Tuntuuko teistä joskus, että olette ystävillenne vain riippakiviä..? En tiedä mitä tehdä, kun muutin uudelle paikkakunnalle ja olen aika yksinäinen. Yritän soitella ja pitää yhteyttä ystäviini ja tuntuu, että tyrkytän heille vain seuraani. Joskus he eivät edes vastaa minulle ja yleensä heillä on vähintään ainakin jotain parempaa tekemistä. On myöskin melkein mahdotonta, että he edes joskus soittaisivat minulle itse. Minulla ei ole poikaystävääkään, joten on aika ankeata viettää kaikki illat ja viikonloput yksin. Tilanne on minulle outo, koska esimerkiksi kesällä kaikki oli täysin toisin..Olen aina itse yrittäny kiireistäkin huolimatta olla ystävieni tukena, mutta nyt kun minulla on vaikeaa, kukaan ei ole välittämässä. En sitten tiedä eivätkö ystäväni tajua sitä vai eikö heitä kiinnosta. Pitääkö minun siis yrittää vain kestää ja odottaa, että joku soittaisi minulle vai pitäsikö jatkaa väkisin yhteydenpitoa heihin? En haluaisi olla kenellekkään vaivaks asti, mutta en myöskään jaksaisi istuskella kaikkia iltoja yksin kotona. Ymmärrän myös sen, että ihmisillä on kiireitä, mutta ei niitä nyt kai voi koko ajan olla? Olis kiva kuulla ajatuksia, voihan olla että tää on vaan tälläinen ohimenevä tilanne, mutta ahdistaa koko juttu vaan ihan hirveesti. Ja ainiin, en opiskele vaan käyn töissä, jossa minua melkein poikkeuksetta kaikki yli kymmenen vuotta vanhempia, joten sieltäkin ystäviä vähän hankala saada.
tarvitsin vähän neuvoja..
epätoivoinen....
9920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei muuta kuin nuoleskelua kehiin, ala huomioimaan ystäviäsi ja tee niille hauskoja yllätyksiä. Kehu niitä, puhu hauskoja siis ole semmonen ihminen jonka seurassa on hauska olla.
eikä sinun tarvitse muuttua. Voi vaan olla sellainen vähän ikävä tilanne edessä, että joudut etsimään sieltä uudelta paikkakunnalta jostain uutta seuraa, ja nämä vanhat kaverit sitten pitävät yhteyttä harvemmin.
Pidemmän päälle tuollainen on liian raskasta, että yrittää itse pitää yhteyttä, muttei saa vastakaikua. Siksi on ehkä järkevää koettaa löytää edes yksi ystävä tai tuttava sieltä uudelta paikalta.
Nykyään ihmiset tahtoo olla vähän tuollaisia.
Ei pidetä yhteyttä ystäviin ja ollaan niin
itsekeskeisiä.
Se on ikävää, sillä se juuri lisää sitä yksinäisyyttä.
Ei sinun kannattaisi rajata niitä vanhempiakaan
työkavereita pois, heistäkin voi olla seuraa joskus
johonkin hommaan.
Mietin missähän paikkakunnalla mahdat olla.
Onnea kuitenkin ystävien etsintään ja oikein kivaa syksyä!
Minä olen muuttanut myöskin uudelle paikkakunnalle muutama vuosi sitten ja koin yksinäisyyttä.Mutta minä lähdin harrastuspiireihin ja olen tutustunut vähitellen uusiin ihmisiin.Minulle on tullut myös pettymyksiä uusissa ihmissuhteissa,mutta ne olen heittänyt menemään ja enkä tuhlaa heihin aikaani ja ajatuksiani,ne ei ole sen arvoisia.
Ei vika ole todellakaan sinussa vaan niissä ns.ystävissä,ei ne ole oikeita ystäviä jos aina keksivät muuta kun otat yhteyttä heihin,se on tekosyy,ei sellaisia ihmisiä voi sanoa ystäviksi jos se on yksipuolista niin että sinä otat yhteyttä heihin mutta he eivät ota sinuun yhteyttä.
Kannattaa mennä erilaisiin harrastuspiireihin,siellä parhaiten tutustuu uusiin ihmisiin.
Tyhmä kysymys, mutta kirjoituksestasi ei käynyt selville miten pitkään jaksat olla oloissasi? Jotkut hermostuvat muutamassa tunnissa ja jotkut taas muutamassa viikossa. Jotkut haluavat touhuta kaiken aikaa ja jotkut taas pitävät rauhallisemmasta tahdista. En tiedä miten sain sinusta sellaisen käsityksen, että pidät aktiivisesta elämästä vapaa-ajallasi ja olisit valmis tekemään kaiken aikaa jotakin? Korjaa, jos arvasin täysin väärin.Eikä se tietenkään mikään vika ole, vaan silloin olisi järkevää miettiä kuluttaisiko energiaansa jossakin harrasteessa ja tutustuisi taas uusiin ihmisiin, jolla laajentaa kaveripiiriään? Harraste voi siis olla mitä tahansa, mikä kiinnostaa ja mitä vähemmän miettii mikä olisi järkevää sen paremmin keksii sen itselleen parhaiten sopivan ajankulunkin.
