Mitä mieltä olette, olisiko suhteenne onnellisempi jos ei olisi ainaisia rahan aiheuttamia murheita...?
Vai onko se mielestänne yhdistävä tekijä, että yhdessä koetetaan selvitä ja joskus jopa kituuttaa...? Aika useinhan riidan aiheena on juuri raha....
Toisiko huomattava rahamäärä, esim. lottopotti onnea suhteeseen, vai tulisiko kaikesta "liian helppoa"??
Vai onko se mielestänne yhdistävä tekijä, että yhdessä koetetaan selvitä ja joskus jopa kituuttaa...? Aika useinhan riidan aiheena on juuri raha....
Toisiko huomattava rahamäärä, esim. lottopotti onnea suhteeseen, vai tulisiko kaikesta "liian helppoa"??
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ehtisi viettää aikaa enemmän yhdessä ja perheen kanssa, muuten ei se kyllä se avain olisi. Tosin, ei meillä nyt niiin kovaa kitkuttamista enää ole, joskus oli, mutta se oli vaan yhteenliittävämpää miettiä yhdessä, miten selvitään, ei meillä riitoja ole rahasta ollut koskaan.
Kummallakin omat rahat, ja laskujen maksusta sovitaan tasapuolisesti miten maksetaan tasan.Rahahuolis toimitaan noin,mut sen sanon että ei raha tee onnelliseksi,mulle ei oo mitään merkitystä rahalla, kunhan se piisaa elämiseen,ruoka ja laskut ja muksuille mitä ne tarvii.Jos rahaa on niin sit tehdään ylimääräisellä sitä mitä haluaa,loppujen lopuksi ihmissuhteet on tärkein asia ihmisen elämässä,rahalla ei oo siihen osaa eikä arpaa,päinvastoin raha ,ylimääräinen sellanen voi sekoittaa asioita.Minun mielipide on tämä.
Minä täällä Leivonmäellä satun omistamaan vähän pätäkkää eikä se sen onnellisemmaksi ole tehnyt. Vähän mukavampi on olella vaan.
Tässä yhdessäolomme aikana olemme ehtineet olla työtön opiskelija, työtön työssä käyvä, opiskelija työssä käyvä ja työssäkäyvä työssä käyvä. Yhteistä tiliä ei ole, mutta rahat ovat käytännössä yhteiset. Emme kertaakaan, ikinä tai koskaan ole riidelleet rahasta! Raha ei ole ollut huolen aihe sen enempää kuin yhdistäväkään tekijä, se on vain rahaa.
Lottovoitto ei muuttaisi suhdettamme suuntaan eikä toiseen, mutta kieltämättä ajatus omasta asunnosta ilman lainaa olisi houkutteleva =) En kuitenkaan haluaisi muuten olla rikas, asunto on nyt tällä hetkellä ainoa kaipuun kohde.
älä ole edes ajattele noin naiivisti! Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Useimmilla (erittäin harvalla ihmisellä) ei riitä psyyke käsittelemään äkkirikastumisia ...
Perustele toki. Miten ja miksi äkkirikastuminen muuttaisi parisuhdettamme? Eihän se ole pakko muuttaa elämäntyyliäkään, se on ko. rikastujista kiinni.
erittäin harvalla ihmisellä on todellisuudessa niin vahva minäkuva ja psyyke, jotta äkkirikastuminen ei toisi ennemmin tai myöhemmin muutoksia ihmisen käyttäytymiseen jne. Muutos siihen, mitä on ollut ennen ja mitä olisi sen jälkeen on liian raju. Ymmärrät sen kyllä itsekin, kunhan sinulla on viitseliäisyyttä miettiä asiaa syvemmin. :)
Muutoksia käyttäytymiseen... käyttäytymisen muutokset eivät automaattisesti tarkoita sitä että suhde muuttuisi. Olin nyt kiinnostunut lähinnä siitä suhteenmuuttumispuolesta. Yksilötasolla muutoksia tapahtuu varmasti, mutta jos ne tapahtuvat yksilötasolla yhdessä, ei sen tarvitse suhteeseen vaikuttaa.
Sanottakoon vielä, että molemmat olemme lähtöisin erittäin hyvin toimeentulevista perheistä (miten sen rikkaan nyt sitten määrittelee?) enkä itse ainakaan koe muuttuneeni sen kummemmaksi vaikka taloudellinen tilanne on vaihdellut ääripäästä toiseen. Muutos ei ole ollut raju, koska elämäntyylini olen tietoisesti pitänyt kohtuullisena. En usko, että vaikka hyvätuloisesta rikkaaksi pamahtaisin, se vaikuttaisi sen kummemmin. Todennäköisesti hankkiutuisin osasta rahasta eroon siististi.
taloudelliseen tilanteeseen ei miljoona euroa puoleen, eikä toiseen niinkään elämään vaikuta :)... siitä on mukava jo laittaa hyväntekeväisyyteenkin, koska se on hyödyllistä verotuksellisestikin ...
Yleensä ihmisten kasvu suuntaan tai toiseen ei kehity samaa tahtia parisuhteessa. Vaikeaa se varmasti tulee olemaan, kuitenkaan en sano sitä, jotta suuri muutos varallisuudessa johtaisi automaattisesti eroon. Se riippuu niin paljon ihmisistä, heidän senhetkisistä henkisistä resursseistaan jne. Suurimpia tragedioita se tuo suhteisiin varmasti niillä, jotka eivät kykene muutenkaan ymmärtämään rahan arvoa, ovat köyhemmistä oloista jne. Järkevintä olisikin, että isot potit jaettaisiin aina moneen pienempään pottiin ... toisaalta, moniko sen jälkeen enää lottoaisi. Se ei olisi enää jännittävää! :) Itse en ole koskaan lotonnut. Ehkä minulla on ollut aina asiat riittävän hyvin ja elämäni muutenkin tyydyttävää ja onnellista, etten ole tarvinnut mitään lisää siihen ... rahallistakaan :). Olen sanonut aina, jotta yhden lottovoiton saaneena (oma aviomies)en toista enää tarvitse :)!
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että lottovoitto tai muu isompi rahantulo olisi se viimeinen naula suhteen arkkuun.
Raha luultavasti polttaisi niin paljon käsissä että sitä ei malttaisi käyttää pelkästään tavaraan, vaan sillä haluaisi hankkia myös uuden puolison...
pääsee :)!
moro. ensiksi voin sanoa että ei tekisi onnelliseksi mutta auttaa onneen ja tuo tullessaan lisää onnettomuutta.
itselläni on mennyt näin.
olen köyhästä perheestä ja mitään apua ei kotiväki ole pystynyt antamaan koskaan.
raha oli tiukalla ensimmäisessä avioliitossa ja lapsien siunaantuessa vieläkin tiukemmassa ja riidat herkemmässä kun aina oli pinna tuikalla ennen tilipäivää.
vierähti vuosia ja väliin mahtui ero, opiskelua ja paremmin palkattu ammatti...rahaa alkoi tulla ja jäädä yli menojen säästöön....meni vuosia ja rupesin yrittäjäksi....rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista ja velkaa ei ollut enää,parisuhteemme kukoisti kun pystyimme keskittymään toisiimme ja toistemme toiveisiin elämästä ilman miettimistä riittääkö rahat ja voimmeko tehdä sitä ja hankkia tätä....lapset kasvoivat ja meillä oli tarjota heille kaikki rahallinen mutta unohdimme henkisen puolen täysin...lapsemme erkaantuivat meistä ja kaikki meni vaikeaksi....nyt ollaan tilanteessa jossa parisuhdekin rakoilee ja lapsista vanhin 16 vuotias asuu poissa kotoa ja nuorempi hyvä jos sanoo hei.
eli raha auttaa mutta ei poista muita ongelmia....itse näen markkinatalouden ja rahanhimon nykyisin erittäin huonona asiana maailmassa.
tästä johtuen olen palkannut yritykseni johtoon henkilön ja olen itse kotona lapseni kanssa ja koitan saada parsittua parisuhteenikin kasaan.
toivottaen onnea, minä.
Tarinastasi ei tullut ilmi, miten raha vaikutti suhteen tilaan. Sama kehitys olisi voinut tapahtua ilman mitään muutoksia taloudellisessa tilanteessa...
Rivien välistä luulen lukeneeni, että rahan hankkimiseksi on käytetty liikaa aikaa ja voimia, jolloin suhde kärsii. Mutta oliko tässä ollenkaan siitä kyse?
On aivan eri asia, vaikuttaako suhteeseen rahan määrä vai sen hankkimiseksi tehdyt uhraukset.
"parisuhteemme kukoisti kun pystyimme keskittymään toisiimme ja toistemme toiveisiin elämästä ilman miettimistä riittääkö rahat ja voimmeko tehdä sitä ja hankkia tätä..."
nimen omaan tässä kohtaa tulikin se että meni hyvin kun rahaa oli (on sitä edelleenkin) mutta olisin näin myöhemmin jättänyt rahat hankkimatta jos olisin lopputuloksen tiennyt.
ns "paukkuja" en ole tuohon rahan hankkimiseen käyttänyt varmasti enempää kuin suurinosa työssä käyvistäkään mutta olen jättänyt rahan "himossa" huomioimatta liikaa asioita.
varmasti alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti lottovoittoa....itse olen tienannut parikin lottovoittoa ja sen enempää en ole onnellinen kuin olin köyhänäkään, raha on ongelma oli sitä tai ei sitä ollut....muut ongelmat ne pahempia ovat.
Olen sitä mieltä, että ainainen nrahapula on parisuhteen kuolema. Mutta ei rikkauskaan onnea tuo. Sellainen normaali ja tavallinen keskituloinen taso on paras. Ei tartte rypeä rahassa, mutta on hyvä, että ei tarvitse miettiä koko ajan, että mistä riipiä rahaa, vaan sitä on tavallinen määrä tilillä.
Meinaa kokemusta on.Tulee hännysteliöitä ja vastaavia jotka yrittää seata parisuhdetta.Näin meillä.Muutama vuosi sitten vielä onnellinen ja kohtuulisesti toimeen tuleva.