Olen siis suht normaali päälle parikymppinen sinkkutyttö, vähän opiskellut, vähän tehnyt töitä, vähän nähnyt elämääkin. Ihan kivannäköinen ja yritän kohdella ihmisiä niinkun itseänikin haluaisin kohdeltavan.
Mutta mutta.. Olen seurustellut pitkäänkin, mutta nyt sinkkuna olen alkanut oikeasti miettimään, että olenkohan tylsää seuraa? Miksi tällaista mietin? Noh, kavereita ei ole koskaan ollut kovinkaan montaa enkä ikinä ole ollut mikään "seuramies", ja jos jonkun kanssa on synkannutkin, niin sitten se on ollut vakavanpuoleista keskustelua. Eli olen se tyttö jonka kanssa voi keskustella syntyjä syviä, mutta viihdyttävää seuraa en ilmeisesti ole..
Jossain vaiheessa ajatus tästä vain kehittyi päässäni ja aloin seuraamaan tilannetta. Ja luulen olevani oikeassa siinä, en vaan ole sellaista hauskaa ja chilliä seuraa, jota ihmiset hakevat. Olen tullut vähän liian tietoiseksi asiasta ja se on alkanut häiritsemään - itse tietenkin pidän huumorintajuisista hauskuuttajista, kun minulta se ominaisuus puuttuu!
Kysymykseni onkin siis, mitä mieltä miehet ovat tällaisesta tytöstä? Näin seurustelukumppanina / -ehdokkaana? Pitäisikö etsiä yhtä vakavamielistä seuraa vai voisiko joku hassuttelija kaivata tällasta "tosikkoa" elämäänsä tasapainottamaan?
Mutta mutta.. Olen seurustellut pitkäänkin, mutta nyt sinkkuna olen alkanut oikeasti miettimään, että olenkohan tylsää seuraa? Miksi tällaista mietin? Noh, kavereita ei ole koskaan ollut kovinkaan montaa enkä ikinä ole ollut mikään "seuramies", ja jos jonkun kanssa on synkannutkin, niin sitten se on ollut vakavanpuoleista keskustelua. Eli olen se tyttö jonka kanssa voi keskustella syntyjä syviä, mutta viihdyttävää seuraa en ilmeisesti ole..
Jossain vaiheessa ajatus tästä vain kehittyi päässäni ja aloin seuraamaan tilannetta. Ja luulen olevani oikeassa siinä, en vaan ole sellaista hauskaa ja chilliä seuraa, jota ihmiset hakevat. Olen tullut vähän liian tietoiseksi asiasta ja se on alkanut häiritsemään - itse tietenkin pidän huumorintajuisista hauskuuttajista, kun minulta se ominaisuus puuttuu!
Kysymykseni onkin siis, mitä mieltä miehet ovat tällaisesta tytöstä? Näin seurustelukumppanina / -ehdokkaana? Pitäisikö etsiä yhtä vakavamielistä seuraa vai voisiko joku hassuttelija kaivata tällasta "tosikkoa" elämäänsä tasapainottamaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Toista miehellä.
olen ilmeisesti joidenkin mielestä kovinkin hauska, mutta nykyään olen jättänyt verbaaliviihteen vähemmälle, ei vain ole kiinnostanut. Itsekin kyllä epäilen samaa, kuin sinä, eli vaikka osaan hauskoja juttujakin kertoa, taidan silti olla jotenkin poissaoleva ja etäinen, kun porukka seisoo ringissä, polttaa tupakkaa ja jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä. Itse en polta.
Onko muut hoksannu saman, että tupakoivat ja savuttomat ihmiset on merkillisen usein myös synonyymejä "laumaeläimille" ja "yksilöille"?
"Onko muut hoksannu saman, että tupakoivat ja savuttomat ihmiset on merkillisen usein myös synonyymejä "laumaeläimille" ja "yksilöille"?"
