Onko teillä mitään ideaa, mitä työtä pk-seudulla voisi tehdä sosiaalisesti estynyt ihminen? Minua on koulukiusattu koko peruskoulun ajan, jonka tuloksena minusta on tullut hyvin sulkeutunut ja en sopeudu mihinkää ryhmään. Kahdestaan tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen.
Tuntuu vain niin vaativilta nämä työelämän säännöt, kun ne on tarkoitettu ns. normaaleille ihmisille. Pitäisi olla sosiaalinen, aktiivinen ja kaikkea. Yritetään yritetään, psykoterapiaa ja lääkkeitäkin, mutta ei sitä ihmeitä voi saada aikaan.
Joku sellainen työ olisi kiva, jossa saisi olla halutessaan myös yksin miettimässä jotain vaikeatakin asiaa. Tai jos voisi toimia ihmisten kanssa vain kahden kesken. Tosin en tiedä, onnistuuko se siltikään, olen saanut potkut tähän mennessä kaikista työpaikoistani viimeistään parin viikon jälkeen.
Rekkamiehen kurssille olisi paikkoja vapaana. Voisi kokeilla hakeutua sellaiselle, rekkamiehen ei kai tarvitse jutella paljoa. Paikkojakin olisi vapaana ja palkka ok. Kai se työttömänä olon voittaisi?
Tuntuu vain niin vaativilta nämä työelämän säännöt, kun ne on tarkoitettu ns. normaaleille ihmisille. Pitäisi olla sosiaalinen, aktiivinen ja kaikkea. Yritetään yritetään, psykoterapiaa ja lääkkeitäkin, mutta ei sitä ihmeitä voi saada aikaan.
Joku sellainen työ olisi kiva, jossa saisi olla halutessaan myös yksin miettimässä jotain vaikeatakin asiaa. Tai jos voisi toimia ihmisten kanssa vain kahden kesken. Tosin en tiedä, onnistuuko se siltikään, olen saanut potkut tähän mennessä kaikista työpaikoistani viimeistään parin viikon jälkeen.
Rekkamiehen kurssille olisi paikkoja vapaana. Voisi kokeilla hakeutua sellaiselle, rekkamiehen ei kai tarvitse jutella paljoa. Paikkojakin olisi vapaana ja palkka ok. Kai se työttömänä olon voittaisi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä rekkamiehenkin täytyy kommunikointi osata hoitaa, alkupäässä ja loppupäässä, ja paperit. Ja siihen hommaan ei epäluotettavia edes aloiteta kouluttamaan (tai siis jos pää ei kestä, se on väärä paikka)
Uskaltaisimpa väittää että jos pää ei kestä, palkkaa on turha vaatia kohdalleen, alalla kun alalla on todella kilpailua, ja työt todella kaipaa tekijäänsä, ei leikkijöitä, ja alalla kun alalla on kuitenkin jonkinmoinen koulutus, noin vain ei minnekkään pääse,
Sellainen työtoveri on kauhistus joka ei hommiaan hoida, tai "on vain työssä täällä"
Ja minusta on todellakin oikein että työnantajat karsivat pois, työkentälle sopimattomat yksilöt.
Tosin ap. kirjoitti ihan fiksusti, eli hyviäkin hetkiä siis löytyy, mites olis johonkin lehtiin kirjoittelu friilänserinä?, joutuuhan siinäkin jonkun kanssa juttelemaan, mutta ihan ilman kommunikointia tuskin missään selviää.
sinällään itse olen sitä mieltä että lähes mikä tahansa voittaisi työttömänä olon.
tuokin ilmi: Sosiaalisesti estynyt ei hoida hommiaan!!! Ja on epäluotettava!
Ymmärrätkö sinä rassukka nyt tätä asiaa ollenkaan? Sosiaalisesti estynyt, mitähän se tarkoittaa?
Oletettavasti sitä, ettei osaa seurustella ihmisten kanssa, pysyttelee mieluummin yksikseen välttääkseen turhat kiusaamiset. On oppinut, että parempi pysyä yksin kuin altistaa itsensä kaiken maailman "luotettaville", herjaajille, paskanjauhajille ym. Ja nämäkö ne on sitten niitä jotka hoitavat työnsä, ovat lojaaleja työnantajalle - hehe, työkavereitaan eivät ainakaan kunnioita. Ja pään kestostakin voi olla montaa mieltä - kuinkas hyvin se kestää se pää, jos pitää oma asema varmistaa pelaamalla se erakko pois!
