että "tätäkö tämä nyt on koko loppuelämäni ajan?" tai että "voisinko olla onnellisempi jossain muualla?". Eli jos mieltänne todella painaa epäilys siitä ettei paikkasi olisikaan tämän henkilön rinnalla - Sinun tulee ottaa selvää siitä.
Minun vanhempani tapasivat toisensa 23-vuotiaina. Yhteen ei jääty tottumuksen voimasta tai siksi että olisi tullut lapsia. He ovat pysyneet yhdessä 45 vuotta koska rakastavat toisiaan.
Sisareni ovat löytäneet "sen oikean" opin ja erehdyksen kautta - vaikka onhan jokainen ihmissuhde meille tärkeä elämäntiellämme. Kaikesta oppii.
Minäkin löysin. Kahden pitkän ja usean lyhyen suhteen jälkeen.
Menestystä kaikille niille, jotka uskaltavat etsiä onnellisuutta elämäänsä!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.