Kun keskenään vääränlaiset ihmiset tutustuvat, on luvassa kosolti harmia. Etenkin, jos jää tyhmänä toiseen roikkumaan, vaikka tuntee että toisen seura on ilmiselvästi ihan paskaa.
Minä jäin vuodeksi roikkumaan erääseen epäsopivaan ihmiseen, koska tarvitsin todella paljon ystävää itselleni. Sellaista vakiokaveria. Hoin koko ajan mielessäni, alusta saakka, että "Kyllä tämä tästä... Jahka tunnemme toisemme hieman paremmin". Mutta miten kävikään? Tilanne vain huononi. Tuosta ihmisestä tuli minulle entistä röyhkeämpi, masentavampi ja tylsempi. Huomasin viimein, että me emme yhtään ymmärrä toisiamme.
Sen olen tajunnnut, että ystävyys vaatii keskenään sopusointuisia perusluonteita. Ystävyyttä ei voi väkisin koota kenen hyvänsä ihmisen kanssa.
Vaikka tuo ihminen sylki aikalailla paskaa niskaani kuluneen vuoden aikana, arvostan häntä silti omana yksilönään. Minä en häntä hiffaa, mutta ehkäpä joku toinen saattaa. Häntäkin tarvitaan. Oli vain tyhmää kahden täysin erilaisen ihmisen "jäädä kiinni" toisiinsa.
Jos joku yksinäinen ihminen lukee sattumoisin tätä palstaa, sanon että yksinäisyys on paljon parempi kuin kokonaan epäonnistunut tuttavuus. Yksinäisyys vie voimia, mutta se ei varsinaisesti muovaa luonnetta (tottakai ujommaksi, aremmaksi, mutta muuten ei). Sen sijaan joku vääränlainen ihminen voi ymmärtämättömyydessään, ja osaksi ilkeydessään, muovata mukavaa ja sopeutuvaista henkilöä. Vääränlaiset ihmiset kuuluu pitää loitolla.
Minä jäin vuodeksi roikkumaan erääseen epäsopivaan ihmiseen, koska tarvitsin todella paljon ystävää itselleni. Sellaista vakiokaveria. Hoin koko ajan mielessäni, alusta saakka, että "Kyllä tämä tästä... Jahka tunnemme toisemme hieman paremmin". Mutta miten kävikään? Tilanne vain huononi. Tuosta ihmisestä tuli minulle entistä röyhkeämpi, masentavampi ja tylsempi. Huomasin viimein, että me emme yhtään ymmärrä toisiamme.
Sen olen tajunnnut, että ystävyys vaatii keskenään sopusointuisia perusluonteita. Ystävyyttä ei voi väkisin koota kenen hyvänsä ihmisen kanssa.
Vaikka tuo ihminen sylki aikalailla paskaa niskaani kuluneen vuoden aikana, arvostan häntä silti omana yksilönään. Minä en häntä hiffaa, mutta ehkäpä joku toinen saattaa. Häntäkin tarvitaan. Oli vain tyhmää kahden täysin erilaisen ihmisen "jäädä kiinni" toisiinsa.
Jos joku yksinäinen ihminen lukee sattumoisin tätä palstaa, sanon että yksinäisyys on paljon parempi kuin kokonaan epäonnistunut tuttavuus. Yksinäisyys vie voimia, mutta se ei varsinaisesti muovaa luonnetta (tottakai ujommaksi, aremmaksi, mutta muuten ei). Sen sijaan joku vääränlainen ihminen voi ymmärtämättömyydessään, ja osaksi ilkeydessään, muovata mukavaa ja sopeutuvaista henkilöä. Vääränlaiset ihmiset kuuluu pitää loitolla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieluummin tosiaan yksin kuin täysin vääränlaisessa seurassa.
muovaa luonnetta, jahka siitä kehittyy masennus
on sairaus. Silloin ei osaa arvostaa itseään yhtään ja muuttuu sitä kautta vihaisemmaksi, väsyneemmäksi, surullisemmaksi jne. Mutta kun pääsee masennuksesta ylitse (en väitä, että olisi helppoa päästä), palautuu takaisin siksi ihmiseksi, joka on. Mutta sen sijaan vääränlaisten ihmisten seura saa ihmisen hakemaan hyväksyntää mukautumalla erilaiseksi kuin mitä oikeasti on. Kun esittää tarpeeksi kauan erilaista, ei enää muista niin hyvin minkälainen on ollut.
Helppo sanoa, joten sanotaan - ei tosiaan kannata mukautua erilaiseksi mitä on. Siitä ei saa yhtään mitään, ei ole onnellinen, ihmiset eivät välitä yhtään sen enempää.
Oikeassa seurassa ihminen kukoistaa, sen uhkaamatta ja häiritsemättä ketään. Siitä tunnet sä ystävän, ettei hän halua sinua muuttaa, manipuloida, alistaa eikä typistää. Ystävyys saa molemmat osapuolet kukkimaan.