Haista sinä vaan huilu!
sekavasti itseäsi ilmaisetkin. Pidätkö itseäsi sosiaalisesti taitavana ja kyvykkäänä, peräti sosiaalisesti älykkäänä ihmisenä? Oletettavasti olet juuri yksi tyyppiesimerkki kiusaajista, joitten toimien ansiosta eräitten elämä menee piloille. Sosiaalisesti estynyt/vähemmän taitava ei välttämättä tarkoita samaa kuin tyhmä, väkivaltainen, yleensä heikkolahjainen, yksinkertainen tms. Sosiaalisesti taitavissa voi yhtä lailla olla ko. ominaisuuksia - mm. yksi psykopaattityyppikin on nimenomaan liehakoiva sosiaalinen tyyppi!
Sanotaan että erilaisuutta pitäisi suvaita. No, kuitenkin kaikkien pitäisi olla samanlaisia: sosiaalisia, aktiivisia, juoruilevia, blaablaablaa, hymy naamassa koko ajan! Siis älä ole erilainen, ole samanlainen - ollaan kaikki! Näinhän se menee, maailma on pullollaan kaiken maailman viisauksia, mutta............ TÄMÄ SE ON SITÄ TODELLISTA ELÄMÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
ammattimiehen hommat, niissä riittää kun tekee työnsä.
Ei levyseppä hitsaajankaan tartte laivan kanssa jutella. Tai sorvarin taputella konetta kannustavasti.
Vastaavia hommia kyllä riittää.
Jos selkeästi et tykkää työskennellä ryhmässä, niin hakeudu alalle jossa ei tarvitse.
Eikö niillä työkkärissä ole ton vertaa ammattitaitoa jotta voisivat osoittaa Sulle jonkun hyvän kurssin, häh.
Kunhan pääset duuniin ja saat tekemistä käsille ja päälle sekä rahaa niin kyllä se itsetunto siitä paranee.
Mä toimin laboranttina.
Kunnon lääkitys vaan päälle niin kyllä se siitä! Niin minäkin teen ja ihan hyvin sujuu asiakaspalvelutehtävissä.
Itseäni ei ole kiusattu, mutta olen silti vähän ihmisarka. Tuntemattomille puhuminen ja ihmisiin tutustuminen on kauhean vaikeaa.
Kovasti yritän saada töitä koulun ohelle, mutta kuinkas ollakaan - osa-aikatöistä suurin osa on asiakaspalvelupaikoissa.
Itse muuten käytän mielummin termiä sosiaalisesti rajoittunut kuin estynyt.
Kannattaa muuten miettiä vaihtoehtona viheralaa. Ruohonleikkaus, kukkien istutus ja kasvihuonetyöt ovat yleensä melko yksinäisiä tai yhden ihmisen kanssa tehtäviä töitä.
Tsemppiä sulle joka tapauksessa!
En osaa oikeastaan yhtään auttaa, tossa aiemmin tuli kai ihan hyviä vinkkejä.
Tarinasi pani ajattelemaan. Nykymaailma on kyllä aika armoton, kaikkien pitäisi osata jutella ja lässyttää. Itse olen sosiaalisesti taitava, mutta minullakin on omat henkiset rajoitteeni, kärsin ahdistuksesta ja epävarmuudesta.
Varmaan tuskallista saada potkut aina parin viikon jälkeen. Nostan kuitenkin hattua että yrität ratkaista tilannettasi, luulen että jo tänne palstalle kirjoittaminen on jo eräs askel johonkin päin.
Minä mietin hakisinko myyntimieheksi. Entisiin hommiini en enää pysty ja halua palata. Ratkaisujen tekeminen on vain niin sietämättömän hankalaa.
Kaikkea hyvää Sinulle ja kaikille muillekin sosiaalisesti rajoittuneille. Toivon että elämä toisi teille edes pieniä onnen hitusia ja onnistumisen kokemuksia!
Mikä on syynä niihin potkuihin? Ymmärrän kyllä jos itse olet irtisanoutunut ahdituksen tms. vuoksi, mutta en kyllä usko että ketään voidaan irtisanoa noin helposti, jos vain työnsä hoitaa riittävän hyvin. Harvemmin työsopimuksessa edes vaaditaan sitä, että pitäisi osata pakkososialisoida muiden kanssa...
"Joku sellainen työ olisi kiva, jossa saisi olla halutessaan myös yksin miettimässä jotain vaikeatakin asiaa. Tai jos voisi toimia ihmisten kanssa vain kahden kesken."
Riippuu aika paljon siitä mitä osaat, missä olet hyvä ja mikä tuntuu mielekkäältä. Luulen ettei mitään työtä kannata tehdä pelkästään sen vuoksi, että olisi joku työ. Se hajottaa pään, jos ei ole mielenkiintoa. Mieluummin elää sitten vaikka työttömänä, ei se työ kuitenkaan koko elämä ole.
Tällä alalla jos missä entisiä koulukiusattuja löytyy joukoittain:), eikä ole sinällään mikään läppä vaan faktakin. Motiivi nyt tietysti on suurella osalla ollut "hieman" muu kuin löytää mukava työpaikka, mutta toisaalta asiassa on sekin puoli että duunia saa ERITTÄIN helposti etenkin juuri pk-seudulla vähällä koulutuksella ja kohteita on monenmoisia, tietty nyt vähän tarvii sulkeutuneimmassakin kopin nurkassa olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta kyllä se todella minimissä voi olla.
Ja esim. piirivartijana (lyhyesti sanoen ajat ympäriinsä pääasiassa öisin katsellen ovatko ovet lukossa ja paikat kondiksessa) et kyllä juuri löydä ihmisiä vaikka haluaisitkin. Tietenkin tarkastettavista kohteista on ihan suoravaa ettei välttämättä löydy öisin juttukavereita...
Mutta sinällään ihan aidostikin vaihtoehto jos jotain rekan ajamistakin tuossa pohdit. Palkat tietty ovat vähän erilaisia suuruusluokiltaan, mutta en nyt tiedä onko kaikista paras ratkaisu nähdä kortin ajamisen vaivaa ym. kaikkea ruljanssia jos sekään ei sitten onnistu.
Työvoimatoimistossa voi käydä ammatinvalintapsykologin kanssa juttelemassa, se varmaan voi auttaa.
Ensinnäkin, unohda tuo termi "normaali", siis mikä on normaali ihminen?se voi olla esimerkiksi sellainen joka julkisesti pilkkaa ihmistä joka keräilee esimerkiksi postimerkkejä ja menee itse sen jälkeen jonkun antikan takahuoneeseen vetämään käteen ja vielä maksaa siitä, anteeksi jos loukkaan tällä maililla jonkun herkimpiä tuntoja, haluan vain sanoa että usko itseesi, et ole sen huonompi kuin kukaan meistä.Nykyään vaaditaan että pitäis olla niin saatanan sosiaalinen ja fiksu, paskat, jokainen on sitä mitä on ja sillä siisti. Itse tulen varmaan kokemaan miljonääri Howard Hughesin kohtalon, kymmenen vuoden eristyksen jälkeen kiidätetään harmaa hapsinen vanhus sairaalaan kohtalokkaaseen syys-flunssaan sairastuneena, ainoa erotus välillämme on pankkitili.Eli, usko itseesi äläkä välitä mitä muut sanovat, muuten, yövartijan työ olis meikäläiselle unelma-homma, ei tarttis olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ainoastaan niiden joista todella välittää. P.S. en muuten kerro keräilenkö postimerkkejä vai vierailenko antikoissa.
Itsekin olen sosiaalisesti rajoittunut. En puhu, mutta työt kyllä hoidan.
Mikähän nyt olisisi sitten tähän sopiva työpaikka?
Epämukavalta tuntuu lähteä töitä hakemaan kun tulee väkisinkin mieleen, että katsotaan hiukan kummasti sellaista joka ei ihmeemmin höpötä.
Itsellä noita sosiaalisia ongelmia on ollut diagnoosiksi asti eikä niistä koskaan kokonaan eroon taida päästä. Aloitin muutama kuukausi sitten työt henkilökohtaisena avustajana. Niissä töissä ei kovin monen ihmisen kanssa tarvitse olla tekemisissä ja nekin pysyvät samana päivästä toiseen. Tässä siis yksi esimerkki joka ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen.