Oletko omasta syystäsi sinkkuna?
Katso peiliin,näkyykö sieltä hapan-naama?
Katso peiliin,näkyykö sieltä hapan-naama?
Miksi olet sinkku?
Haluaa tietää
565881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
maailma on moraaliton. Mitäs itse peilistä näet? Oletko menevä mimmi? Kivat sinne, tänään on huonompi päivä.
omasta syystäni sinkku olen ja tätä menoa myös pysyn! Peilissä ei tosin ole niinkään vikaa.Taitaa olla vain törkee sitoutumiskammo, yih...
Koska osaan olla avoin ja iloinen vain humalassa tuntemattomille ihmisille.
Ja kaikki seurustelevat ihmisethän ovatkin aina yhtä pirteitä peipposia ja iki-iloisia! Mieluummin happanen yksinäni kuin katselen toista hapannaamaa :)
hae kuule tilastokeskukseen töihin..ovat kovia kyselemään just näitä.
koska noin puoli vuotta sitten erosin pitkäaikaisesta kumppanistani (syitä en täällä ala kertoa) ja tässä vaiheessa en tunne olevani valmis uuteen suhteeseen.
Peilistä katsoo tällä hetkellä hyvin väsynyt naama, mutta ainakin tunti-pari menee vielä töiden merkeissä ennen kuin pääsen nukkumaan.
olen bongannut sut täältä useasti, kun vakkareita olet..mäkin mutta rekkaamaton kylläkin. Halusin vaan sanoa, että vaikutat aika inhimilliseltä ja ihmiseltä, kaikkea hyvää sulle :)
tuntematon :-)
Parisuhde ei ole mikään normi. Nykyään voi elää sinkkunakin ilman että olisi jotenkin epänormaali. Ei sinkkuna eläminen ole ollenkaan hullumpaa eikä sitä voi pitää parempana tai huonompana elämänä kuin parisuhteessa elävien elämää, se on vain erilaista.
Mietippä kuinka moni aloittaa parisuhteen ihan vaan siksi että se on ikäänkuin "pakollinen" juttu? Perustetaan perhe koska "se kuuluu asiaan"?
Paljon surua ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta mikäli ihmiset oikeasti miettisivät mitä haluavat eivätkä lähtisi toteuttamaan jotain luonnonlainomaista lisääntymisohjelmaa.
Olen sinkku koska en ole vielä tavannut tulevaa vaimoani. Näin yksinkertaista se on. Elelen tyytyväisenä aikuisen sinkkumiehen elämää enkä etsi yhtään mitään. Jos löydän parisuheen se on elämä nimisen prosessin sivutuote, ei sen tarkoitus.
Parempi sinkkuna kuin huonossa toimimattomassa parisuhteessa. Tämä ei ole itsekkyyttä, ei huonoa itsetuntoa eikä johdu rumuudesta tai muista ulkoisista seikoista. Tiedän aivan tarkkaan että jos haluaisin sen perheen perustaa niin kuukausi-pari ja kulissit olisivat pystyssä, seuran löytäminen ei todellakaan ole koskaan ollut mikään ongelma. Mutta tekisikö se sitten ketään onnelliseksi? Epäilen.
olet aivan oikeassa. nauttikaa ihmiset elämästä ja harrastuksistanne, älkääkä stressatko sitä, että löytyykö vaimoa tai aviomiestä. yksi ainut elämä, sitä ei kannata käyttää liikaan murehtimiseen sinkkuudesta.
Olen sinkkuna, koska minulla kesti hyvin kauan toipua erosta (lähes 2 vuotta) ja nyt kun oma elämä on taas kunnossa niin sitä vasta hieman tutkailee ympäristöään... Toisaalta alkaa myös tuo pahin parisuhteen kaipuu eron takia olla jo takanapäin, joten en mitenkään aktiivisesti edes hae parisuhdetta tällä hetkellä.
