Eikö olekin selvä merkki ettei kiinnosta kun yhteyden otot hiipuu. Ennen tuli monta viestiä päivässä, nyt viimeksi tiistaina.
Kai se on uskottava, ettei tästä tullut mitään vaikka niin meni jalat alta. Enkä ole edes teini.
Ei kellään voi olla niin kiire, ettei yhtä viestiä laittaisi. Siis jos kiinnostaisi.
Kai se on uskottava, ettei tästä tullut mitään vaikka niin meni jalat alta. Enkä ole edes teini.
Ei kellään voi olla niin kiire, ettei yhtä viestiä laittaisi. Siis jos kiinnostaisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vähän siltä vaikuttaa, aika kumma ettei ihmiset uskalla sanoa suoraan,
Eikö ihmiset enää osaa olla 1-3 päivää ilman informaatsioonia toisesta. Kännykkäkulttuuri on per.....! Miksi olette totuttautuneet siihen että viestiä pitää pukata menemään monta kertaa päivässä. Jatkuvan viestittelyn alkessa tympiä ja harventuessa, toinen ihmettelee mikä vikana. Ääliömäistä
Tuo on ihan tuttua! Tarkoitan siis sekä toiselta, että minun puoleltani! Toinen varmaan lopettaa yhteydenpidon kun en kiinnosta, mutta mä lopetan yhteydenpidon kun en enää jaksa. Se miksi en jaksa, vaikka toinen kiinnostaakin johtuu kai luonteestani?! Olen kärsimätön enkä jaksa kauaa vain kirjoitella tai tekstailla. Silloin tällöin kyllä, mutta pidemmän päälle sekin aika usein jää?! On mulla tietty ystäviä, joihin pidän ehkä aktiivisemmin yhteyttä, mutta pääasiassa ei ainakaan mua huvita jatkuvasti vastailla toisen tekstareihin tai mikä vielä pahempaa meileihin.
Kuitenkin jos tapauksessasi on päivän tai kahden väli yhteyden otosta niin en sinuna nyt ihan vielä huolestuisi! ...Ja mikäli asia vaivaa sinua niin miksi et puhu sen toisen osapuolen kanssa??!
Taitaa se niin olla että kiinnostus on hiipumassa.
En halunnu vielä alkaa hiillostaan, et kiinnostaako vai ei tai muutenkaan vaikuttaa epätoivoselta.
No, nyt sitä viestiä taas tulee. On muka kiire, tiedä tuota. Ei kyl muuten ole noiden viestien laatu muuttunut. Ehkä odotan jonku aikaa ennenkuin teen johtopäätöksiä, ei munkaan mielestä sitä nyt tarvitse joka liikahduksesta viestittää. Olin kyllä ajatellu, et tämä ei ois niin munaton mies, ettei uskaltaisi ilmoittaa jos ei kiinnosta.
Tapaaminen siirtyy jonnekin minne lie. Hää on töissä kun minä vapaalla jne.
Seuraavan kerran kun/jos alan seurustelemaan (toivottavasti taas joskus) niin aion pitää huolen siitä että teksti/sähköpostiviestittely minimoidaan molempien puolesta, ja keskitytään PUHUMISEEN ja TAPAAMISEEN. Stressaavaa ja aikaavievää tuo viestittely, ja usein turhaakin. Tottakai silloin jos pitää sopia nopeasti jostain tms mutta päivittäinen yhteydenpito viestittäen.. ei kiitos enää!
Heh, no, kerronpa oman kokemukseni kiireisenä miehenä. Siihen aikaan olin tosissaan
kiireinen ja omissa oloissani, enkä kyennyt
ajattelemaan kuin työasioita. Sattuipa
kuitenkin niin, että baarissa törmäsin
oikein kiintoisaan typykkään.
Tapailimme muutamia kertoja ja olin ihan tyytyväinen
ja ilmeisesti oli hänkin. Suhde tuntui etenevän
ja olisi ollut halua nähdä useamminkin,
soitella, tekstailla, jne.
Elämäni oli kuitenkin niin kaoottista, ettei
ollu mahdollisuutta pitää jatkuvaa yhteyttä.
En, todellakaan kyennyt kehittelemään mitään
ihanaa tekstiviestiä työpaineiden keskeltä, kenties 'moi' olis
onnistunut, muttei oikein tuntunut mielekkäältä.
Siis elämäntilanteeni oli mikä oli, yritin
selittää tyttöystävälleni ja hän ymmärsi ensin joten kuten. Tilanteet aina kuitenkin kärjistyivät,
kun joskus (liian) harvoin sitten nähtiin.
Lopulta alkoi nyppiä moinen kähinöinti ja
lopulta ero siitä sitten tuli. Vähän harmittaa
vieläkin, mutten silti voinut asialle mitään.
Voihan se olla noinkin, mutta ihan totta, en kyllä täysin voi ymmärtää että miten muka ei työpäivän keskeltä liikenis ihan pikkiriikkisen aikaa lähettää viestiä? Siis teidän tapauksessannehan se ei ollut perimmäinen eron syy, mutta jos ehtii lähettää 'moi', niin ehtiihän samalla vaivalla lähettää vaikka '
Perimmäinen tarkoitus oli esittää ainakin yks
esimerkki, ettei mies ole sillä aikaa panemsassa jotain toista vaikkei viestittelisikään. Työkiireet voi olla ihan todellinenkin syy.
No, syy ja seuraus, seuraus vai syy?
Tyttöystäväni epäili ja kelaili varmaan itekseen
kaikkea mahdollista mikä tässä mättää.
Yritin selittää, mutta hänellä oli aina aika
suorapuheinen tapa käsitellä asioita. Suhteen
aikana sitä samaa jatkui joka kerta kun nähtiin, vaikka minun puolesta asia olisi jo ollut loppuun käsitelty. Ymmärsin häntä, mutten voinu tosiasioille mitään. Jatkuva jauhaminen sai itsenikin lopulta toisiin ajatuksiin suhteen jatkosta...
Pari vuotta sitten törmäsin kaveriin kapakassa ja riiputtiin yhdessä jonkin aikaa. Hän soitti jokaikinen päivä ja halusi tavata myös. Minulla nyt vaan ei ole aikaa roikkua kaikkea vapaa-aikaani toisen kainalossa tai kapakassa! Vapaa-aikaa nyt on muutenkin niin vähän. Kerran hän sitten soitti ja liki karjui, että minä en välittänyt yhtään hänestä kun en koskaan soittanut vaan annoin hänen hoitaa tämän yhteydenpidon. Tosiasia oli, että en koskaan olisi ehtinyt soittaa, kun hän soitti jatkuvasti.
Sen pituinen se. En enää vastannut hänen soitteluunsa.