Mies, jonka kanssa erosimme puolisen vuotta sitten.. Tai ylikin.. Aika on mennyt niin nopeasti, en minä ole enää rypenyt aikoihin, nauttinut elämästä, töissäkäynnistä, ystävien seurasta, miehistäkin...
Mutta tämä mies.. Satunniatsa seksiä pitkin kesää, usein erittäin kiihkeää sellaista... Satunnaista tapailua, sitten pitkä tauko, ei mitään tietoa toisesta.
Yhtäkkiä minulle tulee viesti, kysymyksiä, kuulumisia, sellaista hyvääpäivää kirvesvartta... Syksy on tullut. Mies on saanut vapaan kesänsä. Nyt ikävä minua? Huvittavaa.. (?) Vai onko edes.. ?
Noh, tapaillaan taas, kahvitellaan miehen luona, monta kertaa, mitään ei tapahdu, ei kosketusta, vaikka äijä yrittää koko ajan lähestyä.. Minä taitavasti mutta kohteliaasti torjun, vaihdan puheenaihetta. Olen päässyt yli, olen jo unohtanutkin. Minulle riittäisi kaveruus, minä olen ihastunut toisaalla, vaikka se "suhde" onkin hiukan tuhoontuomittu. Minulla on kuitenkin sähköa ilmassa sen uuden kanssa, aina kun tavataan, se näkyy, tuntuu...
Ja sitten on tämä mies, entinen, nykyään kai muka pelkkä kaveri..(Haloo, minne ne tunteet nyt ihan kokonaan on kadonneet? Helppo kai ne on herättää. Ainoa ero seurusteluaikaan tässä on se, että minulle on tillut järki päähän ja osaan taas ajatella omaakin etuani.) Minä kaadan kahvia kuppiin miehen luona, yhtäkkiä se hullu käy kiinni takaapäin ja suutelee niskaa. Minä kiemurtelen, en oikein osaa sanoa ei, vaikka se ei edes tunnu (hirvittävän) hyvältä. Ajattelen sitä toista, uutta, jonka kosketus saa maailman säkenöimään. Tämä ei tunnu samalta. Se tuntuu vähän ällöttävältä, koska minä haluaisin olla sen uuden omaisuutta.
Tuo kohtaus ei vielä sinällään johda mihinkään, mutta kyllä sitä seksiä taas harrastetaan, eikä se ole hullumpaa, ainahan se on ollut kivaa. Silti kesän kokemukset painavat muistoina (hyvinä sellaisina) sydämessä, eikä yhteyttä synny, minun puoleltani ainakaan. Tiedä sitten mitä mies tuntee, minun kylmyyteni ainakin. Puen vain vaatteet ja lähden. Enkä ajattele mitään, ajan kotiin ja unohdan.
Toki menen kahville uudelleen, sillä jotakin tuollaisesta aina jää kytemään. Ja taas rakastellaan. Mies haluaa välttämättä sanoa sitä rakasteluksi. Nuoleskelua, minä tunnen sen. Se tuntuu teeskentelyltä, tuollainen... Mitä se yrittää sanoa? Messengerkeskustelu johtaa ensin lämmittelyyn koneella ja sitten 30 kilometrin automatkaan, että pääsen jatkamaan livenä.. Huumaahan tämä on, mutta voiko tällainen huuma kestää?
"Minä en ole päässyt sinusta vielä yli.." Täh? Äijä väittää ettei ole päässyt minusta yli. Se pelailee. Se paskiainen pelailee, leikkii mun tunteilla. Onhan silläkin se uusi nainen, se jota se ajeluttaa, jonka luokse se menee yöksi!
Tämä ei saa jatkua näin. Minä rukoilen, että minun uusi syksymieheni laittaisi viestin, kutsuisi jonnekin, ottaisi minut lähelleen. Mitään ei tule. Tiedänhän minä että se on yhä kiinni exässään, sekin ruoja. Ja että se on aloitteentekokyvytön. Ihana mies, mutta toipuu orastaneesta alkoholismista, totuttelee työelämään. Paskat, ei siitä suhteesta mitään tule. En kai minä silti ole palaamassa exäni luo?
En ole, lupaan itselleni juuri ennen nukahtamista. Mies miettii tahollaan, miettii ja miettii. Mitähän sekin mahtaa miettiä? Laskeskelee hyviä ominaisuuksia.. Vai miettii, miten voisi saada meidän molemmat, minut ja sen kesätyttönsä. Naurettavaa.
Minun tekisi mieleni mennä sen naisen ovelle ja kysyä tietääkö se ollenkaan mitä ukkeli touhuilee omalla ajallaan. Enpä taida tehdä sitä. Mistä minä mitään niiden suhteesta tiedän ja mitä se minulle kuuluu.
Minun täytyy vain olla olematta niille mikään kolmas pyörä. Pysy siitä kaukana, pysythän? Sitä minä hoen itselleni uudestaan ja uudestaan. En minä taida edes rakastaa enää.
Sekään ei muuten rakasta, se vaan kaipaa ja ikävöi. Se ei osaa päästää irti. Typerys! Se leikkii minulla, heittää sitten pois ja palaa uuden naisensa luokse.
Minä en anna enää satuttaa itseäni, enhän?
