Elän tasaisen tylsää ja turvattua elämää. Tekisi mieli repäistä ja jättää kaikki täällä ja lähteä "ihmisten ilmoille" - silloin jäisi myös minun mies. Hyvä mies.
Miten on teillä muilla onnistunut tällainen, joskus tässä päältä kolmekymppisenä kateellisena kuuntelee muiden, eri ikäisten juttuja, mä vain junnaan paikallani päivästä toiseen. Toiset menee ja elää elämäänsä, eikä vain homehdu 4 seinän sisään. Tiedä, mulla saattaa olla joku kriisi, mutta sitä tässä on ollut jo pari vuotta. Haluaa vapaaksi! Mutta onko se järkevää, ei kai... mutta mitä ihmettä sitä sitten tekisi?
Miten on teillä muilla onnistunut tällainen, joskus tässä päältä kolmekymppisenä kateellisena kuuntelee muiden, eri ikäisten juttuja, mä vain junnaan paikallani päivästä toiseen. Toiset menee ja elää elämäänsä, eikä vain homehdu 4 seinän sisään. Tiedä, mulla saattaa olla joku kriisi, mutta sitä tässä on ollut jo pari vuotta. Haluaa vapaaksi! Mutta onko se järkevää, ei kai... mutta mitä ihmettä sitä sitten tekisi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
sun elämäsi parantaa! Hajoita kaikki ja elä elämäsi uudestaan!
.. henkilöiltä jotka ovat todella tehneet tämän todellä älyvapaalta kuullostavan jutun? Tämä ei ole mikään vitsi! Jokainen tuntee tällaisia ihmisiä, kertokaa te viisaat!
Jos ajatuksella mietit ja huomaat edelleen rakastavasi miestäsi mutta tunnet silti että elämäsi valuu hukkaan samoissa rutiineissa neljän seinän sisällä,on hyvä tietää seuraavaa:
Jokainen ihminen rakentaa onnensa,tapansa elää ja askeettisissa oloissakin rakkaan kanssa voi elämä olla antoisaa ja elettävän arvoista.
Jättämällä entinen taakseen ei ratkaista itse ongelmaa,voit hetken tuntea taas eläväsi mutta huomaat pian olevasi samassa tilanteessa ja etsimässä turvallista parisuhdetta,saatatpa katua tuolaista ratkaisua vaikka lopun ikääsi.
Itse kolme kertaa uudelleen elämäni aloittaneena voin kyllä sanoa ettei asiat repäisyllä korjaannu,vaikka se ihmeeltä kuullostaakin niin huomaat olevasi taas samassa tilanteessa jossa tunnet tuhlaavasi elämääsi jossain mielessäsi turhassa tilanteessa.
On tosi asia että aina parisuhteessa elävä kuuntelee kateellisena sinkku kavereiden juttuja ja tuntee jäävänsä kaikesta jännittävästä paitsi,mutta kun ratkaisun tehneenä seisot samalla puolella aitaa kuin ne aiemmin ihailemasi sinkku kaverit huomaatkin pian että heidän maailmansa perustuu innokkaille jutuille ja lopulta kaikki elämä onkin vielä tyhjempää siellä puolella,ihanan elämän mielikuvan luominen kuuluu osana vaikuttaa parisuhteessa elävän ajatuksiin vaikka lopulta syynä onkin kateus siitä ettei itse ole löytänyt ihmistä jonka kanssa eläisi myös parisuhteessa.
Tunne repäisyn jälkeen on kuin havaitsisi saapuneensa pelkkiin kulisseihin joissa ihmettelee missäs ne loistot ja kimallukset olikaan..olo on tyhjä.
Opetuksena voisinkin sanoa että kannattaa opetella tekemään nykyisestä elämästä mielenkiintoisempaa ,eikä siinä tarvitse tuhota vanhaa ollenkaan.
Mutta asia on tietenkin toinen jos rakkaus on loppunut ja huomaat eläväsi ihmisen kanssa jota kohtaan et tunne mitään,silloin on paras aloittaa elämänsä uudestaan alusta ihan molempien kannalta.
