Mietin tässä miten perheelliset ihmiset pystyvät harrastamaan ? Itsellä ei vielä perhettä ole ja olen kyllä siinä luulossa että vaikka sitä perhettä joskus olisikin pitäisi olla molemmilla mahdollisuus harrastaa edes jotain liikuntaa säännöllisesti. Emme kumpikaan ole ns. "sohvaperunatyyppejä" vaan rakastamme liikuntaa ja se on lähinnä elämäntapa. Itselleni olisi ainakin hirveä shokki yhtäkkiä joutua luopumaan rakkaasta harrastuksesta vain sen tähden että ei kerta kaikkiaan pääse kotoa esim. kotitöiden takia. Kertokaa perheelliset miten olette harrastuksenne järjestäneet vai oletteko tyytyneet oravanpyörään herätys-kaurapuuro/pukeutumissulkeiset-päivähoito-työ-päivähoito-marketti-koti-tiskausrumba ja nukkumaan... ja sama uudelleen.. Minusta tämä lähinnä kuulostaisi vankilalta... Haluaisin kuulla rehellisesti onko mahdollista harrastaa vaikka onkin perhe vai olenko vain turhan optimisti ?? Kertokaa te joilla on kokemusta asiasta... Entä miten huonoon kuntoon sitä synnytyksen jälkeen joutuisi ? Itse olen harrastanut kuntosalia useamman vuoden ja ajatus siitä että joutuisi tavallaan aloittamaan kaiken alusta lapsen saannin jälkeen (voimat ja lihasmassa häviäisi) tuntuu suorastaan hirveältä... Eli rehellisiä vastauksia kiitos !
perheelliset ja harrastukset
m
101109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rehellisesti vastaan, että olen joutunut luopumaan osasta harrastuksistani lapseni vuoksi. Siis harrastuksista joita minulla oli ennen lastani. En silti kirjoita tätä negatiivisellä asenteella, että olisin joutunut luopumaan jostain.
Itse löydän itselleni aikaa n. kahtena iltana viikossa. Silloin harrastan yksin sellaisia asioita, jotka lapsen kanssa eivät onnistu. Tämä tietenkin "vaatii" sen, että isä on silloin lapsen kanssa.
Mutta minusta tuo sinun ongelmasi on täysin asenteesta kiinni. Silloin kun vauvasi on pieni, voit huoletta (jos kehtaat :-)) käydä lenkillä tai rullaluistella vaunujen kanssa. Lapsen kasvaessa löytyy helpostikin yhteisiä urheillullisia harrastuksia (luistelu, hiihto, uinti).
En tiedä ketään, jonka olisi tarvinnut luopua urheilusta lapsen vuoksi, mutta tiedän useammankin vanhemman, jotka käyttävät lastaan "tekosyynä laiskuudelleen".
Lapsen syntymän aikoihin lapsi ja äiti tarvitsee kaiken huomion, eikä treenaamisesta kannata paljoa stressata. Jos nyt saa vähän ylläpidettyä kuntoa.
Kannattaa vaan levätä, jos saa mahdollisuuden.
Kunto tietysti laskee vähän, mutta vanhoihin tuloksiin pääsee helposti. Lihasmuisti on ihmeellistä.
Kyllä siitä "oravanpyörästä" saa sitten myöhemmin irrotettua 3-4krt/vk parin tunnin treeniajan. Tai edes pari kertaa/viikko..
Muista kuitenkin tasapuolisuuden nimessä järjestää myös saman verran vapaa-aikaa sille vaimo(kkee)llesi.
Mun mielestä kotityöt, lapsen hoito, yms velvollisuudet pitää vaan jakaa tasan, sitten pitää huolta parisuhteesta ja sitten katsoa jääkö aikaa harrastuksille.
..ja kyllä sitä saa aina järjestettyä.
mulla on kotona 50kg levytanko, 15kg:n käsipainot (Anttilasta) ja leuanvetotanko.
Niilläkin saa aikaseksi jotain pientä treenin tapaista, jos ei millään ehdi salille.
Harrastaa voi siis myös koko perhe yhdessä, tai kaksin lapsen kanssa. Tässä muutamia vinkkejä:
-Rullaluistelu tai hölkkä tai reipas kävely, vauva vaunuissa (kolmirenkaiset vauhtivaunut kulkevat kait kevyesti ja ketterästi.. mutta sujuu nelipyöräisilläkin)
- uinti, uimahallissa. Toinen vanhemmista touhuaa lapsen kanssa lastenaltaassa, toinen ui ja vuoro vaihtuu.
-hiihto, luistelu. vauhti ei päätä huimaa, mutta kivaa on.
