Miehet ja naisetki väsyttekö miespuoliset omiin vaimoihinne tai naiset väsyykö oletteko rakastettuja miehen silmissä ?
Itse olen ja saan kokea toisen eli miehen jatkuvaa vain kieltesten asioiden kuuntelua . Olen täydellisesti lyöty en jaksa enää , olen hiljaa vetäydyn . En ole ollut koskaan nalkuttava , vaan päin vastoin olen tehnyt kaikkeni , hoitanut kodin , lapset ja huolehtinut pääsääntöisesti heidät sekä heidä hyvinvoinnin , tarpeet . Ruokailut , siivoukset kaupassakäynnit , laskujen maksamiset . Kaikki vastaavat käytännönasit . Olen saanut kokea kuinka riittämätön olen anopista pojallensa , monet kerrat olen saanut niellä hänen ilkeytensä , olen vielä arvosteltu ulkonäön puolesta joka jo tuli ensi vierailulla selväksi . Olen tumma hiukset , silmät kuten lapset ovat myös perinyt ne multa . Isän siniset silmät ei ole kummallakaan ja näkö on kuin itse nuorempana . En tosiaan ole voinut tähän vaikuttaa . Olen väsynyt ? En jaksa ?!
Itse olen ja saan kokea toisen eli miehen jatkuvaa vain kieltesten asioiden kuuntelua . Olen täydellisesti lyöty en jaksa enää , olen hiljaa vetäydyn . En ole ollut koskaan nalkuttava , vaan päin vastoin olen tehnyt kaikkeni , hoitanut kodin , lapset ja huolehtinut pääsääntöisesti heidät sekä heidä hyvinvoinnin , tarpeet . Ruokailut , siivoukset kaupassakäynnit , laskujen maksamiset . Kaikki vastaavat käytännönasit . Olen saanut kokea kuinka riittämätön olen anopista pojallensa , monet kerrat olen saanut niellä hänen ilkeytensä , olen vielä arvosteltu ulkonäön puolesta joka jo tuli ensi vierailulla selväksi . Olen tumma hiukset , silmät kuten lapset ovat myös perinyt ne multa . Isän siniset silmät ei ole kummallakaan ja näkö on kuin itse nuorempana . En tosiaan ole voinut tähän vaikuttaa . Olen väsynyt ? En jaksa ?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet ilmeisesti naimisissa narsistin kanssa. Ansaitset parempaa. voit luultavasti paremmin ilman miestäsi. rohkeutta sisko, laita ero vireille, hae keskusteluapua,selvitä oikeutesi ja lähde, Paremmaksi ei muutu.
Samaa olen itse miettinyt , olenko enää onnellinen ... EN ! Kymmenkunta vuotta ja viimeiset vuodet ovat olleet vaikeimpia . Tämä vuosi vaikein . Paperit on , tiedän oikeuteni . Minä jään ja toinen lähtee , mikäli ero on ainoa vaihtoehto . Tuntuu vain niin uskomattomalta miksi mies , miten saan sen puhumaan edes asioista . Enkö kelpaa enää muuhun kun pedin lämmittäjäksi ja se jos mikä sotii ajatusmaailmaa vastaan . Hän ilmeisesti luulee etten lähde en voi tehdä mitään .
Mutta taloudellisesti tiedän ettei tule hätää , en ole materialisti . Elän ja lapsi joka on kotona kyllä . Mutta hän on jo sen ikäinen et kuuntelisin häntä , hän itse valitsee mitä haluaa .
ON VAIN NIIN EPÄTOIVOINEN PETTYNYT OLO JA SE MITÄ MINULLA ON , HALUAISIN EDES SEN VÄHÄISENKIN SÄILYTTÄÄ , IHMISYYDEN !
että narsismin piikkiin koetetaan tunkea kaikki, mutta eihän näin ole.
Narsismi tuntuu olevan nyt teema #1, mutta onhan niitä todella paljon muitakin persoonallisuuteen vaikuttavia ja todennettuja poikkeamia.
Voihan olla myös niin, että pelkkä ...ittuuntuminen koko yhdessäelämään saa mielentilan sellaiseen solmuun, ettei sitä aukaise kuin yhteiselon päättäminen, lisäksi terapeuttinen hoito ja pitkä pitkä kuntoutuminen monin eri tavoin.
Kuka paranee kuntoilemalla, harrastamalla, hankkimalla lemmikin jne.
Joku ei kenties koskaan?
Toiselta ei saisi odottaa mitään vaan itse miettiä mitä elämältään haluaa.
Hankkia mieleistä tekemistä joko siinä suhteessa tai ilman suhdetta.
Joskus se on vain mahdollista eron jälkeen mikäli lasten tapaamiset toimivat.
Silloin saattaa lähivanhemmalle jäädä omaa aikaa
edes joka toinen vkonloppu.
Muuten voi varautua ettei talousasiat helpota
eronkaan jälkeen.