Mutta tämä mies.. Satunniatsa seksiä pitkin kesää, usein erittäin kiihkeää sellaista... Satunnaista tapailua, sitten pitkä tauko, ei mitään tietoa toisesta.
Yhtäkkiä minulle tulee viesti, kysymyksiä, kuulumisia, sellaista hyvääpäivää kirvesvartta... Syksy on tullut. Mies on saanut vapaan kesänsä. Nyt ikävä minua? Huvittavaa.. (?) Vai onko edes.. ?
Noh, tapaillaan taas, kahvitellaan miehen luona, monta kertaa, mitään ei tapahdu, ei kosketusta, vaikka äijä yrittää koko ajan lähestyä.. Minä taitavasti mutta kohteliaasti torjun, vaihdan puheenaihetta. Olen päässyt yli, olen jo unohtanutkin. Minulle riittäisi kaveruus, minä olen ihastunut toisaalla, vaikka se "suhde" onkin hiukan tuhoontuomittu. Minulla on kuitenkin sähköa ilmassa sen uuden kanssa, aina kun tavataan, se näkyy, tuntuu...
Ja sitten on tämä mies, entinen, nykyään kai muka pelkkä kaveri..(Haloo, minne ne tunteet nyt ihan kokonaan on kadonneet? Helppo kai ne on herättää. Ainoa ero seurusteluaikaan tässä on se, että minulle on tillut järki päähän ja osaan taas ajatella omaakin etuani.) Minä kaadan kahvia kuppiin miehen luona, yhtäkkiä se hullu käy kiinni takaapäin ja suutelee niskaa. Minä kiemurtelen, en oikein osaa sanoa ei, vaikka se ei edes tunnu (hirvittävän) hyvältä. Ajattelen sitä toista, uutta, jonka kosketus saa maailman säkenöimään. Tämä ei tunnu samalta. Se tuntuu vähän ällöttävältä, koska minä haluaisin olla sen uuden omaisuutta.
Tuo kohtaus ei vielä sinällään johda mihinkään, mutta kyllä sitä seksiä taas harrastetaan, eikä se ole hullumpaa, ainahan se on ollut kivaa. Silti kesän kokemukset painavat muistoina (hyvinä sellaisina) sydämessä, eikä yhteyttä synny, minun puoleltani ainakaan. Tiedä sitten mitä mies tuntee, minun kylmyyteni ainakin. Puen vain vaatteet ja lähden. Enkä ajattele mitään, ajan kotiin ja unohdan.
Toki menen kahville uudelleen, sillä jotakin tuollaisesta aina jää kytemään. Ja taas rakastellaan. Mies haluaa välttämättä sanoa sitä rakasteluksi. Nuoleskelua, minä tunnen sen. Se tuntuu teeskentelyltä, tuollainen... Mitä se yrittää sanoa? Messengerkeskustelu johtaa ensin lämmittelyyn koneella ja sitten 30 kilometrin automatkaan, että pääsen jatkamaan livenä.. Huumaahan tämä on, mutta voiko tällainen huuma kestää?
"Minä en ole päässyt sinusta vielä yli.." Täh? Äijä väittää ettei ole päässyt minusta yli. Se pelailee. Se paskiainen pelailee, leikkii mun tunteilla. Onhan silläkin se uusi nainen, se jota se ajeluttaa, jonka luokse se menee yöksi!
Tämä ei saa jatkua näin. Minä rukoilen, että minun uusi syksymieheni laittaisi viestin, kutsuisi jonnekin, ottaisi minut lähelleen. Mitään ei tule. Tiedänhän minä että se on yhä kiinni exässään, sekin ruoja. Ja että se on aloitteentekokyvytön. Ihana mies, mutta toipuu orastaneesta alkoholismista, totuttelee työelämään. Paskat, ei siitä suhteesta mitään tule. En kai minä silti ole palaamassa exäni luo?
En ole, lupaan itselleni juuri ennen nukahtamista. Mies miettii tahollaan, miettii ja miettii. Mitähän sekin mahtaa miettiä? Laskeskelee hyviä ominaisuuksia.. Vai miettii, miten voisi saada meidän molemmat, minut ja sen kesätyttönsä. Naurettavaa.
Minun tekisi mieleni mennä sen naisen ovelle ja kysyä tietääkö se ollenkaan mitä ukkeli touhuilee omalla ajallaan. Enpä taida tehdä sitä. Mistä minä mitään niiden suhteesta tiedän ja mitä se minulle kuuluu.
Minun täytyy vain olla olematta niille mikään kolmas pyörä. Pysy siitä kaukana, pysythän? Sitä minä hoen itselleni uudestaan ja uudestaan. En minä taida edes rakastaa enää.
Sekään ei muuten rakasta, se vaan kaipaa ja ikävöi. Se ei osaa päästää irti. Typerys! Se leikkii minulla, heittää sitten pois ja palaa uuden naisensa luokse.
Minä en anna enää satuttaa itseäni, enhän?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyi helvetti mikä lutka olet!
Onneksi sinä olet täydellinen *vink*
kannattaako olla surkea hyväksikäytettävä seksin takia?
Olepa nyt vähän aikaa yksin ja mieti syntyjä syviä...
Ei mitään järkeä luulla, että uusi mies pelastaa sinut vanhassa roikkumisessa.
Taidat olla läheisriippuvainen.