Koska käyt töissä voit miettiä myös matkoja, joita voit suunnitella ja odotella innoissasi. Yksin matkustamisen ilo on tehdä vapaasti mitä tahtoo ja kun valitsee kohteen, joissa on muitakin sinkkuja , niin aina onnistuu löytämään juttukaverin ja ehkä kivaa yhteistä lomanviettoakin.Tai tuppautua jonnekin toisella paikkakunnalle viikonlopun viettoon vanhan koulukaverin tmv:n luokse.
Ihmiset ovat valitettavasti kiireisiä (ainakin esittävä sellaista) ja itsekkäitä ja tuskin miettivät ensimmäiseksi miten sinä jaksat, joten sen kun antaa heille anteeksi saatat hyvinkin päästä irti tunteesta ettei sinua kukaan muista tai pyydä seuraansa.
Koeta jaksella ja täytä elämäsi omilla asioillasi. Toivottavasti et asu paikkakunnalla, jossa on sisään lämpiävää porukkaa, koska silloin joudut tosissaan pitämään huolta omista harrasteistasi ja ajan kulusta sekä hyväksymään sen että vie vuosia ennenkuin olet kaikessa mukana.
Mie oon huomannu tuon saman jutun omien kavereitten kanssa (paria lukuunottamatta). Harvemmi soittavat miulle, elleivät sitten oo jotain vailla esim.kyytiä jonnekin. Ja oon huomannu et mie oon yleensä se jolle soitetaa viimesenä siis vaa siinä tilanteessa ku kukaa muu ei suostu jonnekii lähteen. Mie oon kaikille kavereilleni se Viimenen Mahollisuus. :( Tosi kivaa. Mie en oikeesti AINA jaksa olla se joka soittaa/textaa. Miun kanssa ei oo pakko olla jos se tuntuu nii V*tun "pakko pullaa".
Täl hetkel miul on yx kaveri joka n.kerra viikossa soittaa ja sitte nähääki (tosin sit ei ehkä nii useesti nähä ko muutan). Varmasti soitellaan paljon.
Mie sanosin siulle, että älä ota yhteyttä niihi ns.ystäviis...kyllä ne ottaa yhteyttä jos haluavat. Jos eivät ni tiiätpä sitte mitä mieltä ovat siusta. Netti on aika hyvä paikka hakee ystejä. Miusta saat yhen, jos vaa haluat. :) Mailiosote on [email protected] (saat oikeen osotteenki jos haluuta kirjotella OIKEITA kirjeitä.)
Sama meno täälläkin, on aina ollut. Ois tosi ihanaa kun ois ystävä joka on ollut sitä lapsuudesta saakka, mut ei ole sellaista saatika sitten muitakaan. Joskus kukaan ei edes huomannut kun poistuin "ympyröistä", vuosien jälkeen joihinkin törmännyt ja aina sama kommentti "mitä sulle tapahtui?" Sehän ois selvinny kun ois ollut sen verran tärkeä että joku olis vaivautunut ottamaan yhteyttä...Itse sitä kyllä aikani yritin, mutta turhaan. No se siitä, pärjään kyllä omillanikin ja joskus tuntuu että se on helpompaa koska ei ainakaan tarvitse tuntea itseään riippakiveksi :)
Tukena olen kyllä tuttaville ja vähemmän tutuille, saa siitä kuitenkin itselle hyvän mielen eikä ainakaan laita omaa kohtaloa toisille kiertoon :)
Valitettavasti noin käy usein kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, varsinkin jos muuttaa kauas ystävistään.
Asia on vaan niin että ei ihmiset jaksa pitää yhteyttä jos välimatka on pitkä, ihmiset kasvaa erilleen nopeasti.
Sinun on vain aika hankkia uusia ystäviä uudesta kotikaupungistasi.Jos ei töistä niin sitten aloitat uuden harrastuksen niin sitä myötä ystäviä tulee..
Ja miksi et voisi ystävystyä työkavereidesi kanssa, vaikka ikäeroa olisikin?ei ikä merkitse ystävyydessä paljoa jos muuten synkkaa:)
tsemppiä!
Mene johonkin musiikkikerhoon, saattaa kuulostaa hullulta, mutta jos et vielä osaa, niin opettele soittamaan jotain. Muusikot on sosiaalisia, hulluja mutta yleensä kaipaavat myös ystäviä. Katso jostain työväenopiston tai muun sivuilta esim. joku rumpupiiri tai joku,ihan mikä vaan ja mene sinne vaikka et yhtään osaisi. Tai ota joku yksityisopettaja, käy tunneilla ja kun olet hetken aikaa harrastanut niin ala harjoitella jonkun toisen kanssa kappaleita. Voin luvata ettei ole sen jälkeen vapaa-ajan ongelmia.