Täysin saman oon huomannut. Sekalaisia töitä tehneenä ja työpaikkaa suht usein vaihtaneena oon huomannut, että tupakkaporukan mukaan kannattaa aina mennä. Vaikka siis ei itse polttaiskaan.
niistä asioista, mistä tupakkapaikalla puhutaan, ei sinne jaksa läheskään aina mennä. Toinen juttu tietysti jos kaikki menee sinne. Viimeisessä koulussani kävi hyvä tuuri kun oli toinenkin mies, joka ei polttanut ja yleensä välkällä mentiin kauas tupakansavusta. Ei siinä kovin raikasta oloa ole seuraavalla tunnilla, kun nenässä on tupakan käry.
Harva ihminen on hauskaa seuraa ainakaan jatkuvasti. Toiset ovat hauskoja juovuksissa, toiset selvin päin. Mutta juuri kukaan ei ole pitkän päälle hauskaa seuraa. Mielestäni se on ylikorostettu piirre, joka on kaukana elävästä elämästä. Vakava ihminen voi olla mielestäni ihan hyvää seuraa. Synkkä ihminen on taas raskasta seuraa. Uskon että sinustakin löytyy hauskoja piirteitä, kun ne joku osaa kaivaa esiin.
En näkisi tuossa mitään ongelmaa. Jos ajatellaan että paskaa puhutaan enemmän kuin laki sallii, niin olisi vain piristävää käydä haastavia, jopa älykkäitäkin keskusteluja samanhenkisen naisen kanssa. Tuntuu vain että monet ihmiset kavahtavat "syvällisiä" keskusteluja, ei haluta ajatella liikoja. Kaiken pitäisi olla harmitonta ja hattarankevyttä koko ajan. Fiksuja naisia ei koskaan ole liikaa.
..ettei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon. Välillä vaan meno ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu siltä, että alan ottamaan suorituspaineita.
Aina pitäisi olla niin viihdyttä ja loistavaa seuraa, muuten ollaan jo siirtymässä seuraavaan ihmiseen. Ja tämä pätee tapaamiini ihmisiin yleisesti, ei vain miehiin. Omaan kyllä jonkunnäköisen huumorintajun, mutta sekin puhkeaa kukkaan vasta kun on tutustunut enemmän..
Hmm, ei ole helppoa, onneksi ei liian hankalaakaan :)
Ei tuo haittaa ollenkaan, kun sinulla ilmeisesti on kuitenkin huumorintajua jos viihdyt hauskuuttajien seurassa. Jos toinen vain nyrpistelisi nokkaansa huumorille niin se voisi jo häiritä.
Mulla on samanlaisia ajatuksia, olen tosin miespuolinen. Vuodet vierii mutta kokemukset naisista ei vain kartu meikäläisen kohdalla. Oikeastaan pystyn hyvin harvoin olemaan oma itseni, puolituttujen kanssa tarkkailen sanomisiani liian kanssa etten vain sanoisi mitään ihan typerää. En tiedä, miksen osaa chillata ja jauhaa joutavuuksia.
Kyllä mäkin pidän tyypeistä jotka kertoo hyviä juttuja ja haluaisin kovasti itsekin olla sellainen. Sitten jos mieleeni tulee joku juttu, jonka voisin heittää ilmoille, vitsi yms., en sitten aina muista miten se menikään ja vaivaannun. Oikeastaan tulen parhaiten toimeen peruskouluaikaisten tuttujeni kanssa, silloin kun ei kummemmin mietitty tekemisiä ja sanomisia vaan pidettiin hauskaa. Niillä kavereilla on "eniten oikea kuva minusta"
Naisiin tutustumisessa mun ongelmana on se, että osaan olla rento vain silloin kun jännitteet puuttuvat (toinen on varattu tms.) sitten kun pitäisi tehdä vaikutus toiseen... äh, en vain osaa olla oma rento itseni.