Kaikki aikaisemmat suhteeni ovat alkaneet ikään kuin puskista ja "itsestään", joten en myöskään harrasta minkään sortin iskemistä. Uusi suhde tulee sitten taas kun on tullakseen...
Eipä ole tähän asti ketään löytynyt joka olisi myös minusta kiinnostunut. Vain yksipuolista. En keksi muuta syytä yksinkertaisesti.
Kerroppas se minäkin haluaisin siihen syyn tietää. Nuorempana vaan ei seurustelu käynyt edes mielessäkään kaiken touhun keskellä. Siinä sit vaan vuodet vierähti ja ikää karttui.
Nyt sitten kun ei sinkkuna enää haluaisi jatkaa ni ei se niin helposti onnistukkaan.
Tuntuu oelvan sama tilanne ku teinipojalla joka mettästää ekaa tyttöystävää. Yhtä avutonta ja epätoivoista koko rojekti :)
oikeaa ei ole osunut kohdalle.
Suurin syy on ajanpuute, en ehdi bongailemaan (tai silloin kun sitä aikaa joskus on ei jaksa, on pakko levätä). Työ ja elämäntilanne on sellainen. Halua kumppanuuteen kyllä on.
Olen kokeillut nettideittailuakin. Ja tavannut joukon sinänsä ihan o.k. ihmisiä, mutta olemme olleet toisillemme täysin sopimattomia - ei ole tullut mitään tunnefiilistä tutustumisen syventämiseksi.
Vedin juuri päivän esillä olleen profiilini pois. Se on niin kiusallista koko nettideittailu, etten oikein enää kestä sitä.
Jokainen tapaaminen on alentanut kipukynnystä, ja nyt olen jo ihan siinä että sattuu kun oma profiili on hetken tuolla - kaikki se on niiiin naurettavaa, turhauttavaa, kiusallista ja typerää. Varsinkin ne tapaamiset. Helpotti muuten heti kun vedin profiilini pois.
Että siksi sinkkuna.
Syrjässä syntyneenä jäivät sosiaaliset tilanteet yleistä vähemmälle. Täysi-ikäisestä lähtien viihteellä tuli käytyä mutta liian epävarmalla asenteella: humalassa ja nörttiyttä huokuen. Siinäpä resepti vallan jykevään sinkkuuteen. Tosin vasta viime aikoina olen vasta ajatellut olevani sinkku...
Ulkonäkö taitaa olla se eka ja tärkein syy. Eipä juuri naiset vastaantullessa katsele ja ainoastaan kerran elämäni aikana on nainen/tyttö tullut juttelemaan... Se taisi tapahtua noin 10 vuotta sitten ja en uskaltanut/osannut sanoa sille oikein mitään. Siinä tulikin toinen syy sinkkuuteeni eli ujous. Aika pitkä lista muitakin syitä, mutta en nyt jaksa niitä alkaa luettelemaan...
Niin ikää on siis nyt 24v ja peilistä katsoo yleensä aina helvetin hapan naama. Jokin aika sitten yritin peilin edessä hymyillä, mutta ei se kovin luontevasti onnistunut. En taida hymyillä kovin paljon enään...
...nimittäin ulkonäöllisestä syystä. Jos naama on tällänen ei tartte naisia paljon vilkuilla. Siinä ei paljon akateemisuus eikä urheilullisuus auta kun pärstä on mitä on. Eikä tää oo minkään nuoren jolpin jorinaa, vaan reilusti yli kolmekymppisen miehen realismia
Puhuisitte mielummin heikosta itsetunnosta, joka johtuu siitä, että ei itse pidä omasta ulkonäöstään.
Tiedättekö minkänäköinen mies on Gerard Depardieu? Hän on minusta ja tuhansien muiden naisten mielestä aivan äärettömän seksikkään näköinen mies. Vaikka ei täytäkään ns. "normikriteereitä" hyvännäköisestä miehestä.
