Olen itse kasvanut jostain syystä kanssa ihmisiä ja ystäviään kunnioittavaksi persoonaksi.
Olen sisäistänyt vanhan kliseen että kohtele läheistäsi siten kuinka haluaisit itseäsikin kohdeltavan.
Jostain kumman syystä olen saanut pettyä lähes kaikkiin ystäviini,ja se tuntuu pahalta.
Kun oikein tarkkaan miettii on syynä lähes tulkoon aina KATEUS tai OMAN EDUN TAVOITTELU,sen varjossa jyrätään sitten ystävyyden periaatteet roskakoppaan.
Vieläkö kukaan muistaa aikoja jolloin saattoi ylpeänä sanoa kuinka tuntee kaverin joka on niin hieno ihminen että antaisi vaikka paidan päältään apua tarvitsevalle.
Nykyään moista kaveria pidettäisiin tyhmänä tai hulluna,kuka nyt omistaan mitään ilmaiseksi antaisi.
Nyky yhteiskunnassa vallitsee menestymisen ja markkinatalouden arvot ja perinmäiset arvot on unohdettu.
Nykyään onkin ilon aiheita jos kaverilla menee huonosti,vaikka kasvotusten sitä ei suoraan ilmaista.
Onkin tuttua miettiä saadessaan ystävällistä huomioita mitä kaveri on oikein nyt vailla.
Tosi kaveruutta on enää hyvin vähän jäljellä,on vain ystävyyttä jonkun syyn takia.
Miettikääpäs asiaa.
Onneksi sentään on tuota ikää siunaantunut jo niin paljon ettei joudu taistelemaan valheellisten ystävien keskellä epäluuloisena.
AITO YSTÄVYYS,se on kullan arvoista ja antaa molemmille enemmän kuin hetkellisen hyödyn tuoma etu ystävyyden hinnalla.
Työpaikoilla ollaan valmiita pettämään ystävä jos siitä vaan tulee välitön hyöty itselle,tärkeintä on että oma napa on täynnä.
Olen sisäistänyt vanhan kliseen että kohtele läheistäsi siten kuinka haluaisit itseäsikin kohdeltavan.
Jostain kumman syystä olen saanut pettyä lähes kaikkiin ystäviini,ja se tuntuu pahalta.
Kun oikein tarkkaan miettii on syynä lähes tulkoon aina KATEUS tai OMAN EDUN TAVOITTELU,sen varjossa jyrätään sitten ystävyyden periaatteet roskakoppaan.
Vieläkö kukaan muistaa aikoja jolloin saattoi ylpeänä sanoa kuinka tuntee kaverin joka on niin hieno ihminen että antaisi vaikka paidan päältään apua tarvitsevalle.
Nykyään moista kaveria pidettäisiin tyhmänä tai hulluna,kuka nyt omistaan mitään ilmaiseksi antaisi.
Nyky yhteiskunnassa vallitsee menestymisen ja markkinatalouden arvot ja perinmäiset arvot on unohdettu.
Nykyään onkin ilon aiheita jos kaverilla menee huonosti,vaikka kasvotusten sitä ei suoraan ilmaista.
Onkin tuttua miettiä saadessaan ystävällistä huomioita mitä kaveri on oikein nyt vailla.
Tosi kaveruutta on enää hyvin vähän jäljellä,on vain ystävyyttä jonkun syyn takia.
Miettikääpäs asiaa.
Onneksi sentään on tuota ikää siunaantunut jo niin paljon ettei joudu taistelemaan valheellisten ystävien keskellä epäluuloisena.
AITO YSTÄVYYS,se on kullan arvoista ja antaa molemmille enemmän kuin hetkellisen hyödyn tuoma etu ystävyyden hinnalla.
Työpaikoilla ollaan valmiita pettämään ystävä jos siitä vaan tulee välitön hyöty itselle,tärkeintä on että oma napa on täynnä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ystävyyden pitäisi nimenomaan olla aitoa,eikä sen pitäisi missään nimessä olla väkinäistä.Joskus mietin että voiko sellaista vanhojen tyttökirjojen kaltaista, viatonta ystävyyttä enää ollakaan...
Olipahan hyvä ajatelma.
Kyllä olen huomannut läheisistä ystävistäni yllättäen ihan samoja piirteitä,joku tarkoitus on aina pohjalla ystävyyden varjolla.
Ja siinä tullaankin siihen loppu tulokseen että voiko hyvä ystävä olla aito ystävä jos hän hakee hyötyä ystävyydestä,vaikka pääasiassa ei aina tavoittelekkaan hyötyä mutta voiko silloinkaan olla varma mitä kaverin päässä liikkuu.
Vaikka asiaa ei saa sekoittaa normaaliin ystävän apuun joka totta kai kuuluu ystävyyteen muttei sekään saa olla yksipuoleista.
Uskon että oikeanlaista ystävyyttä on olemassa mutta hyvin harvassa.
Vanha tarina ystävästä joka kaupitteli tavaraa kaveri piireissä kertoen myyvänsä ystävälle todella ystävän alennuksella,joskin alennus osoittautuikin kalliimmaksi kuin se muille olisi ollut,mutta myynti kikkana ystävyyden varjolla myyminen oli toimiva,kukaan ei asiaa edes osannut epäillä.