Mulla taas on vähän toisinpäinen ongelma. Aika harva uskoo, että minussa olisi muutakin piirrettä, kun huumorintajuinen poikatyttö. Jotenkin tätä korostaa vielä se, että olen töissä miesvaltaisella alalla, harrastan vähän poikamaisia lajeja ja sitten ulkonäkökin on kuitenkin todella naisellinen, käytän esim. hameita työn ulkopuolella tosi paljon, mulla on pitkät hiukset ja meikkiä etc.
Jätkille en ole todellakaan pelkästään mikään seksiobjekti, mulla on aina ollut jätkiä kavereina ja he suhtautuvat minuun sukupuolineutraalisti. Eli siis juttujen taso ei himmene, kun astun pöytään kun nauran tosi likaisillekin jutuille siinä missä muutkin ja kerron itse kaikkia "törkyjuttuja", mitä olen sattunut kuulemaan. En ole mustasukkainen, mun kanssa on kuulemma kiva lähteä kaljalle tai vaikka risteilylle muuten äijäporukalla jne.
Ongelma sitten tulee siitä, että kun ulkonäön puolesta monet luulevat, että olen joku cosmopissis ja tulevat juttelemaan sillä odotuksella ja pettyvät, kun huomaavatkin, ettei minua tarvitse pitää kuin kukkaa kämmenellä, että minulle voi oikeasti puhua kaikenlaisista asioista ja että ymmärrän pieruhuumoria, tiedän kuka on Tom Arayah ja osaan härskejä basistivitsejä. Minua lähestyy joukkokaupalla nk. vääränlaisia miehiä, jotka odottavat, että olen joku kiukutteleva pissaliisa ja hämmästyvät, kun en olekaan. :=)
Suhtautuvat. Sä kyllä luultavasti seikkailet useammin niitten jätkien pornounissa kuin pystyt itse kuvittelemaankaan.
Oon ihan samanlainen. En ole mikää erakko, huumorintajua löytyy, mutta sitä seurueen vetäjää ja naurattajaa musta ei koskaan tule :)
Ongelma uuden ihmissuhteen löytämisessä onkin tuo mainitsemasi liian syvällisiin juttuihin vajoaminen. Vaikkapa baarissa, juttujen pitäisi pysyä vaan sillä pinnallisella tasolla, ja minä en oikein osaa :(
Miksi naiset pelästyvät ja lähtevät pois, kun huomaavat että hei, toi ajattelee? Sen takaan, että juttujen aiheet, tai tapa käsitellä asioita, eivät ole ne, jotka pelästymisen aiheuttavat.
Heräsin tuon kirjoituksesi jälkeen miettimään että miksi aina odotetaan että miehen pitäisi olla hauska? Siis kun naiset usein haluaa että miehen pitää pystyä naurattamaan naista. Minkä ihmeen takia se pitäisi olla aina miehen homma? Miksei aivan samaten voisi sanoa että myös naisen pitää pystyä naurattamaan miestä? Taas heräsi kysymys että missä se tasa-arvo on?
En tiedä onko se nyt tasa-arvon juttu. En odota ainakaan tietoisesti, että mies olisi hauskuuttaja, mutta kai se on sellainen alfauros-juttu niin kuin itsevarmuus etc. Naurattaisin mieluiten itse miehiä, jos vaan olisi kykyä ja taitoa siihen, mutta kun ei irtoa niin ei :/
Itse olen huomannut, että monet miehet kyllästyvät aika nopeasti, jos ei pysty heittämään juttua samalla tavalla kuin he. Ei riitä, että pidät heitä hauskoina vaan täytyy hauskuuttaa heitä yhtä lailla. Siinähän sitä tasa-arvoa on! Nyt kun vielä törmäisi mieheen, joka olisi tällainen semi-huumorintajuinen kuin minäkin..
"Naurattaisin mieluiten itse miehiä, jos vaan olisi kykyä ja taitoa siihen, mutta kun ei irtoa niin ei :/ "
Älä huolestu, moni nainen ei tuohon kykene! Nettikeskusteluissa (kun muuten niitä vaatimuksia ei oikein kysele) on väistämättä tullut vastaan totuus, etteivät nuo huumorinvaatijatkaan pysty pysymään jutuissa mukana saati aloittamaan mitään humoristista oma-aloitteisesti. Tosielämässä taas nuo vitsit ovat jääneet kuivahkoiksi imitaatioiksi jostain tutusta. Naiset vain eivät osaa olla huumoristisia siinä missä miehet...
90% naisista on täysin huumorintajuttomia ja tylsiä keskustelijoita, joten kuulut vain enemmistöön.
Tietynlaisille miehille on tärkeintä että nainen vaan on ja kuuntelee ja yrittää hymyillä. Ainakin moottoriturville ja ison egon omaaville seuramiehille. Hissukatkin voi susta tykätä, mut on se vähän säälittävä semmonen pariskunta jossa kumpikaan ei puhu mitään.
Kyl sä kaikille kelpaat. Yritä vaan itse suhtautuu suopeesti äijiin.
Jos sä nyt sitten miehiä etsit, niin meitäkin on moneen junaan. Varmasti löytyy niitä jotka tykkää just susta ja nauttii olla sun seurassa. Sä olet vaan törmännyt niihin vääränlaisiin tyyppeihin. Millaisia ihmisiä sä sitten kaipaat elämääsi? Onko ulkonäöllä, iällä, paikkakunnalla...jne väliä?
En sanoisi, että olen tavannut vääränlaisia miehiä, kaikki ovat olleet hyviä luotettavia tyyppejä ja jopa hauskoja seuramiehiä.. Vaikka suhteet ovat päättyneet, syyt ovat olleet jossain muualla.
Ehkä olen alkanut ottamaan turhaan tästä asiasta paineita. Välillä vaan tuntuu, että tärkein ominaisuus ihmisessä tänä päivänä on hauskanpitäminen 24/7.. Ulkonäkö, ikä, paikkakunta, kaikki on niin irrelevantteja tekijöitä, minulle on tärkeää, että saa olla oma itsensä toisen seurassa ja toinen voi tuntea samoin minun seurassani.
Hauskempaa juttua alkaa yleensä irrota vasta kun olen tutustunut edes hiukan ihmiseen, mutta ensivaikutelma on tärkeä ja minulla sen hauskuuden esiin saaminen saattaa vaatia ensin "henkevän" keskustelun elämän tarkoituksesta.. Joka johtaa taas siihen vakavia lässyttävän tytön kuvaan. Vain joidenkin harvojen kanssa synkkaa heti ja pystyy heti avoimesti olemaan oma itsensä, huumori mukaan lukien. Ja tällaisia ns. helppoja ihmisiä ovat entiset poikaystäväni olleetkin.
Kertoivatko he sitten koskaan sulle miksi halusivat erota? Jos meinaan nämä entiset poikaystävät ovat olleet juuri niitä helppoja ihmisiä, joiden kanssa sulla on synkannut ja olet uskaltanut avautua, olla vitsikkäämpi..jne. Halusiko ne sitten loppujenlopuksi pitää sitä "hauskaa" niin että meni yli sun hilseen?
Kyllä ne erot käytiin läpi perusteellisesti ja yhteisiä päätöksiä olivat, yhdessä olen itse jättänyt. Ehkä se "hauskuus" oli syynä siinä mielessä, että itse olen kuitenkin rauhallisempi luonne eli viihdyn kotona ja yksikseni paremmin (olematta kuitenkaan kotona aina nyhjöttävä hiirulainen). Mutta huumorintajun ja yhteisen hauskanpidon puolesta synkkasi kyllä aina, eikä siinä mitään ongelmaa ollut.
Mutta tämä viimeisin oli pitkä suhde ja minä suht nuori kun sen aloitin, nyt on taas eri aika ja maailma. Ja eri paikkakuntakin, joten miehetkin on hiukan erilaisia.. Ja ne odotukset ihmisillä.