Olisi mukava tietää, löytyykö täältä ketään joka on jo ehkäpä 30v tai vanhempikin, eikä ole hankkinut minkäänlaisia kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen?
Itse olen hiukan yli parikymppinen, enkä ole koskaan ollut missään tekemisissä naisten kanssa (työn/koulun lisäksi), ihan omastakin halusta. Olen ajatellut viimeaikoina paljonkin, että jos vaan ottaisi sen asenteen että unohtaa naiset kokonaan ja keskittyy itseensä. Treenaan kroppaani, opiskelen yliopistossa, en käytä alkoholia yms., eli ts. olen kyllä ihan järkevänoloinen tyyppi enkä mikään säälittävä yksilö, jota kukaan ei varmasti haluaisi.
Tässä on siis kyse ihan asenteesta ja mielenkiinnosta, onko ihmisen mahdollista elää täyteläinen ja hyvä elämä ilman kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen? En yksinkertaisesti jaksa nähdä sitä mieletöntä vaivaa mikä partnerin hakuun kuluu, vain huomatakseni, että parin kuukauden päästä nainen on löytänyt jo itselleen omasta mielestä paremman miehen. Jos ihmisillä olisi nykyistä korkeampi moraali ja tietynlaista itsekuria, niin ehkä sitä voisi harkita, valitettavasti näin ei 99%:lla ihmisistä taida olla. Toinen asia on se, että _etenkin_ naiset vaativat nykyään kumppanilta ihan mahdottomia. Pitää olla iso (monessa mielessä), lihaksikas, rikas yms. ja kaikki vain naisen takia. En ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan pinnallista ajattelumallia. Toki itselläkin on tietyt vaatimukset naisen suhteen, mutta ei ne ole läheskään niin epärealistiset kun monilla naisilla. Etenkin vaikuttaa siltä, että jos naiselle on suotu yhtään ulkonäköä, kelpaa hänelle vain paras. Onhan tämä tietysti ihan ymmärrettävääkin, naisilla kun riittää kysyntää paljon enemmän kun miehillä, joten valinnanvaraa tietysti on vaikka kuinka. Toisaalta myös naiset alkavat vasta nyt olla oikeasti tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa, joten on selvää, että kestää ehkä 10-20v ennenkun pahimmat ylilyönnit korjaantuu ja löydetään se kultainen keskitie.
Itse olen hiukan yli parikymppinen, enkä ole koskaan ollut missään tekemisissä naisten kanssa (työn/koulun lisäksi), ihan omastakin halusta. Olen ajatellut viimeaikoina paljonkin, että jos vaan ottaisi sen asenteen että unohtaa naiset kokonaan ja keskittyy itseensä. Treenaan kroppaani, opiskelen yliopistossa, en käytä alkoholia yms., eli ts. olen kyllä ihan järkevänoloinen tyyppi enkä mikään säälittävä yksilö, jota kukaan ei varmasti haluaisi.
Tässä on siis kyse ihan asenteesta ja mielenkiinnosta, onko ihmisen mahdollista elää täyteläinen ja hyvä elämä ilman kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen? En yksinkertaisesti jaksa nähdä sitä mieletöntä vaivaa mikä partnerin hakuun kuluu, vain huomatakseni, että parin kuukauden päästä nainen on löytänyt jo itselleen omasta mielestä paremman miehen. Jos ihmisillä olisi nykyistä korkeampi moraali ja tietynlaista itsekuria, niin ehkä sitä voisi harkita, valitettavasti näin ei 99%:lla ihmisistä taida olla. Toinen asia on se, että _etenkin_ naiset vaativat nykyään kumppanilta ihan mahdottomia. Pitää olla iso (monessa mielessä), lihaksikas, rikas yms. ja kaikki vain naisen takia. En ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan pinnallista ajattelumallia. Toki itselläkin on tietyt vaatimukset naisen suhteen, mutta ei ne ole läheskään niin epärealistiset kun monilla naisilla. Etenkin vaikuttaa siltä, että jos naiselle on suotu yhtään ulkonäköä, kelpaa hänelle vain paras. Onhan tämä tietysti ihan ymmärrettävääkin, naisilla kun riittää kysyntää paljon enemmän kun miehillä, joten valinnanvaraa tietysti on vaikka kuinka. Toisaalta myös naiset alkavat vasta nyt olla oikeasti tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa, joten on selvää, että kestää ehkä 10-20v ennenkun pahimmat ylilyönnit korjaantuu ja löydetään se kultainen keskitie.
Vastaukset 19
Vanhimmat
se tuli kuin suoraan minun kynästäni, paitsi että olen sen verta optimistinen, että kyllä sieltä löytyy vielä tyttö niin minulle, kuin jopa sinullekin, joka ei jätä ja jonka kanssa saan kokea tämän elämän rikkaana ja kauniina. Pidä vaan huoli itsestäsi niin henkisesti, kuin fyysisestikin, niin se oikea osuu kyllä tiellesi :) Tsemiä vaan sinnekin!
Hei. Nyt olet ymmärtänyt aivan väärin. Ensinnäkin, hyvin harvat miehet kykenevät elämään ilman naisen läheisyyttä. Miehet eivät vain kykene elämään samalla tavalla itsenäisesti kuin naiset, eikä sitä vastaan kannata kamppailla. Tämänhän osoitti se hiljattain tehty tutkimuskin. Siinä huomattiin, että keski-ikäisillä yksinelävillä miehillä oli huomattavan paljon kaikenlaisia ongelmia, selvästi enemmän kuin pariutuneilla. Tämä ongelmien kasautuminen ei johdu mistään tunnepuolen tyhjiöstä, vaan lähinnä siitä, että miehet ovat vain hieman "avuttomia" ja heidän puolisonsa yleensä huolehtivat heistä. Siksi ei missään nimessä kannata torjua naisia. Ymmärrän kyllä, että olet jo hieman hermostunut. Valitettavasti sinun ikäisilläsi naisilla on aika paljon muita kiireitä. Heidän pitää kantaa suurta vastuuta esimerkiksi opiskelusta, ja he eivät välttämättä ehdi huolehtimaan onnettomista pojista. Oletko harkinnut, että muuttaisit vielä muutamaksi vuodeksi äitisi luokse? Se voisi tehdä sinulle hyvää, sillä äitisi voisi opettaa sinulle vielä monia asioita.
Tärkeintä on kuitenkin sen, että et yritäkään etsiä kumppania, vaan annat naisten tehdä sen. Nainenhan on tunnetusti hieman taitavampi ja tarkempi näissä sydämen asiossa eli tunneälyssä, niin kuin nykyään tavataan sanoa. Eli odottelet ihan rauhassa, niin kyllä se sopiva nainen sinut sitten kelpuuttaa.
Ja annas kun selitän sinulle näitä naisten vaatimuksia. Naiset eivät vaadi miehiltä enempää kuin itseltäänkään. Tutkittaessa sukupuolten välisiä eroja itsearvioinniessa huomattiin, että naiset arvioivat esimerkiksi työsuorituksiaan kriittisemmin kuin miehet, jotka taas arvioivat omat suorituksensa yläkanttiin. Eli jos sinusta tuntuu, että naisten vaatimukset ovat kohtuuttomia, se johtuu siitä, että luulet vain miehille tyypilliseen tapaan vähän liikoja itsestäsi. Voi tuntua aika kovalta, mutta tutkittu tieto kannattaa hväksyä, vaikka se vähän tekisikin kipeää. Toki, kuten tuolla toisella palstalla on jo todettu, hyvin tiedetään naisten etevemmyys erityisesti tuolla älyllisellä puolella, joten sinunkin pitäisi hyväksyä se, että naiset vain ovat vähän sinun yläpuolellasi näissä asioissa. Ongelma on se, että nuoret naiset vielä uskovat sellaiseen ihanteelliseen mieskuvaan. Tämä johtuu siitä, että nuorena pojat ja tytöt viettävät aika paljon aikaa erillisissä ryhmissä. Tytöt kasvavat luulemaan, että pojat ovat samalla tasolla kuin tytöt, ja sitten kun aletaan pariutua, nuoret miehet tuntuvatkin jotenkin kelpaamattomilta. Historia on kuitenkin osoittanut, että ajan myötä naisen rakkaus antaa hänelle voimaa hyväksyä miesten puutteet.
Muista, että hyvää kannattaa odottaa.
sinä siis haluat kovasti herättää keskustelua :) nimimerkkikin on hienosti tätä ajatellen valittu, siitä onnitteluni. Moni meistä ihmisistä kokee tarvetta päteä, mikä on luonnollista. Päinvastainen olisikin jopa tietyssä mielessä poikkeavaa, en kuitenkaan tarkoita välttämättä negatiivisesti.
Kirjoitat varsin pitkiä vastauksia verrattuna siihen, mitä yleensä täällä näkee kirjoitettavan (suomi24 keskustelu) ja se kertookin mahdollisesti siitä, että sinulla on asiaa, josta puhua. Tarttumatta sen tarkemmin kirjoitustesi sisältöön, ne kuitenkin lukeneena, kysyisin sinulta, olenko ymmärtänyt oikein, että olet uusi "täällä" tai sinä elät muuten vain omaa kriisiäsi? Koska kriisi ymmärretään monesti negatiivisena, selvitänkin heti, etten nyt tarkoita sitä niin, vaan yhtenä elämän käännevaiheena, jolloin kehitytään varsinkin henkisesti kuin toiselle, toivottavasti kypsemmälle tasolle, hyvänä asiana.
Minäkin tykkään kirjoitella pitkästi :) se on mukavaa silloin kun ei ole muutakaan tekemistä ja aika antaa myöden. Onhan hienoa päästä vaihtamaan ajatuksiaan toisten ihmisten kanssa ja saada tilaisuus uudenkin oppimiseen. Olkoon se positiivista ja lisää pääomaa, jota täältä saamme. Olenkin aina pyrkinyt antamaan kokemuksiani, "neuvoja" ja tukea niille, jotka sitä ovat viesteillään mielestäni hakeneet. Sarkistisuus ei ole paha asia, jos sitä osaa käyttää oikein, ei oman hyvänolon tuottamiseen, vaikka joku toinen niin tekisikin :) Me kaikki elämme samassa maailmassa, mutta kuitenkin olemme niin erilaisia. Ehkä moni saakin tämän minun ajatukseni kiinni lähes siinä merkityksessä, kuin minä sen tänne näppäilen, moni todennäköisesti ei. Sen ei kuitenkaan tule häiritä, vaan pikemminkin kiihottaa meitä pyrkimään selkeämpään ja rehellisempään kirjoittamiseen. Kirjoitatko sinä rehellisesti?? Ainakin sinä tunnut kirjoittavan selkeästi, käytät sujuvasti kieltä ja tutkimustuloksia ja mielikuvia.
Tunnetko halua neuvoa ihmisiä? Minä tunnen ainakin..se on hieman kumma juttu, kun itsekin joka päivä tuo paljon uutta ja ihmeellistä. Jo vanhat totuudet vaihtuvat tai ainakin joutuvat kriisissä siihen kiirastuleen. Tulee kysyttyä myös onko mikä oikein ja mikä väärin. Nämä ovat terveellisiä pohdittavia myös sinulle, kuten ihmisille yleensäkin. Vakavaa asiaa minusta.
Minusta tuntuu, että minä en ole arvoinen puhumaan siitä, minkälaisia me miehet täällä Suomessa tai varsinkaan muualla olemme, edes tutkimustuloksiakaan lukemalla, niin mainioita kuin ne ovatkin. Ja onneksi vielä vähemmän voin sanoa rehellisesti tietäväni, mitä naisten on oltava ja mitä he ovat. Eihän minulla olisi muuten sitä suunnatonta iloa ja riemua kuunnella ihmisiä, heidän kokemuksiaan ja käsityksiään, pohdintojaan ja murheitaan. Ottaa osaa tähän inhimilliseen elämään =)
UGH!
Kyllä minä mielelläni herätän keskustelua. Tämä palsta tuntuu vain olevan sellainen, että mitä typerämpiä juttuja kirjoittaa, sitä enemmän ne keräävät huomiota.
En tiedä, oliko kysymyksesi osoitettu minulle vai "mamma"-virtuaalisivupersoonalleni. Koska kuitenkin mamman viimeinen myyntipäivä oli jo eilen, ja homma alkoi haiskahtaa jopa minunkin nenässäni yliaikaiselta, päätin haudata koko persoonan. Eli kysymykseesi vastaa todellinen minäni. Vastaus: En ole uusi täällä. Todellinen minäni on osallistunut keskusteluun silloin tällöin vakionimimerkillä ja hyvinkin asiallisesti, mutta koska minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa ihmisten kysymyksiin, olen pysytellyt lähinnä satunnaisena lukijana. Mamma oli vitsi, jota olen käyttänyt ajan tappamiseen. Samalla mamma oli kokeilu, joka osoitti, että ihmiset ottavat välillä juttuja vakavasti, vaikka ne olisivat aivan käsittämätöntä jöötiä. Toki kadun osallistumistani tiettyihin keskusteluihin, sillä ilmeisesti niiden aloittajat olivat enemmän vakavissaan kuin kuvittelin. Minulla oli hauskaa, ja pyydän anteeksi, jos jollakin ei ollut. Vitsin oli tarkoitus olla niin älytön, että kukaan ei ottaisi sitä vakavasti. Toki olen itse sukupuoleltani mies, joten aika iso osa mamman heitoista oli itseinhosta kumpuavaa ironiaa. Erityisen riemukasta oli keskustella älykkyydestä Miez-nimimerkin kanssa ja Uskottomuus-palstalla Rajavartijan kanssa. Kiitokset heille...
Henkilökohtaisesti arvostan suuresti sitä, että joku jaksaa aivan vakavasti kommentoida ihmisten ongelmia, ja varmasti näistä keskusteluista on joillekin ihmisille hyötyä. Toisaalta epäilen, että jotkut ovat liikaakin kiinni tässä maailmassa, koska tällä on helppo korvata sosiaalisia kontakteja.
Vastauksena toiseen kysymykseesi: Todellinen persoonani kirjoittaa rehellisesti, mutta harvoin. Silloin kun kehitän jonkun provopersoonan, kuten mamma, vedän koko jutun hatusta. Näissä nettikeskusteluissa on aika yleistä kopioida joltain sivulta asiayhteydestä irroitettu hienolta kuulostava lause tukemaan omaa väitettä. Mm. nimimerkki Miez kärähti siitä tänään. Mamma käytti tätä taktiikkaa myös. Harva jaksaa lukea kymmensivuista artikkelia tarkistaakseen, onko lainaus ollut korrekti. Toisaalta epämääräisten galluppien ja kyselytutkimusten tuloksiin viittaaminen on aina huteralla pohjalla. Esimerkiksi tämä tutkimus, jossa kartoitettiin keski-ikäisten yksineläjien tilannetta. Kyselyn vastaanottaneista vain pieni osa palautti vastauksen, joten tulokset ovat melko epäluotettavia, ja reunaehdot tahtovat aina unohtua. Siksi niitä olisi käytettävä varoen.
Minulla ei ole neuvoja ihmisille jaettavaksi, ja mitä vakavampi asia, sitä vähemmän sanottavaa. Ei siis ole halua neuvoa ihmisiä. Ehkä se on vähän niinkin, että pitäisi vain olla niin kuin mamma, joka on tasan tarkkaan varma, miten asiat ovat. Sitten olisi, mitä kertoa ihmisille. Kyseenalaistaminen on olevinaan viisautta, mutta jostain asiasta pitäisi silti olla jotain mieltä, eikä vain pohtia loputtomiin. Miten se nyt oli se Mauno Koiviston ohje; tärkeintä ei ole se suunta, kunhan pysyy liikkeessä.
No, useimmat ihmiset, jopa miehet kuitenkin haluavat pohjimmiltaan toisille vain hyvää. Että sellaisia me minun mielestäni olemme. Tietääkö sitten kukaan, mikä on hyvästä, sitä en tiedä. Mutta hyvä, että edes joku yrittää.
En kyllä aivan ymmärtänyt, mikä kirjoituksesi tarkoitus oli, mutta toivottavasti vastasin kysymykseesi.
Palataksemme asiaan. Olen yllättävän pitkälti samaa mieltä mamman kanssa tämän keskusteluketjun varsinaisesta aiheesta. Tuon valinnan tekeminen, että unohtaa naiset ja keskittyy kaikkeen muuhun, tuntuu älyttömän hyvältä idealta, mutta kokemuksesta voin kertoa, että todella vaikeaa se on. Yksi tapa on täyttää elämänsä kaikella muulla ja jättää ovi auki. Niin kai monet ihmiset tekevätkin.
Mamma on ihan oikeassa: älä vielä luovuta. Perusteluissaan mamma menee kuitenkin ihan metsään.
20-vuotiaat naiset ovat imeneet ihmissuhdetaitonsa Kauniista ja rohkeista sekä muista tv-sarjoista. Heiltä menee aikaa sen oppimiseen, että todellinen elämä ei ole samanlaista kuin tv:ssä.
30-vuotiaina monet naiset ovat saaneet selville mitä he elämältä todella haluavat: kodin ja lapsia. He ovat myös oppineet mitä näillä tv-sarjamuotin mukaisilla miehillä on heille annettavana: pari viikkoa kiihkeää mutta tunnetasolla kylmää seksiä, minkä jälkeen kiiltokuvamiehet suuntaavat uusiin valloituksiin.
Terveelle kolmekymppiselle naiselle kelpaa aivan tavallinen mies, jonka nainen arvioi pystyvän huolehtimaan hänestä ja hänen suunnitelluista lapsistaan. Tämä on rakennettu hyvin syvälle jokaisen terveen naisen psykologiaan, muutenhan ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.
Naiset puhuvat paljon rakkaudesta, mutta he tarkoittavat sillä eri asiaa kuin miehet. Naisen rakkaus ei kestä esimerkiksi taloudellisia uhrauksia, kuten sitä että nainen joutuisi kantamaan perheen taloudesta suuremman vastuun kuin mies. Sellaiset parisuhteet, joissa miehen tulot ovat naisen tuloja pienemät, päättyvät nopeasti, olipa mies millainen tv-sarjasankari hyvänsä.
Nuorten miesten on turha ruveta murehtimaan sitä, ettei sopivaa naista löydy. Kun koulutus on hankittu ja talous kunnossa, ennemmin tai myöhemmin joku nainen huomaan varmasti pesänrakennusprojektiin tarjolla olevat vapaat resurssit. Lisäksi miehellä on aika puolellaan: yli nelikymppinenkin mies täyttää yhä miehen perusvaatimukset jopa alle kolmekymppisten naisten mielestä. Sen sijaan yli nelikymppisen naisen elämä on tässä mielessä jo ohi.
kirjoitan lyhyesti :)
luulisin, että kirjoitukseni pääidea oli vain heittää ilmoille kysymys tänne kirjoittelemisen
rehellisyydestä ja ajaa ajattelemaan asioita muistakin näkökulmista.
Sitten toinen juttu. Toimia elämässä pitää, ei vain kuvitella toimivansa.
Kirjoitit paljon ja asiaa... Juttu on just noin... Erittäin tarkkanäköistä havainnointia..
..vaan, että noita kunnollisia, kauniita, nuoria naisia ei tunnu olevan missään.
Yli kolmekymppiset on liian vanhoja mulle.
Nainen rupsahtaa, ennen kuin ureat päästä laskeutuu..
ps. anteeksi provosointi, mutta tarkoitus oli herättää ajatuksia..
Viestisi sisältö pitää epäilemättä paikkaansa, mutta entäpä jos en halua perustaa perhettä, enkä varsinkaan olla se, joka sitten lopulta "hyväksytään", kun ei parempaa saada? Liian usein saa kuulla/lukea kun nämä 3-4kymppiset naiset käyvät vieraissa kun ei oma mies riitä ja etsitään sitä samaa mitä nuorempanakin.
Ei, edelleen haluaisin tietää, onko kukaan menestyksekkäästi elellyt yksin, ilman naiskontakteja. Tietysti muuten elämä voi olla vaikka kuinka aktiivista jos niin haluaa, mutta itse epäilen vahvasti, että mukamas olisi "pakko" hankkia myös suhteita naisiin. Tietysti itselläkin välillä tulee sellainen olo, että kaipaa läheisyyttä, sitä naisen kosketusta ja lähelläoloa. Tämä on kuitenkin vain hetkittäistä ja suurin osa ajasta sujuu ilman tuollaisia häiriöajatuksia.
Itse en ainakaan halua alistua siihen, että kuolaisin naisten perään, vain siksi, että se on tapana. Mikään ei ole yhtä säälittävää, kun huomata että joku mies jolla ei ole _mitään_ mahdollisuuksia johonkin naiseen, yrittää kaikkensa että tulisi huomatuksi. Itse pyrin välttämään kaikenlaista katsekontaktia, koska en halua antaa naisille sitä tyydytystä, että saavat pohtia "jahas, taas yksi joka selvästi haluaisi mua, mutta eipäs koskaan saa, hahaha". Edelleen, mitä kauniimpi nainen, sitä kusipäisempi. Toki saatte olla erimieltä, mutta mikään tämän 21vuoden aikana ei ole osoittanut etteikö näin olisi.
Ymmärrän toki että jos mies on älyttömän komea ja kaikinpuolin naisten mielestä täydellinen, niin haluaahan sitä vetovoimaansa sitten myös käyttää. Mutta kaikki jotka eivät tuohon kategoriaan kuulu, joutuvat näkemään hirvittävän määrän vaivaa naisten kanssa, eikä yleensä kuitenkaan jää kun sontaa käteen. Naisille löytyy aina joku heidän mielestään parempi yksilö, eikä nykyaikana tarvita kun yksi tekstiviesti että päästään hyppäämään suhteesta toiseen. Näen asian niin, että jos kerta on erittäin suuri todennäköisyys ettei a) koskaan saa sellaista naista jota todella haluaa b) suhde ylipäätänsä kenenkään naisen kanssa kestä kun vähän aikaa, niin miksi ihmeessä pitäisi nähdä se järjetön vaiva turhan takia. Seksi ei ole kun pelkkä huono tekosyy, ilman sitä pärjää vallan mainiosti, onhan maailmassa vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka eivät syystä tai toisesta ikinä voi sitä kokea. Varsinkin, kun ei ole koskaan rakastellut kenenkään kanssa, niin miten sitä voi edes tietää, mitä menettää, jos siinä ylipäätänsä on mitään menettämisen arvoista.
tavannut tällaisia miehiä alle parikymppisenä. Jotka näkee vastakkaisessa sukupuolessa muutakin kuin D-rinnat ja siemenvaon.
Olen nelikymppinen nainen ja elänyt elämäni melkeimpä ilman miestä (sukupuolisuhdetta). Näinkin voi elää täysipainoista, antoisaa elämää. Kaikki riippuu asenteesta. Elämässä on monta ihmeellistä asiaa....
Vaivaudunpa minäkin hieman pohtimaan tätä asiaa. En ole sinua niin kovin paljon vanhempi, mutta muutama vuosi sitten olin taipuvainen hieman samantyyppiseen ajatteluun. Muuten en olisi asiasta sen kummemmin kiinnostunutkaan, mutta tunnistin oman ajatuksenkulkuni.
Ensinnäkin oletan nyt, että sinulla on melko vähän kokemusta naisista muuten kuin äitinä ja ehkäpä kaverina. Tuntuu nimittäin siltä, että olet lukenut näitä palstoja ja ehkäpä iltalehtiä poimien sieltä kaikki iljettävät yksityiskohdat. Itse asiassa tästä on ollut mediossakin puhetta, en tosin tiedä, kuinka vakavaa. Eli tietyillä miesryhmillä, erityisesti nörteillä, on taipumusta nähdä naiset kamalan negatiivisessa valossa. Ehkä se on sitten niin, että jäätäessä täysin sukupuolisen kanssakäymisen ulkopuolelle, halutaan omissa ajatuksissa mieluiten nousta sen yläpuolelle. Halutaan nähdä naiset petollisina ja pinnallisina bimboina, jotka haluavat miehiä joko vain seksiin tai vaihtoehtoisesti elättäjäksi. Kieltämättä tämä tuntuu lohduttavalta silloin, kun kokee jäävänsä vaille mahdollisuuksia löytää tyttöystävä.
Näin minäkin tavallaan ajattelin. Päätin, että koska en itse oikeastaan halua lapsia, minun ei kannata edes haaveilla parisuhteesta. Muutaman viikon ajan tuntuikin todella hyvältä. Kunnes heikkona hetkenä sitten juutuin salaa katselemaan sitä ujointa nuorta naista, joka pälyillen kulki pitkin pitkää käytävää ja punasteli puolituttujen tervehtiessä häntä. Silloin minua alkoi hävettää koko asia, ja huomasin, että niin kauan kuin naisia päivittäin kohtaan, en voi nähdä heitä niin negatiivisessa valossa kuin unohtaminen vaatisi. Siis totta kai voit ottaa sen asenteen, että olet itse liian hyvä kaikille maailman naisille, mutta mitä muuta se on kuin naisten aliarviointia. Itseänikin hävetti kovasti, että olin ajatellut niin ikävästi naispuolisesta ystävästänikin.
Sen jälkeen olen ottanut toisenlaisen asenteen. Olen alkanut jumaloida naisia. Siis ihannoin naisia salaa, rakentamatta alttareita tai tekemättä muutakaan outoa. Toki yritän olla vielä kohteliaampi kuin ennen, mutta siihen se käytännössä jääkin. Käytännössä siis oletan aina naisen kohdatessani, että hän on yhtä hyvä ja lämminsydäminen ihminen kuin ystäväni. Hyvin yksinkertaista. Lopputulos on toki aivan sama, eli vapaana elellään, mutta kuitenkin paljon vähemmän kyynisenä kuin ennen. On todella paljon mukavampi elää sellaisten aurinkoisten ja hyväsydämisten ihmisten keskellä kuin oletusarvoisten syöjättärien. Sillä harvan kohtaamasi ihmisen ajatuksia ja toiveita oikeasti tiedät, joten voit aivan hyvin muodostaa heistä sellaisen mielikuvan kuin haluat. Vaikka et sitten saisikaan yhtä heistä omaksesi, pienikin pala naisen läsnäolosta tuntuu paljon paremmalta, kun "tiedät", kuinka hyvä ihminen hän on. Toistaiseksi en ole joutunut pettymään, ja jos tutustun naisiin jatkossa yhtä harvoin kuin nykyään, kovin montaa pettymystä ei edes ehdi tulla.
No, taisin kyllä hieman dramatisoida tätä tarinaa, mutta jotenkin noin se kuitenkin meni. Voi tietysti olla, että ajattelet aivan eri tavalla, mutta lösin jutustasi kuitenkin sen verran yhtäläisyyksiä omaan ajatteluuni, että päätin kirjoittaa.
Ajatusmaailmaa tervehdyttää huomattavasti se, että lukee välillä jotain muuta kuin iltalehtiä ja hömppäpalstoja. Itse luin juuri Milan Kunderaa, ja suosittelen sinullekin.
Voi vittu mikä feministi provo. On jollain "mammalla" ollu "vähän" luppoaikaa ja päässä "muutama" ruuvi löysällä.
Tämän siitä saa kun yhteiskunta säästää mielentervetsrahoissa ja kaikenmaailman feministinatsit tulee tänne aukomaan päätään joista ne ei tajua hevon vittuakaan !
Itse olen odotellut sitä elämäni naista jo kymmenkunta vuotta enemmän kuin sinä. En ole koskaan seurustellut ja se alkaa olla rasite tässä iässä. Eli vinkkinä, ota tavan vuoksi joku nainen, vaikket pidäkään hänestä. Näin saat jotain kokemusta ja meriittiä, jota naiset kuitenkin kysyvät.
