Kiitos, että eksyit tänne: Toivottavasti jaksat lukea ja auttaa, olisin mielettömän kiitollinen!
En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Eräs kaveripoikani, josta pidän todella paljon myös vakavammassa mielessä, ei ehkä olekaan kiinnostunut minusta. Ennen hän taisi olla, mutta nykyään ei kai mieti pahemmin minua.
Olemme kavereita, mutta emme esim. tapaile livenä, vain koulussa näemme toisemme (emme juttele yleensä, koska liikumme eri porukoissa). Tämä ei kuitenkaan merkitse, että olisimme toisillemme ilmaa. Ei, ei.
Poika tekstaili joskus minulle lähinnä minun esittämiin (livenä) mietteisiini (vapaasta tahdosta kylläkin, olin yllättynyt), mutta itse päätin kysellä sitten kuukausia noiden lyhyiden tekstailujen jälkeen kuulumisia. En tiedä, viitsinkö kysyä uudestaan tekstarilla, kun ei hän itse ole minulle tekstannut (aloittanut). Minua kiinnostaisi kyllä hänen kuulumiset, mutta mitä jos hän tietää tunteistani ja minä olen aina se, joka aloittaa tekstailun (epätoivoista, säälittävää).
Ystäväni sanovat, että tekstailu on ok/hyvä/tosi hyvä, jos ei ahdistele ja kaverimielessä tekstailee. Itseäni ahdistaa hieman ajatus, vaikka haluaisin kokeillakin ehkä, jos suhteemme vihdoin etenisi. Kun sanoin kaverilleni: "Ei me olla mitään bestiksiä", hän vastasi minulle: "Tee teistä bestiksiä". Se oli mielestäni ihan fiksu ajatus.
Olen oikeasti epätoivoinen. En tiedä, mitä teen. Ulos en halua pyytää. On parempi jos hän pyytää sitten, kun hänelle kävisi. Itse hoidan yhteydenoton ;D.
En ole muutenkaan puhunut pojan kanssa vähään aikaan (netissä juttelemme). Tai todella lyhyesti joskus tässä kuussa. Siksi olisikin mielestäni ehkä vähän häiritsevää ja ahdistavaa hänestä jos tekstaisin?
Harmittaa kyllä, jos hän ei ole ihastunut minuun. Tottakai.
Pyydän todella apua! Rakastan tätä henkilöä ihmisenä (seksuaalisesti olen ihastunut :D)mielettömän paljon. En tule koskaan katumaan, että tutustuin häneen.
En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Eräs kaveripoikani, josta pidän todella paljon myös vakavammassa mielessä, ei ehkä olekaan kiinnostunut minusta. Ennen hän taisi olla, mutta nykyään ei kai mieti pahemmin minua.
Olemme kavereita, mutta emme esim. tapaile livenä, vain koulussa näemme toisemme (emme juttele yleensä, koska liikumme eri porukoissa). Tämä ei kuitenkaan merkitse, että olisimme toisillemme ilmaa. Ei, ei.
Poika tekstaili joskus minulle lähinnä minun esittämiin (livenä) mietteisiini (vapaasta tahdosta kylläkin, olin yllättynyt), mutta itse päätin kysellä sitten kuukausia noiden lyhyiden tekstailujen jälkeen kuulumisia. En tiedä, viitsinkö kysyä uudestaan tekstarilla, kun ei hän itse ole minulle tekstannut (aloittanut). Minua kiinnostaisi kyllä hänen kuulumiset, mutta mitä jos hän tietää tunteistani ja minä olen aina se, joka aloittaa tekstailun (epätoivoista, säälittävää).
Ystäväni sanovat, että tekstailu on ok/hyvä/tosi hyvä, jos ei ahdistele ja kaverimielessä tekstailee. Itseäni ahdistaa hieman ajatus, vaikka haluaisin kokeillakin ehkä, jos suhteemme vihdoin etenisi. Kun sanoin kaverilleni: "Ei me olla mitään bestiksiä", hän vastasi minulle: "Tee teistä bestiksiä". Se oli mielestäni ihan fiksu ajatus.
Olen oikeasti epätoivoinen. En tiedä, mitä teen. Ulos en halua pyytää. On parempi jos hän pyytää sitten, kun hänelle kävisi. Itse hoidan yhteydenoton ;D.
En ole muutenkaan puhunut pojan kanssa vähään aikaan (netissä juttelemme). Tai todella lyhyesti joskus tässä kuussa. Siksi olisikin mielestäni ehkä vähän häiritsevää ja ahdistavaa hänestä jos tekstaisin?
Harmittaa kyllä, jos hän ei ole ihastunut minuun. Tottakai.
Pyydän todella apua! Rakastan tätä henkilöä ihmisenä (seksuaalisesti olen ihastunut :D)mielettömän paljon. En tule koskaan katumaan, että tutustuin häneen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitä toivot! Se saattaa toteutua! Ja jos kaikki ei mene niin kuin haluat, niin jätä se sinne minne kuuluukin. Menneeseen. Ja katse aina eteenpäin. Ei ole aina helppoa, mutta se kuitenkin pitemmän päälle osoittautuu oikeaksi. Onnea!
Mikset muka voisi kysyä kuulumisia? Tekstaa vain :)