TekstiTV kirjoittaa 27.9. sivulla 804 kolmen tekstisivun verran isän korvaamattomuudesta lapselle. Lähteenä on www.mll.fi.
Jotenkin teksti ei ole "yhtenevä" avioerotapauksissa isään kohdistuvan negatiivisen suhtautumisen vuoksi. MLL kirjoittaa asiaa, mutta lakimiehet ja käräjäoikeudet toteuttavat usein omia linjauksiaan jotka ovat täysin päinvastaisia.
Muutoksia tähän isiin kohdistuvaan negatiiviseen suhtautumiseen on saatava.
Jotenkin teksti ei ole "yhtenevä" avioerotapauksissa isään kohdistuvan negatiivisen suhtautumisen vuoksi. MLL kirjoittaa asiaa, mutta lakimiehet ja käräjäoikeudet toteuttavat usein omia linjauksiaan jotka ovat täysin päinvastaisia.
Muutoksia tähän isiin kohdistuvaan negatiiviseen suhtautumiseen on saatava.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lakimiehet ovat sen puolella kenellä "näyttää" olevan rahaa. Kuitenkin ahneinkin lakimies on on kuolevainen. Kuulin juuri viikonloppuna, kun keskusteltiin yhdestä tutusta. Oli kuulema kuollut keväällä.
Kukaan ei ollut kiinnostunut, miten lasten elämä järjestyy.
Eroan paraikaa luonnehäiriöisestä miehestä, kaiken tämän keskellä yritän turvata lapsille isän? Jaan hoitovastuuta vastuuttoman isän kanssa. Tietoisena siitä että mies kiusaa minua vähintään kymmenen vuotta kunnes kuopus on täysi-ikäinen.
Tein nuo lapset tuon ihmisen kanssa, olen vastuussa siitä että suhde isän ja lasten välillä jos ei ihan toimi, on kuitenkin olemassa.
Olkoon mies mitä tahansa hän on isä.
Lapset ovat puoleksi tuota miestä, jos minä vihaan miestä, enkö vihaa tuota puolta lapsestani?
Se mitä voin tehdä on erota, tehdä toinen koti, jossa arki astuu kuvaan, ilman alituista härmäistä pelkoa.
Tässä yritin suojata lapsia, se onnistui ensimmäisen kymmenen vuotta kun olin itsetunnoton, arka ja suojaton.. kun vahvistuin mies alkoi muuttua vaaralliseksi lapsille?
Olkoon isä mitä tahansa hän on isä.
Jos isyys on vaikeaa ja raskasta, minä olen se joka kantaa taakkaa. Isä olkoon isä kun jaksaa ja haluaa??
Jonkun vain on oltava aikuinen, keskellä eron ja lasten lapsuuden.
Huh huh.
Olet ex-miehinesi ääritapaus joka ei koske
kuin pienen pientä osaa eropareista.
Suurin osa miehistä(isistä) kuitenkin haluaa
pitää yhteyden ja yhteiselämän lapsiinsa. Samoin lapset. Siihen nykyisellä 'järjestelmällä' on täysin naurettava, vanhanaikainen ja tuhoisa käsitys. Ja siitä kärsivät myös lapset.
Eikö tämä tapa ole ainut oikea, oli kyse kummasta vanhemmasta tahansa? se joka jaksaa on aikuinen, se joka ei jaksa, yrittää parhaansa sillä mitä on annettu. Se jaksava kantaa vastuun koko joukkiosta.
En minä yleistänyt, minä kerroin oman tarinani, yleistämiseen viittaavia sanoja en käyttänyt. Mutta tätä palstaa selatessa valitetaan varsin paljon siitä miten isä menettää lapsensa, ilman että teki muuta kuin seisoi kädet sivuilla ja antoi viedä lapsensa. Tapelkaa tapaamisen puolesta, ei lapsi siitä kärsi että näkee molempien vanhempien välittävän. Viimekädessä oikeus voi määrätä miten huoltajuus jaetaan.
Minusta vastuuta on sekin ettei muuta satojen kilometrien päähän, vaan jää asumaan niin lähelle että yhteishuoltajuus on mahdollista ja kitkatonta.
Kuinka moni vanhempi todella ajattelee lapsen parasta, kuka omaa mukavuutta? Ehkä uutta suhdetta jo ennen kuin entisestä on selvinnyt.
Tätä palstaa lukiessa vain tulee tunne etteivät ihmiset tee sitä mitä pitäisi, vaan itkevät jälkikäteen kuinka heille tehtiin pahaa, eikä pystynyt vaikuttamaan mihinkään??? Kyllä suomessa pystyy vaikuttamaan, mutta vaivaa on nähtävä, ja tuo on se jota en täältä löydä.. ihmistä joka näkisi vaivaa sen eteen että saisi tahtomansa.. lahjoina noita etuuksia harvoin jaetaan riitaisessa erossa.
oma eroni on riitainen, mies tekee kaiken kiusatakseen, vain sillä etten yritä kostaa, voin irtautua tästä.. jos menisin katkeruuteen ja kostoon, maksattaisin jokaisen ilkeyden.. menettäisin varmasti paljon enemmän.
Katkerana kun unohtaa pitää kiinni niistä asioista joilla oikeasti on merkitystä.
Miehen asema erossa on aivan erilainen, kuin naisen. Avioliittolaki on pääosiltaan 1930-luvulta. Sillä pyurittiin suojamaan agraariyhteiskunnassa pientilan emännän asema silloin niin harvinaisessa avioerotilanteessa. Koko sosiaali- ja oikeusjärjestelmä on rakennettu turvaamaan naisen asemaa erossa. Miestä varten ei samanlaista koneistoa ole olemassa.
Erossa mies on hyvin peloissaan siitä, että menettää lapsensa. Yleensähän koko avioeroon liittyvä neuvottelutilanne on täysin sairas: nainen pitää lapsia itsellään, piilottelee näitä vanhempiensa luona, tai eronneiden ystävättäriensä mökeillä. Mies ei näe lapsiaan ja samalla eroa kuukausia suunnitelleen ja järjestelleen naisen juristi kantaa miehen eteen papereita allekirjoitettavaksi.
Lisäksi mies tietää, että äiti voi myrkyttää lasten mielen helposti ja varmasti pyrkii käännyttämään lapset isäänsä vastaan, mikäli mies erossa ei suostu naisen vaatimuksiin. Tämän naisen juristi tekee vihjailuillaan erittäin selväksi.
Eron jälkeen on vaikea ryhtyä tappelemaan elatustuestakaan. Järjestelmähän on rakennettu niin, että isä käy oikeutta lapsiaan vastaan. Elatustukihan on itseasiassa määrätty lapsille. Jossain välissä vain asia on päässyt unohtumaan ja naiset mieltävät elatustuen omaksi tulokseen.
Vuosi sitten oli Helsingin Sanomissakin juttu, jossa haastateltiin Talouselämän eronnutta naistoimittajaa. Tämä toimittajatar valitti kuinka hänen on vaikea maksaa talolainaansa pois kun hänen "tulons" olivat vähentyneet. Toimittajatar tarkoitti tiulojensa vähenemisellä sitä, että hänen lastensa saama elatustuki oli pienentynyt lasten ollessa nyt joka toisen viikon isällään.