Moi kaikille minunlaisilleni. Olen 32v nainen 3 lasta ja mies, ollaan oltu yhdessä jo 12v on ollut hauskaa, mutta ollut tietysti riitojakin.Mutta yleiseti ottaen ollut parempi avioliitto.Mies on ihana ei määräile paljoa antaa mennä tyttöjen kanssa ulos ja hoitaa kodin ja lapset valittamatta.Siis meillä menee hyvin. Sitten minä tapasin työasioissa yhden miehen joka oli mukava ja tuntui olevan samalla aaltopituudella minun kanssa.Hän oli eronnut ja kertoili niistä asioista ,yksinäisyydestä ja juttukumppanin puutteesta. Tapailtiin työn merkeissä silloin tällöin ja juteltiin niitä näitä. Meilailtiin ja kävimme joskus kahvillakin ja naurettiin että mies jäi hoitaa muksuja kotiin . Sitten oli firman saunailta ja sinne oli kutsuttu asiakkaita eli puolilta ja tietysti hän oli siellä. Alkuillasta juotiin viiniä ja myöhemmin vahvempiakin, sitten lähdettiin kapakkaan taksilla ja silloin istuin hänen syliinsä koska taksissa oli ahdasta.Perille päästyämme hän sanoi minulle ,että mennään ottamaan lasilliset viiniä hänen kämpille.Tietysti suostuin ajattelin että kiva saadaan olla pikkuisen kahdestaan. Tietysti se meni liian pitkälle pienessä huppelissa. Juuri kun oltiin lähdössä pois mieheni soitti ja kysyi iloisesti missäs sitä viivytään. Minulle iski paniikki , en ollut muistanut että sovittiin tapaavamme kapakassa yli tunti sitten! Sanoin hädisääni olevani työkamun kämpillä vaihtamassa kenkiä kun omat kastu. Puhelimeen tuli painostava hiljaisuus ajattelin että mitä nyt ,mieheni sanoi että se kamusi istuu minun vieressä kapakassa. Sitten se sanoi että tavataan kotona nyt heti.
Kotona oli hyvin erillainen mieheni mitä olin tottunut tuntemaan, se oli kuin paholainen lopulta tunnustin kaiken, joku oli sanonut kenen kanssa olin lähtenyt ja minne.
Tästä tapauksesta on nyt puoli vuotta, en ole nähnyt ihastustani sen jälkeen, lapsia näen kerran viikossa, mieheni tuon rauhallisen ihanan mieheni olen nähnyt kerran hän ei edes katsonut minuun päin.
Asun nyt yksin olen vapaa,tosin en tiedä mihin menisin.
Kertokaa muutkin miten olette selvinnyt tälläiseta ,silti hyvää jatkoa kaikille kohtalo tovereille!
Kotona oli hyvin erillainen mieheni mitä olin tottunut tuntemaan, se oli kuin paholainen lopulta tunnustin kaiken, joku oli sanonut kenen kanssa olin lähtenyt ja minne.
Tästä tapauksesta on nyt puoli vuotta, en ole nähnyt ihastustani sen jälkeen, lapsia näen kerran viikossa, mieheni tuon rauhallisen ihanan mieheni olen nähnyt kerran hän ei edes katsonut minuun päin.
Asun nyt yksin olen vapaa,tosin en tiedä mihin menisin.
Kertokaa muutkin miten olette selvinnyt tälläiseta ,silti hyvää jatkoa kaikille kohtalo tovereille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsehän olet tiesi valinnut...
no ei ole avioliitto alunperinkään ollut häävillä pohjalla, jos tuollaista yhtä hairahdusta ei pystytä selvittämään. Varsinkaan jos lääppimistä kummempaa ei tapahtunut. Ei yhden jutun tarvi todellakaan kaataa koko suhdetta varsinkin kun se noin kauan on kestänyt ja lapsia on myös.
Itse en ainakaan yhden hairahduksen takia olisi valmis heittämään hukkaan viittä vuotta yhdessäoloa. Anteeksikin voi antaa.
että unohdit 12v yhteiseloa,lastesi oikeuden ehjään kotiin,lastesi onnen,listaa voisi jatkaa vaikka huomiseen, pienen hauskan tuokion takia. En ihmettele miksi miehesi sinut jätti. Minäkin olisin jättänyt omani,mutta päätin toisin koska puolisoni on niin nuori.
