Molemminpuolista vai ei?

Tosiaankaan kyseessä ei ollut mikään rakkaus ensi silmäyksellä, vaan pikkuhiljaa olen huomannut naispuolisen työkaverini (varattu) viehättävän minua (varattu) päivä päivältä enemmän. Kyllähän näitä ihastumisia on ukkomiehen tien varrelle ennenkin sattunut, mutta tämä on ollut jotenkin täysin erilaista kuin aikaisemmin: yleensä kyseessä on salamannopea hullaantuminen, joka sitten laimenee muutamassa viikossa. Nyt taas on käynyt toisin päin: alkuun en erityisemmin tuntenut mitään viehtymistä, mutta pikkuhiljaa olen huomannut viihtyväni yhä paremmin hänen seurassaan ja nyt alkaa viikonloppuina ja lomina olla jo aika kova ikävä.

En vain tiedä onko tämä molemminpuolista. En voi sanoa kyseisen henkilön juurikaan seuraani välttelevän, mutta seuraan hakeutumisen motiiveista en ole varma. Millä ihmeellä saisin varmuuden asiasta? Jos vain voisin tietää tunteiden molemminpuoleisuudesta, olisin varmaan valmis jättämään kaiken vanhan.
173984
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Miten hän hakeutuu seuraasi? Tai miten te olette tekemisissä toistenne kanssa? Haluan tietää koska olen itse samassa tilanteessa. Tosin olen nainen.=)Siispä kerro kaikki?

Äänestä

Työpaikkaromanssit tuottaa vain pahaa mieltä.
Kannattaa lopettaa ja etsiä seuraa muualta.
Ongelmia tulee enempi kuin hyvää mieltä.

Äänestä
  • Olen samaa mieltä, että työpaikkaromansseista ei yleensä mitään hyvää seuraa. Mielestäni olisi rehdimpää, että lopettaisit entisen suhteesi ennen kuin edes haikailet uutta. Unohda tämä nainen ja keskity nykyiseen suhteeseesi. Joko jäät siihen ja unohdat kaiken muun tai sitten eroat ilman kolmatta osapuolta. Kirjoituksesi perusteella et ole kovin kypsä ihminen, kun et ajattele muita kuin itseäsi. Oletko yhtään ajatellut, miten paljon tuskaa tuollainen haihattelu voi aiheuttaa pahimmillaan kaikille osapuolille! Tule järkiisi ja sitten vasta jos olet jonakin päivänä vapaa etsit itsellesi vapaata seuraa. Toisten liittoja ei pidä omaa itsekkyyttään sotkea!

    Äänestä

  • Lopeta haaveilut kirjoitti:

    Olen samaa mieltä, että työpaikkaromansseista ei yleensä mitään hyvää seuraa. Mielestäni olisi rehdimpää, että lopettaisit entisen suhteesi ennen kuin edes haikailet uutta. Unohda tämä nainen ja keskity nykyiseen suhteeseesi. Joko jäät siihen ja unohdat kaiken muun tai sitten eroat ilman kolmatta osapuolta. Kirjoituksesi perusteella et ole kovin kypsä ihminen, kun et ajattele muita kuin itseäsi. Oletko yhtään ajatellut, miten paljon tuskaa tuollainen haihattelu voi aiheuttaa pahimmillaan kaikille osapuolille! Tule järkiisi ja sitten vasta jos olet jonakin päivänä vapaa etsit itsellesi vapaata seuraa. Toisten liittoja ei pidä omaa itsekkyyttään sotkea!

    Itse olet julma ja itsekäs ihminen, joka kuvittelee että ihmissuhteet ovat jotakin kauppatavaraa ja bisnessopimuksia.

    En minä ole tätä valinnut.

    Äänestä

Tutun oloista tarinaa... En olisi ikinä uskonut (tai toivonut) ihastuvani tuohon ihmiseen. Niin vain kävi, salakavalasti. Luulen, että hän tietää tunteeni... kaipa ihastus paistaa kilometrin päähän. Ehkäpä hän miettii myös motiivejani... se on ymmärrettävää. Tämä on yksi syy siihen, miksen hakeudu aktiivisesti sun seuraan. Toivoisin, että voitaisiin jutella asiasta. Tule Sinä TAAS juttusille kahdenkesken, kun tiedät, että mä olen niin pirun ujo... mutta jospa puhuttaisiin tällä kertaa "asiaa". Uskallatko/uskallanko?

