Liiankin mielistelevä?

Kaikenlaista sitä tuleekin valitettua...

Ihastuin sellaiseen itsenäiseen mieheen, oman tiensä kulkijaan. Suhteemme edetessä mies on sitten alkanut tehdä juttuja minun mielen mukaan, haluaa tietenkin, että minulla on kivaa, mutta jokin tässä pikkuisen mättää... En taida pitää siitä, että suunnilleen jokainen toiveeni toteutetaan, ja tuntuu, että toinen ikään kuin "uhrautuu". Ja kun minä haluaisin toteuttaa hänen toiveitaan...

Ja puhutaan tietenkin. Puhutaan. Jospa se siitä.

Mutta joskus näinkin ja eiköhän se miehen itsenäinen luonne sieltä tule taas esille, kunhan tämä kuherteluvaihe menee ohi...
41184
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kyllä se oma luonne sieltä tulee, ainakin minulla on joka naisen kanssa tullut.

alussa sitä vaan haluaa toisen nauttivan (tottakai jatkossakin) huomiosta jota haluaa osoittaa toista kohtaan....vuosien mittaan sitä huomiota sitten saa vähän vähemmän joten ole tyytyväinen että alussa annetaan kauhalla ja loppua kohti menee t-lusikalla.

t:mies aviosta

Äänestä

Mutta on teitä naisia välillä vaikea miellyttää, onneksi kaikki naiset on erilaisia, eikä tarvitse kaikkia miellyttää kerralla. :D
Joo joo tiedän, että yleistän, veti vaan suupieliä ylöspäin.

Äänestä

Yrittää kaikin tavoin miellyttää, kun pelkää että jos tekee väärin, jätät hänet. Ihminen jota ei ole rakastettu riittävästi lapsena, on aina epävarma "kelpoisuudestaan." Rakastuessa serotoniini tuotanto heilahtelee ja tämä trauma nousee pintaan. Lapsuudessa auttoi kun miellytti vanhempia, silloin sai näennäisesti "rakkautta."

Sulla taas alkaa itsesuojelu toimia. Jos kumpikin tiedostaisi mistä on kyse (eli pelosta ettei rakasteta, ihmisen yleisin pelko), tilanne olisi pelastettavissa, valitettavasti ihmisen ohjelmointi vie yleensä voiton, tiedostavia yksilöitä on harvassa.

Tiedostava ihminen rakastaa puolisoaan, virheineen kaikkineen. Kun epävarma yksilö saa varmuuden vankkumattomasta rakkudesta, trauma alkaa painua taas pinnan alle ja käytös normalisoituu. Silti se ei kokonaan poistu ilman ongelman tiedostamista ja anteeksiantoa sekä vanhemmille että traumalle (stressille) itselleen.

Äänestä
  • Paljon mahdollista... Kiitän vastauksesta, antoi ajattelemista...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nainen----- kirjoitti:

Kaikenlaista sitä tuleekin valitettua...

Ihastuin sellaiseen itsenäiseen mieheen, oman tiensä kulkijaan. Suhteemme edetessä mies on sitten alkanut tehdä juttuja minun mielen mukaan, haluaa tietenkin, että minulla on kivaa, mutta jokin tässä pikkuisen mättää... En taida pitää siitä, että suunnilleen jokainen toiveeni toteutetaan, ja tuntuu, että toinen ikään kuin "uhrautuu". Ja kun minä haluaisin toteuttaa hänen toiveitaan...

Ja puhutaan tietenkin. Puhutaan. Jospa se siitä.

Mutta joskus näinkin ja eiköhän se miehen itsenäinen luonne sieltä tule taas esille, kunhan tämä kuherteluvaihe menee ohi...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu