Mies, luovuttaisitko toisen munuaisesi perheenjäsenellesi tai ystävälle, joka olisi sen välittömässä tarpeessa?
Entäpä, miten suhtaudut sperman luovutukseen hedelmöityshoitoihin? Oletko jo luovuttanut, tai jos et halua luovuttaa, niin mikä on syy?
Entäpä, miten suhtaudut sperman luovutukseen hedelmöityshoitoihin? Oletko jo luovuttanut, tai jos et halua luovuttaa, niin mikä on syy?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luovutan sitä vain tarkkaan valituille henkilöille yön hämärässä.. :)
Oikeasti, maailmassa on liikaa lapsia.
Hedelmöityshoidot ovat ihan hömppää touhua ja evoluution peukalointia. Hedelmättömyys on luonnonvalinta sekin.
En luovuttaisi ainetta naiselle, joka käyttää sitä lisääntyäkseen. Kasvonaamiota varten voisin heruttaa.
Ja munuaiseni tarvitsen molemmat itse.
kannatetaan..ei lisääntymisiä enää kiitos.
Suhtaudun elimenluovutukseen kuin lainan takaukseen. Vaimoni pelastaisin, mutten sen enempää sukulaisiani kuin ystäviänikään.
Spermanluovutukseen suhtaudun pragmaattisesti. Naisten halu saada lapsi on niin suuri, ettei vastaan tappelu kannata. Parempi se on käyttää testattuja luovuttajan sukusoluja kuin harrastaa suojaamatonta seksiä jonkun ventovieraan kanssa.
Itse en missään nimessa luovuttaisi kahdesta syystä. Ensimmäinen on, että lapselle saatettaisiin tulevaisuudessa kertoa henkilöllisyyteni. Toinen ja vielä pahempi kauhuskenaario on epäselvä laki siitä, voidaanko minut jopa tuomita elatusvelvolliseksi. Ruotsissa näin on käynyt, kun lesbopari oli eronnut. (Jep, minäkin toivoisin, että esimerkkini olisi pelkkä vitsi, mutta kun ei ole.)
Kyllä kai sitä yhdelläkin tulee toimeen.
Että luovuttasin kyllä. Ei sitä yleensä tyhjän takia munuaisia kysellä, joten tarpeeseen varmaan menisi. Ja varmaan olisi hengestäkin kiinni.
En ole vielä tehnyt elimenluovutustestamenttia, mutta sen voisin käydä tekemässä. Siis se, että jos lähtee henki, niin voi silpoa irti sen mitä muut tarvitsee.
Sperma ei ole elin. En ole luovuttanut enkä todennäköisesti luovutakaan. Enkä testamenttaa spermaani kellekään. Siksi, että se ketä siitä siemenestä sitten syntyy, on puoliksi myös minun lapsi ja jos en saa tietää ketä kaikkia vipeltäjistä on myös minun lapsiani, niin sitten saa olla. Parempi olla luovuttamatta. Sperman luovuttajia lienee tarpeeksi. Tai luulis olevan. Munasolujen luovuttajista en tiedä, olen kuullut että siinä on vähän erilaiset terveydelliset riskit siinä bisneksessä verrattuna sperman hanskaukseen kuppiin.
Itsekkäästi ajateltu mut en taitaisi luovuttaa. Jonkin aikaa sitten opin et aikas helposti se itseltäkin voi lähteä tuo toinen munuainen. Siinä oltaski oltu ihmeissään et mitäs sit tehdään ku toinen on kaverin selässä eikä viittis oikein pyytää takasinkaan. :)
Niin ja noi vekkulit uimamaisterit ni ne on myös omia ja en niitä kyllä ala muille viljelemään.
ei niitä voi toisille käydä jakelemaan, mutta nyrkkiin niitä voi hangata kuitenkin.Entäs ne parat uimarit, jotka valuvat naisesi emättimestä yhdynnän jälkeen, miten niitten parkojen käy? Entä sen siittiöisen, joka touhutipassa tuhraantuu boksereitten kuituihin, tai yöllisten märkien unien seurauksena lakanoihin?? Armoton on siittioitten tie, saattavat joutua i-han mi-hin vaan.
...minne mielivät, ja säilyvätkin mukavasti vaikka kondomissa. Nainenpa kiikuttaa kondomin sitten pikapikaa ystävälleen, joka vie sen spermapankkiin odottelemaan - tai vaikkapa ruiskauttaa sen saman tien omaan alapäähänsä - että kyllä kaikki on mahdollista tässä maailmassa...
Luovuttaisitko edes omalle lapsellesi toista munuaista?
Varmasti muuttaisi tilanteen ihan täysin, tuskin sillä kohtaa ei olisi epäilystäkään mitä tekee.
No vaikka sitä nyt sanoo et ei sitä kellekkään sukulaiselle antaisi. Sit kun sen tarve tulisikin eteen ni ei sitä tiedä kuinka siihen reagoisi.
Kun kuolen, niin tehkööt käyttökelpoisilla vara-osilla mitä tykkäävät. Aina parempi jos perikunta saa niistä hyvän hinnan ;)
Spermaa en luovuta, olin sitten elossa tai kuollut. Onhan jo ollut tapauksia joissa avulias luovuttaja on ongittu selville ja postissa on tullut elatusmaksupyyntö, ja tämä on tosi juttu. Kuolkoot sukupuuttoon, prkl! Ja immeisiä on tosiaan jo liikaa.
Munuaisen voisin luovuttaa, mutta vain harvoille ja valituille. Jos en tykkäis munuaisen tarvitsijasta niin kuolkoot pois - en sääli tai itke perään.
Kun kuolla kupsahdan on elinluovutustestamentti,kaikki elimet käyttöön mitä voi käyttää.
Munasoluja olen luovuttanut,mutta siitä on jo aikaa, samoin verta.
Yhdenkerran olen käynyt selkäydinneste luovutuksessa, sukulaiselle.
Itse kannatan elinluovutusta. Toki pitää tarkoin miettiä kenelle ja mitä.