Näin vanhempana minua on yllättänyt se, että tuollaiset 40 vuotiaat naiset ovat alkaneet lähestyä, eli ehkä toivo lisääntyy iän myötä. Harmi vaan, että he alkavat olla liian vanhoja, siis haluaisin itse lapsia jossain vaiheessa.
Mutta tosiaan nuoruudesta on tuttua, että naiset eivät vilkaisseetkaan minuun päin, olen ns. tavallisen näköinen.
Eipä ole tavatonta, että naiset ovat nelikymppisenä saaneet lapsia. Ihmettelin kolmikymppisenä 42-vuotiasta ensisynnyttäjää. Yksi kertoi minulle naisesta, joka luuli 46-vuotiaana vaihdevuosiensa alkaneen. Yllätys, yllätys - hän olikin raskaana. Ja synnytti terveen lapsen.
Elämä yllättää. Pitäkää mieli avoinna.
mulle taasen ovat juttelemaan tulleet, vaikka tavallisen oloinen olenkin, ongelmana tuo rahapuoli, jota ei ole (eikä velkojen takia tule, nordea vei pankkirosvon lailla rahaa tililtä, antoi sitten takaisin kun veloista oli jo tullut ongelma lopuksi elämää)
kantsii hankkiutua paikkoihin joissa on naisia, joka kyllä on hankalaa tässä iässä, itsellä on isompi ongelma kuitenkin tuo rahapuoli, ei niitä paljoa kiinnosta vuokralla asuva autoton (jolla pari vuotta sitten ei ollut mitään huonekalujakaan) ja työtön, kouluttamaton mies
muistaakseni jo 20-22 vuotiaana sellaset 35 tuli juttelemaan eli aina niissä vanhemmissa on nuoren lihan katselijoita. juu, ei mullekaan kelpaa niin vanha nainen ettei enää lapsentekoiässä ole, nuorempana juttelin mieluummin semmosten vähän vanhempien kanssa mutta nykyisin, jos siis olisi valinnanvaraa, vaikka sellaisen 22-26 vuotiaan ottaisin mieluummin kuin itseäni vanhemman.
Haluaisin itseni ikäisen noin suurinpiirtein! Mutta pistä töpinäksi nainen ja hommaa mies, kyllä sinäkin vielä ehdit!!
Olisihan se ihana aloittaa "sellainen" uusi elämä tässä iässä, mutta mistä kunnollinen, lämminsydäminen mies?
Taitaa mennä uranluomiseksi koko elämä...
...vielä haluan vastata tämäntapaiseen pohdiskeluun. Olen lähes nelikymppinen mies, eikä minulla ole ollut yhtään ns. suhdetta elämäni aikana. En edelleenkään osaa sanoa miksi näin on käynyt tai en tiedä onko siihen mitään yksittäistä syytä olemassakaan, ja siksi en ole tilannetta kyennyt missään vaiheessa muuttamaan. Mietit onko ihmisen mahdollista elää "hyvä" elämä ilman sukupuolisuhteita. Vastaan oman tähänastisen kokemukseni pohjalta että on ollut hyvin monia hyvin vaikeita hetkiä, etenkin alle kolmeakymmentä ikävuotta, mutta on ollut myös hyviä päiviä. Elämä on sellaista kuin sen itselleen tekee, myös yksinäisen elämä. Olen tässä hieman "vanhemmalla" iällä alkanut löytää muitakin mielenkiinnon kohteita eikä "se" enää joka hetki ole päällimmäisenä mielessä. Sanoisin sinulle että älä kuitenkaan ota sellaista asennetta jota kuvailit, vaan kulje tietäsi avoimin aistein ja käytä mahdollisuus jos se sinulle tarjotaan. Noihin naisten vaatimuksiin en osaa sanoa mitään koska en niitä itse ilmeisestikään ole täyttänyt mutta ei se että kehittää itseään, kartuttaa niin henkistä kuin aineellista pääomaansa ja pitää itsestään huolta, mene hukkaan täyttivätpä ne sitten jonkun vaatimukset tai ei.
kerranhan täällä vaan eletään. Sitten kun on kuollut, on aivan sama mitä on tullut tehtyä.
Joten otetaan vaan ihan rauhallisesti...