En voi kuin hämmästellä palstan tekstejä. Onko epänormaalia olla ihan vilpittömissä puheväleissä anopin ja appiukon kanssa? Uskallan jättää lapseni heille hoitoon pariksi tunniksi, eikä koskaan kumpikaan ole mokannut lapsen kanssa.
Minua ei yhtään pelota/stressaa/muutakaan mennä heille käymään, eikä minun tarvitse tehdä supersiivousta tai muokata kotiani mitenkään heidän tullessaan. He eivät pahastu jos heidän lahjaksi antamansa vaasi ei ole esillä jatkuvasti.
Appivanhemmilla on jopa vara-avain meille eivätkä he käytä sitä omine nokkineen.
Kuulostaa aivan hirveältä kertomukset ihmissuhteista.
Minua ei yhtään pelota/stressaa/muutakaan mennä heille käymään, eikä minun tarvitse tehdä supersiivousta tai muokata kotiani mitenkään heidän tullessaan. He eivät pahastu jos heidän lahjaksi antamansa vaasi ei ole esillä jatkuvasti.
Appivanhemmilla on jopa vara-avain meille eivätkä he käytä sitä omine nokkineen.
Kuulostaa aivan hirveältä kertomukset ihmissuhteista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä palsta on tyypillinen höyryjenpäästöpalsta, joten voittopuolisesti tekstit kertovat kaameista kokemuksista.
Toivottavasti nuoret morsmaikut eivät lueskele kaiken aikaa näitä vuodatuksia, sillä suurin osa naisista on ensin miniöitä ja sitten anoppeja, ja silti ihan täysjärkisiä ihmisiä.
Täällä on vain ne murheenkryynit.
Vähän väliä tällä palstalla ihmetellään, että miksi aina niin negatiivista anopista tai miniästä. Joku tuossa jo kirjoitti, että ne joilla pulmia on, niin ne purkautuvat ja tilittävät.
Näinhän se on ja on mainio juttu, että täällä voi keskustella.
Varmaan jossakin on palsta, missä keskustellaan hometaloista tai muista ongelmista rakennuksissa. Minulla on homeeton ja hyvä talo (niinkuin useimmilla muillakin), enkä ymmärrä miksi menisin sinne palstalle ihmettelemään. Tarkoitan tyyliin, että miksi aina näistä homeista - eivät kaikki talot ole homeessa.
Kaikki anoppi-miniäsuhteet eivät ole ongelmallisia. Suurin osa sujuu varmaan riittävän hyvin. Muitta joillakin on pulmallista. On pientä kitkaa ja on tosi tukalia ja kummallisia kuviota.
Hyvä että täällä saa vatvoa ja keskustella. Joitakin se jopa voi auttaa eteenpäin.
Jos anoppisuhde on ns. normaali niin kuinka moni vaivautuu siitä tänne kirjoittamaan? Tai edes loistavasta suhteesta anoppiinsa? Kyllä niistä murheista ja ongelmista sekä täällä ja muilla palstoilla enemmän kirjoitetaan. Samoin voisi ajatella, että voidaanko kaikissa avioliitoissa niin huonosti, jos lukee avioliitto-keskusteluja?
Anopit ovat ihmisiä siinä kuin muutkin. Totta kai heidänkin joukkoon (niin kuin miniöiden) mahtuu, jos jonkun näköistä tapausta! Ei ihminen muutu totaalisesti kun hän tulee anopiksi. Hän voi olla muutoinkin hankala ihminen?