Miten selviän

etenpäin

ajoin autolla kun eteeni sivutieltä ajoi poika pyörällä.Poika kuoli.Tein kaikkeni...
Kaikki sanoo että en voinut tehdä mitään...?
Poliisi kuulustellut,mutta he vaan kysyy minulta.Kukaan ei kerro minulle,mitä tein väärin jos tein.
Omaiselle kerrotaan mitä tapahtui...minun pitäisi kai tajuta,mutta minulle se oli vain Iso RYSÄYS!
Kukaan ei minua syytä,kuin minä itse-tunne tasolla ainakin.järki ei vielä käy käsikädessä tunteitten kanssa.
Syyttäjä syyttää jos syyttää...joudun odottamaan ehkä ens vuoden alkuun ennenkuin saan tietää.
Minulla oli lapsia autossani mukana kun onnettomuus tapahtui ja he ovat saaneet kaiken mahd.avun ja näyttävät voivan hyvin.
Niin kai minäkin...mutta miten jaksan odottaa,olo syyllinen ja sitä ei vie mikään pois,ehkä kun näen mustaa valkoisella että tein kaikkeni-etten voinut mitään...ennen sitä en voi antaa itselleni anteeksi.
Onko jollain kokemusta vastaavasta?
Miten selvisitte?

22

3857

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mutta...

      haluan vastata sinulle. Olet joutunut tilanteeseen, joka voi sattua kenelle tahansa milloin tahansa. Itsekin varmaankin syyttäisin itseäni, vaikka ethän sinä ole tehnyt mitään väärin. Ja vaikka olisikin tehnyt jotain väärin, kukaan ei tee sitä tahallaan. Kukaan ei halua onnettomuuksia. Niitä vaan tapahtuu ja niiden kanssa on elettävä. Hae jostain keskusteluapua itsellesi, jotta pääset asian kanssa sinuiksi. Hyvä, että kukaan ei syytä sinua, asia on muutenkin vaikea. Ei ole helppoa olla osallisena tuossa tilanteessa. Et itsekään syyttäisi itseäsi, jos olisit joku muu kuin sinä itse. Ole armollinen itsellesi. Asia ei ollut sinun vallassasi. Koitahan jaksaa. Halauksin...

      • tilanne...

        sattunut kohdalleni. Ensimmäinen ajatukseni kun näin kävi oli, että nyt se nainen kuolee ja minä joudun linnaan. Onneksi kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Tämä tapaus sattui, että nainen kävely suoraan autoni eteen, ei edes katsonut tuleeko autoja vai ei. Oli talviaika ja tiet jäiset. Hänellä oli valkoiset vaatteet päällään, joten näin hänet vasta kun hän oli keskellä tietä. Just sain väistettyä ettei onnettomuutta sattunut. Tämän tapahtuman jälkeen minun oli pakko pysäyttää auto ja rauhoitella itseäni. Vapisin kuin haavanlehti. Ei sekään olisi ollut minun syyni tai en en tiedä. Näitä onnettomuuksia sattuu, vaikka itse olisi kuinka skarppina liikenteessä, niin siellä on aina liikkeellä niitäkin jotka eivät skarppaa. Älä syyttele itseäsi, se ei ollut sinun syytäsi. Voimahali sinulle ja hae keskusteluapua, että pääset asian yli.


      • minä vaan...
        tilanne... kirjoitti:

        sattunut kohdalleni. Ensimmäinen ajatukseni kun näin kävi oli, että nyt se nainen kuolee ja minä joudun linnaan. Onneksi kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Tämä tapaus sattui, että nainen kävely suoraan autoni eteen, ei edes katsonut tuleeko autoja vai ei. Oli talviaika ja tiet jäiset. Hänellä oli valkoiset vaatteet päällään, joten näin hänet vasta kun hän oli keskellä tietä. Just sain väistettyä ettei onnettomuutta sattunut. Tämän tapahtuman jälkeen minun oli pakko pysäyttää auto ja rauhoitella itseäni. Vapisin kuin haavanlehti. Ei sekään olisi ollut minun syyni tai en en tiedä. Näitä onnettomuuksia sattuu, vaikka itse olisi kuinka skarppina liikenteessä, niin siellä on aina liikkeellä niitäkin jotka eivät skarppaa. Älä syyttele itseäsi, se ei ollut sinun syytäsi. Voimahali sinulle ja hae keskusteluapua, että pääset asian yli.

