Mitä kokemuksia teillä on tilanteesta, jossa olette kertoneet puolisollenne olevanne ihastuneita toiseen henkilöön? Otetaan kyseeseen vain pitkät parisuhteet, yli 5 vuotta kestäneet ja vakiintuneet.
toiseen ihastunut
avoin keskustelu?
154118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaikka tämä parisuhde onkin kestänyt "vasta" neljä vuotta. Ensinnäkin, kaiken jälkeen, on vinkkini että mikäli ihastuminen on vain pientä, olisin hiljaa. Asia kasvaa helposti kärpäsestä härkäseksi.
Jos ei, ja sinusta niin tuntuu, niin kerrot. Sitten ne oikeat kysymykset vasta alkavat. Niihin voi yrittää varautua. Parhaiten sujuu kuitenkin, kun on vain rehellinen. Kummallekin kuitenkin parasta ollaan toivomassa?
Kerroin itse ja tässä on kärvistelty pari vuotta. Päätin tuolloin että ihastus ei paina vaakakupissa yhtä paljon kuin rakkaus eli halusin jatkaa tässä suhteessa. Helpompi ratkaisu olisi varmaan minun tapauksessani ollut luovuttaa. Asiasta ei juuri puhuta enää. Jos, niin satunnaisesti ja välillä jopa vitsaillen.
Mitä tahansa teetkin, niin tee se nopeasti ja pysy päätöksessäsi. Minä "päätin", mutta jäin mielessäni jahkailemaan teinkö oikein. Eipä kyllä ikinä ole ollut kamalempaa aikaa kuin viime vuodet, eihän asiasta oikein monelle voi edes puhua. Mutta se on silti sen arvoista, minun tapauksessani.oivon että on sitä tulevaisuudessakin. Onhan se niinkin, että mitä tahansa päätät, niin kaivelee se toinen siellä mielessä jonkin aikaa kuitenkin.
Jos et osaa päättää, niin varasta pieni loma itsellesi. Jos se nykyinen parisuhde on tarkoitettu sinulle ja hänelle, niin kyllä se ennenpitkää meneekin niin. En tiedä oliko tästä mitään apua sinulle..muistahan kuitenkin pitää huolta myös itsestäsi :)
mieleen tuosta edellisestä viestistä..tärkeä asia minusta.
Ole nopea päätöksissä..
Muuten en jaksa jutella aiheesta..tuli tuo vain mieleen tuo asia päällimmäisenä
Mutta mistäs sen tietää, onko kyseessä vain harmiton ohimenevä ihastus, vai joku unohtumaton toinen väärä ihminen? Sitä et tiedä ennenkuin on puoli vuotta ainakin mennyt.
ei sitä varmaan tiedäkkään. Mutta okei, ainakin vuoden päästä tietää ja silloin pitäisi jotain muutosta tehdä, mikäli nyt sitten sitä halutaan.
pitäisikö sanoa kokemusta on.
jättääkö nykyinen ihminen kumppani jonkun mahdollisen turhan hetken hurman takia.. joillekkin käy kehnosti toisille hyvin..
mutta itse en haluaisi kuulla kumppanin suusta: olen aika ihastunut siihen liisaan tai maijaan tai jne..
joten ehkä ei kannata.. ennenkun itse olet varma haluatko jatkaa vanhassa suhteessa vai uudessa.. ja mahd epävarmassa. koska harvemmin suhteet muuttuu paranee vaihtamalla.
Kerroin pari vuotta sitten miehelle ihastuneeni työkaveriin henkisellä tasolla.Kerroin myös kamppailevani tunteita vastaan tietäen niiden olevan niin vääriä?sanoin myös etten tiedä mihin päädyn asiassa.Mitään ei tapahtunut fyysisellä tasolla.Mies oli todella rikki.Itki huusi ja raivosi muutaman päivän.Sitten kiitteli rehellisyydestä ja sanoi haluavansa pysyä ajan tasalla.Selvittelin tunteita ja lopulta päädyin siihen,että hain jotain sellaista mitä meiltä puuttui.Lähdettiin sitten keskustelemaan iltaisin tai vapaan hetken tullen.Sain sitten lopulta samanlaisen tunteen miestäni kohtaan kuin tätä toista.Pienet lapset olivat erottaneet meitä hieman.Nyt kaikki kunnossa, mutta ajoittain keskustelemme asiasta.Salailu olisi ollut pahinta.Meillä on takana viisitoista vuotta.
Parisuhdehan on lopulta sitoutumiskysymys. Uskon, että 15 vuoden jälkeen ei aina tunnu yhtä ihanalta kuin alussa (ei edes näin 3 vuoden jälkeenkään :) mutta jos on toiseen sitoutunut, niin tahto on se juttu.
Tilanne on tietysti eri, jos selkeästi tuntuu, että on jokin pätevä syy lähteä, itse pitäisin esim. alkoholismia tälläisenä --> kukaan ei pysty pelastamaan toista!
Onnea teille, hienoa kun saitte asioista puhuttua. Kumpa kaikki pystyisivät ja haluaisivat sitä, maailma olisi parempi paikka.
kanssa ajauduttiin lopulta eroon, reilusti yli kymmenvuotiaasta suhteesta.
Itse olen nyt onnellisesti naimisissa ollut jo jonkin aikaa uuden ihastumiseni kanssa. Vuodet olivat vaikeita alussa, mutta nyt on kaikki hienosti eikä kaduta, vaikka ero ja siihen liittyvät asiat saivat sairastumaan jopa keskivaikeaan masennukseen.
Jos olet varma, että haluat jäädä, älä puhu mitään, vaan kärsi yksinään nahoissasi. Jos taas mietit lähtöä, puhu asiasta mahdollisimman nopeasti ja ole rehellinen. Molemmille osapuolille. Puolisollesi ja ihastuksellesi. Älä ainakaan kerro toiselle toista ja toiselle toista versiota ajatuksistasi. Se rikkoo teidät kaikki kolme ja jatko on todella vaikeaa, kummankaan kanssa.
Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja mietin tuota asiaa jo aikaisemmin. En voisi ihastua toiseen,en millään koska olen rakastunut mieheeni. Rakastan häntä ja olen onnellinen parisuhteestamme ja perheestämme.
Olemme yhdessäkin keskustelleet asiasta ja hänkin sanoo että ihastuminen toiseen olisi mahdoton asia.
Uskon että parisuhteessa on kuitenkin jotain pielessä jos on mahdollista ihan todella ihastua toiseen. Jos on rakkautta omaan puolisoon niin siihen ei mahdu toista väliin.
Sanotaan niin, että näin minäkin uskoin vakaasti avioliittoni ensimmäiset 10vuotta. Sitten niin vain kävi... Olen jo pitkästi yli vuoden ollut kovin ihastunut toiseen mieheen, vaikka edelleen rakastan omaa miestäni yhtä syvästi kuin ennen. Ihastus on molemminpuolista, sen verran asiaa on selvitetty, vaikka mitään muuta ei ole tapahtunut. Ihastuksen kohde rakastaa myös omaa vaimoaan niin, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Enkä koskaan ole tavannut tarkemmin omat rajansa ja moraalinsa tuntevaa ihmistä. Mutta siitä huolimatta näin kävi.
En kuitenkaan ole tästä puolisolleni kertonut, enkä kerro. Mielestäni minulla ei ole mitään syytä satuttaa häntä tällä, koska tästä ei koskaan tule ajatuksia enempää.
minäkään, ennenkuin kohdalle osui. Kun olimme aikoinaan olleet 6 vuotta yhdessä, olin myös varma, että olisi mahdotonta kummankaan rakastua/ihastua ulkopuoliseen. Kävimme samat keskustelut aikoinamme, mutta eipä auttanut loppuiäksi. Jos elämä jotain on opettanut, niin sen kuuluisan "koskaan ei pidä sanoa ei koskaan"
Se on totta, että jos kaikki on suhteessa kunnossa, ei kukaan ole "altis" ihastumiselle. Toivottavasti te saatte pidettyä suhteenne sellaisena. Mikään ei maailmassa ole kuitenkaan niin varmaa kuin epävarma...
liittoa takana ja luulin että olen onnellinen. sitten tapasin miehen joka tuli, jutteli ja vei sydämeni, ikinä en edes teini-ikäisenä ole kokenut tällaista tunnetta, olen nyt taistellut vastaan pari kuukautta, mutta näen joka yö unia tästä miehestä, tuntuu kuin sieluni olisi saanut siivet olo on koko ajan sellainen, kevyt ja onnellinen.
Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä, perus uskollinen ihminen kun olen, mutta tämä tunne, miten sitä vastaan voi taistella.
Tunteiden unet ovat symbolisia. Lähtökohtaisesti ajatellen unessa esiintyvät henkilöt symbolisoivat muita henkilöitä. Jos unessa on rakkauteen liittyvää, niin siinä ei rakastamasi henkilö ole itsensä näköinen.
Toisinsanoen, jos unissasi esiintyy tietty tuntemasi henkilö usein, niin sinulla ei ole oikeaa rakkautta ko. henkilöön. Kyse on jostain muusta.
Usein on tarpeellista tietää muusta unessa esiintyvitä: esineistä ,rakennuksista, eläimistä ja esiintulevista yksityiskohdista. Vasta sitten voidaan unelle antaa tulkinta.
Mun mielipide asiasta on se, että on suhteellisen normaalia ihastua toiseen mieheen/naiseen. Näin on käynyt mullekin, MUTTA.. Minä rakastan miestäni, ja tietoisesti olen pyrkinyt välttämään kaikkea, missä joutuisin tekemisiin ihastukseni kohteen kanssa.
Kyllähän ihastustaan voi ruokkia hakeutumalla tilanteisiin, jossa ihastuksen kohde on mukana. Kyllä näitä asioita voi itsekin ohjailla, sanon ma.
Millään en halua panna vaakakuppiin omaa liittoani (12 vuotta) ja jotakin kevytkenkäistä ihastumista. Olkoonkin sitten vaikka kuinka tämä ainoa elämä, mutta miksi riskeeraisin, kun olen täysin onnellinen mieheni kanssa? Se, että ihastuu johonkin toiseen ihmiseen ei taas ole mitenkään riippuvainen omasta onnellisuudesta, ainakaan mulla.
No, sitten kun olen tietoisesti välttänyt ja pyrkinyt eroon ihastuksestani, niin kotona on entistäkin parempi olla.
Näillä foorumeilla kun on tottunut puolustamaan itseään valmiiksi, niin sanonpa senkin, että näitä ihastuksia on tässä vuosien aikana ollut pelkästään yksi... En siis ole mitenkään helposti ihastuja.
Kommentiksi vielä siitä kertomisesta. En ole kertonut miehelleni, enkä kerro. En millään muotoa halua loukata häntä, ja koska mitään ei tämän ihastuksen kanssa tapahtunut, ei edes puhetasolla, ei ole mitään kerrottavaa. Itsekuria kehiin...
näyttelijä kertoi aikoinaan, että kyllä sitä elämän aikana tuli ihastumisia ja jopa rakastumisia lukuisia kertoja, mutta ei tullut mieleenkään, että olisi lähtenyt niiden perään...kun kerran oli naimisissa. Tuon näyttelijä kertoi, kun jäi leskeksi ja avioitui sen jälkeen iäkkäänä. Matti Ranin on kyseessä. Täytyy ihailla ja kunnioittaa.