Mutta ymmärsin ettei tapauksessasi ole tästä kysymys.
Ei se ruoho ole aina vihreämpää aidan tuolla puolen vaan ihan samanlaista!!
miehesi kanssa:) tehkää jotain yhdessä. meinaan jos haluaa repästä mutta pysyä kumppaninsa kanssa jos hyvän on onnistunut narraamaan niin miksikäs ei:)
toki siinä saa toista potkia ehkä aikansa persuksille et saa liikkeelle:D
Et arvaa me reissataan ja repäistään enemmän vuodessa kuin moni pariskunta koko ikänsä aikana. Siitä ei ole kyse. Eli onko mieheni vain tylsä, vaikka menoa ja ohjelmaa riittää? Tämä tasaisen varma arki se tympii.
En haluaisi vaihtaa mihinkään sikajuoppoonkaan! Mutta sehän se vaihtoehto olisi.
sehän on ihan hyvä:) mutta juu kannattaahan sitä kokeilla uusiakin juttuja yhdessä tai erikseen kumminkaan toista loukkaamatta:)
lähde!
kun alkaa elämä tuntua tylsältä: hanki harrastus, mihen kans mieluiten mut ainaki yksin (klisee, mut toimii oikeesti), hanki eläin jos siihen mahdollisuus (et jouda enää ajatteleen omaa surkeuttas kun pitää huolehtia muustakin), matkustele (se avartaa aina), mene myös kotimaassa paikoissa joissa et ole käynyt, älä jää neljän seinän sisälle. Mietipä, jos nyt lähtisit miehesi luota, niin ne neljä seinää on seuraavassaki yksinäisessä asunnossas..
On sata ja tuhat tarinaa, kun joku on lähtenyt repäisemään, ja niin on lähdetty vartavasten tuhon tielle.
Olet HULLU jos lähdet! Se joka sinulle kehuskelee raisuja juttujaan, tekee sen kateuttaan. Tällainen tyyppi saa sinut muka haluamaan ottamaan kaiken irti. Salaisena tarkoituksena hänen onkin nähdä, kuinka menetät sen hyvän, mikä sulla nyt on.
Ethän tee sitä. Moni vaihtaisi paikkaa kanssasi, moni sellainen, joka ilman omaa syytään elää turvattomana ja yksinäisenä.
Kyllä elämä näyttää sinulle vielä omat oikkunsa. Kukaan ei koko elämäänsä elä hyvää vaihetta.
NAUTI NYT siitä hienosta, mitä omistat. Jonain päivänä saatat sen menettää ja kaivata näitä junnaavia aikoja.
Jos nyt lähdet ja jätät kaiken, edessäsi on koko loppuelämäsi kestävä syyllisyys ja katumus. Kannattaako se hetken huvin vuoksi. Se on liian kallis hinta maksettavaksi, jos menetät lopullisesti mielenrauhasi.
Voithan etsiä piristystä muutoinkin, uusilla harrastuksilla, uusilla ihmisillä, uudella työllä tai opiskelulla.
Heit sulle! Alko oikeen naurattaa kun samalla minuutilla, samansuuntaisia ajatuksia hänelle kirjoitimme. =) hyvää perjantai päivän jatkoa sinulle!
Niin, tuo kateusjuttu ym, totta ovat, sen tajuan järkitasolla, toden totta! Kun ajattelen tarkemmin näitä suunpieksäjiä, niin heidän kanssaan en osiani vaihtaisi, mutta kuitenkin näemmä kuuntelen heitä pää kenollaan.
Monet näistä on hölmöillyt kaikki asiansa.
Nimenomaan olisin hullu jos lähtisin. En minä lähde... mutta mistä saan voimaa taistella näitä leuanlouskuttajia vastaan?
Kuten yhdessä aiemmassa viestissäni laitoin, kyllä meillä on ohjelmaa puolisoni kanssa, emme kirjaimellisesti istu 4 seinäns sisällä.
Kaikki, jotka tiedän, jotka ovat lähteneet, niin huonosti ovat käyneet... mutta onko kenellään käynyt hyvin?
Moni antanut sulle hyviä vinkkejä. Yksi mitä itse haluaisin korostaa on se, että olisi hyvä miettiä ensin itsensä kanssa sitä mitä todella haluat elämältä.
Itse olen elänyt mieheni kanssa n. 11 vuotta ja lapsia on. Elämä ei ole ollut tasapaksua vaan vaihtelevasti on mennyt paremmin ja huonommin. Jaksot voivat tilanteista ja itsestäkin riippuen kestää pitkäänkin, jopa useita vuosia.
Kannattaisi miettiä myös jotakin harrastusta, opiskelua, matkustelua jne. tylsyyden rikkojaksi. Olisi hyvä jos kumppanisi innostuisi myös. Mieheni ei ole kovinkaan herkästi innostuva ja periaatteessakin vastustelee ideoitani, mutta lopulta, kun alkaa tapahtua on tyytyväinen ja kiitellyt.
Muutos on aina hidas ja vastustusta herättävä prosessi, ihmisestä riippuen. Suosittelen sinnikkäästi, mutta painostamatta avoimesti juttelemaan oman puoliskon kanssa, kun olet ensin itsellesi selvitellyt mitä haluat.
Aina ei ala tapahtua yrityksistä huolimatta, jolloin on syytä miettiä yhteiselon mielekkyys uudelleen. Eli tuleeko siitä mitään. Vapauden kaipuu tulee ja menee, sen olen itse kokenut monta kertaa, mutta jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen siihen, etten ole lähtenyt.
Toivon, että löydät itsellesi oikean ja teitä molempia tyydyttävän ratkaisun. Hyvää syksyä sinulle ja perheellesi! =)
jos ei muuten ajattelemalla aukene, mikä joskus vaikeaa, kun on sekalaisia tuntemuksia: ota kynä ja paperia, tee lista siitä mitä sinulla on nyt ja mitä ei ole, mitä haluaisit ja mitä et. Seuraavaksi lista paprulle siitä, mitä ero/vapaus toisi tulleessaan, /- ja mieti tarkkaan mitä eroaminen oikeasti tarkoittaa käytännössä; järjestelyt, tunteet, elämänlaatu jne. Tämän jälkeen vertaile tuloksia keskenään. Joskus/toisten kohdalla tämä auttaa konkreettisesti jäsentelemään omia ajatuksia, ei tietysti toimi kaikilla, mutta toivottavasti sinulla. Jokatapauksessa päätöksen teossa ei kannata hätäillä ja kannattaa ehdottomasti kokeilla eri vaihtoehtoja ennen kuin ryhtyy eroamaan. Voimia sulle!
Mitä sinulta puuttuu?
Mikä on se "jokin" jota jäät ilman nykyisessä tylsässä elämässäsi?
Odotitko sitten elämältä jotain muuta?
Osaatko kuvailla, mitä sen pitäisi olla?
"Toiset menee ja elää elämäänsä" - niinhän sinäkin teet.
helposti samaan tuttuun turvalliseen ja jää istumaan takalisto homeessa.
Tuskin tämä on miehesi syy. Kyse on sinusta. Miksi istut neljän seinän sisällä ja kattelet seiniä? Hanki harrastus, mitä olet aina halunnut tehdä ja pidä liittosi kasassa.
Voit kyllä kävellä suhteesta ja ottaa epävakaan persoonan mieheksi, jolloin et kärsi suhteen tasapaksuudesta, mutta silti jonkun ajan kuluttua kaipaat sitä.
Aktivoidu ja tee jotain asialle. Älä odota vastausten putoamista taivaalta.
Mitähän tuo "Haluaa vapaaksi!" oikeen tarkoittaa?
Kiinnostaako siis muut miehet vai mikä on?
Sanot tuolla seuraavissa kirjoituksissasi, että kyllä te miehen kanssa reissaatte yms, ehkä jopa enemmän kuin monet muut eli ette istukaan neljän seinän sisällä. Onko nyt kuitenkin niin, että teette kaiken liika yhdessä? Eli onko omaa elämään ja omia harrastuksia (en tarkota pelkkää baarihärdäilyä)?
Miten olisi vaikka viikon loma tyttökavereiden kanssa? Sillon voisi tulla ihan oikeesti ikävä sitä omaa kultaa ja tavallista arkee. Mites tavallisessa arjessa, oletteko koko muun ajan yhdessä, paitsi silloin kun ootte töissä? Sekin voi ahdistaa sinua eli tarviit omaa aikaa yksin tai ystäviesi kanssa.
Kokemuksesta voin sanoa, että juuri se turvallinen arki on erittäin hyvä perusta elämälle ja parisuhteelle. On vain sinusta kiinni, että kuinka onnellinen olet, sillä sitä et voi miehesi, etkä kenenkään muiden niskoille sysätä.
Sinunlaisiasi naisia on paljon. On tylsää. Turhauttaa. Ei mitään järkevää tekemistä. Ahdistaa. Pitäisi saada elää...
Olet ns kahden vuoden nainen. Ihastut ja luulet aina löytäneesi elämäsi miehen. Kahdessa vuodessa olet tylsistynyt ja etsit uutta.
Ongelmasi on, että et tee elämälläsi mitään mielenkiintoista ja järkevää. Elät parisuhteesi kautta ja enemmín tai myöhemmin (siis kahdessa vuodessa teikäläisille) parisuhde muuttuu tylsäksi. Joten teidän täytyy etsiä uusi parisuhde sen sijaan, että tekisitte elämällänne jotain.
Eroa ja lähde isoon kaupunkiin. Teikäkäläisiä on siellä baarit täynnä.
Halusit varmaan että joku katsoisi kristallipallosta kannattaako vielä lähteä josko parempi elämä ukkoineen löytyisi.
Kysyit siis onko kenellekkään käynyt hyvin.
Varmasti on,itselleni kävi lopulta hyvin mutta aikaa se vei ennenkuin tilan saavutin.
Mutta kysymys onkin mihin nähden kävi hyvin?
Jos vertaan repäisyn jälkeistä aikaani niin siihen nähden kävi hyvin kun löytyi uusi turvallinen parisuhde.
Moni onkin antanut tyhjentäviä asioita tietoosi ja allekirjoitan ne myös.
Täytyy kuitenkin muistaa että tämän hetkinen parisuhde ja elämän laatusi sinulla jo on nyt,uskallatko ottaa riskin ja repäistä luottaen vielä parempaa löytyvän,mitäs jos ei löydykkään??
Mutta mitäs siinä sukkailet,repäise niin sittenpähän näet,sinun elämääsi tämä vain on.
Luulenpa vain että olet antanut ystäviesi mielipiteiden vaikuttaa ajatus maailmaasi liikaa ja podet hetkellistä kyllästymista arkiseen elämääsi!
Lainaus edelliseltä kirjoittajalta: "Ongelmasi on, että et tee elämälläsi mitään mielenkiintoista ja järkevää. Elät parisuhteesi kautta ja enemmín tai myöhemmin (siis kahdessa vuodessa teikäläisille) parisuhde muuttuu tylsäksi. Joten teidän täytyy etsiä uusi parisuhde sen sijaan, että tekisitte elämällänne jotain. "
Mielestäni just näin. Elät parisuhteesi kautta sen sijaan, että tekisit elämälläsi jotain. Eli ala opiskella, aloita jokin hyväntekeväisyystyö (hylättyjä lapsia tai eläimiä, luonnonsuojelua, jne.), hanki uusi haastava työpaikka, ryhdy yrittäjäksi, kirjoita kirja, jne. jne.
Tee jotain järkevää ja tavoitteellista. Sitten ei enää ahdista. :)