Olen naimisissa, 30 ja kolmen pojan äiti. Päädyin keväällä seurustelemaan parhaan kaverini veljen kanssa. Tämä nuorimies tuli kertomaan ravintolassa että on ihastunut minuun ja halusi "seukata" kanssani. Myös hän on naimisissa ja hänellä on lapsia.
Seurustelimme kesän ajan, meillä oli tosi ihania hetkiä vaikka tilanteesta johtuen välillä meni pidemmän aikaa että emme päässeet tapaamaan. Lähettelimme viestejä päivittäin ja soittelimme aina kun mahdollista. Seksi oli ihanaa ja rakastajani oli tosi hyvä oppimaan rakastelun taitoja.
Päätimme kuitenkin katkaista suhteen kuukausi sitten. Aloite tuli miehen puolelta mutta olin itsekin sitä mieltä ettei suhteella ole tulevaisuutta ja että on parempi lopettaa. Suhteen loppumisen jälkeen olen yrittänyt keskittyä avioliittoon ja päätin että teen kaikkeni parantaakseni suhdettamme. Viikon ajan kaikki meni hienosti mutta yrityksistäni huolimatta en saanut miestäni innostumaan yhtään kauemmin. Seksi ei kiinnosta eikä yhteisiä harrastuksia tai kiinostuksen kohteita tahdo löytyä.
Nyt minusta on alkanut tuntua siltä että oli virhe lopettaa tuota toista suhdetta. Tuntuu että rakastan tuota miestä vielä hirveästi enkä tahtoisi päästää hänestä irti. En tohdi kuitenkaan soitella kun en tiedä mitä hän ajattelee minusta. Lisäksi tiedän että jos suhteemme jatkuu niin jäämme varmasti kiinni ja satutamme suurta joukkoa ihmisiä. Tuntuu että pää hajoaa kun en voi miettiä mitään muuta kuin tuota ihanaa miestä.
Seurustelimme kesän ajan, meillä oli tosi ihania hetkiä vaikka tilanteesta johtuen välillä meni pidemmän aikaa että emme päässeet tapaamaan. Lähettelimme viestejä päivittäin ja soittelimme aina kun mahdollista. Seksi oli ihanaa ja rakastajani oli tosi hyvä oppimaan rakastelun taitoja.
Päätimme kuitenkin katkaista suhteen kuukausi sitten. Aloite tuli miehen puolelta mutta olin itsekin sitä mieltä ettei suhteella ole tulevaisuutta ja että on parempi lopettaa. Suhteen loppumisen jälkeen olen yrittänyt keskittyä avioliittoon ja päätin että teen kaikkeni parantaakseni suhdettamme. Viikon ajan kaikki meni hienosti mutta yrityksistäni huolimatta en saanut miestäni innostumaan yhtään kauemmin. Seksi ei kiinnosta eikä yhteisiä harrastuksia tai kiinostuksen kohteita tahdo löytyä.
Nyt minusta on alkanut tuntua siltä että oli virhe lopettaa tuota toista suhdetta. Tuntuu että rakastan tuota miestä vielä hirveästi enkä tahtoisi päästää hänestä irti. En tohdi kuitenkaan soitella kun en tiedä mitä hän ajattelee minusta. Lisäksi tiedän että jos suhteemme jatkuu niin jäämme varmasti kiinni ja satutamme suurta joukkoa ihmisiä. Tuntuu että pää hajoaa kun en voi miettiä mitään muuta kuin tuota ihanaa miestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se tosiasia, että jokaisessa avioliitossa on niitä suvantokausia. Niin se tulisi sen maat mullistavan rakkauden kanssakin sitten aikanaan.
Jos nyt et ala oikein todenteolla kohentamaan suhdettanne, vaikka pariterapiassa vaan paukaset vieraisiin voin taata että tuska on kova joka taholla. En ottaisi sellaisesta vastuuta kannettavaksi. Jos sinulla on tylsää niin mene ja katso peiliin sieltä se tylsyyden aiheuttaja löytyy.
on toinen nainen????
Olen aivan samaa mieltä edellisen kanssa, että vain sinä miehesi kmassa voitte pelastaa suhteenne ja siihen on tartuttava heti, mikäli yhdessä haluatte jatkaa.
Puhu, puhu, puhu ja vielä kerran puhu hänelle, mitä tunnet ja kysele, mitä hän tuntee ja haluaa. Älä tyydy pelkkään joo joo vastaukseen tai ihan hyvä tämä on näin, sillä eihän se sinusta ole hyvä nyt. Sinun on hyvä kertoa ihan suoraan, ettet kestä sellaisessa liitossa ainakaan uskollisena hänelle, jos ette yhdessä rakenna suhdettanne niin että teidän molempien on hyvä olla.
Lapset mummolaan tms ja tiukka keskustelu yhdessä ja kertokaa rehellisesti mitä kaipaatte. Esimerkiksi jos seksinne on tuntuu sinusta yksitoikkoiselle ja kaipaat vaihtelua, niin kerro se miehellesi. Kerro mistä pidät ja mikä on hyvää nykyisessä - se on hyvin tärkeää, ettei miehesi koe olevansa vain huono rakastelija. Mutta kerro myös, mitä kaipaat, mikä ei tunnu hyvälle, mitä haluaisit muuttaa ja miten. Ei kukaan arvaa toisen ajatuksia.
Jos yhteistä suhteen rakennusintoa ei kuitenkaan yhtään mitenkään ole, niin silloin eroaisin ensin ja olet vielä niin nuori, että ennätät kyllä löytää ihania miehiä elämääsi vapailtakin markkinoilta, kun olet eron yli päässyt.
Yksi pieni vinkki vielä. Jos miehesi ei ole seksuaalisesti kovin aktiivinen, niin kokeile parsakaalia - oikeasti! Luimme Terve mies -kirjasta eturauhasen toiminnasta. Kirjan mukaan parsakaali auttaa eturauhasen toimintaan. Toden totta! Mieheni on syönyt parin viikon aikana parsakaalia ruoassa jossakin muodossa ainakin 8-10 päivänä ja hävisivät pissahätävaivat....mutta seksuaalinen aktiivisuus lisääntyi entisestään. Ja aktiivisuusvaikutus näkyi ja tuntui (nam ihanaa minustakin) jo 3 päivän piiloparsakuurilla.
Viisaita ajatuksia teille molemmille. Toivon, että elämänne kääntyy taas hyväksi olipa elämänkäänteenne millaiset hyväänsä.
Ihana elämä sinulla, onnittelut hyvästä parinvalinnasta :x
ihanaa :DDDD
Itseäni nuoremman työkaverin kanssa ajauduin suhteeseen keväällä. Hän oli suorittamassa opintoihinsa kuuluvaa harjoitusjaksoa, ja olin hänen "ohjaajansa". Tajusin heti kun näin hänet, että tuon minä haluan kokea ainakin kerran vain itselläni! Ei kestänyt kauaa kun lämpenimme toisillemme myös työajan ulkopuolella. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta kun olin uskoton; oli minulla ollut satunnaisia kumppaneita.
Tämä nuorimies ei ollut mitenkään kokenut, ja nautti paljon kun opetin häntä. Samalla sain aivan toisenlaista nautintoa kuin mieheltäni olen koskaan saanut...koin ihanaa molemminpuolisuutta, kumpikin antaa ja saa, hellyyttä, läheisyyttä ja romantiikkaa. Täytyy ihmetellä miten niin nuori mies osasi olla romanttinen. Seksi itsessään ei ollut kuitenkaan tärkeintä vaan nimenomaan tuo läheisyys, mitä meillä ei miehen kanssa ole yhtään! Mutta seksistä tuli huume tuon läheisyyden kokemiseen. Piti rakastella joka paikassa ja laskin almanakasta päivittäin sopivan ajankohdan missä ehtisimme tehdä "sen".
Mutta kuinka ollakaan niin rakastuin tähän mieheen ja hän minuun. Hän on niin huomaavainen ja tunteellinen, yritti ehdottaa sitä ja tätä miten voisin jättää mieheni pikku hiljaa ilman että lapset kärsivät. Mutta enhän minä voi toimia niin radikaalisti kun lasteni tunteet ovat tärkeimmät ja meillä on silläkin rintamalla ollut helvetillisen vaikeaa kotona.
Nyt tunteeni ovat viilenneet hieman. Mekin puhuimme tuosta, että eihän tästä mitään tule pidemmän päälle ja kesä nautitaan, mutta sitten miehen pitää palata opiskelupaikkakunnalleen ja siihen lopetetaan meidän suhde tai pidetään ainakin pitkä tauko! Lähettelemme vieläkin tekstareita ja sovimme, että tavataan ennen joulua. Kyllähän sen tietää, mitä on luvassa. Lupasin itselleni suunnitella kaikessa rauhassa eroa miehestäni ja valmistella lapsiani eroon, mutta tuskin pystyn olemaan pettämättä.
Minulle tuli hirveä katumus sen jälkeen kun päivittäisen tapaamisemme olivat loppuneet. Vaikka mieheni onkin käyttäytynyt sikamaisesti minua ja lapsia kohtaan niin kai minä tässä enemmän pahaa olen aiheuttanut. Lapseni eivät saa koskaan tietää, siitä pidän huolen vaikka laittomin keinoin tarvittaessa...
Kun vain saisi tuon eron äkkiä niin voisi miettiä uudestaan rakastajan ja minun välejä. Mutta sitten ei tiedä jaksaako hän enää minua. Olen myös pahoillani hänen puolestaan kun jouduin niin usein kieltäytymään hänen lahjoistaan ja ihanista ehdotuksistaan kiinnijäämisen pelossa.
Tulipas taas ikävä häntä, kun tämän kirjoitin...pakko laittaa mailia hänelle :(