Niin ja itse ap:n kysymykseen. Minä olen sinkku siksi, että erittäin pitkästä päättyneestä suhteesta on vuosi aikaa...enkä vielä ole valmis sitoutumaan uudelleen.
täälläkin. En saa juuri sanaa suustani ja ikää on, vaikka ei se tästä ulkonäöstä ulospäin näy.
Olen iloinen, mutta hyvin harkitsevainen ja tuntuu, etten enää osaisi jakaa ns. pesää kenenkään kanssa. En ole kuitenkaan siitä täysin varma. Katseita saan, koska pärstä on ns, kiiltokuvapojan, mutta kun ei saa suutaan suki niin ei saa.
yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä (vai pitäisikö sanoa "isästä/pojasta"). Itse en tykkää Depardieusta, sen sijaan esimerkiksi Ruben Stiller on aivan jumalaisen upea mies. Se 'upeus' ei tule (vain) hänen ulkonäöstään vaan olemuksestaan, karismasta. Ihminen voi olla karismaattinen vaikka näyttäisi aidanseipäältä.
Pitäväthän jotkut Matti Vanhastakin seksikkäänä.
...tod(ist)ettua. Jos saa pakit jo ennenkun kerkee ees suutaan avaamaan, niin ei syynä voi yksinkertasesti olla mikään muu kun ulkonäkö tai pikemminkin sen puute. Kyllä sen vaan näkee naisista millon se ulkonäkö ei riitä. Mun kohdalla se ei oo vielä koskaan riittäny.
se ei ole se ulkonäkö vaan huono itsetunto, sulkeutuneisuus, epävarmuus ja huono ryhti joka viestittää ihmisille, että "älkää lähestykö minua"?
ole tavannut nyky tyttäriä.ulkonäkö on miehen tärkein ominaisuus.epäilempä että se on ollut sitä aina.mies voi(toisin kuin nainen)jäädä yksinäiseksi ulkonäkönsä vuoksi.
Nyt oli ihan pakko heittää sananen tähän väliin. Olet Kiribati jäljillä muttet kuitenkaan. Tokihan se on se huono itsetunto, sulkeutuneisuus, epävarmuus, huono ryhti jne jne. Mutta seuraavaksi voikin miettiä että mistäs nuo kaikki em seikat ovat lähtöisin. No nehän tulee juuri siitä jos ei ole kelvannut kellekään ulkonäkönsä takia. Jos mies kelpaa aina naisille ja flaksi käy niin enpä ole vielä kuullut että sellaisesta olisi tullut jollekin huono itsetunto ja epävarmuutta, vai? Se on se kierre josta on niin kovin vaikea päästä eroon.
Olen omasta syystäni sinkku, myönnän. Ongelma on se etten yksinkertaisesti osaa mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille yhtään mitään. Tiedän että voisin ehkä just ja just saada yhden lauseen aikaiseksi ja sitten en enää keksisi mitä sanoa seuraavaksi. Siksi en viitsi edes yrittää. En osaa tehdä aloitteita. Ja itse kun olen mies niin tilanne on sitäkin hankalampi. Naisethan tunnetusti ei aloitteita juurikaan tee.
Olen sinkku siksi, koska kukaan ei todellisuudessa halua sekopäätä tyttöystäväkseen, oli sitten kuinka kaunis tahansa.
pähkinätapausta eukokseen, mutta monet haluaa semmoisen kanssa irstailla. Sekopäisyys on seksikästä, muttei käytännöllistä. Olet siis kuitenkin paremmassa asemassa, kuin jotain muuta sukupuolta edustavat lajitoverisi, joilta jää myös tuo irstailu väliin.
Hmm...no KooOo naiset nyt on luonnostaankin eri asemassa tuossa suhteessa, mutta sekopäisyys on vielä plussaa ;-)
sä oot nyt vääräs.ssis meinaan et ensinkää tuo termi sekopää on väärä aivan varmasti..vaik en ees sua tunne nii silti..ja tunteet ne on ne tärkeimäät ei se ulkonäkö..jos mun tyttökaveril esim ois henkisii ongelmii en mä sitä hylkäis sen takii!!
Sitten sinä olet harvinainen poikkeus siinä suhteessa mutta näin omien kokemusten perusteella sanoisin, että vasta tutustumisvaiheessa oltaessa ketään ei kiinnosta sen syvemmin tutustua skitsofreeniseen ämmään, varsinkaan, jos olisi mahdollisuus saada tervejärkinenkin tyttöystävä.
Kenenkään naisen ei pidä olla tällaisen ruman ja tylsän sekä itsekkään ihmisen kanssa. Tietenkään kukaan täysjärkinen nainen ei halua edes tutustua minuun, mutta liikkeellä saattaa olla osittain syyntakeettomiakin joita on suojeltava.
Joo, ei sentään. Olen hapannaama. Ei kiinnosta käydä baareissa, juominenkin rajoittuu tämän takia pariin saunakaljaan. Tästä syystä ei kiinnosta käydä opiskelijabileissä eikä järjestötoimintakaan kiinnosta (tuntuu olevan pelkkää bileiden suunnittelua). Harrastuksina on lukeminen ja elokuvien katselu, joten harrastuksien kautta ei naista löydy. Sosiaalisemman harrastuksen (mitähän ne edes olisivat?) aloittaminen ei kiinnosta, jääpähän aikaa opiskelulle, lukemiselle ja leffoille. Lisäksi naisen etsiminen on vaivalloista, pitäisi käydä treffeillä ja huolehtia ulkonäöstä (parturissa voi käydä kolmen kuukauden välein, kun vain leikkautaa siiliksi ja antaa sitten kasvaa) ja vaatetuksesta (ennemmin mukavat mutta silti pestyt vaatteet kuin trendireleet). Helvetinkö väliä, eskapismin ansiosta voi elää ihan hyvin yksinkin.
Unohtuipa vielä lisätä, etten viihdy kovin hyvin toisten ihmisten seurassa, kiitos kuuden vuoden koulukiusauksen. Syntyi epäluottamus muita kohtaan, jos kerron jotain itsestäni niin kuitenkin sitä käytetään sitten vain vittuiluun ja päänaukomiseen (tuskinpa näin enää käy, mutta niin voisi käydä, näin on varminta). Small talk ei siis suju, että sillä voisi naisia hurmata, vaikka enhän minä viitsimisen puutteen takia käy missään missä moista voisi tehdä.
harrastuksena vain lajeja joissa oman sukupuolen edustajia. Taidan olla tämän tuppukylän ainoa sinkku...
Omalla kohdallanni sinkkuus on oma valintainen kysymys.
pitkä (12 v) suhde loppui vuosi sitten, ja nyt on hyvä olla yksin.
peilistä katselee joka tapauksessa, iloinen ja positiivinen eikä hassumman näköinen nuori nainen :)
koska sitoutuminen alle kolmekybäsenä on omalta kohdalta katsottuna elämän tuhlausta.
Suhtautumiseni naisiin ja parisuhteisiin on liian äärirealistinen. En luota ihmisiin enkä usko tunteisiin, vain kylmiin faktoihin ja mitattavissa oleviin asioihin. Olen myös varsin ulkonäkökeskeinen, erityisesti oman ulkonäön suhteen. En kuitenkaan käytä paljoa aikaa ulkonäköni parantamiseen, koska se olisi idioottimaista kun en kerta edes yritä ottaa kontaktia naisiin. Lyhyesti sanottuna luultavasti kelpaisin joillekin naisille, mutta en kelpaa itselleni.
Olet hieman ajastasi jäljessä. Tiedemiehet jotka uskovat vain mitattavissa oleviin asioihin, olivat positivisteja. Tätä periaatetta yritettiin soveltaa muihinkin kuin luonnontieteisiin (mm. psykologiaan) aikanaan. suunta muuttui kun luonnontieteiden maailmassa alettiin käyttää sellaisia mielikuvituskonsepteja kuin atomi ja kvarkki, joita ei osattu mitata, mutta joita ilman ei osattu tehdä tiedettä.
Eli toisin sanoen: muistuta itseäsi olemassa olevasta globaalista maailmasta, vaikka et sitä voikaan juuri nyt mitata. Maailma miesten ei tarvitse miettiä ulkonäköään, jos on työasiat kunnossa yms. Thaikkula tai Brasilia on sulle sopiva paikka. Eli miehistys vähän. Mies saa olla ruma jos se osaa tehdä työtä.
Sinkkuna ollaan ja ihan omasta "syystä", tosin tässä iässä kai useimmat sanoo että vanhapiika. Mulle sattu vaan niin, että sukelsin opiskelu- ja uraputkeen parikymppisenä ja sinne sitten jäin. Matkan varrella on ollut pari vakavaa ja pitkää suhdetta, mutta aina jotenkin työasiat ajoivat ohi. Tuossa kolmevitosena huomasin yhtäkkiä ettei musta edes ole pysyvään suhteeseen kenenkään kanssa, en voi nimittäin sietää toista ihmistä omassa huushollissani. Ärsytyskynnykseen nähden pysyvä suhde ei paina vaakakupissa mitään. Ei sitten millään, yritetty on. Enkä ole hapannaama, itsekäs vain ja tällei aion nyt sitten elää elämäni loppuun asti. Miestä saan jos haluan, mutta kiinnostukseni ovat tosiasiassa ihan muualla: työssä, matkailussa, opiskelussa.
Kaipa minä olen jollain lailla viallinen, kun kerran ei ole kellekään kelvannut. Eipä siinä mitään jonkunhan se on jouduttava tähän rejekti-joukkoon, kun ei naisia kaikille riitä.
Kyllä alkaisin seurustelemaan, jos sattuisi löytymään joku mukava mies. Mutta kun ei tunnu löytyvän :/ Toisaalta kun en käy baareissa tms., niin mistä sen miehen voisi löytääkään. Pieni noidankehä ;)
Peilistä ei löydy hapannaama, mutta ei ihan joka päivä jaksa hymyilläkään, kukapa jaksaisi. Nätti, mukava nuori nainen katsoo peilistä, mutta eihän se pelkkä ulkonäkö takaa mitään.
no siksi että sopivaa ei ole tullut vastaan moneen vuoteen. "Eihän sua kotoa tulla hakemaan..." niinpä.
Olisin kyllä valmis seurustelemaan,mutta en käy usein baareissa ja eipä ole kumppaniehdokkaita tullut vastaan kaupassa tai lenkkipolullakaan :)
Peilistä katsoo yleensä iloinen ja hymyilevä nuori nainen,en pelästy kun kuvajaistani katson..
Eiköhän jotain tapahdu taas kun on sen aika,en jaksa stressata asiasta.
Olisin voinut kirjoittaa saman tekstin :) Ja vielä sekin, etten ole erityisen uskovainen eli miehiä ei tapaa sitäkään kautta. Yleisesti ottaen harrastukseni ovat valitettavasti "vääriä".
Suurin osa naisista on saamattomia prinsessoja ja minkäs minä sille voin. Nainen on naisellinen ja seksikäs vain, jos hän on aktiivinen. Ei siis ole yllätys, etten ole tavannut kuin muutaman seksikkään naisen elämäni aikana ja olen sentään jo 26-vee. :(
Ongelmia on moneen lähtöön. Tällä hetkellä suurin ongelma tuntuu olevan se etten ole kovin kiinnostavaa seuraa. Jos juttuun pääsen, keskustelut yleensä loppuvat ennenkuin ehtivät kunnolla alkaakaan. En vain ole kiinnostunut kovinkaan monesta asiasta. On vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa, naispuoleisista puhumattakaan.
Peruskouluaikoina tuli ensimmäiset lähestymiset tyttöjen puolelta, ujona poikana menin ihan jäihin ja pidin sitä suurin piirtein kiusaamisena. Lukioaikana nuolin haavojani koko yläasteen jatkuneesta kiusaamisesta enkä oikein pitänyt itsestäni, ajattelin että minussa on paljonkin perustavanlaatuisia vikoja.
Nykyään olen päässyt kaiken sen paskan yli, paitsi etten vieläkään ole kovin puhelias enkä tosiaan jaksa repiä tikusta asiaa. Naisten kanssa tulen juttuun ihan hyvin, silloin kun välillä ei ole pahemmin jännitteitä (jos esim nainen on varattu). Baareihin en ole tarpeeksi trendikkään oloinen, mahaa pitäisi saada pois ja vaatekaupassa pitäisi käydä. Helppo sanoa, nytkin on karkkipussi käden ulottuvilla >:#
Ehkä tämä tästä.
En ole. Ei näy.
Ikisinkku olen ja ikää on pian 40. Ilmeetön hapannaama näkyy peilissä. Muusta ulkonäöstä on näin heteroseksuaalina vaikea sanoa.
Omaa syytä kai se ikisinkkuus on, koska en uskalla puhua naisille.
Juu, kylläkai sitä voisi omaksi syyksi laskea, kun sinkkuna ollaan. Kyllähän mukavia mimmejä on kaikkialla, mutta kaukosuhde joka toimii lähinnä sähköpostilla, pitää mielen poissa oikeasta suhteesta ja yhteisestä tulevaisuuedesta.
...en oikeestaan tiedä. Kaks nuoruusaikasta avoliittoa takana, lyhyitä. Eka löi ja sai lähtee, toinen halus pääkaupunkiseudulle ja lähti. Sitten olikin pitkä tauko, ja sen jälkeen viime talvena päättynyt kolmen vuoden seurustelusuhteen irvikuva psykopaatin kanssa, joka valehteli ja kusetti ja jolta puuttui tunne-elämä lähes kokonaan. Työt oli koko elämä. Ja kolme vuotta meni sen myöntämiseen, ettei asian laita muutu. Nyt sit ihmettelen taas.
Hapanta naamaa en jaksa näyttää puolta tuntia pitempään, joten peilissä on valoisasti hymyävä 34-vuotias nainen, jolla elämä aika mallillaan. Parempi puolisko puuttuu ja lapset ois kivoja, mutta ei sentään niin kivoja, että niitä tehtäisiin ihmisen kanssa joka lyö, tai joka ei käy kuin kotona nukkumassa ja vähät välittää muusta. Eipä sitten auta kun odottaa että vieläkö osuu kohdalle tasapainoinen suhde vaiko ei. Baarit ei ole minua varten, eikä viinan kanssa lotraus. Muuten kyllä liikun ja harrastan ja tapaan miehiä paljon myös työympäristössä. Lähinnä kyllä oon elämässäni törmänny suuuuureen määrään seksinhimoisia miehiä, eikä pikku seikkailu silloin tällöin pahaa teekkään jos on sinkku, mutta sitoutumishaluisia näkyilee vähempi. Ja kun eihän se ole pelkästä sitoutumishalusta kiinni, pari muutakin seikkaa pitäs kolahtaa.
Että tässä sitä ollaan. Positiivisena ja hymyillen. Ja sen verran mukavan näkösenä, että himoitsevia edes löytyy ;)
...että vain tietyn tyyppiset ihmiset päätyvät suhteisiin. Elikä sosiaaliset, hyvännäköiset, hyvin koulutetut ja hyvässä työpaikassa käyvät, perheen perustamishaluiset unlemaminiät/vävyt.
Ja minä en ole noista mitään.
Omasta syystä hyvinkin.
Mutta kyllä sen sinkkuuden voisin romukoppaan jo viskata ja tilalle ottaa mukavan miehen.
Vaan niitä ei taida olla...?
Olen sinkku, minulla on hapan naama.
Minulla on hapan naama, olen sinkku.
Syy on seuraus ja seuraus on syy.
Olen ollut lapsesta saakka ns. yksinäinen susi. En ole koskaan edes toivonut mitään vakituista parisuhdetta. En vain koe semmoista tarpeelliseksi.
Minulle on aina riittänyt katto pään päälle ja jonkinlainen työpaikka.
Syitä sinkkuuteen:
-olen aina ollut ujo. Itsetuntoni heikkeni edelleen peruskoulussa, koska olin syrjitty (onneksi en rankasti kiusattu). Lisäksi kotona opetettiin hyvin vahvasti, ettei saa olla ylpeä ja se osa kasvatuksesta meni överiksi..no, seurauksena se, etten tee aloitetta ja puhuminen erit. miesten seurassa jännittää hillittömästi
-Ne 3, joiden kanssa on ollut säätöä, on loppupeleissä haksahtaneet kauniimpaan naiseen
-psyykkiset ongelmat, joista haluan parantua TÄYSIN ennen vakavamman suhteen aloittamista. Eikä kukaan normaali haluaisikaan kumppanikseen sekopäätä.
-elämä on kivaa näinkin, yksinelo ei ole tällä hetkellä millään tavoin riistävää. Sinkkuus ei ole syynä tämänhetkisiin pääkopan ongelmiin.
Todennäköisesti olen, kun sinkkuna vielä katuja tallaan vaikka haluja vakiintumiseen olisikin.
Tosin olen kyllä tullut aika valikoivaksi naisseuran suhteen, koska muutamat viimeiset ehdokkaat ovat olleet paljon tai vielä enemmän pelkkiä seksisuhteita harrastaneita lu****, jotka eivät todellakaan saa mielenkiintoa heräämään.
Olihan tuossa jossain lehdessä tehty kyselykin jossa sinkkunaisista yli puolet oli tyytyväisiä olotilaansa sinkkuna, eli puutteessa he eivät kuitenkaan taida olla ja perheen perustamiset eivät paljoa kiinnosta, niin helmiä on vaikea erottaa nykyään.
Ei ole mitään syytä miksi naimisoituisin. Lapsia??? Hirveetä riesaa vaan, enkä osais kumminkaan kasvattaa niitä. Vaimo??? Kuka tahansa pärjää ilman minua, eikä kukaaan luottais muhun, koska en luota itteenikään enkä koskaan saa mitään järkevää elämää aikaseks. Sitä paitsi vihaan/inhoan itteeni ja isääni ja Jumalaa niin syvästi etten uskalla ottaa mitään riskejä enkä vittuilla kellekään sanoin. En myöskään kehtaa ruveta seurustelemaan, koska en kestäis sitä, et joku näkis minut jonkun muijan kans....Miten hävettävää moinen olisikaan. Jotkut paskanaamat ovat useasti nolanneet minut tyttöjen ääressä. Olen tunteellisesti ihan lukossa, kiidän vain jarrut pohjassa täysillä eteenpäin....Eikä tulevaisuuskaan näytä loistavalta...loppuelämä poikamiehenä lihakarjatilalla vailla raha-asioidenhoitotaitoaelämä....voin kaiken toivon siis heittää.......härre jeesys kristys!
kaltaistesi mielestä, koska ei kiinnosta paskan puhuminen tai tekopirteys. Miksikö olen sinkku? Koska kukaan ei ole ollut arvoiseni eikä välittänyt minusta omana itsenäni. Minulle riittää yksi hyvä ystävä.
Kaipa sitä on sinkku ihan omaa syytään, kun ei satu olemaan pitkä, tumma ja komea. Kukapa nainen tälläisen yrmeännäköisen insinöörin huolisi, nehän on muutenkin niin pitkästyttäviä.