Tälläisistä tapauksista kehkeytyikin vitsi joka levisi suomessa:
-Saat kaveri hintaan nyt 80eurolla,jos ostat heti.
Kun kaveri ei ostanut oli kyseinen tavara mainoksissa 60eurolla lehdessä.
Mietin tänään samoja asioita,kumma kyllä.
Niinsanottuja ystäviä on varmaan toistasataa,jos laskee kaikki työkaveritkin.
Todellisia ystäviä on vain yksi,nähdään ehkä kerran vuodessa,mutta se juttu kuin eilinen.
Hieno pohdinta sinulla,kiitos siitä.
Lapsena ystävyys oli molemminpuolista ja oikeaa ja pyyteetöntä. Näin aikuisena olen huomannut että lapsuuden ystävät eivät enää olekkaan pyyteettömiä ja itseasiassa saattavat olla jopa vahingoniloisia ja kateellisia.
Sellaista tosiystävyyttä on hyvin hyvin vaikeaa löytää enää aikuisella iällä, tai ainakin siinä menee kauan aikaa kun avautuu toiselle pikkuhiljaa koska luottamusta voi kasvattaa vain askel kerrallaan. Olen oppinut siihen kantapään kautta että ystävyys ja luottamus ansaitaan tekojen kautta.
Mitä on sitten miehen ja naisen ystävyys tai suhde. Hemmetin harvoin se on mitään oikeaa ystävyyttä ja sielujen harmoniaa. Yleensä se tuntuu olevan vain sitä että näytetään jollekkin, että on arvokas sosiaalisessa hierarkiassa tai että on omaisuutta tai muuten on jotenkin hyödyksi toiselle.
On todella säälittävää ja surullista oppia tuntemaan naisia, jotka ottavat yhteyttä vain silloin kuin heilla on jokin tavoite ja agenda mun suhteen. Kun itse otan yhteyttä, ihan vaikka yksinäisyyttäni, ei aikaa sitten olekkaan. Tällaisia naisia tuntuu riittävän ihmeellisen paljon.
Tossa yksi kirjoitti että on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa tai huonon kaverin kanssa. Olen samaa mieltä. Joskus tosin tarvitsee kaveria niin paljon että on valmis olemaan vähän hyväksikäytettynä. Mutta sitten kun itsetuntoa ja ikää tulee lisää, niin sitä yksinäisyyttä osaa jopa arvostaa ja ainakaan ei suostu olemaan hyväksikäytettynä.
Ihmisiin tutustuu moneen ja todella harvaan sitten lopulta viitsii ottaa ystäväkseen, koska niin moni ihminen on sellainen joka ajattelee vain itseään eikä omaa mun mielestä normaaleja kanssakäymisen normistoa. Jo pelkästään tämä normiston osaamattomuus tarkoittaa että toinen on sietämättömän röyhkeä ja siksi kelpaamaton ystäväksi. Siitä on vielä matkaa siihen että persoonallisuudet synkkaisi, on se surullista että maailma on pullollaan näitä nokkavia prinsessoja ja pelimiehiä.
minulla ei ole n.kuuteen vuoteen ole ollut enää oikein ystäviä(nyt olen 24 vuotta). Muutin pois lapsuuden kaupungistani ja muutin aika kauaskin sieltä ja sinne jäi todelliset ystäväni. Sen jälkeen en ole ystäviä saanut, vain paljon tuttavia, mutta en todellisia ystäviä. Onko se vaan niin vaikeaa saada ystäviä tällä iällä vai onko ihmiset vaan niin itsekkäitä että ollaan lähinnä omissa oloissaan. Väliin tuntuu kyllä että nykyään ihmisillä ei oo enää sellasia tosi ystäviä, tai ainakaan tälleen aikuisiällä... että kyllähän lapsilla ja nuorilla on varmasti kiinteitä ystävyyssuhteita, mutta ei aikuisilla. Vai onko se aina ollut niin että kun tulee aikuiseks ei ookkaan enää niitä ystävia, kun kaikki perustaa perheitä ja silleen.
Ja oiskohan se niin että jos lapsuuden ystävät ei säyly, niin sit ei enää aikuisenakaan oo kunnon ystäviä, kun vaikea ystävystyä. Mulla lapsuuden ystävät on edelleen tärkeitä, mutta nähään niin harvoin ettäei oikein voi ystävyyssuhteita vaalia, niin se ystävyys vähän jää..
Haluaisin ystävän jonka kanssa käydä esim.shoppailemassa ja tehä kaikkee kivaa, mutta kaikki tuntus olevan niin kiireisiä ja useimmilla saman ikäsillä lapsia...niin kaikkihan menee sit sen oma perheen kanssa.
niin ,tosiystävät ovat harvassa. onneksi minulla itselläni on yksi ystävä, joka ei ole hylännyt minua vaikka on oillut isojakin riitoja joskus. siitä tiedän ettei hän tule koskaan hylkäämään minua. sen sijaan sain äsken todella pettyä erääseen 'ystävääni', joka olikin jotain ihan muuta kuin ystävä, ei enää edes kaveri. itsekeskeinen, itsekäs, syyttelevä, ylpeilevä, hän on aina oikeassa. harmittaa vaan , poistin juuri hänen numeronsa puhelimestani ... :/