        kun vastasitte,kerroitte kokemuksistanne.
        On mennyt nyt jo 4 viikkoa onnettomuudesta,ja kyllä aika auttaa.Vielä ei ole mennyt päivääkään etten jossain vaiheessa itke asiaa,kuollutta poikaa,hänen poismenoa.
        Päässäni pyörii tietyt samat asiat,nyt olen juuttunut siihen että elvytinkö oikein,teinkö todella kaikkeni.Olisiko pitänyt aloittaa nopeammin,luovutinko liian aikaisin.Teinkö kaikta en oikein...olisinko voinut tehdä jotain muuta?
        en mielestäni "jossitele"mut haluaisin kuulla JOS olisin voinut tehdä jotain ja myös kuulla JOS en tehnyt oikein.
        Onko syyttäjä se mikä arvioi sen?
        Haluaisin ihan faktaa,haluan kuulla sen just niinkuin asiat on.
        Mutta jos syyttäjä syyttää minua jostain,pitäähän hänellä silloin olla jotain ajatusta siitä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin?vai onko se täysin mielivaltaista,syyttäjän lausunnot?
        Tietääkö joku sanoa?


    • häräsi kysymys

      voimia ja jaksamista sinulle ja sinun omalletunnollesi.
      samoin, kuin pojan menettäneille vanhemmille.

      heräsi kysymys, poika tuli sivutietä eteesi,
      oliko vasemmalta vai oikealta ja kolmio vai ei.
      varoituksia esim. koululaisia.
      kaikki nää ratkaisee myös sekä tilannenopeus ja aluenopeus.

      jokainen tekee vastaavassa tilanteessa parhaansa mukaan. jos teit, sen minkä osasit, niin miksi
      ei se riitä. vastuuntuntoisuus on meille niin
      takaraivoon opetettu oppi ja tuntee itsensä
      riittämättömyyden, kun toivottua loppu tulosta
      ei saavutettu jos toisin kävi.

      oletko ollut yhteydessä pojan menettäneisiin vanhempiin ja ymmärsivätkö sinun tuskasi ja epätoivon samoin, kuin sinä heidän tuskan olet
      kokenut.
      syyllistävätkö pojan vanhemmat vai katsovat
      poikansa varomattomuuden liikenteessä oleen
      syy ja seuraus.
      toivottavasti löydät itsellesi apua, että saisit
      rauhaa sisällesi sekä ajatuksille.
      kokemusta ei ole, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.

      • kirjoittaja

        olen minä näitä liikennesääntöjä puinut mielessäni,kolmiota ei ollut juuri siinä tiessä,tuli oíkealta minuun nähen.Muissa risteyksissä on kolmiot.Tämä pienempi hiekkatie.Minä ajoin asfaltoitua isompaa tietä.
        Risteyksessä kasvillisuutta,näkö haittaa...molemmille.
        Nyt siitä on luojan kiitos raivattu pensasta,puuta pois.
        En ajanut ylinopeutta,en puhunut puhelimeen,en räplännyt radiota...silti,en kerinnyt tekemään mitään!Ei ollut syytä jarruttaa siinä kun en nähnyt mitään miksi jarruttaa!Kun näin oli poika jo auton edessä,tulossa eteen.
        Alue nopeus 60 minä ajoin n.50km/h...silti...
        Poijalla mp3 soittimet korvissa,ei kypärää...kiire.Mutta silti...


    • kokemus asiasta

      Minun poikani jäi auton alle ja menehtyi saamiinsa vammoihin noin puolen tunnin elvytyksestä huolimatta.

      Tälläisestä asiasta ei voi sanoa näin tai näïn vaan jokainen ihminen on oma persoonansa ja käsittelee asiat eri tavalla.

      Juuri tästä sinun surutyösi lähtee käyntiin,jotta haluat vastauksia ja sinulla on paljon kysymyksiä.
      Hakeudu ammattiauttajan luo ja ala purkaa tunteitasi.Tunteillä järjellä ei ole välillä mitään yhteyttä keskenään.

      Keskustele ystäviesi ja lasten vanhempien kanssa asiasta.
      yhteistö lasten vanhempien kanssa on välttämätöntä.
      Älä odota tuloksia nopeasti,aika kyllä tekee tehtävänsä.
      Välillä vanhemmat syyllistävät sinut välillä sinä itse,toisinaan taas kukaan ei syyllistä ketään.
      Surutyö on pitkä tie jonka aikana olet sekä syyllinen,että syytön ,surullinen ,joskus iloinen ,tulee takapakkia ,menee välillä hyvin ym...

      Ensimmäinen vuosi menee tulet huomaamaan,että näin elämä jatkuu siitä vaan eteenpäin.

      Meidän perheen onnettomuudesta on kulunut nyt 10 vuotta,välillä kuin eilen välillä jo kauan sitten.
      Tässä ei ole voittajia ja häviäjiä vain selvinneitä.
      Kaikille asioille ja ajatuksille on annettava aikaa.
      Surusta ei pääse koskaan yli,sen kanssa on vain opittava olemaan ja elämään.
      Tämä on minun selviytymistarinani ,menetetyn lapsen vanhempana,jollakin on oma tarina.

      Elämä ei loppunut siihen se jatkuu edessäpäin on myös onnea ym.
      Elämä ei vain jatku samanlaisena.. VOIMIA teille kaikille

    • jääsydän

      Heippa

      Itselleni tapahtui vajaa kuukausi sitten onnettomuus ja siinä vanhus kuuoli, tuli suoraan auton eteen kävellen, juuri kun olin lähdössä liikkeelle.
      En ajanut yli, mutta törmäsin ja hän kaatui ja menehtyi vammoihinsa.

      Käsittely tulee varmaan ensi keväänä,mutta silti täältä vain haluasi lähteä itsekin pois. perheen takia on vaan kait pakko yrittää jaksaa.

      Olen käynyt kriisiavut ja psykologilla ja on annettu ymmärtää, että liikenteessä kaikilla on vastuunsa, mutta...

      Itse ainakin syyllistän vain koko ajan, että miksi en nähnyt ja jatkuvasti pelottaa, että joku taas tulee jostain kulmasta eteen.

      En osaa vastata mitään, ymmärrän vain miltä sinusta tuntuu, voimia sinulle

      • minä vaan...

        syylliyyden tunteista ja siitä miten sitä on niin varpaillaan kun nyt liikkuu liikenteessä.Huomaan liikaa,epäolellisiakin yksityiskohtia ja väsyn siksi nopeasti kun ajan.
        Niin,kaikilla meillä on vastuumme liikenteessä mutta kun ei ole sitä toista osapuolta enään,mitä kuulustella,tuntuu pahalle edes moittia sen käyttääntymistä liikenteessä.Yksin sitä on syytettynä.
        Voimia sinulle jääsydän!
        Ps.Joka viikko kun on aikaa kulunut olo vähän helopttuu,ja jaksaa ajatella eri tavaoin onnettomuudesta.Näin on minun todettava vaikka edelleen pahamieli ja onneton olo.


      • Jääsydän
        minä vaan... kirjoitti:

        syylliyyden tunteista ja siitä miten sitä on niin varpaillaan kun nyt liikkuu liikenteessä.Huomaan liikaa,epäolellisiakin yksityiskohtia ja väsyn siksi nopeasti kun ajan.
        Niin,kaikilla meillä on vastuumme liikenteessä mutta kun ei ole sitä toista osapuolta enään,mitä kuulustella,tuntuu pahalle edes moittia sen käyttääntymistä liikenteessä.Yksin sitä on syytettynä.
        Voimia sinulle jääsydän!
        Ps.Joka viikko kun on aikaa kulunut olo vähän helopttuu,ja jaksaa ajatella eri tavaoin onnettomuudesta.Näin on minun todettava vaikka edelleen pahamieli ja onneton olo.

        Niinhän se on, yksin tätä tässä pähkäilee ja päivän kerrallaan menee eteenpäin.
        Mutta karu totuus on, että vaikka jalankulkija kävelsi päin punaisia ja tapahtuu onnettomuus, niin varomattomuudesta ja kuolemantuottamuksesta saa syytteen autoilija.

        Ainakin itse pelkään kaikkia jalan ja pyörällä kulkijoita, mutta itse en sinne autojen joukkoon jalankulkijana pieneen tilaan mene


      • minä vaan...
        Jääsydän kirjoitti:

        Niinhän se on, yksin tätä tässä pähkäilee ja päivän kerrallaan menee eteenpäin.
        Mutta karu totuus on, että vaikka jalankulkija kävelsi päin punaisia ja tapahtuu onnettomuus, niin varomattomuudesta ja kuolemantuottamuksesta saa syytteen autoilija.

        Ainakin itse pelkään kaikkia jalan ja pyörällä kulkijoita, mutta itse en sinne autojen joukkoon jalankulkijana pieneen tilaan mene

        eräs nais ihminen sanoi;Onhan se niin että vaikka se oli onnettomuus niin onhan sitä autoilija aina hallittava ajoneuvonsa...!!!!
        Minä olin silloin niin maassa että en sanonut muutakuin että niinhän se on...
        Nytten kun olen miettinyt,niin mitä olisin voinut tehdä?Olisi pitänyt olla selvännäkijä että olis voinut tietää etukäteen että sieltä tulee joku fillarilla.Suoraan eteen,auton eteen.
        Hallitsin auton siten miten pystyin,jarrutin.Pysyin tiellä(no vauhti niin alhainen että ei ongelmaa siinä)en ajanut ylinopeutta,enkä mutakaan rikettä.
        Mutta saihan se rekkakuskikin sakot ym.konginkankaan onnettomuus,vaikkei tehnyt mitään rikkeitä-(vaikka onnettomuus eri mittakaavassa)eihän sekään voimut mitään muuta tehdä kun mitä yritti tehdä!
        En tiedä...pelottaa koko homma.


      • Jääsydän
        minä vaan... kirjoitti:

        eräs nais ihminen sanoi;Onhan se niin että vaikka se oli onnettomuus niin onhan sitä autoilija aina hallittava ajoneuvonsa...!!!!
        Minä olin silloin niin maassa että en sanonut muutakuin että niinhän se on...
        Nytten kun olen miettinyt,niin mitä olisin voinut tehdä?Olisi pitänyt olla selvännäkijä että olis voinut tietää etukäteen että sieltä tulee joku fillarilla.Suoraan eteen,auton eteen.
        Hallitsin auton siten miten pystyin,jarrutin.Pysyin tiellä(no vauhti niin alhainen että ei ongelmaa siinä)en ajanut ylinopeutta,enkä mutakaan rikettä.
        Mutta saihan se rekkakuskikin sakot ym.konginkankaan onnettomuus,vaikkei tehnyt mitään rikkeitä-(vaikka onnettomuus eri mittakaavassa)eihän sekään voimut mitään muuta tehdä kun mitä yritti tehdä!
        En tiedä...pelottaa koko homma.

        Niin, se virhe jonka tein, oli liikkeelle lähtö,jalkakäytävän reunassa pysähtyneenä, missä hiuksenhienosti tilaaa kevyen liikenteen kulkijoille, nopeutta alle 10 km, puskurin reunasta tulee jalankulkija, jota en voinut nähdä, kun olisi ollut edes se reilu metri, niin näkökenttä olisi havainnut, mutta silloin jalankulkija olisi ollut jo ajoradalla.
        Kyseiseen paikkaan en tiedä voinko enää koskaan mennä, ilman että käyn viemässä varoitusvalot joka suuntaan, että olen nyt lähdösä liikkeelle.
        Esitutkintapöytäkirjoja en ole vielä saanut
        Niin, olem itsekin jäänyt pyörällä auton alle ja en missään vaiheessa syytellyt autoilijaa. Autoilija kääntyi risteyksessä ja mulla oli etuajo-oikeus, sitten vaan törmättiin ja löysin itseni ojasta ja ihan pienillä ruhjeilla selvinneenä.
        Siinäkin tilanteeessa oli tämä pimeä kulma, ei pystynyt havaitsemaan.
        Mietin, että miten nuo rattijuopot ja kaaharit selviävät ja keskisormen näyttäjät liikenteessä, ehkäpä sillä röyhkeydellä


      • minä vaan...
        Jääsydän kirjoitti:

        Niin, se virhe jonka tein, oli liikkeelle lähtö,jalkakäytävän reunassa pysähtyneenä, missä hiuksenhienosti tilaaa kevyen liikenteen kulkijoille, nopeutta alle 10 km, puskurin reunasta tulee jalankulkija, jota en voinut nähdä, kun olisi ollut edes se reilu metri, niin näkökenttä olisi havainnut, mutta silloin jalankulkija olisi ollut jo ajoradalla.
        Kyseiseen paikkaan en tiedä voinko enää koskaan mennä, ilman että käyn viemässä varoitusvalot joka suuntaan, että olen nyt lähdösä liikkeelle.
        Esitutkintapöytäkirjoja en ole vielä saanut
        Niin, olem itsekin jäänyt pyörällä auton alle ja en missään vaiheessa syytellyt autoilijaa. Autoilija kääntyi risteyksessä ja mulla oli etuajo-oikeus, sitten vaan törmättiin ja löysin itseni ojasta ja ihan pienillä ruhjeilla selvinneenä.
        Siinäkin tilanteeessa oli tämä pimeä kulma, ei pystynyt havaitsemaan.
        Mietin, että miten nuo rattijuopot ja kaaharit selviävät ja keskisormen näyttäjät liikenteessä, ehkäpä sillä röyhkeydellä

        todella huono tuuri!Johtuiko uhrin vammat korkeasta iästä?Monesti vanhukset loukkaantuvat helpommin ja toipuvat hitaammin.
        Minulle tuli tänään poliisin tutkintakirjat,ei siinä mitään uutta...mutta luin sen moneenkertaan läpi,jos siinä olisi jotain mikä auttaisi ymmärtämään tapahtuman?


    • minä 66

      esinnäkään minun lapsellani ei ollut mp-soitinta ja muistelehan tarkemmin mikä oli nopeutesi ja siinä vauhdissa minkä väitit olevan kuulusteluissa olisi todellakin kerinnyt seurata myös muuta liikennettä siinähän oli 40 rajoitus tietyön vuoksi jos satut muistamaan että sillain

      • mutta turhaan

        sillä et halua ymmärtää tai uskoa.
        Ensinnäkin en väitä mitään MP3 soittimesta,sillä minulle kerrottiin ensin että ne mahd.oli mutta poliisi kertoi myöh.ettei niitä ollut.En ole väittänyt mitään.
        Kuten tiedät on onnettomuus tutkittu niin poliisin kuin onettomuuslautakunankin puolesta ja he ovat voineet tutkimusten perusteella todeta että todellakin ajoin alahaista nopeutta.Mutta risteyksen kohdalla on mutka ja silloin siinä kasvoi miehenkorkuista pajukkoa,oli näköesteitä.
        Mitä et myöskään halua uskoa oli että pyörällä tultiin lujaa!
        En välitä siitä oliko minulla etuajoaikeus vai eí,olisin väistännyt vaikka ois puonnu taivaasta mutta en kerinnyt!
        Minusta on suorastaan tyhmää että uskot että minä tai kukaan muukaan olisi voinut tehdä sellaista tahalleen!
        Mutta tämä jääköön viimeieksi viestiksi,sillä tiedän sinun vaan jatkavan minun solvaamisen.
        Toivon että jaksat ystäviesi tuella.


      • äiti 66
        mutta turhaan kirjoitti:

        sillä et halua ymmärtää tai uskoa.
        Ensinnäkin en väitä mitään MP3 soittimesta,sillä minulle kerrottiin ensin että ne mahd.oli mutta poliisi kertoi myöh.ettei niitä ollut.En ole väittänyt mitään.
        Kuten tiedät on onnettomuus tutkittu niin poliisin kuin onettomuuslautakunankin puolesta ja he ovat voineet tutkimusten perusteella todeta että todellakin ajoin alahaista nopeutta.Mutta risteyksen kohdalla on mutka ja silloin siinä kasvoi miehenkorkuista pajukkoa,oli näköesteitä.
        Mitä et myöskään halua uskoa oli että pyörällä tultiin lujaa!
        En välitä siitä oliko minulla etuajoaikeus vai eí,olisin väistännyt vaikka ois puonnu taivaasta mutta en kerinnyt!
        Minusta on suorastaan tyhmää että uskot että minä tai kukaan muukaan olisi voinut tehdä sellaista tahalleen!
        Mutta tämä jääköön viimeieksi viestiksi,sillä tiedän sinun vaan jatkavan minun solvaamisen.
        Toivon että jaksat ystäviesi tuella.

        no kohta varmaan väität että et edes ajanut sitä autoa mutta omalta kohdaltani olen viemässä tätä asiaa eteenpäin ja toivon että et käsittelisi lapseni asioita noin yksityiskohtaisesti täällä vaan hakisit apua itsellesi jostain muualta.ja odotin aikani että olisit ottanut minuunkin yhteyttä mutta minullahan ei ilmeisesti lapsen äitinä ole mitään tekemistä tämän asian kanssa,mutta se siitä me tulemme tapaamaan jossain muualla ja nyt toivon että jätät tämän tähän kiitos


    • äitee#

      ja älä välitä jos sua joku parjaa syyttä.Sillä on varmaan omat ongelmat tai on huono omatunto.
      Koita kestää,mä tiedän mitä on kun syytetään vaikka en ollut syypää.Onnettomuuksia vaan tapahtuu.