- laskettelu. suosittelen oepttelua vasta sitten, kun lapsen lihaksisto ja motoriikka on tarpeeksi kehittynyt, noin 5-6 vuotiaana.
- pulkkamäki
- uimarantaelämä kesällä
-vauvajumppa, äiti/isä-lapsijumppa.
kun lapsi on maailmassa, tutustuu helposti uusiin ihmisiin, toisiin lapsiperheisiin. siitä voi alkaa kehitellä lastenhoitorinkiä, tai ylipäätään saa kaverin liikuntaharrastukseen lapsen kanssa tai ilman...
mutta etenkin silloin, kun vauva on pieni, äidin läsnäolo on tärkeä. Jo imettämisen takia. Ja isän kannattaisi olla mukana jo heti alusta asti lapsenhoidossa, vain siten tutustuu lapseen ja tulee hyvä isä-lapsi-suhde, joka on todella antoisa niin isälle, lapselle kuin äidille ja koko perheelle. Perheen ja lapsen että puolison hyvinvointi pitää kuitenkin asettaa etusijalle. Vain antamalla toiselle saa myös itselleen. Siis näin päin, eikä niin päin, että minä itse haluan ja vasta sitten voin antaa..
Joo-o... totta tuokin että monet käyttävät perhettä tekosyynä laiskottelulle ja sitten valittavat että perheen takia ei voi muka urheilla. Itse en kuitenkaan vosi kuvitellakaan korvaavani kunnon raakaa punttitreeniä pulkkamäellä ??? Rakastan liikkua niin että hiki lentää ja lihaksissa tuntuu tervettä kipua pari päivää treenin jälkeen, en stressaa urheilulla vaan teen sitä siksi koska pidän siitä ja tunnen itseni huomattavasti energisemmäksi ja vetreämmäksi kun urheilen kunnolla. Tulen kärttyisäksi ja hartiat alkaa jomottaa kun lihakset menee jumiin sekä tuskastun jos istun kotona sohvalla tylsistymässä. Pulkkamäki ei koskaan korvaa punttitreeniä koska teho ei ole likikään sama, eikä sitä voi pitää minään urheiluna. Hainkin tässä sitä että miten olette onnistuneet itse harrastamaan jotain urheilulajia, en tarkoita tässä siivousta, pulkkamäkeä tai jumppaa telkkarin edessä... Ilmeisesti järjestelykysymys ! Näinhän se on. Mutta en tajua miten joku voi verrata siivousta, pulkkamäkeä tai jotain jumppailua kunnon treeniin ?????
*Nauraa* Tuskin tässä kukaan nyt vertasikaan pulkkamäkeä "kunnon salitreeniin". Kyse kait olikin enemmän siitä, että liikuntaa ei tarvitse lapsen vuosi jättää kokonaan :-).
Hommaat sitä omaa aikaa itsellesi ja vedät itsesi tilttiin niin paljon ku jaksat ja vielä extrana päälle saat hyötyliikunnan tai liikunnan yhdessä muksun kanssa.
PS: Omat jalat kipeenä eilisestä "pulkkamäkitreenistä". Alastulo menee ilman lihaksia, mutta ylösveto 20 kg:n paino pulkassa vaatiikin jo voimia ja hyvää kuntoa :-)
ei tarvii turhaan naureskella... Alunperin kysymykseni koski sitä miten pystyy jatkamaan jotain sellaista harrastusta minne ei voi lapsia mukaan ottaa, korvaamatta sitä jollain koko perheen harrastuksella. Pelkäsinkin että joku vastaa että sitten korvaat aikaisemmat harrastukset juuri näillä pulkkamäkiharrastuksilla. Ei mitenkään mollatakseni pulkkamäkeä, onhan se hauskaa. Mutta odotin hyviä vastauksia siihen onko kukaan onnistunut säilyttämään omia harrastuksiaan lapsien jälkeen (tätä ei tarvitse tulkita sitten itsekkyydeksi), vai onko ylioptimistista olettaa siihen pystyvänsä.. Kaiken voi ymmärtää miten tykkää, vaikka sitten väärin kuten tämä "vetää itsensä tilttiin" ja naureskelun osoitukset !! Mielestäni ei ole mitenkään naurettavaa jos tahtoo viikon seitsemästä päivästä pari kolme tuntia itsensä kunnossa pitämiseen, ei se mielestäni ole liikaa pois perheeltä. Eikä mielestäni myöskään ole mitenkään itsekästä käyttää sitä paria tai kolmea tuntia viikossa vain itselleen, jaksaisi varmaan kotityötkin paljon paremmin kun saisi välistä kamppailla itsensä kanssa ja purkaa stressiä ja paineita. Sekä kaupan päälle saisi hyväkuntoisen kropan (tuskin mieskään siitä pahastuisi. Ja tämä sitten ei tarkoita sitä että treenaan vain ja ainoastaan ulkonäön ja mieheni miellyttämisen takia..). Olen Pahoillani jos joku vetäisi herneen nenään aikaisemmista kirjoituksistani, mutta tarkoitus ei tosiaan ollut ärsyttää...
