Eli gallup TOP10 biiseistä joissa on parhaat kitarariffit
1.AC/DC Highway to hell v.1979(Helppo soittaa)
2.Eppu Normaali Akun tehdas v.1980
3.Deep Purple Smoke on the water v.1972(Jokaisen pitäs osata toi!!!)
4.Dire Straits Money for nothing v.1985
5.Black Sabbath Iron Man v.1970(Kanssa helppo)
6.The Kinks All day and all the night (Vuotta en tiedä,helppo soittaa kun on enste kuullu biisin)
7.The Kinks You really got me 1964(Helppo ku mikä,tää biisi tituleerattiin joskus ensimmäiseksi heavy-metal biisiksi vaikka onkin kaukana hevistä)
8.AC/DC Back in black 1981
9.Queen I Want it all 1989
10.Queen We will rock you 1977(Kaikki varmaan tietää siittä lopusta sen riffin!!!)
LAITTAKAA SIIS OMASTA MIELESTÄNNE PARHAAT KAPPALEET RIFFIEN MUKAAN
1.AC/DC Highway to hell v.1979(Helppo soittaa)
2.Eppu Normaali Akun tehdas v.1980
3.Deep Purple Smoke on the water v.1972(Jokaisen pitäs osata toi!!!)
4.Dire Straits Money for nothing v.1985
5.Black Sabbath Iron Man v.1970(Kanssa helppo)
6.The Kinks All day and all the night (Vuotta en tiedä,helppo soittaa kun on enste kuullu biisin)
7.The Kinks You really got me 1964(Helppo ku mikä,tää biisi tituleerattiin joskus ensimmäiseksi heavy-metal biisiksi vaikka onkin kaukana hevistä)
8.AC/DC Back in black 1981
9.Queen I Want it all 1989
10.Queen We will rock you 1977(Kaikki varmaan tietää siittä lopusta sen riffin!!!)
LAITTAKAA SIIS OMASTA MIELESTÄNNE PARHAAT KAPPALEET RIFFIEN MUKAAN
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rainbow: Man on the silver mountain (tämän riffi hieman alkuperäistä nopeampana, ja jalat lähtee alta!)
Rainbow: Stargazer
Rainbow: Sixteenth century greensleeves
Rainbow: Self portrait
Rainbow: If you don´t like rock´n´ roll
Rainbow: L.A. Connection
Rainbow: The Shed (Subtle)
Rainbow: Gates of Babylon
Deep Purple: Smoke on the water
Deep Purple: Woman from Tokyo
Deep Purple: Burn
Deep Purple: Mistereated
Deep Purple: Flight of the rat
Deep Purple: Hard lovin´ man
Deep Purple: Maybe I´m a leo
Deep Purple: Space Truckin´
Deep Purple: Rat Bat Blue
Ritchie Blackmoren 70- ja 80-luvun huikeaa riffailua ja sävelkikkailua ei voi sivuuttaa, ja häneltä onkin lähtöisin ne parhaat jutut. Mitä meillä nykyään on? Eipä juuri mitään.
Ritchie Blackmore on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle ja arvostukselle, vaikka mies on kaikkien tuntema huippumuusikko ja -säveltäjä. Sovituspuolellakaan ei hänen käden jälkensä ole ihan sitä köykäisintä osastoa.
Oletteko huomanneet, että parhaat riffit kaikki musiikki huomioon ottaen tehtiin 70- ja 80-luvulla. 90-luku oli megariffien suhteen hiljaisempaa, ja nyt 2000-luvulla ei ole tullut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Mihin ovat säveltäjänerot kadonneet? Saammeko vielä kauan odottaa seuraavan todellisen kitarasankarin ja superriffailijan esiin tuloa? Paljon on hyviä, mutta se selvästi kirkkain tähti puuttuu.
Deep Purple: Hard lovin´ man
Tuon biisin riffistä mä kyllä melkein antaisin kreditit Jon Lordille. Äärimmäiselle särölle ajettu Hammond kyllä saattaa kuullostaa vähän kitaralta mutta silti...
