Olen todella todella ihastunut, pitkästä aikaa!
..mutta ongelmaan. Tapasin kyseisen mies henkilön siis ja olemme tapailleet. Hän teki jossain vaiheessa selväksi, että on ehkä kiinnostunut enemmän vain kaveri mielessä. Käytös on silti välillä jotain muuta.. satuimme kohtaamaan baarissa ja hän käyttäytyi kuin meillä olisi parisuhde ym.. Kun kirjoitan tätä vastaus tuntuu melko selvältä, hän ei ole kiinnostunut... Mutta pakotanko itseni unohtamaan vai jatkanko kaveruutta ym.. se toisaalta tekee kipeää:( Onko mitään tehtävissä, kannattaako kärsivällisyys??
..mutta ongelmaan. Tapasin kyseisen mies henkilön siis ja olemme tapailleet. Hän teki jossain vaiheessa selväksi, että on ehkä kiinnostunut enemmän vain kaveri mielessä. Käytös on silti välillä jotain muuta.. satuimme kohtaamaan baarissa ja hän käyttäytyi kuin meillä olisi parisuhde ym.. Kun kirjoitan tätä vastaus tuntuu melko selvältä, hän ei ole kiinnostunut... Mutta pakotanko itseni unohtamaan vai jatkanko kaveruutta ym.. se toisaalta tekee kipeää:( Onko mitään tehtävissä, kannattaako kärsivällisyys??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paska mäihä... Nyt kun sä olet ihastunut, niin mies ei haluakaan olla kuin pelkkä kaveri..heh. Olet säkin sanonut varmaan muutamille miehille sen "oltaiskos vaan kavereita" fraasin, kun ne on sattuneet olemaan susta kiinnostuneita muussakin mielessä. Että tältä se nyt tuntuu..hehe
Siis häh, en ihan ymmärtänyt sun tekstiä.
"Käytös on silti välillä jotain muuta.. satuimme kohtaamaan baarissa ja hän käyttäytyi kuin meillä olisi parisuhde ym.. Kun kirjoitan tätä vastaus tuntuu melko selvältä, hän ei ole kiinnostunut..."
Hän käyttäytyi kuin teillä olisi parisuhde? Mutta ei silti kiinnostunut?
No anyway, vaikken ihan ymmärrä sun koko pointtia niin kärsivällisyys kannattaa mun mielestä aina miesten kanssa. Jotkut osaa olla tosi hankalia tapauksia, eli en luovuttais heti. Mutta näiden hankalien kanssa kannattaa pitää pää kylmänä. Ei siis saa olla liian aktiivinen. Muuten juoksevat karkuun. tsemppiä!
Minäkin tapasin kerran yhden pojan diskossa ja sen jälkeen kävimme useilla treffeillä. Kyse oli lomaromanssista. Olimme kuin pari, sillä hän maksoi aina puolestani, suuteli pari kertaa ja kertoi kuinka kaunis olen. Nukuimme myös kerran yhdessä (ei seksiä). Silti hän on myöhemmin sanonut ettei ole koskaan ajatellut minua muuna kuin kaverina. Myönsi tosin olleensa kiinnostunut, mutta ei ole kuulemma enää. Ei ole koskaan harkinnutkaan parisuhdetta kanssani. Hän haluaisi olla kaveri ja välimatkan takia ollaankin oltu, mutta olin kuitenkin lähes ihastunut häneen. Hän sanoi kerran että olisimme rakastavaiset, jos asuisimme samassa maassa. Mutta nyt hänellä ei ole mitään tunteita minua kohtaan enkä tiedä mitä hän oikein haluaa minusta. Ei vaikuttanut innostuneelta tapaamaan minua, joten emme tavanneet, mutta kirjoittelee minulle edelleen noin kuukauden välein. En ymmärrä mitä hän oikein haluaa, mutta vastaan aina hänelle kuitenkin kun en tiedä miten toimia hänen kanssaan. En kait pysty luopumaan hänestä kokonaan, ainakaan vielä...
Kyllähän sitä varmaan ilman muuta imartelee, että sä olet ihastunut siihen. Monet vaan tykkää enemmän siitä ajatuksesta, et joku ihastuu, kuin siitä toisesta. Eihän toi nyt olis ensimmäinen kerta, kun mies lämmittelee sen verran, ettei toinen lähde pois, mutta ei sillä ole mitään tarkoitustakaan sen enempään. Jotkut miehet on vaan niin heikoilla, ettei pysty senkään jälkeen kun haluaa olla kaveri, olemaan antamatta turhaa aihetta, koska niitä hivelee toisen kiinnostus.
On miehiä, jotka tekee tuota monellekin kerralla. Viime kädessä ne välittää vaan itsestään, ja siitä, että on joku piiripienipyörivä ja haaremi ympärillä.
Ja vaikka mies vois tuntea inhoa jotakin naista kohtaan, niin silti se voi yrittää iskeä sitä. Jälkeenpäin sitten selitellään näistä kaveruuksista, eikä tarkoiteta yhtään mitään.
Koita etsiä oikea mies, jolla on moraali ja tunteet, eikä mitään itserakasta pikkunilkkiä.
mun poikaystävä (meillä oli kaukosuhde, mies ruotsissa mä suomessa) sanoi että ei halua olla ku kaveri. siis me kyllä harrastettiin seksiä ja kaikkea, joka kuukaus käytiin toistemme luonna puoli vuotta, sitten kun olin täysin rakastunut hän sanoi että ei kiitos, ei tule mitään... noh.. meni kaksi kuukautta ja hän kysyin (niin söpöä, mutta lapsellista kun se ehkä onkin) "voitasko alkaa seurustelee?" ja että hän haluu yrittää..
sanoi viellä kun "erottiin" että hän on ihastunut toiseen, mutta sitten kun sanoin ok, ja lensin takas suomeen ja kerroin että aijon mennä samana päivänä ulos, vetää perskännit ja hankkia panon.. :) hän ei tykännytkään siitä ja sanoi jälkeenpäin että tuntu pahalta aatella mua toisen kanssa...
no kuitenki.. nyt sitten asun täällä ruotsissa.. ollaan seukattu 1 ja puol vuotta ja asuttu yhdessä vuosi..
että joskus näin, ei kannata antaa periks helpolla mutta kuitenki muistaa että ehkä se ei tosiaan haluu muuta..
(ja tosta että menen paariin ja etsin panon... en sitä kuitenkaa tehny ku koko ilta meni itkeskellessä miekkosen perään, mutta sitähä ei sille tarttenu kertoo... annoin vaan ajattelemisen aihetta ja se näköjään toimi..) :)
Tulin siihen tulokseen, että liian moni hyvä tyyppi menee ohi leikkiessäni itsepetollisesti "tyttöystävää" tälle miehelle.
Sitähän olen siis ollut, muita vilkuillutkaan siinä mielessä.. luulenpa silti ettei tilanne ole ollut sama toisinpäin ja nyt se kirpaisee, mut ei ikuisesti.
Olin siis epävarma jatkosta ja kysyin neuvoja, mutta nyt vaikuttaa aikalailla selvältä ja vaistokin sanoo jotain. Kaikki ansaitsee kunnioittavampaa kohtelua.. ei tuuliviiri ihmisiä loputtomiin jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa :(
brooke_k