Äänestä
  • En taida uskaltaa..=)

    Äänestä

  • Voisin uskaltaa.Mahdatkohan olla se keneksi sinua luulen???Siinäpä kysymys.PS.Olen muistanut syödä....=)

    Äänestä

  • jospa sittenkin.. kirjoitti:

    Voisin uskaltaa.Mahdatkohan olla se keneksi sinua luulen???Siinäpä kysymys.PS.Olen muistanut syödä....=)

    Enpä varmaan ole se, keneksi minua luulet... mutta sanonpa vaan, että taisit vähän huijata mua tänään, hitto vieköön. ;) Ihan kiva oli tosin jutella...

    Äänestä

  • huokaus... kirjoitti:

    Enpä varmaan ole se, keneksi minua luulet... mutta sanonpa vaan, että taisit vähän huijata mua tänään, hitto vieköön. ;) Ihan kiva oli tosin jutella...

    Olisi ollut niin kiva jos se olisit ollut sinä keneksi sinua luulin. Ei olisi tarvinnut enää olla ajatuksissa kokoa yötä..oli tosi kiva jutella.. tota huijaus juttua tosin en kyllä ymmärtänyt??=)Sanatkin menee näin ihastuksissaan ihan sekaisin...heh

    Äänestä

  • harmi... kirjoitti:

    Olisi ollut niin kiva jos se olisit ollut sinä keneksi sinua luulin. Ei olisi tarvinnut enää olla ajatuksissa kokoa yötä..oli tosi kiva jutella.. tota huijaus juttua tosin en kyllä ymmärtänyt??=)Sanatkin menee näin ihastuksissaan ihan sekaisin...heh

    Olisipa tosiaan ollut kiva... En tiedä huijasitko, mutta taisit tehdä tikusta asiaa, kun tulit tänään juttusille...

    Hmm... ihastuminen aiheuttaa kauheita sivuvaikutuksia, sekavuutta ennenkaikkea.

    Äänestä

  • huokaus... kirjoitti:

    Enpä varmaan ole se, keneksi minua luulet... mutta sanonpa vaan, että taisit vähän huijata mua tänään, hitto vieköön. ;) Ihan kiva oli tosin jutella...

    mä voisin sopia tähän kohtaan..kysehän oli leikistä, kiusanteosta?
    Samat fiilikset minulla on sinua kohtaan. Aika pelottavaa ja NIIN KIELLETTYÄ. Olet yksi asia, miksi tähän asti olen talossa viihtynyt. Vaikkei mitään koskaan tapahtuisi, toivon että pysymme edes tällä tasolla.

    Äänestä

  • pikku tyttö kirjoitti:

    mä voisin sopia tähän kohtaan..kysehän oli leikistä, kiusanteosta?
    Samat fiilikset minulla on sinua kohtaan. Aika pelottavaa ja NIIN KIELLETTYÄ. Olet yksi asia, miksi tähän asti olen talossa viihtynyt. Vaikkei mitään koskaan tapahtuisi, toivon että pysymme edes tällä tasolla.

    Ei tainnu natsata ;)

    Äänestä

Mun juttu on vähän erilainen kuin sun, mutta jotenkin oli niin kiva lukea joku "järkevä" juttu täällä vaihteeksi, joten ajattelin vastata. (en jaksa noita hei-maija/matti-eteläsuomesta-olen-ihastunut-sinuun -juttuja...)
Mä ihastuin töissä yhteen reilusti vanhempaan (perheelliseen) mieheen lähes tulkoon ensisilmäyksellä, mitä mulle ei yleensä käy.. Enhän mä nyt aluksi sen kummempia ajatellut, pidin ehkä itseäni vähän hassuna enkä uskonut meidän välillä oikeastaan mitään olevankaan. Sitten yksi kaunis päivä hän kertoi ihastuneensa muhun, ja sen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista mistä kukaan muu ei tiedä... En tosiaankaan tiedä mihin tää johtaa, voin vaan toivoa että pysytään hyvissä väleissä mitä sitten tapahtuukaan... Mä en oikeestaan tiedä mitä mun pitäisi ajatella koko jutusta, välillä pelkään vaan tulevani "hyväksikäytetyksi" kun taidan olla vielä vähän nuori ja sinisilmäinen, välillä taas olen vakuuttunut etät hän on oikeasti ihastunut myös muhun...
Jokatapauksessa tiedän sen, että jos olisin täysin onnellinen nykyisessä parisuhteessani tai haluaisin edes yrittää olla, ei mun tarvitsisi edes katsella muita enkä varmasti käyttäytyisi niin kuin nyt olen käyttäytynyt. Se on lisäksi niin helppo neuvoa toisia, mitä pitäisi tehdä, koska nämä asiat on pirullisen vaikeita. Ehkäpä opin sitten kantapään kautta tai jotain.

Itse en pystynyt vastustamaan kiusausta tän miehen suhteen, eli turha mun on sullekaan varmaan kirjoittaa että "unohda se toinen ja keskity omaan kumppaniisi".
Minkälaisissa tilanteissa tapaatte? Vaikea tästä toki heti sanoa onko nainen kiinnostunut sinusta vai ei, mutta jokatapauksessa toivon että tilanne selkenee - suuntaan tai toiseen. Ja ehkäpä joku päivä saat jollain tavalla kerrottua ihastuksellesi tunteistasi jos susta oikeasti tuntuu sille että haluat selvyyden asiasta...

Äänestä
  • Puhutko meistä? Tapahtuiko tuo jokin eräänä perjantaina ei_niin_monta_viikkoa_sitten...ja ensi perjantainakin jotain?

    En malta odottaa...

    Äänestä

  • M_36 kirjoitti:

    Puhutko meistä? Tapahtuiko tuo jokin eräänä perjantaina ei_niin_monta_viikkoa_sitten...ja ensi perjantainakin jotain?

    En malta odottaa...

    En taida olla... Tää juttu alkoi jo vuosi sitten perjantaina :)

    Äänestä

Ja kerroin tänään mun ihastumisestani. kerroin hänelle golfpalloa ja korkkkia apunakäyttäen et kuin on asiat. Olen jo monta päivää ajatellut et mitä mun pitäis tehdä. Olen avoliitossa ja hän naimisissa. Mut ei tunteilleen voi mitään. Jotenkin helpotti kun hän sai tietää. Ei tarvi enää miettiä. Ei meijän jutut mihinkäs siitä muuttunu eikä tu muuttumaankaan. Molemmat tiedetään rajat ja eletään niitten mukaan. En haluakaan muuta kun vain että hän vain pysyis mun elämässä. Ja olisi tosikamu.Suosittelen kertomaan jos on ihastunut niin sen ihastukselleen. Meillä se ainakin toimi ja pystytään olemaan silti kiltisti. Meillähän on ollut jo pitkän aikaa flirttiä, mut se on ollu vaan sellasta hauskanpitoa. En ollu suunnitellu et ihastuisin. Mut nyt vaan mietityttää onko mun omassa suhteessa jotain vikaa kun menin ihastumaan. Tyhmä kun olen.. Ehkä vaan se huomion puute..

Äänestä

Pikkuhiljaa puhut tälle naiselle henkilökohtaisempia asioita...huomioit eri tilanteissa- sitä nainen tarvitsee...katsot kuinka reagoi, hymyileekö koskaan? Katseleeko silmiin hymyillen?
Anna hänen ymmärtää kuinka erityinen ihminen hän on mielestäsi, pienin teoin ja sanoin.
Kysyt sitten kahville...lenkille...tms.
MUTTA MIETI TODELLA, OLETKO VALMIS JÄTTÄMÄÄN KAIKEN ENTISEN TAAKSESI! Tietenkin ystävinäkin voi tavata ja tunnustella asiaa...Onnellisesta parisuhteesta ei halua luopua ja niitäkin kyllä löytyy...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


työpaikkaihastunut kirjoitti:

Tosiaankaan kyseessä ei ollut mikään rakkaus ensi silmäyksellä, vaan pikkuhiljaa olen huomannut naispuolisen työkaverini (varattu) viehättävän minua (varattu) päivä päivältä enemmän. Kyllähän näitä ihastumisia on ukkomiehen tien varrelle ennenkin sattunut, mutta tämä on ollut jotenkin täysin erilaista kuin aikaisemmin: yleensä kyseessä on salamannopea hullaantuminen, joka sitten laimenee muutamassa viikossa. Nyt taas on käynyt toisin päin: alkuun en erityisemmin tuntenut mitään viehtymistä, mutta pikkuhiljaa olen huomannut viihtyväni yhä paremmin hänen seurassaan ja nyt alkaa viikonloppuina ja lomina olla jo aika kova ikävä.

En vain tiedä onko tämä molemminpuolista. En voi sanoa kyseisen henkilön juurikaan seuraani välttelevän, mutta seuraan hakeutumisen motiiveista en ole varma. Millä ihmeellä saisin varmuuden asiasta? Jos vain voisin tietää tunteiden molemminpuoleisuudesta, olisin varmaan valmis jättämään kaiken vanhan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu