Poikaystävälläni menee nyt vähän huonosti: Armeija loppui, mutta hänellä ei ole asuntoa eikä työtä(vielä).
Hän ei saa asua vanhempiensa luona, eikä saa näiltä mitään(ei rakkautta, ei rahaa).
Minä asun ystäväni kanssa, ja poikaystäväni onkin oleillut paljon meillä, mutta järjestely ei toimi, koska asunto on melko pieni.
Mikään millä yritän auttaa, ei kelpa. Valittaa asumisesta yms. Olen puhelintakin lainannut hänelle muutamana päivänä, että saisi hoidettua asioitaan, mutta missä kiitos ja rakkaus?
Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta jos hänellä on vaikeaa, hän työntää pois, eikä päästä lähelleen. Se satuttaa.
Olemme seurustelleen huomenna tasan vuoden, ja olemme koko suhteemme ajan nähneet melkein joka päivä, pitäisikö alkaa näkemään harvemmin? Haluan nähdä häntä kyllä joka päivä, mutta tuntuu, että meillä on useimmiten tylsää, kun koko ajan nähdään..
Hän ei saa asua vanhempiensa luona, eikä saa näiltä mitään(ei rakkautta, ei rahaa).
Minä asun ystäväni kanssa, ja poikaystäväni onkin oleillut paljon meillä, mutta järjestely ei toimi, koska asunto on melko pieni.
Mikään millä yritän auttaa, ei kelpa. Valittaa asumisesta yms. Olen puhelintakin lainannut hänelle muutamana päivänä, että saisi hoidettua asioitaan, mutta missä kiitos ja rakkaus?
Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta jos hänellä on vaikeaa, hän työntää pois, eikä päästä lähelleen. Se satuttaa.
Olemme seurustelleen huomenna tasan vuoden, ja olemme koko suhteemme ajan nähneet melkein joka päivä, pitäisikö alkaa näkemään harvemmin? Haluan nähdä häntä kyllä joka päivä, mutta tuntuu, että meillä on useimmiten tylsää, kun koko ajan nähdään..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ajatteleppas nyt näin, että tilanne on niin, että kundikaveris ei tunne, että riittaisi sinulle. Hän haluaa olla huolineen yksin, sillä hän haluaa olla sankari ja selvitä kaikesta. Tiedätkö sinä masennuksesta mitään kun ajattelet, että miehes ei välitä sinusta? MIes on masentunut... Hän on masentunut niin, että silmät tippuu päästä mutta hän pähkäilee silti - vielä. Älä nyt ihmeessä mene tekemään sitä virhettä, että jätät sen. Jätä mieluummin tuputtamasta sitä osallisuuttasi ja yletöntä rakkautta mutta älä jätä miestäs fyysisesti. Tämä on perusvirhe, minkä KAIKKI naiset onnistuu tekemään. Eli kun ei olekaan pumpuliunelmaa ja vaaleanpunaista rakkaushöttöä kokoajan ja jatkuvasti, niin sitten se mies vaan jätetään. Oikeesti sapettaa. Minutkin on jätetty hetkellisten vaikeuksien takia. Arvaa kahdesti jaksanko arvostaa naisia kovinkaan paljoa, saatikka näitä jättäjäpaskoja?
Olet varmaankin oikeassa siinä, että mies kuin nainenkin haluaa pärjätä yksin - selviytyä myös ongelmista yksin. apua pyydetään kun sitä kaivataan. Meneehän siinä omanarvontunto pohjamutiin jos ei pysty itse mistään selviämään. Toisaalta apuakin pitäisi osata ottaa vastaan. Taitaa mies kuin nainenkin tuollaisessa tilanteessa masentua ja pahinta mitä toinen voi tehdä tässä tilanteessa olisi jättäminen tai etääntyminen.
enkä tahdo olla itsekäs, mutta tuntuu, etten saa tässä tällä hetkellä mitään, mutta paljon joudun antamaan!
Haluaisin edes vähän huomiota, hellyyttä kun tulen väsyneenä töistä, mutta mitäs siellä, herra on syönyt jääkaapin tyhjäksi ja on kuin kotonaan, minun kodissani.
Hyväksikäytetyksihän tässä itsensä tuntee.
Ja kaiken huipuksi olen liian kiinni hänessä, en tahtoisi päästää häntä minnekään. Tottakai päästän, mutta olen ahdistunut niin kauan, kuin hän tulee takaisin.
mies ei nimenomaan pyydä apua, vaikka sitä tarvitsisi. Hän kokee, että hänen on selviydyttävä itse ongelmistaan, muuten ei ole mies eikä mikään.
mutta jos oikeasti tarvitsee apua,niin muu ei auta.
Ehkä hän tajuaisi sen kun, en auttaisi häntä yhtään. En lainaisia euroakaan, en antaisi hänen syödä meillä saati sitten olla.En vain pystyisi tekemään noin.
Enkä minä mitään mitalia teoistani häneltä odota, mutta vähän huomiota..
mutta jos oikeasti tarvitsee apua,niin muu ei auta.
Ehkä hän tajuaisi sen kun, en auttaisi häntä yhtään. En lainaisia euroakaan, en antaisi hänen syödä meillä saati sitten olla.En vain pystyisi tekemään noin.
Enkä minä mitään mitalia teoistani häneltä odota, mutta vähän huomiota..
mutta jos oikeasti tarvitsee apua,niin muu ei auta.
Ehkä hän tajuaisi sen kun, en auttaisi häntä yhtään. En lainaisia euroakaan, en antaisi hänen syödä meillä saati sitten olla.En vain pystyisi tekemään noin.
Enkä minä mitään mitalia teoistani häneltä odota, mutta vähän huomiota..
mutta jos oikeasti tarvitsee apua,niin muu ei auta.
Ehkä hän tajuaisi sen kun, en auttaisi häntä yhtään. En lainaisia euroakaan, en antaisi hänen syödä meillä saati sitten olla.En vain pystyisi tekemään noin.
Enkä minä mitään mitalia teoistani häneltä odota, mutta vähän huomiota..
mutta jos oikeasti tarvitsee apua,niin muu ei auta.
Ehkä hän tajuaisi sen kun, en auttaisi häntä yhtään. En lainaisi euroakaan, en antaisi hänen syödä meillä saati sitten olla.En vain pystyisi tekemään noin.
Enkä minä mitään mitalia teoistani häneltä odota, mutta vähän huomiota, mikä on mielestäni parisuhteessa luonnollista.
tiiän ton tunteen ku tekee kaiken auttaakseen ja ei saa mitää takas siis rakkautta lämpöä.ja sit jos jätkä lähtee viel jonnekki ulos niin ei mikää ihme jos on ns.riippuvainen tai rakastaa toista et alkaa ahdistaa ja mielikuvitus laukkaa...
Kundikaveris on masentunut mutta kiittämätön. Ja toimintakyvytön. Ei oo mikään oikeutus olla vittumainen/välinpitämätön toiselle jos itellä menee huonosti. Kaverin pitäisi tsempata ja hankkia itelleen nuo asunnot ja duunit. Ei se oo helppoa, tiedän, olin itse viimevuonna eron takia asunnoton ja uusi paremmin palkattu työkin piti hankkia että saan asunnon kulut yksin maksettua. Ennnen kun sain asiat kuntoon olin kuin kuilussa ja masentunut. Sain asua toisten luona, ei olisi tullut mieleenkään päivänmittaan tyhjentää kenenkään jääkaappia.
Nyt kun hommat on reilassa muista kyllä kuka auttoi, mistä tuli sympatiaa jonka avulla jaksoin ja mistä taas omanarvontunnetta murentavaa, raivostuttavaa sääliä.