Nainen, luovuttaisitko toisen munuaisesi perheenjäsenelle tai ystävälle, joka on sen välittömässä tarpeessa?
Entäpä, luovuttaistko munasolujasi hedelmöityshoitoihin, tai voisitko 'vuokrata' kohtusi jollekin lapsettomalle lähipiirisi ihmiselle?
Entäpä, luovuttaistko munasolujasi hedelmöityshoitoihin, tai voisitko 'vuokrata' kohtusi jollekin lapsettomalle lähipiirisi ihmiselle?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulla on ollut vuosia elinluovutustestamentti lompakossani eli luovuttaisin myös tuntemattomalle.
Toiseen kysymykseen vastaus on ei.
Tarkoitatko, että vasta kuolleena luovuttaisit - tarkoitin toisen munuaisen luovutusta elävänä?
luovuttaa toisen munuaiseni pois.
Tiedätkö, millaisia rajoitteita se asettaisi loppuelämällesi, vai vastasitko vain tietäen että yhdelläkin pysyy elossa?
pärjää ihan mainiosti. Itse olen porskuttanut jo noin 30 vuotta ilman toista. Tosin en ole sitä kyllä kenellekään luovuttanut, vaan se viallisena poistettiin jo pienenä. Syön ihan kaikkea tavallista ruokaa ja alkoholiakin juon (tosin kohtuudella jo ihan omasta halusta). Ei minulle ole kukaan koskaan sanonut että pitäisi jotain rajoittaa mitä suuhunsa laittaa. Onko multa jätetty jotain olennaista kertomatta?
Mukava kuulla kommentti myös sellaiselta henkilöltä, jolla on jo asiasta omakohtainen kokemus. Ja että yhdelläkin pärjää ongelmitta, sehän on hienoa!
pärjännyt. En tiedä onko tilanne totaalisesti eri jos se munuainen poistetaan vasta aikuisiällä. Ainoa tilanne milloin tuo munuaisen puuttuminen on tullut kohdallani puheeksi on neuvola, kun olen tullut raskaaksi. Yksinäinen munuaiseni on kestänyt 2 raskautta ilman mitään ongelmia. Itse en tiedä mitään mitä olisin tehnyt toisin, jos se toinen munuainen minulla vielä olisi, paitsi että en voi elintä kenellekään tietenkään enää luovuttaa.
vaik Suomessa asutaakin. Eli se vapaehtoisuudesta sitten :(
Munuainen lähtisi välittömästi tai mikä muu pala tahansa jota perheenjäsen tarvitsisi ja voisin antaa.
Munasolujen luovuttamiseta en ole vielä päättänyt, mutta en haluaisi välttämättä luovuttaa tuttavalle vaan jollekin tuiki tuntemattomalle, niin etten ikinä tietäisi onko niitä käytetty ja kuka. En tahtoisi miettiä omaa biologista suhdettani lapseen jota joskus tulisi tavattua :D samoin en kohdunvuokraukseen pystyisi. Ruumiini kasvattama ja itse synnyttämä on jo 9kk ajalta niin läheinen etten sitä pystyisi antamaan pois vaikka miten ei olisi "oma".
Alkaa tässä näyttää yhä varmemmalta että munasoluja luovutan muutaman vuoden päästä, mikähän se yläikäraja on? Jos kelpuutetaan meinaan :D
***
Munuaisen luovuttaisin omalle lapselle, jos sellainen olisi. En osaa varmasti sanoa, voisinko luovuttaa muille.
Kohtua en vuokraisi; monessa suhteessa hyvin hankala tilanne; ja eihän sitä lasta voisi pois antaa, se on selvä.
Munasoluakaan en ehkä luovuttaisi. Syy on ihan yksinkertaisesti 'itsekkyys', se ajatus, että ne on "minun omaisuuttani". Kunnioitan naisia, jotka luovuttavat munasoluja.
1) Ilman muuta
2) En varmasti. En halua laittaa perimääni kiertoon. Kohtuuni en ottaisi biologisestikaan toisten alkiota, koska en halua synnyttää.
Olen tehnyt elintestamentin, mikä nyt ei suoraan vastaa kysymykseesi. Mutta ainakin elimeni voivat joskus jonkun toisen elämän pelastaa.
Kyllä varmastikin luovuttaisin elimen rakkaalleni, en kestäisi muuten elää itseni kanssa. Vaikka pelkäänkin nukutuksia ja leikkauksia, pelkään myös rakkaideni menettämistä ja heidän kuolemaansa. olen siis aika varma että luovuttaisin elimen jollekin perheenjäsenelleni jos tällainen tilanne tulisi.
Kohtuani en vuokaraisi kahdesta syystä. Ensinnäkään, tässä ei kyse ole elämästä ja kuolemasta, ja lapsen voi myös adoptoida. Toisekseen, on kamalan rankkaa varmasti ensin kantaa lasta 9 kk, synnyttää se ja joutua luopumaan siitä. Varmasti siihen ehtisi muodostua jonkinlainen side. En tiedä pystyisinkö olemaan pitämättä sitä millään tavalla minun lapsenani.
Munasolujani voisin kyllä vuokrata.
"Vaikka pelkäänkin nukutuksia ja leikkauksia..."
Yhdellä munuaisella on pakko elää koko loppuelämänsä oikealla ruokavaliolla, kuntoillein oikein, muttei liikaa, eikä esim. alkoholia voi juuri nauttia. On siinä siis tosiaankin hieman muutakin sopeutumista, kuin vain pelätä nukutusta tai leikkausta, jos serkunpojalle munuaisen luovuttaa.
Mutta minä nyt vain satun pelkäämään kuollakseni nukutuksia. Piste.
Enkä rakkaillani tarkoittanut serkkupoikaa, vaan läheisiäni: avomieheni, äitini, isäni ja sisarukseni, sekä paras ystäväni joka on melkein kuin sisko minulle.
Aloituksessa ei puhuttu munuaisista, on muitakin mahdollisia luovutuksen kohteita, kuten vaikkapa luuydin.
Jälkiseurauksista -noh, olen tottunut noudattamaan tiettyä ruokavaliota, kaipa sen muuttaminen onnistuisi. Eiköhän se toinen ihminen ole sen arvoinen.
"Aloituksessa ei puhuttu munuaisista, on muitakin mahdollisia luovutuksen kohteita, kuten vaikkapa luuydin."
Itseasiassa alkuteksti alkoi seuraavalla lauseella:
"Nainen, luovuttaisitko toisen munuaisesi perheenjäsenelle tai ystävälle, joka on sen välittömässä tarpeessa?"
"Jälkiseurauksista -noh, olen tottunut noudattamaan tiettyä ruokavaliota, kaipa sen muuttaminen onnistuisi."
Jep jep, miksei ruokavaliota voisikin muuttaa ja varmasti ajattelet, ettet ikinä ota riskiä joutua humalaankaan, mutta asia muuttuu kun se konkretisoituu. Pelastaisitko esim. sisaresi jälkeläisen, jota et ole ikinä tavannut, jos se olisi munuaisesta kiinni? Pelastaisitko kenen tahansa lapsen? Jälkimmäiseen voit ilmoittautua jo nyt.
"Eiköhän se toinen ihminen ole sen arvoinen."
Ainakin lapsen elämä on, sarjamurhaajan ei välttämättä, mutta tekisitkö silti niin kuin sanoit, jos joutuisit tekemään sellaisen päätöksen 10 tunnin sisällä ja elämään sen kanssa loppuelämäsi?
Minäkin muuten 'pelkään kuollakseni' nukutuksia.
Se ei kyllä estäisi luovuttamasta munuaista omalle lapselle (jota ei kylläkään edes ole).
En usko, että muille luovuttaisin. Kyllä tuollaiset elämää rajoittavt tekijät, kuten syömisen ja juomisen säännöstely, olisivat tällaiselle itsekkäälle länsimaiselle ihmiselle liikaa vaadittu.
Myönnän että itse saatoin innostuksissani lukea ap. tekstin hieman huolimattomasti. En minä nytkään jaksa tarkistaa mitä siellä tarkkaan lukea :)
"Pelastaisitko esim. sisaresi jälkeläisen, jota et ole ikinä tavannut, jos se olisi munuaisesta kiinni? Pelastaisitko kenen tahansa lapsen"
No haloo. Juurihan edelliseen kirjoitin, etä pelastaisin jonkun RAKKAISTANI varmasti, muista en tiedä. En tietenkään mene huvikseni sairaalaan ilmoittamaan että haluan ehdottomasti luopua toisesta munuaisestani heti. Mutta kerrataan vielä. Luovuttaisin avomiehelleni, vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Lapsilleni jos sellaisia joskus on (epäilen).
"Ainakin lapsen elämä on, sarjamurhaajan ei välttämättä, mutta tekisitkö silti niin kuin sanoit, jos joutuisit tekemään sellaisen päätöksen 10 tunnin sisällä ja elämään sen kanssa loppuelämäsi?"
Kuten sanottu, puhuin omista rakkaistani enkä tuntemattomista, enkä usko että läheiseni ovat kukaan sarjamurhaajia:) Luultavasti mieheni takia voisin tehdä melkein mitä vain. Siis estääkseni hänen kuolemansa, ja kyllä, voisin tehdä sen päätöksen 10 tunnin sisällä. Voi jeesus sentään.
Sitäpaitsi, mielestäni ihmisarvo on aina sama, sitä ei teot muuta. Eri asia on se, miten omaan suhtautumiseen ne teot vaikuttavat.
vastaus, joka sopii joka kohdin itseenikin.