Mitä mieltä miehet ovat;
jos lapselle antaa hänen lapsuudessaan vähän leluja, niin osaako hän arvostaa näitä vähiä enemmän, kuin jos lapselle antaisi paljon kaikkea mitä hän haluaa niin osaako hän silloin arvostaa lelujaan?
Ja miten tämä näkyy aikuisuudessa, eli ihminen joka on saanut lapsena vähän leluja niin osaako hän arvostaa isona ihmissuhteita, eli esim. yhtä naista kerrallaan, vai haluaako sellaiset miehet monia naisia koska he eivät arvosta yhtä kerrallaan?
jos lapselle antaa hänen lapsuudessaan vähän leluja, niin osaako hän arvostaa näitä vähiä enemmän, kuin jos lapselle antaisi paljon kaikkea mitä hän haluaa niin osaako hän silloin arvostaa lelujaan?
Ja miten tämä näkyy aikuisuudessa, eli ihminen joka on saanut lapsena vähän leluja niin osaako hän arvostaa isona ihmissuhteita, eli esim. yhtä naista kerrallaan, vai haluaako sellaiset miehet monia naisia koska he eivät arvosta yhtä kerrallaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja mitä vitun logiikkaa on sotkea naisia lapsena saatuihin leluihin?????
Mutta poikasena oli yleensä se yksi lelu ylitse muiden. Muut lelut olivat toissijaisia, kunhan sai sen tietyn. Muistan kun toivoin 2-kerroksista bussia, oli tyyliin halpakamaa ja ei mitään toimintoja. Silti se oli ehdottomasti paras synttärilahja mitä sain. Se bussi piti ottaa jopa sänkyyn mukaan.
valitse nyt jompi kumpi tie lapsellesi ja raportoi tälle palstalle sitten 40 vee kuluttua et miten kävi naisten kanssa.
Noiden kahden välillä ei taida suoraa yhteyttä olla.
Efektiä kyllä selkeästi on: kun pentuna kaikki tulee kuin Manulle illallinen, tai vähintään pienen murjotuksen jälkeen, ei se meno aikuisena ole sen kummempaa, ollaan vaatimassa ja motkottamassa heti, jos ei välittömästi haluttua asiaa heru. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys jää oppimatta.
Tuosta vois sitten aasinsillalla vetää johtopäätöksen, että pitkäjänteisyyden puuttuminen ihmissuhteissa on huono asia, mutta riippuu siitä miten se ilmenee. Onhan monella puolisona ihminen, jolla on ns. lyhyt vieteri. Ei varmaan ole helppoa ei, mutta jokainen tyylillään.
Pitkäjänteisyyden puuttuminen ei välttämättä vaikuta arvoihin, eli siihen arvostaako ihmissuhteita vai ei.
Työelämässä sitten tuollainen kultalusikka - meininki ei toimi, jollei pappa koko elämän ajan betaalaa. Turpiin tulee työyhteisössä niin että korvat lätäjää, jollei ole sattunut johonkin performanssi-alalle tms, jossa pitääkin olla hivenen kajahtanut.
Kohtuus kaikessa, on vanhan kansan viisaus.
Ei lelujen, rahojen, tms. määrällä ole mitään merkitystä, vaan lapsen käytös seuraa aikuisena pitkälti kasvattajien käytöstä. Jos vanhemmat eivät arvosta lelujaan, ei lapsikaan arvosta omiaan.
Jos asia olisi toisin, niin silloin lapsi kannattaisi kasvattaa kurjuudessa, jotta hän oppisi arvostamaan asioita vanhempana.
kirjoittaja on femupelle? Voiko järkevä ihminen kirjoittaa näin:
"osaako hän arvostaa isona ihmissuhteita, eli esim. yhtä naista kerrallaan, vai haluaako sellaiset miehet monia naisia koska he eivät arvosta yhtä kerrallaan?"
Kyllä tämä on selvää norsun paskaa.
Jos sai kaiken tahtomalla ja kiukkuamalla niin tulokseksi taisi tulla hemmoteltu kakara. Yksilapsisen perheen hemmoteltu pikku prinsessa tai prinssi joka pyrkii aina täydellisyyteen kaikessa. Aikuisena petoilee ja kiukkuaa omassa perfektionistisessa maailmassaan jonka ympärillä aurinkokin pyörii.
Suuremman perheen lapset taas ovat oppineet luopumaan joustamaan ja taistelemaan. Sieltä kasvaa monen moisia kulkijoita jotka ovat oppineet tekemään kompromisseja ja luopumaan asioista.
Tällä ajatusmallilla lelujen määrä tuskin vaikuttaa parisuhteiden määrään. siis jos olet saanut mitä halunnut, tällöin ihmiset pyrkivät täydellisyyteen niissä asioissa mitkä he kokevat tärkeimmiksi. Naisten vaihtajat taas voisivat olla niitä lapsia jotka ovat joutuneet luopumaan lelustaan joko sen tähden että isoveli on vienyt sen väkisin tai pikkuveli ottaa äidin avukseen....