että ennenvanhaan melkein kaikki ja suurin osa naisista ja miehistä oli vaikka minkä näköisiä ja kokoisia. Naiset jo nelikymppisinä kuin vanhuksia, ilman meikin häivääkään, tukka suorana tai permanentattuna sykerönä. Perunanenäisiä ja mitäänsanomattoman näköisiä ulkokuoreltaan, mutta sisällä oli sitä jotain eli tunteita ja lapsirakkautta ja huolenpitoa lähimmäisistä. Miten kaikki on mennyt päälaelleen? Kuitenkin he melkein kaikki avioituivat, kun taas nykyisin ei kelpaa mikään.
Kolmikymppinenkin on jo vanhus. On se kumma kun
moni elää sitten lähes kuusikymmentä vuotta vanhuksena, jotain on siis pielessä. Ihmisen tulee kehittää jatkuvasti itseään, jotta ei vanhuutta varsinaisesti tule, kun sen ei anna tulla, fyysisesti jossain 80 kympin kieppeillä tai sairauksien muodossa paljon aikaisemminkin, mutta ei ihmisen psyykkisen tai henkisen kapasiteetin pidä kuihtua ennenaikaisesti.
Kolmikymppinenkin on jo vanhus. On se kumma kun
moni elää sitten lähes kuusikymmentä vuotta vanhuksena, jotain on siis pielessä. Ihmisen tulee kehittää jatkuvasti itseään, jotta ei vanhuutta varsinaisesti tule, kun sen ei anna tulla, fyysisesti jossain 80 kympin kieppeillä tai sairauksien muodossa paljon aikaisemminkin, mutta ei ihmisen psyykkisen tai henkisen kapasiteetin pidä kuihtua ennenaikaisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koska ennen vanhaan oli vanhanpiianvero. Oli naisten ainakin pakko päästä naimisiin, ei rakkautta siihen tarvittu se vaan oli pakko suostua jonkun emännäksi.
onneksi ei enää niin :)
nuoret ette todellakaan tiedä näköjään, mitä elämänne on, kun olette siinä 35-40 puhumattakaan, kun vaihdevuosioireet ja muut "vanhuuden" sairaudet ja raihnaudet tulevat ja ne yksin koettava. silloin ei enää tule mieleen mitkään vanhanpiianverot eikä mikään sentyyppinen asia, vaan ja ainoastaan harmittelee kun ei aikanaan hankkinut itselleen perhettä. Ei sitä voi aina tuppautua sinkkuna toisten perheiden elämään ja ainakin minusta tuntuisi kuin todella tuppautuisin. Kyllä perheellisenkin toki kannattaa ja on hyvä asia, että on ystäviä, mutta kaikilla ei niitäkään ole.
useimmat ennen menivätkin rakkaudesta naimisiin.
Erikseen oli ne ns. "ajolähdöt". Suurimmalla osalla rakkausavioliitto säilyi läpi elämän ja lapset toivat siihen todella suuren sisällön.
Mikään ei estänyt opiskelua ja harrastuksia silloinkaan, se oli ihan ihmisen kyvyistä ja mielenkiinnosta kiinni oleva asia.
Toihan kuulostaa nerokkaimmalta verolta kuunaan. Oikeasti, jos nainen pihtaa pimppaa eikä suostu miestä ottamaan, on mielestäni ihan vaan reilua, että siitä rankaistaan verotuksella. Naisen pimppa on joka tapauksessa arvokkaampi hyödyke kuin miehen mulukku. Ei yhteiskunta kestä sitä, jos naiset alkaa urakalla pihtailemaan.
sitä maksoivat miehet yhtä lailla, nimittäin jos eivät sattuneet ottamaan ketään vaimokseen. Siitä verotettiin, että nuoret miehet alkoivat rattopojiksi. Hyvä teho sillä oli, nimittäin moni rattopoika (huoripukki) saatiin kuriin.
miessinkut ole mitään huoripukkeja, On tosi paljon fiksuja miessinkkuja, joilla yläpää pakottaa huomattavasti enemmän kuin alapää ja jotka maksavat valtavasti veroja eivätkä käy ollenkaan naiskentelemassa. Ei se ole kaikkien kohdalla maailman tärkein asia, ei sinnepäinkään.
Eikä kenenkään ole pakko ottaa asuntoonsa ketään
naista eikä solmia mitään liittoja, jos ei tunne tarvitsevansa senlaatuista seuraa, vaikka kuinka on hetero. Ei se seksin puute ole todellakaan maailmanloppu.
mikään maailmassa ei takaa sitä, että se kerran hankittu puoliso pysyisi rinnalla vielä siinä vaiheessa kun menopaussi iskee ja vanhuuden krempat alkavat painaa. Läheskään kaikki miehet eivät liioin kestä puolison sairastumista, kaikkein vähiten mielenterveydellisiä ongelmia.
Elämä on turvallisinta rakentaa niin, että pärjää yksin tilanteessa kuin tilanteessa, mutta että toivottavasti ympärillä on myös tukiverkosto joka koostuu samanhenkisistä ihmisistä. Ikinä en laskisi tulevaisuuttani kenenkään yhden, tietyn ihmisen varaan.