Tosin ilmapiiri on parempi ja saat olla oma itsesi.
Juuri sellainen kuin olet.
Ei saisi odottaa , mutta ei myöskään toinen osapuoli . Tekemiseni ovat aika rajoittuneita , tällä hetkellä ei yksikertaisesti ole voimia !
Taloudellisesti en pelkää , pärjään kyllä . En kaipaa mitään leveää elämää enkä maallista mammonaa , kunhan saan perustarpeet .
Juuri tu että voisin olla oma itseni aina ja juuri sellaisena kuin olen , KIITOS !
olen minäkin ollut.
Mikään ei koskaan kelvannut. Kaikki tein aina väärin. En osannut edes astioita laittaa koneeseen, vaikka olin ollut suurkeittiöalalla vuosikausia ja esimiestason koulutus.
Ulkonäöstäni kuulin minäkin huomautuksia, vaikka peilistä näkyi ihan kivan näköinen nainen.
Ja miehen ekasta liitosta olevaa lasta olisi pitänyt kohdella paremmin, kuin omiani. Se oli anopin määräys.
Sitten tuli mukaan tönimistä, tukistelua, tavaroilla heittelyä..
Samaan aikaan mies oli hirvittävän mustasukkainen ja rajoitti tekemisiäni ja menemisiäni. Kaupassa sain juuri ja juuri käydä, mutta ei paljon muuta. Olisin kuitenkin tapaillut muita miehiä. Joskus minut lukittiin makuuhuoneeseen.
Vanhin lapseni sairastui masennukseen. Voi sitä haukkumista, kun hain hänelle apua.
En jäänyt odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, enkä kehoita sinuakaan jäämään. Kukaan ihminen ei kestä loputtomiin ala-arvoista kohtelua. Eikä sitä tarvitse kestää johtui se sitten ihan mistä hyvänsä. Henkisen väkivallan jälkeen kuvaan tulee usein myös ruumiillista väkivaltaa, ja mitä pitempään sitä sietää, sen vaikeampi siitä on päästä pois.
Onko miehesi kyllästynyt vai tyytymätön mielestäsi? Jälkimmäinen on vakavampi juttu, ja se ilmenee juuri niin, että puretaan toiseen omaa v-mäistä oloa jatkuvasti.
Minulla oli kerran mies, joka oli tyytymätön. Hän sentään myönsi asian ihan oma-aloitteisesti. Eromme oli jo selvä, mutta sillä oli tietty merkitys, että mies otti itse asian esille.
Voisit yrittää keskustella miehesi kanssa siitä, onko hän jotenkin pettynyt elämäänsä (- itseensä siis) tms. Jos tämä ei onnistu, niin et varmaan voi paljoa muuta tehdä kuin suositella ulkopuolista apua.
En oikein tiedä molempia , ehkä jotekin tyytymätön enemmän . Se olisikin helpotus jos hän ottaisi asian esille , mutta ei ! Miten miehet saa ensinnäkin puhumaan ?
Olen yrittänyt kaikkeni , ulkopuoliset on myös olleet apunani , mutta hän ei ole suostunut mihinkään . Enää enää en edes kelpaa seuraksi kauppaan . Saatikka muihin menoihin . Hän viihtyi kesän yö myöhää mielummin vesien äärellä yksin . Itse olin kotona , vanhempiensa luona hän käy yksin eli anoppilassa silloin tällöin , viikonloppu siellä . Hän on kieltänyt kaikki yhteydenpidon heihin . En edes lapsemme rippikuvaa saanut laittaa lapsestamme heille .
Anoppi on erittäin vaikea , kuinka monet kerrat aiemmin sain niellä kaiken törkeyden hänen suustansa ja kun vanhenin pidin puoleni . Sitä ei ilmeisesti olisi saanut tehdä .
Lapset ovat muodostaneet hänestä itse erittäin kielteisen kuvan , eivätkä halua mennä edes käymään ja en voi heitä pakottaa . Toinen kuudellatoista ja toinen yli kakskymppinen .
Se missä elämäntilanteessa asun ja olen , vaikutti ja oli pitkään mietitty päätös otin tyttönimeni myös käyttööni eli molemmat on oma että meihen . Lasten vuoksi halusin pitää sen he ovat kumminkin isän nimellä yksistään . Totesin et olen syntynyt sillä nimellä ja naimisiin menin nuorena jolloin otin miehen nimen käyttöön ja kun aika koittaa kuolen ja haluan että on myös oma vanhempieni nimi käytössäni .
Käytöksensä hän osaa hyvin peittää myös heiltä , olen kertonut äidelleni sen . Se jos mikä risoo , kun ovi aukeaa ollaan kuin mitään ei olisi kulissia . Yhä enemmän alan päiväpäivältä inhoamaan sitä .
Ja se että seksi ei poista ongelmia , siihen ehkä kelpaan . Se on kuin hyväksikäyttöä . En tiedä miksi yleensä suostunut olen . Nyt en voi enää kuin kylmän väreet kulkee pitkin selää ajatuskin ... !?
Elän toiveissa että olisi otain pelastettavissa , mutta olen uskoni menettänyt miltei täysin .
Onko juuri tosi että elämäni on tätä , haluaisin rakastavan , lämpimän ihmisen lähelleni . Ihmisen joka aidosti antaisi tunteen että välittää rakastaa minua . Voisin myös näyttää tunteeni rakkauteni , mutta ... niin !
Juuri näitä samoja piirteitä oli minunkin miehessäni. Hän asenteensa oli yleisesti ottaen hyvin negatiivinen. Kaikki lähitulevaisuuden suunnitelmat saivat häneltä tyrmäyksen. Kun saimme kutsuja juhliin, häihin tms. mies kieltäytyi lähtemästä, jos kyse oli minun tuttavistani. Miehenikin osasi olla hyvin miellyttävä muiden seurassa. Ja hänestä pidettiinkin oikeasti; 'paskaämpäri' tuli vain minun niskaani.
Minäkään en voinut enää harrastaa seksiä hänen kanssaan; 'kylmäsi' kuten sanot. Tästä tulikin sitten se 'lopullinen niitti' suhteellemme.
Voisit olla äitini. Ainoa poikkeus on se että hän ei tunnu stressaavan miehensä jatkuvasta vittuilusta, ei kuulema jaksa välittää.
Itse taas olen aivan loppu, kun lapsesta asti olen kuullut isäpuoleni mollaavan niin äitiä, veljeäni kuin minua.
Me emme voi koskaan tehdä mitään oikein ja me vaan hyödymme hänen rahoistaan (kun hän nyt sattuu olemaan melko äveriäs) ja olemme epäkohteliaita ja huonotapaisia ja tuhlaamme vettä ja syömme liikaa ja...lista on loputon.
Kyllä negatiivista palautetta kai jaksaisi kestää jos edes joskus saisi jonkun positiivisenkin palautteen, mutta kertaakaan en ole tämän 20 vuoden aikana kuullut hänen sanovan meistä mitään hyvää.
Kuten sanoin, äitini jaksaa, ehkä rahan takia, mutta minä olen vakavasti masentunut ja sairastunut jo paniikkihäiriöönkin sen äijän takia.
Odotan vain että kuolisi pois, mutta eihän tollaset paskiaiset koskaan kuole nuorena.
äitisi voi olla yhtä väsynyt ja kärsiä kuin sinäkin , mutta ei osaa tehdä mitän . On jumittunut paikallensa .
Se on usein mitä äitinä voin sanoa , ihme ettei puutu lastensa puolesta , eikö uskalla ... itse en antaisi lapseni kärsiä , he ovat lapsian ja se jos mikä on varma . Lapset on osa minua , kynttilä palaa pöydälläni juuri tänään tulee vuosia kun sain haudata oman lapseni ja osa minusta meni jo hänen mukanansa . Se on raskaimpia kokemuksia mitä olen kokenut ja en unohda koskaa eikä kaksi muutakaan lasta unohda siskoansa .
Onkohan äidillesi raha tärkeämpi kuin te omat lapsensa . Eikö hän näe kuinka kärsit ja sairastunut .
Oletko puhunut koskaan äidillesi asiasta , mikä sun tilanne on . Itse luen kuin avointa kirjaa lapsiani . Kysynkin mikä on pielessä . Ei he sitä piilota . Enkä halua , toivon että heillä on aina koti ja siellä voisi myös lapset purkaa omia tunteita , pahaaoloa . Ei me äiditkään jaksa aina olla hyvällä päällä ja purkaamme vihantunteita tavalla jos toisella , samoin lapset vaikka ovat jo isoja . Mutta ikuisesti lapsiani . Antaisi vaikka viimeisen leivän kuin söisin itse .
Se mikä on pahinta jatkuva isäpuolenne mollaaminen , arvosteleminen . En voisi sitä sietää . Lasteni elämää ei pilaa kukaan .
Enkä yhtään ihmettele jos toivoisit hänen kuolevansa kun ottaa huomioon hänen käytöksensä . Mutta ei teidänkän tarvitse alistua ja kuunnella jatkuvaa arvostelemista . Eikö hän tajua mitä hän tekee .
OLETKO MIETTINYT PUUTTUKO ÄITINNE JOS KUULEE TILANTEESEEN TAI MITEN HÄN KÄYTTÄYTYY JA MIKSI HYVÄKSYY ???
MUT TSEMPPIÄ , SINULLA ON ELÄMÄ EDESSÄSI JA TULEVAISUUS . LÄHDE OTA ETÄISYYTTÄ , ÄLÄ ANNA TUHOTA ITSEÄSI .Pääset jaloillesi , mutta et kotonasi . Ja saat tehdä työtä , mutta tee jotain ajattele itseäsi !