Tekosi todistaa ettet kunnioittanut häntä,et ajatellut häntä. Olit itsekäs ja halusit pitää hauskaa. Kuten yleensäkin,niin tässäkin paha saa palkkansa. et ollut hänen arvoisensa ja hän sen käsitti. Mutta elämä jatkuu ja tsemppiä sinulle.
sanoa että yritä ihmeessä päästä miehesi kanssa puheväleihin. Puolivuotta on pitkäaika nuolla haavojaan ja luulen että vihasta on jo pahin terä tylsynyt. Hyvällä onnella ja oikealla katumuksella ja sen kertomisella saattaisi onnistuakkin.
Jos et onnistu niin yritä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan matele ja ryömi kunnes hän ottaa sinut takaisin.Sano vaikka lapsille että sanovat isälle et ne haluaa äidin kotiin. Mikään konsti ei ole väärin sillä lapsillehan olisi mukavempi jos vanhemmat on yhdessä. (no ehkä vähän moraalitonta,mutta mitä se haittaa? sun,lasten ja miehen onnestahan on kysymys eikä moraalinvartijoiden)
Jos et kaiken tuon jälkeen onnistu niin tukeudu ystäviin ja sukulaisiin,lapsiin ja yritä jaksaa jatkaa eteenpäin. Scarlett O'Haran sanojen mukaanhan Tomorrow's another day...
itse olen miehenä kokenut saman kuin miehesi. Ainnostaa pienten lasten etu pitää tämän perheen koossa. Vaimooni en enää kykene luottamaan eikä sillä juuri ole väliäkään. Kun lapset kasvavat ja yhteiset velat on maksettu niin kenkää tulee.
Aika tyypillinen naisen ruikutus. Ensin mennään naimisiin ja tehdään lapset. Kun oma mies alkaa kyllästyttää aletaan tiirailemaan muita. Sitten jäädään kiinni ja tulee kenkää. Kenen syy - oma syy.
Kannattaisi harkita hyvät rouvat etukäteen mitä menettää kun lähtee leikkimään. Yhden illan ilosta vuosien helvetti.
Olen saman kohtalon kokenut nainen. Kymmenen vuotta olen ajatellut tässä liitossa "viihtyä" lasten takia ja kun nuorimmainen on täysi-ikäinen, lähden minä enkä jää petturimiestäni kaipaamaan.
Lipsahdit väärälle puolelle aitaa.
Ihmeellistä että 12v aikana et ole oppinut arvostamaan miestäsi. No nyt miehesikin on sen ymmärtänyt eikä sitä hyväksynyt.
Eipä sinulla ole muuta keinoa kuin yrittää kasata se mitä jäljellä on ja pärjätä sillä eteenpäin.
En valitettavasti voi muuta neuvoa kuin yrität ottaa yhteyttä mieheesi. Kirjoita vaikka kirje ja kerro miltä tuntuu ja kysy voisitteko tavata. Jos ei muuta olisi jo lasten vuoksi hyvä jos pystyisitte selvittämään tapahtuneen ja ainakin erota ilman niin palavaa vihaa joka varmaan pilaa myös miehesi elämän.
Olet valitettavasti loukannut häntä pahimmalla mahdollisella tavalla ja vielä hätäpäissäsi yrittänyt valehdella.
Mutta kuitenkin on syytä muistaa että se joka on viaton heittäköön ensimmäisen kiven. Aika harvassa näitä kivenheittäjiä olisi jos rehellisiä ollaan.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin että annat itsellesi anteeksi eli hyväksyt sen että tapahtunutta et voi muuksi muuttaa, sensijaan katua mitä teit ja oppia virheestäsi. Jos miehesi on kertakaikkisen lopullisesti päättänyt katkaista kaikki yhteydet sinuun yritä itse päästä tilanteen yli, keskity lapsiisi silloin kun tapaat heitä ja yritä luoda uusia ihmissuhteita.
Ei ketään ole luotu olemaan ikuisesti yksin.
Kaikkea hyvää sinulle!
Näin joskus elämässä käy.. Nyt sun täytyy vaan kestää seuraukset!!
Jos mies käyttäytyy näin, se yleensä hyväksytään.Kakkonenkin luulee olevansa kelpo nainen, vaikka on täysi lumppu.
Tämä nainen ei tehnyt yhtään sen kummempaa kuin pettäjämies lumppunsa kanssa.Taisi tehdä vähemmän.
On kyllä niin kummallisia vääristynitä juttuja tällä palstalla.
Se on yllätävä asia, että monella on 1 - 2 salarakasta!
Et arvostanut miestäsi!!!!
Sait mitä sinulle kuuluu.
Ei pidä riukuttaa "hyvää jatkoa kaikille kohtalotovereille!".
Kehtaatkin laittaa loppuun tuollaisen kommentin.
Sait mitä itse tilasit!!!!