Ihan ensiksi pyydän anteeksi jos tulkitsit nauruni jotenkin pilkalliseksi tai ivalliseksi. Se oli kaukana siitä :-). Ja mielestäni kukaan sinulle vastaajista ei ole vetänyt herneitä nenään, vaan olet saanut erittäin asiallisia vastauksia. Ja melkein jokaisen viesti on ollut sama (ainakin jos osaa vähääkään lukea rivienvälistä). Lapsen vuoksi harrastuksistaan ei tarvitse luopua -se vain vaatii, että toinen hoitaa lasta sillä aikaa, kun itse harrastaa omia juttujaan. Omasta parisuhteesta tällainen on kiinni. Itsehän kerroin ensimmäisessä viestissäni, että olen itse luopunut osasta omista harrastuksistani, mutta edelleenkin käyn kaksi kertaa viikossa omissa jutuissani ilman lasta. Ja harrastuksistani olen luopunut, koska olen halunnut -en siksi, että minun olisi lapsen takia pitänyt. Itse olen löytänyt liikunnallisen tyydytyksen myös lapsen kanssa liikkuessani ja en vain enää kaipaa entisiä juttujani.
Hei, en minä kirjoituksessani sanonutkaan, että "unohda salitreenit ja ota korvaavaksi liikuntamuodoksi pulkkamäki ja viikkosiivous" vaan että MYÖS LAPSEN KANSSA VOI HARRASTAA JA MYÖS LIIKUNTAA, mutta se ei tietenkään ole samantasoista kuin jos yksin harrastaa/vetää punttisalitreenit. Niinikään kirjoitin, että lapsen kanssa saa uusia ystäviä ja siten lastenhoitokin järjestyy ja että vanhemmat vuorollaan hoitavat lasta yksin toisen vanhemman päästessä omiin harrastuksiin. Taisit lukea hätiköiden?
No, ei hätää. Voin kertoa, että minun omat liikuntaharrastukseni että kaikki muutkin harrastukset ovat säilyneet ja uuttakin tullut kehiin mukaan vaikka lapsia onkin ja vaikka siinä välissä on ollut yksihuoltajavuodet. Lasten isä jäi hoitamaan lapsia kun itse tein 3-4 iltana viikossa pitkän fillarilenkin, sen tilalla olisi toki voinut olla jokin muukin urheiluharrastus. Ja yllätys - lapset kasvavat ja pärjäävät jo pieniä ja myöhemmin pidempiä aikoja itsekseen. Uutena harrastuksena minulla on laskettelu, lapset mukana. Ja moottoripyöräily, ja koska en aio ottaa lasta taakse kyytiin (on jo tosin murrosikäinen mutta en silti uskalla ajaa kyyditettävän kanssa) eikä varaa ole toiseen pyörään, on harrastus minun omani.
Jos kuitenkin pelottaa että lapsi vie kaiken ajan eikä omaa elämää enää ole sen jälkeen, kaikki vanha ihana jää, niin on olemassa toinenkin vaihtoehto.Lapsa ei ole pakko hankkia. Lapsia kun ei edes tehdä, niitä saadaan. Ja se on kaksi eri asiaa.
Mutta kuten kaikki ovat sanoneetkin: lapsesta huolimatta voi jatkaa omia harrastuksia, elämä ei lopu lapsen tekoon vaan muuttuu vain hieman toisenlaiseksi. Lastenhoito on järjesytelykysymys.
Terveisin mamma, joka harrastaa moottoripyöräilyä, kuntosalia, fillarointia, laskettelua, joksus uintia, lukemista, kirjoittamista, käsitöitä ja kotona oloa ja kaikkea mikä milloinkin tuntuu kivalta.... käy teatterissa ja konsertissa jos on rahaa ja aikaa ja vielä töissäkin, ja on kotonakin kuulemma aivan liiaksikin asti (sanoo murrosikäinen).
Olen harrastanut tanssia pienestä asti enkä olisi mitenkään pystynyt lopettamaan sitä. Aina TÄYTYY löytyä sen verran aikaa, että ainakaan rakkaimmasta harrastuksesta ei tarvitse luopua.
Pulkkamäki on ihan ihan jees, mutta se ei kuitenkaan ole OMA harrastus vaan perheen yhteinen.
Mielestäni on erittäin tärkeää, että vanhemmilla on omia menoja ja harrastuksia eikä aina tarvitse olla vastuussa ja huolehtimassa lapsista.