Klassisen musiikkiteollisuuden Oscareina pidetyt vuosittaiset Classic FM Gramophone -palkinnot on taas jaettu. Alan huomattavimmat tunnustukset jakaa klassisen musiikin toimittajista, -kriitikoista ja muista alan ihmisistä koostuva raati.
Tänä vuonna yksi kuudesta palkinnosta siunaantui Suomeen, kun klassisen musiikin merkittävin julkaisu, The Gramophone, palkitsi Kari Kriikun ja Sakari Oramon johtaman RSO:n Magnus Lindberg -äänitteen (Ondine, Yleisradio).
The Gramophone on klassisen musiikin arvostetuin, mutta myös pelätyin julkaisu, joka tunnetaan laadukkaista artikkeleistaan ja haastatteluistaan sekä erittäin kriittisistä ja vaativista arvosteluistaan. Erinomaisista ja positiivisista arvioista ovat saaneet Suomesta nauttia myös muun muassa viulistit Pekka Kuusisto ja Linda Lampenius.
Tänä vuonna yksi kuudesta palkinnosta siunaantui Suomeen, kun klassisen musiikin merkittävin julkaisu, The Gramophone, palkitsi Kari Kriikun ja Sakari Oramon johtaman RSO:n Magnus Lindberg -äänitteen (Ondine, Yleisradio).
The Gramophone on klassisen musiikin arvostetuin, mutta myös pelätyin julkaisu, joka tunnetaan laadukkaista artikkeleistaan ja haastatteluistaan sekä erittäin kriittisistä ja vaativista arvosteluistaan. Erinomaisista ja positiivisista arvioista ovat saaneet Suomesta nauttia myös muun muassa viulistit Pekka Kuusisto ja Linda Lampenius.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paskat ne arvostelut mitään jumalan sanaa ole, vaan pelkkiä mielipiteitä. Mitä väliä jollain kriitikon mielipiteellä on, kriitikot ovat usein eri mieltä. Gramophone lehdellä ei voi edes pyyhkiä persettä, kun paperi on liian sileää.
Linda Lampenius - mitä v?tt?? Milloin?
Klassisen levyn tiimoilta joulukuussa 1999
Gramophone on varmaankin kriittisin näitä crossisoittajia kohtaan, ja kieltäytyikin pitkään arvioimasta Maen tuotoksia, ja kun arvosteli, niin haukkui kiitettävästi lyttyyn :D Julian Webber haukkui bimboksi ja orkesterit kieltäytyivät soittamasta sen kanssa, kun soitti ja julkaisi klassista.
The Gramophone 12/1999:
Linda Brava: a promising début recital
This is a delightful recital, lightweight to be sure, but played with such warmth, and an eloquent simplicity of line, that the ear is instantly beguiled.
The opening Elgar Salut d'amour is pleasing enough but the following Fauré Berceuse is utterly winning, and the famous 'Méditation' from Massenet's Thaïs soars aloft without being the least sentimentalized. It was Brava's physical charms that first caught the public attention in Finland during a telecast, while she was playing in the ranks of the Sibelius Academy Symphony Orchestra, but one enjoys a CD with one's ears, and mine tell me that the central performance of the Grieg Sonata is strong, passionate and most compelling.
The central Allegretto espressivo alla Romanza (pure mountain-stream Grieg) is exquisitely played, and how beautifully the excellent pianist, John Lenehan, prepares the way for his soloist's warm-hearted entry. The finale has splendidly gutsy, folksy impetus and plenty of light and shade. Both artists are very well recorded and the balance is excellent. I suspect Brava's tone is comparatively small (although the second subject of the finale brings a boldness and opulence that really communicate); but her finished timbre records very well indeed and the playing itself is nicely polished as well as musically sensitive. A wellcome collection.
Vaikka jotkut saattavatkin pitää Lindaa seksistyneen klassisen musiikiin ruumiillistumana, mikä totuuden nimissä outoa, koska hänen vähäpukeisuutensa ja muut hömppätempaukset eivät ole liittyneet klassisen markkinointiin, vaan muihin proggiksiin (Linda-tuotteet, mallintyöt yms), niin Linda otettiin klassisissa piireissä paremmin vastaan kuin Vanessa.
Kun J. Webber haukkui Vanessa lyttyyn, A. Webber antoi pääosan teoksestaan Lindalle.
Kun klassisen musiikin laatujulkaisut kieltäytyivät arvioimasta Vanessan klassisia tuotoksia, tai haukkuivat ne lyttyyn, Linda sai erinomaista palautetta ja hatun noston, ilman turhaa korokkeelle nostoa.
Kun Vanessaa ei otettu klassisen levyjen tiimoilta orkesterisolistiksi lukuunottamatta Bratislavan radion orkesteria, Linda soitti useamman Suomen kaupunginorkesterin, Tukholman sinfoniaorkesterin, Tukholman Sinfoniettojen, La Scalan ja BBC Walesin orkestereiden kanssa sekä toki useiden tunnustettujen pianistien kanssa
Kun Vanessa teki Isoa-Britanniaa tunnetuksi maailmalla, päätti brittiläinen ja maailman luetuin englanninkielinen lehti The Sun laittaa Lindan etusivulleen arvioiden tämän Vanessan yläpuolelle.
Nyt kun sensaatioviulistien aika on ollut jo jonkin aikaa ohi, on Vanessa kadonnut, mutta Linda on jatkanut kiireistä artistin arkeaan Pohjolassa, josta käsin esiintyy edelleen lähes kaikkialla maailmassa. (kai Vanessa kuitenkin soittaa edelleen? harmi jos jättänyt soittamisen. ettei soitto ollut vain välinearvo suureen tilipussiin?)
Toivottavasti Linda julkaisi uuden klassisen levy, eikä kokonaan jäisi kansanmusiikin pariin.