    • mistähän

      voi kumpa joku antaisi voimia myös mulle ,minun lapseni on kuollut,s oli minun

      • haluttava

        itse ottaa vastaan apua.Voimia saat sinäkin,vaikka ei aina tunnu siltä.Päivä kerrallaan!
        Sinulla on varmasti läheisiä jotka haluavat sinua auttaa?Jos jää itsesääliin ja katkeruuteen on se voimia vievää,eikä helpota omaa oloa ollenkaan.
        Näin voin omasta kokemuksesta sanoa.


    • minä ........

      kiva jos luulet että olen vaipunut itsesääliin niin olet todella harhateillä,ja apua minulla on kyllä ollut aivan riittämiin mutta tosiasiat on otettava tosiasioina ja niitä ei karkuun pääse kukaan,en aio luovuttaa elän vaikka vittuillessani ja totuus tulee selviämään se on varma.Jos et ole kokenut miltä lapsen kuolema tuntuu en voi sitä ikävä kyllä suositella edes kokeiltavaksi sillä se on asia mitä ei todella toivo edes vihamiehelleen vaikka vihaisi kuinka paljon,se on tosi.mutta hyvää jatkoa ...

      • selvitä

        ja keinoja siihen monta.Vaikka et mielestäsi ole vajonnut itsesääliin niin kovin katkeralta kuulostat.Mutta jokainen suree tavallaan ja suruun kuuluu niin viha kuin rakkauskin.
        Voimia sinulle suruusi!


    • Salakarikko

      Kuulemma parasta on ajatella, että se sattui yhdessä paikassa, yhtenä maailmanaikana. Eikä koskaan tule tapahtumaan uudelleen. Se on mielestäni ainoa tapa selvitä paniikista, pelosta ja ahdistuksesta, joka välillä tuppaa tunkemaan mieleen.

      Ei kannata syyllistää itseään, ei uhria. Katkeruus vie vain voimia, mutta muuten se ei vie mihinkään. Yritä olla kiitollinen siitä, ettei käynyt vielä pahemmin.

      Anna anteeksi itsellesi. Sitten anna anteeksi uhrille. Toisille terapia auttaa, mutta joitakin se ahdistaa vain lisää.

      Mistäkö tiedän kaiken tämän? Pari kuukautta sitten jouduin kuolonkolariin. Ensin yritin "ymmärtää" tapahtunutta jokaiselta mahdolliselta kantilta, miettiä sitä, kuinka onnettomuus olisi voinut olla estettävissä, Sitten tulin vihaiseksi muiden tekemistä virheistä, sillä lainopilliselta kannalta onnettomuus oli kuolonuhrin "syy". Nämä tunteet haihtuivat vähitellen.

      Pari kuukautta tapahtuneesta olo on parempi ja tapahtunut tulee vain harvoin mieleen. Yritän pitää sitä menneisyytenä, surkeana sellaisena, mutta aikana, joka ei tule takaisin. Onnettomuudetkin kuuluvat valitettavasti elämään.

      Surullista on, että tällä palstalla jouduit vielä syyttelyjen kohteeksi. Se ei todellakaan ole oikein sinua kohtaan. Voimia jaksamiseesi!

    • mie vaan

      Paljon voimia sinulle tämän asian suhteen. Et sinä voinut asialle mitään niin vaan tapahtui. Niin monelle muullekkin varmaan mutta sitten kun sen itte kokee, tietää miten hirveetä se on. Ikinä ei voi tietää mitä sekunnin päästä hyökkää eteen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      90
      1260
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      151
      1056
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      63
      797
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      14
      750
    5. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      290
      706
    6. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      60
      694
    7. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      688
    8. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      39
      661
    9. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      60
      648
    10. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      42
      634
    Aihe