Voin kuvitella tilanteen: Vanhemmat, äidin vanhemmat, sedät ja tädit, kaikki kokoontuneina saman päivällispöydän ääreen. Ensin kaikki menee hyvin, mutta sitten alkaa iänikuinen vertailu.
Minä ja serkkuni olemme suunnilleen samanikäisiä, suunnilleen samassa elämäntilanteessa, mutta... Serkkuni on valovoimainen, puhelias, taiteellinen, hiukan haihattelija. Kiitosta hänelle satelee milloin mistäkin. Minä taas olen lapsuudesta lähtien ollut se vastuuntuntoisempi, se realisti, se kiltti tyttö, joka sai syyt niskoilleen, jos tuli tehtyä jotakin vähän vähemmän fiksua. ( Minun kun olisi tietysti lapsena jo pitänyt ymmärtää pitää toiset aisoissa! )
Uusin mauste tähän soppaan ovat nykyiset parisuhteemme. Serkkuni "löytö" kun on niin kaikin puolin kunnollinen, että ällöttää kuunnella varsinkin isoäidin lepertelyä. Myönnettäköön, että poika on ihan mukava, koulutettu, puhelias, kohtelias... Ei omassa poikaystävässäni mitään moitittavaa ole, hän vain ei ole samalla tavalla avoin ja luonnollinen vieraampien ihmisten seurassa. Ja kilpalaulanta serkun miehen ylistykseksi sen kun jatkuu. Kautta rantain olen kuullut jopa surkuttelevan, etten ole löytänyt yhtä mukavaa miestä kuin serkkutyttö. ( En halua edes ajatella mitä mieltä suku tulee olemaan, jos kumpikaan meistä koskaan hankkii lapsia...)
Perhe on aina ollut minulle tärkeä, mutta olen alkanut kallistua sille kannalle, että noihin sukujuhliin emme enää mene mieltämme pahoittamaan. Kyllä minä serkulleni kiitoksia suon - osan hän ansaitseekin - mutta sitä en enää niele, että kaikkia valintojani peilataan hänen valintojaan vasten. Minä olen aikuinen ihminen ja onnellinen näin.
Minä ja serkkuni olemme suunnilleen samanikäisiä, suunnilleen samassa elämäntilanteessa, mutta... Serkkuni on valovoimainen, puhelias, taiteellinen, hiukan haihattelija. Kiitosta hänelle satelee milloin mistäkin. Minä taas olen lapsuudesta lähtien ollut se vastuuntuntoisempi, se realisti, se kiltti tyttö, joka sai syyt niskoilleen, jos tuli tehtyä jotakin vähän vähemmän fiksua. ( Minun kun olisi tietysti lapsena jo pitänyt ymmärtää pitää toiset aisoissa! )
Uusin mauste tähän soppaan ovat nykyiset parisuhteemme. Serkkuni "löytö" kun on niin kaikin puolin kunnollinen, että ällöttää kuunnella varsinkin isoäidin lepertelyä. Myönnettäköön, että poika on ihan mukava, koulutettu, puhelias, kohtelias... Ei omassa poikaystävässäni mitään moitittavaa ole, hän vain ei ole samalla tavalla avoin ja luonnollinen vieraampien ihmisten seurassa. Ja kilpalaulanta serkun miehen ylistykseksi sen kun jatkuu. Kautta rantain olen kuullut jopa surkuttelevan, etten ole löytänyt yhtä mukavaa miestä kuin serkkutyttö. ( En halua edes ajatella mitä mieltä suku tulee olemaan, jos kumpikaan meistä koskaan hankkii lapsia...)
Perhe on aina ollut minulle tärkeä, mutta olen alkanut kallistua sille kannalle, että noihin sukujuhliin emme enää mene mieltämme pahoittamaan. Kyllä minä serkulleni kiitoksia suon - osan hän ansaitseekin - mutta sitä en enää niele, että kaikkia valintojani peilataan hänen valintojaan vasten. Minä olen aikuinen ihminen ja onnellinen näin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikö sinussa ole yhtään mitään vikaa?????
niele kateutesi.
Onko teillä noin pieni suku, että 'kolmatta polvea' edustatte vain sinä ja serkkusi? Missä ovat muut samanikäiset?
Minä olen kolmilapsisen perheen keskimmäinen, se 'väliinputoaja'. Jatkuva vertailu vanhempaan siskooni sisuunnutti minua jo lapsena. Tästä vertailusta on ollut minulle siis myös hyötyä. Olen itsenäinen oman tieni kulkija, kun taas siskoni on aina hakenut hyväksyntää itsensä ulkopuolelta.
Ole sinäkin vain oma itsesi. Mitä sinä serkusta paineita otat, jos kerran vain sukujuhlissa teitä vertaillaan. Muutenhan saat olla 'rauhassa'.
koen, myös näin, vaikka eräs kirjoittaja väitti tunteesi olevan kateutta. Eihän asia niin ole. Kirjoitit, että sinua ja serkkuasi vertaillaan ja aina sinun tappioksi. Miksi ihmeessä ihmisten pitää ylipäätään vertailla aikuisia ihmisiä toisiinsa. Kaikki me olemme erilaisia. Kaikilla meillä on hyvät ja huonot puolet. Tuntuu siltä, että sukulaisilla on jonkilainen oikeus olla epäkohteliaita, suorastaan typeriä. Jopa lähisukulaisten kanssa pitäisi toimia kuin toimisi vieraitten ihmisten kanssa elikkä olla hienotunteinen. Kehua voi toista, mutta ei toisen kustannuksella. Sinuna ottaisin etäisyyttä sukulaisiin. Et menetä siinä yhtään mitään. Saat vähitellen itsetuntosi takaisin.
Mukavaa syksyä sinulle ja poikaystävällesi.
Meitä 'kolmannen polven' edustajia on tosiaankin vain neljä, joista muut kaksi minua ja serkkuani sen verran nuorempia, etteivät ole tähän vertailuun joutuneet.
Enkä minä kateellinen ole, minä ja serkkuni olemme kuitenkin erilaisia ihmisia. Ja omasta puolestani sukulaiset saisivat sanoa ja ajatella mitä tykkäävät. Mutta poikaystävääni tilanne rasittaa - 'hienotunteiset' sukulaiseni kun ovat tehneet melkoisen selväksi myös hänelle, kumpaa vävyehdokasta tässä suvussa suositaan...
(Piti tosiaan vain päästä purkamaan tämä jonnekin.)
Tietaessasi edeltapain seuraavasta perhekokoontumosesta, toimippa tallatavoin:
-kirjoita paperille edeltapain noin 20 yleista puheenaihetta. Sinahan tunnet perheesi, tiedat mika on kaikille yhteista (muu kuin jonku ihmisen ylistys)
-Ylistyshymnin alkaessa, yhdy alkusaveliin ja sitten , taydellisen rauhallisesti, veda hihastasi aivan eri puheenaihe: "mutta kuulitteko kuinka naapuri oli loytanyt super asunnon",- "tiesitteko etta .....ssa on parhaat mustikkamaat"...- "meniko kukaan teista viimeviikon konserttiin?" - " mitas piditte tallaviikolla avatusta taidenayttelysta ...ssa" - "... onko kukaan tilannut Anttilasta internetin kautta"..."kuinka aitisi, isasi, mummosi, pappasi, (kuka tahaansa sukulaisesi jonka useimmat teista tuntevat,) voi
-kuuntele tarkoin vastausta ja veda muutkin tuohon keskusteluun
Ei ole mitaan kirjoitettua lakia etta teidan taytyy jauhaa puheenaihetta joka on jo moneen kertaan purtu ja pureksittu ja johon kellaan ei ole uutta lisattavaa. Miksi kayttaa tuo kallisarvoinen hetki perheesi kanssa johonkin noin tyhmaan? Voisin vaikka vannoa etta suurin osa peheestasi on sisimmassaan kiitollinen kun voi osallistua johonkin eriaiheiseen keskustelun kulkuun.(99.5% ihisista yleensa on)