Miksi miehelläni on eri säännöt kuin minulla?

Meidät sai varmaan yhteen se, että olimme pitkästä aikaa toisillemme keskitasoa paremmat kumppanit. Kummallakin oli mennyt melko seinään tätä ennen.

Nyt oikeastaan kun kirjoitin tuon tekstin, aloin tosissani miettiä, miksi hän takertuu jokaiseen sanaani ja vääntää niistä mielessään hyvän vitsin. Välillä rumankin.
Taloudelliset ongelmat ja terveys ovat haitanneet arkea jo jonkin aikaa.
Ehkä pitäisi vain antaa olla. Jos edes minä olisin se fiksu tässä suhteessa. Toivottavasti tämä tästä muuttuu, tämä oli itse asiassa ensimmäisiä kertoja kun tämä äityi näinkin pahaksi.

Sanski kirjoitti:

Meidät sai varmaan yhteen se, että olimme pitkästä aikaa toisillemme keskitasoa paremmat kumppanit. Kummallakin oli mennyt melko seinään tätä ennen.

Nyt oikeastaan kun kirjoitin tuon tekstin, aloin tosissani miettiä, miksi hän takertuu jokaiseen sanaani ja vääntää niistä mielessään hyvän vitsin. Välillä rumankin.
Taloudelliset ongelmat ja terveys ovat haitanneet arkea jo jonkin aikaa.
Ehkä pitäisi vain antaa olla. Jos edes minä olisin se fiksu tässä suhteessa. Toivottavasti tämä tästä muuttuu, tämä oli itse asiassa ensimmäisiä kertoja kun tämä äityi näinkin pahaksi.

Voit tehdä oman ratkaisusi. Silti mies on vastuussa siitä mitä tekee. Ei ole aikuisen käytöstä, jos alkaa sulle suhteessa vittuilemaan.
Sun tehtäväsi ei ole alkaa sitä muuttamaan tai kasvattamaan.
Se on sun ratkaisusi, mitä teet, mutta tuo on aika periaattellinen asia. Jos sä haluat alkaa hyvittelemään sitä ja selittelemään sen tekemisiä ja vierittämään sen vastuun johonkin muuhun, niin se on sun valinta. Mä voin kuitenkin luvata, että huolista ei pääse ikinä kokonaan eroon ja aina tuolla logiikalla löytyy hyvä syy, millä selität tuon asian. Aina on rahahuolia, työpaineita, ihmissuhdeongelmia, huono sää, pää kipeä, kiirettä, sairastumista, tympeitä naapureita ja muuta hankaluutta, jos niillä haluaa alkaa selittämään asiaa.

Pohjimmainen syy se ei kuitenkaan ole koskaan.
Vaikka olis ensimmäinen kerta, niin sunkin vastuu on tehdä oma ratkaisusi siinä, mihin sä teidän suhdetta viet. Hyväksytkö sinä yleisesti tuollaisen käytöksen, vaikka selitysten kautta, vai et. Annatko tosiaan olla, kysymys on sinun suhteesta? Ei ole fiksua itseään kohtaan olla välinpitämätön.

Se on sun linjanveto, mitä sä hyväksyt ja parempi on pistää asia poikki kerralla tai ottaa ainakin tosissaan harkintaan, mitä sä suhteeltasi haluat, oli huolia tai ei.

oma ratkaisusi.. kirjoitti:

Voit tehdä oman ratkaisusi. Silti mies on vastuussa siitä mitä tekee. Ei ole aikuisen käytöstä, jos alkaa sulle suhteessa vittuilemaan.
Sun tehtäväsi ei ole alkaa sitä muuttamaan tai kasvattamaan.
Se on sun ratkaisusi, mitä teet, mutta tuo on aika periaattellinen asia. Jos sä haluat alkaa hyvittelemään sitä ja selittelemään sen tekemisiä ja vierittämään sen vastuun johonkin muuhun, niin se on sun valinta. Mä voin kuitenkin luvata, että huolista ei pääse ikinä kokonaan eroon ja aina tuolla logiikalla löytyy hyvä syy, millä selität tuon asian. Aina on rahahuolia, työpaineita, ihmissuhdeongelmia, huono sää, pää kipeä, kiirettä, sairastumista, tympeitä naapureita ja muuta hankaluutta, jos niillä haluaa alkaa selittämään asiaa.

Pohjimmainen syy se ei kuitenkaan ole koskaan.
Vaikka olis ensimmäinen kerta, niin sunkin vastuu on tehdä oma ratkaisusi siinä, mihin sä teidän suhdetta viet. Hyväksytkö sinä yleisesti tuollaisen käytöksen, vaikka selitysten kautta, vai et. Annatko tosiaan olla, kysymys on sinun suhteesta? Ei ole fiksua itseään kohtaan olla välinpitämätön.

Se on sun linjanveto, mitä sä hyväksyt ja parempi on pistää asia poikki kerralla tai ottaa ainakin tosissaan harkintaan, mitä sä suhteeltasi haluat, oli huolia tai ei.

Totta tuokin. Ärsyttävintä onkin, ettei voida puhua suoraan päin naamaa, vaan juristaan omaan partaan. Se ärsyttää töissä, koulussa ja parisuhteessa.

Täytyy katsoa mihin tämä menee. Ei sitä kaikkea kyllä purematta niele.

Sanski kirjoitti:

Meidät sai varmaan yhteen se, että olimme pitkästä aikaa toisillemme keskitasoa paremmat kumppanit. Kummallakin oli mennyt melko seinään tätä ennen.

Nyt oikeastaan kun kirjoitin tuon tekstin, aloin tosissani miettiä, miksi hän takertuu jokaiseen sanaani ja vääntää niistä mielessään hyvän vitsin. Välillä rumankin.
Taloudelliset ongelmat ja terveys ovat haitanneet arkea jo jonkin aikaa.
Ehkä pitäisi vain antaa olla. Jos edes minä olisin se fiksu tässä suhteessa. Toivottavasti tämä tästä muuttuu, tämä oli itse asiassa ensimmäisiä kertoja kun tämä äityi näinkin pahaksi.

vaan saada sut miettimään, mihin sinä miehessäsi ihastuit aikoinaan.
Toinen pointti on se, että riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Molemmat ovat omasta mielestään oikeassa ja loukkantuneita.
Sinä olet loukkantunut miehesi käytöksestä ja se on sinulle todellista, koska mietiskelet jopa koko suhteen mielekkyyttä.
Miehesikin on varmasti loukkaantuntut jostakin mitä sinä olet sanonut ja se on hänelle todellista. Yhtälailla miehesikin kokee kärsineensä vääryyttä.
Kannattaisi istua alas, kunhan tunnekuohu on laantunut ja puida, että mikä toisen käytöksessä on loukkaavaa.
Molemmat voivat vaikka kirjoittaa asiat paperille, jos muuten ei asiallista keskustelua saada aikaan.
Helpointa on erota, jos kumpikaan ei ole valmis tekemään suhteen hyväksi mitään.

scale kirjoitti:

vaan saada sut miettimään, mihin sinä miehessäsi ihastuit aikoinaan.
Toinen pointti on se, että riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Molemmat ovat omasta mielestään oikeassa ja loukkantuneita.
Sinä olet loukkantunut miehesi käytöksestä ja se on sinulle todellista, koska mietiskelet jopa koko suhteen mielekkyyttä.
Miehesikin on varmasti loukkaantuntut jostakin mitä sinä olet sanonut ja se on hänelle todellista. Yhtälailla miehesikin kokee kärsineensä vääryyttä.
Kannattaisi istua alas, kunhan tunnekuohu on laantunut ja puida, että mikä toisen käytöksessä on loukkaavaa.
Molemmat voivat vaikka kirjoittaa asiat paperille, jos muuten ei asiallista keskustelua saada aikaan.
Helpointa on erota, jos kumpikaan ei ole valmis tekemään suhteen hyväksi mitään.

Tuskin te kumpikaan tahallaan haluatte toisianne loukata, ettehän?
Olettehan te sentään pari joiden tulisi tukea toinen toistansa.

scale kirjoitti:

vaan saada sut miettimään, mihin sinä miehessäsi ihastuit aikoinaan.
Toinen pointti on se, että riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Molemmat ovat omasta mielestään oikeassa ja loukkantuneita.
Sinä olet loukkantunut miehesi käytöksestä ja se on sinulle todellista, koska mietiskelet jopa koko suhteen mielekkyyttä.
Miehesikin on varmasti loukkaantuntut jostakin mitä sinä olet sanonut ja se on hänelle todellista. Yhtälailla miehesikin kokee kärsineensä vääryyttä.
Kannattaisi istua alas, kunhan tunnekuohu on laantunut ja puida, että mikä toisen käytöksessä on loukkaavaa.
Molemmat voivat vaikka kirjoittaa asiat paperille, jos muuten ei asiallista keskustelua saada aikaan.
Helpointa on erota, jos kumpikaan ei ole valmis tekemään suhteen hyväksi mitään.

Edellisessä suhteessani joudun jatkuvan arvostelun alaiseksi. Kaikkea minulle tärkeää mollattiin - musiikkimakua, tyyliäni jne. Kerran hän jopa nolasi minut baarissa, koska minulla oli vaaleanpunaista kynsilakkaa. Hän tarrasi käteeni ja huusi kaikille, että "Katsokaa! Sannalla on lasten kynsilakkaa!" ja muuta vähemmän mairittelevaa. Ehkä senkin takia olen nyt enemmän ja vähemmän puolustuskannalla - mitään paskaa en enää siedä.

Mutta aika näyttää miten tämä jatkuu. On niitä suhteita ennenkin lopetettu.

scale kirjoitti:

Tuskin te kumpikaan tahallaan haluatte toisianne loukata, ettehän?
Olettehan te sentään pari joiden tulisi tukea toinen toistansa.

Ei todellakaan. En ainakaan usko. Sitä vain näyttäisi purkavan pahan olonsa lähimpään ihmiseen. Aikanani häneen ihastuin, koska hän oli hyvä. Aivan eri tasoa kuin muut häntä ennen. Nyt kun olemme muuttaneet yhteen niin tietyt asiat ovat hieman kärjistyneet. Lisäksi tämä on minulle ensimmäinen kerta kun asun kenenkään kanssa yhdessä.

scale kirjoitti:

vaan saada sut miettimään, mihin sinä miehessäsi ihastuit aikoinaan.
Toinen pointti on se, että riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Molemmat ovat omasta mielestään oikeassa ja loukkantuneita.
Sinä olet loukkantunut miehesi käytöksestä ja se on sinulle todellista, koska mietiskelet jopa koko suhteen mielekkyyttä.
Miehesikin on varmasti loukkaantuntut jostakin mitä sinä olet sanonut ja se on hänelle todellista. Yhtälailla miehesikin kokee kärsineensä vääryyttä.
Kannattaisi istua alas, kunhan tunnekuohu on laantunut ja puida, että mikä toisen käytöksessä on loukkaavaa.
Molemmat voivat vaikka kirjoittaa asiat paperille, jos muuten ei asiallista keskustelua saada aikaan.
Helpointa on erota, jos kumpikaan ei ole valmis tekemään suhteen hyväksi mitään.

on noin, että suuttumiselle löytyy jokin hyvä syy. Sitten on niitä miehiä, jotka haluavat vittuilemalla nujertaa naisen murentaakseen tämän itsetunnon ja sitä kautta hallitakseen tätä. Kaikki siksi, että mies pelkää naisen jättävän hänet.

kohdalla asia kirjoitti:

on noin, että suuttumiselle löytyy jokin hyvä syy. Sitten on niitä miehiä, jotka haluavat vittuilemalla nujertaa naisen murentaakseen tämän itsetunnon ja sitä kautta hallitakseen tätä. Kaikki siksi, että mies pelkää naisen jättävän hänet.

kaikki keinot vaan kannattaa koittaa jos toisesta tykkää. Viimeinen vaihtoehto on sitten se ero.
Monet vaan täällä ehdottavat joka ongelmaan ekana ratkaisuna "jätä se paskiainen".
Ei se asia todellisuudessa noin helppoa ole.
Jos on kaksi ihmistä jotka ovat olleet jonkin aikaa kimpassa, ei sitä suhdetta tosta vaan joka riidan jälkeen katkolle laiteta.
Mieleltään sairaat on sitten erikseen.

Joskus kyllä mietin, että minkälaisen naisen kanssa minä elänkään :D

Nyt alkaa olla hieman parempi olo. Ehkä tämä on vain sitä meidän arkea, tällä kertaa se vain räjähti käsiin. Eipä me muuten juuri tapella.