nirso mies

kokkaa omoat eväänsä ja laita sinä herkkuja ja mieliruokiasi vain itelles.Turha on alkaa toisen pillin mukaan joraamaan.

Yksiksesi hölmö!
En minäkään voi syödä mittään mihin on maitoa laitettu enkä suostu mitään läämitettyjä halpa-paska-ryynimakkaroita syömään.
Samoin jos margariinia käyttää se ei saa olla mitään minkin nahoista kaavittua talia eli paistorasvaa vaan benecolia leivälle ja voita paistamiseen.

Eukko kylä sen pikkuhiljaa oppinut ja tuo kunnon pihvitarpeita kun pyydän.

Älä tee tai älkää tehkö siitä numeroa, jos mies ei halua syödä tiettyjä ruokia. Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä lapset oppivat syömään kaikkea, mitä heille tarjotaan riippumatta siitä syökö sitä molemmat vanhemmat. Minä itse naisena olen erittäin nirso ruuan suhteen. Kuitenkin kaikki meidän lapset ovat aina syöneet kaikkea. Ennemminkin voisin sanoa, että he eivät välttämättä pidä juuri niistä minun lempiruuiasta, kuten kaalista. Minäkään en itse syö maitoruokia, mutta lapset syövät ja syövät myös puuroa, jota en pysty syömään.

Anteeksi, että takerrun pieneen yksityiskohtaan, mutta kuka suostuu syömään uudelleen lämmitettyä riisiä tai makaronia? En pidä itseäni mitenkään nirsona, mutta ajatuskin on hyvin vastenmielinen

ei punajuurta, porkkanaa, kaalia, veriruokia jne...
Kotoa se lähtee!

Miksi aikuisen miehen pitäisi juoda maitoa?

Ymmärrän hyvin ongelmaasi. Sillä on itseasiassa pidemmän päälle merkitystä, mitä toinen syö. Minusta se on parisuhteessa kiva yhdisävä tekijä, kun saa armaansa kanssa laittaa yhdessä ruokaa, josta molemmat tykkää.

Ihminen syö joka paivä useampaan kertaan. Jos aina joutuu taipumaan mutkalle sen takia, että toinen nirsoilee, niin pidemmän päälle se väkisinkin tuppaa vituttamaan. Ajatelkaa kuinka vähän ihmisillä on aikaa olla yhdessä töiden jälkeen? On se tosi mukava viettää se pieni hetki yhdessä samasta asiasta nauttien.

Lisäksi olen sitä mieltä, että sivistystasolla ja avoimuudellakin on tekemistä sen kanssa, miten ihminen suhtautuu ruokiin. Jos alas menee vaan makkara ja makaronilaatikko, niin taitaapa rajoittuneisuutta olla muillakin alueilla.

Itse olin aikanaan naimisissa naisen kanssa, joka söi lähinnä jauhelihakastiketta ja makaroonilaatikkoa. Ravintoloissa tilasi aina tismaalleen saman annoksen. Lempiruokansa kotona oli "mä en syö tota"..

Haloo! On jokaisen oma asia mitä syö.

Minäkään en juo maitoa, koska en pidä siitä.
Mieheni ei ole siitä ottanut patteja, eivätkä lapset.
Meillä tehdään kaikenlaisia ruokia, jos joku ei niistä jollekin passaa, niin okei, hänen ei tarvitse syödä. Ei siitä mitään numeroa nosteta.

Jokaisella on oma suunsa, oma makuaistinsa, so what, mikä hän on menemään toisen "iholle".

Ruokalistamme kulkee omaa latuaan, jos joskus on verilettuja (harvoin) niin silloin se joka ei syö, tyytyköön vähempään (pelkkään leipään) tai tehköön oman ruokansa itse.

Emme pakota lapsiammekaan syömään sellaista, mikä heitä suorastaan oksettaisi. Ruokailun ja syömisen pitää olla miellyttävä tapahtuma, ilman että siinä ärsyynnytään ja pomotetaan muita.

Anna miehesi elää rauhassa oman makuaistinsa ja inhotustensa mukaan. Hän on aikuinen ja päättää syömisistään itse. Tee viikon ruokalista etukäteen, ja järjestäköön mies niinä päivinä, jolloin ei voi syödä sinun laittamaasi ruokaa, oman syömisensä miten haluaa.
Sinuna minä antaisin hänelle vapaata, syököön vaikka raflassa tai miten huvittaa.
Hän on aikuinen, muista se! Etkä SINÄ ole hänen äitinsä tai pomonsa!

Olkaa eri ruoissa.

prinsessa pihalle!

tuollaiselle ukolle! Jos kotona ei ole sopivaa sapuskaa voi äijä mennä sellaisen pöydän ääreen, jossa on mieleistä syömistä. Mitä tuosta itseänsä stressaamaan.
Taitaa ukollasi olla kolesteroliarvot nousussa, jos leipä voidellaan voilla ja muutenkin tuntuu olevan rasvaisen ruoan ystävä.
Jos lasten täytyy maistaa uusia ruokia ja makuja, niin silloin vanhempien on tehtävä samoin. Lapsilta ei voi minun mielestä vaatia maistamista jos ei itse tee niin.

tai paprikaa... mutten minäkään suostu kaikkea syömään... Kummallakin omat nirsoutensa. Ei kaikki vaan kaikkea syö.En minäkään suostu syömään ruokaa joka ollut yli kaksi päivää jääkaapissa...

exä oli TODELLA nirso ruuasta! MITÄÄN kasvista ei saanut olla missään, sapuskaksi kelpasi muutama tietty ruoka (ja tottakai ainoastaan äitinsä valmistamina), uudelleen lämmitettyyn ruokaan ei voinut koskea, vain tietynlainen maustettu maitotuote kelpasi, nyrpisteli minun vaivalla tekemilleni ruuille (itsetunto muuten laskee reippaasti tuommosesta..)yms yms. Ruokailut vanhempieni luona olivat ahdistavia ja hävettäviä..listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ruokavalio oli siis hyvin yksipuolista ja saman makuista.. huoh. Ehkäpä osaksi tämänkin syystä kulkee nykyään ex-nimikkeellä.

Nykyisellä lähestulkoon samanlainen maku kuin minulla, ja pienestä pitäen opetettu ainakin maistamaan kaikkea mitä tarjotaan. Kummallakin o tottakai omat mieltymyksensä ja inhokkinsa, esim minä rakastan sipulia, kun taas mieheni ei erityisemmin välitä. Joskus kokataan sipulilla, joskus sitten ei :D

Tissimaitoa,siitä ne miehet tykkää!

Vanha, mutta ajankohtainen ketju. Menkööt viddu lapselliset nirsoilijat vaikka Sudaniin omatiimilomalle loppuiäkseen. Tällä pallolla vain eräillä harvoilla valituilla on varaa valita mistä ei tykkää, mistä tykkää, kun ruoasta on puhe. Surkeisra narsistisista pullamössö-minäitte-tyypeustä ei totisesti ole pulaa, junalauta!