Pakko kyllä sanoa että Blackmore on tehnyt huiman kasan kuolemattomia riffejä.
"Ritchie Blackmoren 70- ja 80-luvun huikeaa riffailua ja sävelkikkailua ei voi sivuuttaa, ja häneltä onkin lähtöisin ne parhaat jutut. Mitä meillä nykyään on? Eipä juuri mitään."
No se on sinun mielipiteesi. Joku muu voi olla täysin toista mieltä, ja ihan yhtä oikeassa. Esimerkiksi minusta monet noista mainitsemistasi ovat ihan turhan pliisuja, eikä niistä todellakaan lähde jalat alta...
Ja kun sanoit, että parhaat riffit on tehty 70-ja 80-luvuilla, eikä 90- tai 2000-luvuilla ole niin paljon "megariffejä", eikä "säveltäjäneroja" ole ollut niin montaa... Metallica, Pantera, GnR esimerkiksi ovat tehneet satoja musiikillisesti nerokkaampia riffejä, kuin vaikkapa listassasi ollut Smoke on the water - ränkytys.
Siksipä en laitakkaan omaa listaani, sillä tolkuttoman hyviä riffejä on valtavasti, ja monet niistä varsin keskinkertaisissa biiseissä. Eli hyvä riffi ei tee pakosti koko biisistä hyvää, eikä vastaavasti hyvä biisi sisällä välttämättä huippuriffiä. Siksi monet, jotka ilmoittavat ettei joltain vuosikymmeneltä ole tullut huippuriffejä tai säveltäjäneroja, antavat oman musiikillisen suuntauksensa vaikuttaa liiaksi arviointikykyynsä. Jos ei tykkää jonkin tyylisestä musiikista, sanoo varmasti ettei sillä bändillä ole yhtään hyvää riffiä.
Itse kuuntelen musaa klassisesta, virsistä ja iskelmästä kuolemametalliin. Enkä osaa valita niistä sopivaa listaa tänne pistettäväksi, koska kuitenkin unohtaisin monia listalle kuuluvia.
StiffRiff, luit kenties tekstiäni kuin piru Raamattua. Kaikesta lukemastaan ei pidä vittuuntua. Tosin ehkä tajusit, että se todellakin oli vain mielipide, eikä ehdoton totuus. Olemme eri ajan lapsia, joten minulle merkitsevät Ritchien soittelut enemmän kuin sinulle. Minä taas en löydä Metallicasta ja Panterasta mitään kuuntelemisen arvoista, sillä ne eivät erotu nykymassasta juuri millään lailla. Metallica on musiikillisesti minulle lähinnä huono vitsi. Vitsi, jota ei halua kuulla toista kertaa.
Musiikillinen suuntaukseni ei niinkään vaikuta arviointikykyyni, sillä kuuntelen musiikki laidasta laitaan rapin ja hiphopin pois sulkien. Arvioin riffin sen perusteella, että siinä on selvä tarttuva teema ja melodia sekä vaikeusaste. Se voi olla missä biisissä tahansa, kunhan se vain täyttää em. kriteerit. Kitaristina olen oppinut antamaan kunnian riffeissä oleville "koukuille". Maailman soitetuimmassa riffissä, eli Smoke on the waterissakin on selkeä koukku ja siinä sen nerokkuus juuri piileekin. Se pistää joka pojan ja tytön tapailemaan sitä. Koukkuna voi olla myös riffin haastavuus soittajalleen. Meinaa sitä, että sitä ei ole helppo soittaa, vaan pistää pitkälle ehtineen muusikonkin tosissaan miettimään kuinka se tehdään.
Arvostan riffeissä myös selviä, ns. laulavia melodioita. Melodioita, joita on helppo kuunnella. Ne jäävät päähän soimaan niiden helppouden takia ja siksi nekin toimivat. Eipä silti, on Ritchielläkin joitain melko vaikeaselkoisia riffejä, ja niiden kanssa meni hieman aikaa ennen kuin ne täydelleen tajusi. Mutta mitäpä me näistä väittelemään, jokaisella meistä on musiikkimakunsa ja -mielipiteensä, ja hyvä niin.
En missään nimessä vittuuntunut.. eikä sellaista nyt pitäisi tulla ilmi edes tuosta tekstistäni. Ja emme varmaankaan ole eri ajan lapsia (olen lähempänä keski-ikää kuin nuoruutta), olen vain tarkalla korvalla kuunnellut myös 90-luvun musaa, myös rankempaa tavaraa.
Metallica-Pantera - arviointisi on tietty taas oma mielipiteesi, mutta silti ihmetyttämään että kumpikaan niistä ei erotu mielestäsi nykymassasta, ja sanoit jopa Metallican olevan musiikillisesti huono vitsi. Jos tosiaan tiedät musiikista, sen teoriasta ja musiikillisuudesta jotakin, luulisi sinun sanovan toisin. Paitsi jos annat omien mieltymysten vaikuttaa arviointiisi, kuten jo kirjoitin..
Itse kuuntelen nykyään lähinnä progressiivista musiikkia, nimenomaan noiden "koukkujen" sekä virtuositeetin vuoksi. Sellainen riffittely ei kyllästytä korvaa, ja säilyttää haasteellisuuden myös soittoharjoituksissa.
Ricky Nelsonin hitissä "Hello Mary Lou" (1961) on monien mielestä maailman ensimmäinen oikea sähkökitarariffi. Joidenkin mielestä se ei ole riffi vaan soolo. Fillin ja riffin ja soolon pituuksia ei ole määritelty joten tästä(kin) asiasta voi olla montaa mieltä.
Em. biisissä riffin vetäisee James Burton. Riffissä oli jotain täysin uutta ja ennenkuulematonta, 1961 siis. Burtonilta kysyttiin että "mistä helvetistä sä ton kekkasit?" johon Burton vastasi että "emmä tiedä se vaan tuli jostain".
Muita kovia 60-luvun riffinvääntäjiä olivat mm. George Harrison / the Beatles ja Keith Richards / the Rolling Stones.
koko back in blackin levy.
Back in black on vuodelta 1980.
Mutta eikös levy jolla biisi julkaistiin ole vuodelta 1981
Katsokaas kirjaston nuottikirjoja 90-luvun rock-bändeiltä. Niitä ei tunnu lainaavan kukaan - ja hyvä niin.
vuodet 92-06 on 99.9% on rockskeidaa (aiemman eran 85% sijaan), kiitos osaltaan musiikkiteollisuuden rakenteiden.
Superriffeistä:
Aiemmin mainitut Purplet kolahtaa
Clapton Blues/Cream -matsku, Strange brew, Out of woman blues..
Doors, useita, esim. Rider of the storm, People are strange
Metallica, satoja mahtiriffejä, esim. Orion, Frayed ends of sanity, Disposable heroes, Justice for all, Master of the P...
Ei pidä unohtaa myös 20-50-luvun bluesskeneä, sieltä löytyy myös paljon hyvää kamaa, Careless love, Rabbit foot blues, Airplane blues, Lonely rider blues..
Onneksi olen syntynyt vuonna 1973, kaikki hyvät biisit on jo lainattavissa kirjastosta - Yeah baby!
Ainakin wikipediasta kun kattoo niin siellä lukee 1980, ja myös kotisivuilla lukee kans.
1. Black dog (zeppelin)
2. Whole lotta love (zeppelin)
3. Immigrant song (zeppelin)
4. Living Loving Maid (She's Just A Woman) (zeppelin)
5. Moby Dick (zeppelin)
6. Communication Breakdown (zeppelin)
7. How many more times (zeppelin)
8. Burn (deep Purple)
9. Wicked world (black sabbath)
10. Dazed and confused ((zeppelin))
Zeppelin on aivan mahtavaa, koska siitä tulee sellainen ihana energia viba...