Kun ero tulee yllätyksenä ja toinen jää ilman selityksiä kuin nalli kalliolle, olotila on melkoinen.
Rakkaus ei lopu napista painamalla, vaikka toinen onkin kusettanut, valehdellut, pettänyt, syyllistänyt.
Miten päästää irti entisestä, jotta oma tuleva elämä ei olisi entisen puolison onnesta tai onnettomuudesta kiinni?
Mikä teitä on auttanut pääsemään eteenpäin uuteen elämään?
Minä olen tosi katkera. Kaikki yhteiset unelmat tulevaisuudesta meni murskaksi. Koko elämä on pirstaleina.
Rakkaus ei lopu napista painamalla, vaikka toinen onkin kusettanut, valehdellut, pettänyt, syyllistänyt.
Miten päästää irti entisestä, jotta oma tuleva elämä ei olisi entisen puolison onnesta tai onnettomuudesta kiinni?
Mikä teitä on auttanut pääsemään eteenpäin uuteen elämään?
Minä olen tosi katkera. Kaikki yhteiset unelmat tulevaisuudesta meni murskaksi. Koko elämä on pirstaleina.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaa mietin minäkin. Olosuhteiden pakosta joudun mieheni kanssa olemaan yhteydessä edelleen, eikä asiaa auta yhtään ne jatkuvat soittelut ja tekstiviestit. Joka ikinen päivä ajattelen, etten ota yhteyttä ja joka ikinen päivä niin käy. Jos en minä soita, hän soittaa. Miksi luovuttaminen on niin vaikeaa? Kertokaa eronneet, miten se tapahtuu? Pitäisikö muuttaa kauas pois toiseen maahan?
on aina surkea luuseri! SE ei uskalla selittää, se vain häipyy,,, ja HUOMAAT et HYVÄ NIIN!!!
Pelkurit ja varkaat häipyvät jälkiä jättämättä.
Olen elänyt jo kuukausi kaupalla päivä kerrallaan. Miettinyt pienen pääni puhki moneen kertaan. Itkenyt, huutanut, ollut hiljaa ja taas kasannut joten kuten itseni, että pystyn menemään töihin ja olemaan lasteni kanssa. Nyt olen varannut ajan psykologille ja toivon totisesti, että hän voisi auttaa. En saa päästäni sitä huoraa, joka rikkoi perheemme ja leikkii nyt uusioperhettä lasteni kanssa.
Ymmärrän tuskaisen tunteesi. Vihan tunne vaihtuu rakkaudeksi yhtä nopeasti kuin epätoivo toiveeksi. Jaakobinpaini omien tunteiden mylleryksessä on valtava taistelu.
Myös minut jätettiin täysin yllättäen. Olin kuulemma sika ja ihmishirviö, jonka kanssa oli ketkuteltu joten kuten viimeiset kymmenen vuotta, koska "avioeroon ei ollut taloudellisia edellytyksia". Se tarkoittaa samaa kuin, että näyttelee rakastunutta, jotta saa leveän elintason. Sitten tuli tilanne, että "avioeroon oli edellytykset".
Olin itse hyvin rakastunut vaimooni ja ero tuli yllätyksenä. En ollut koskaan pettänyt häntä. En lyönyt, enkä kahlinnut. Kiireinen olin, koska hän kulutti paljon ja halusi olla ystäväporukkansa tyylikkäin ja parhaiten pärjäävä nainen. Raha ei sada laariin ilman kovaa työtä.
Kun kuulin, että minua oli vain ja ainoastaan käytetty Stockmannin luottokortin maksuautomaattina vuosikaudet, päätin, että teen niin kuin laki sanoo ja sitten kaikki yhteydenpito on loppu. En pidä mitään yhteyttä.
Monesti minulta kysytään, kuinka lasten tapaamiset hoituvat. Ne hoituvat siten, että jos lapset eivät ole oveni edessä joka toinen perjantai klo 18, niin 5 minuuttia myöhemmin heidät hakee poliisi. Laki on puolellani.
Ikinä en puhu lapsille heidän äidistään pahaa. En puhu mitään. Jos kysyvät hymyilen ja muistelen mukavia. Lasten takia toisia ihmisiä hyväksi käyttäviin sikoihin ei tarvitse yhteyttä pitää.
Tämä on toiminut hyvin. Ensimmäisen vuoden ajan minulla oli tuskainen olo. Sitä helpotti kyllä ex-vaimon jatkuva iltalypsy ja lasten tapaamisoikeuksilla kiristäminen. Aluksi ajattelin, että ehkä eron tuskassani tuomitrsen ihmisen liian jyrkästi. Hänen tekonsa osoittivat, että olin oikeassa. Ihminen on sitä, mitä hän tekee.
Selkeä ja nopea päätös on aluksi tuskainen, mutta lopulta paras. Itsensä kiduttaminen on vain tyhmää. Kenenkään ei tarvitse olla pettäjän, kiristäjän tai varkaan omantunnon parantaja. Jos on tehnyt väärin, kärsiköön.
.. mihin aikanaan rakastuit lapsesiesi äidissä? Tuliko ero TODELLA yllätyksenä?
... ja eikö paras olisi antaa anteeksi, tpahtunut mikä on...
Kenelle mitään hyötyä käytöksestäsi, vahinkoa vain...
ja kaikkea tätä. Minä puolestaan kuulin miehen lähdön jälkeen olleeni henkinen alistaja ja kiduttaja. Hän ei ollut uskaltanut puhua minulle, koska pelkäsi.
Hänen raju lähtönsä kyllä pisti kaikki ystävät ja sukulaiset ymmyrkäisiksi. Mutta kuten joku jo aiemmin totesikin, hyvä päästä valehtelijasta ja sikamaisesta petkuttajasta eroon.
Lasten vuoksi on pakko olla tekstiviestiyhteydessä. Minua hänen kohtaamisesna sinänsä ei "järkyttäisi", hän ei pysty kohtaamaan minua. Olen niin kamalan pelottava nainen.
Taisin olla pupun kanssa naimisissa..
Asian selkeästä ratkaisusta on ollut selkeää hyötyä minulle. Hyväksikäytetylle. Hyväksikäyttäjä ei lopeta koskaan. Eron jälkeen saat olla parantelemassa hänen pahaa omaatuntoaan ja paikkaamasaa ahneuden kolhimaa mainetta. Ei kiitos!
Ihminen seisoo omilla jaloillaan. Vain niillä. Ihmisellä on vastuu teoistaan. Minun käyttämisestäni vastuu on käytön loppuminen.
Kysymyksesi mietn rakastuin vaimooni on turha. Ihminen rakastuu nuorena ja ihminen hyvin erilainen kuin vanhana. Esimerkiksi köyhien opsikelijoiden on mahdotonta nuorena tietää, kuinka toinen suhtautuu rahaan. Kumpikaan sitä ei ole nähnyt. Ahneus on kuin ruokahalu, joka sekin kasvaa syödessä...
... ja pääasiahan todellakin on että sinulle hyötyä käytöksestäsi, esim. lapsista viis.
ÄLÄKÄ väitä etteivät he aistisi vihaasi ja katkeruuttasi toista vanhempaansa kohtaan, ketä rakastavat myös.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään.
mitään. Itse yritän unohtaa ja antaa anteeksi niin miehelleni ja hänen ystävättärilleen...
En muistuta edes riidan yhteydessä tapahtuneesta.
Ajatukset vain eivät muutu. Aina pälkähtää päähän jokin muisto, inho toisia naisia kohtaan säilyy vaikka kuinka yritän miettiä asioita heidän kannaltaan, tuska jota mieheni aiheutti läikähtää mieleeni vaikka olen yrittänyt antaa anteeksi. Se että en näytä tunteitani ei tarkoita etteikö niitä kaikkia ole yhä edelleen.
Olen päättänyt että jos mieheni vielä jotain peliä pitää selkäni takana, ainoa keino on antaa lähtöpassit ja todella samalla tavalla kuin aloittaja eli vain lasten asiat puhun muuten ei yhteyttä.
Sinua, ohi lasten edun.
Voisitko haetuttaa lapsesi tapaamiseesi virkavallan avustamana?
- Minä en. Tunteesi ja purkauksesi on ymmärettävää, koska vihasi nousee pintaan. Läpi joutuu käymään koko tunteiden ja petetyksi tulemisen kirjon, mutta ei pidä upota sinne.
Vaimosi on kohdelut Sinua väärin, mutta ei se oikeuta Sinua kohtelemaan lapsiasi väärin.
Eikä lapsesi ole voineet äitiään tai isäänsä valita. He rakastavat teitä molempia ja toivovat teille molemmille parasta.
Tee aikamatka omaan lapsuuteesi ja mieti jos olisit isääsi tavannut poliisin saattelemana! Miltä pienestä pojasta tuntuisi?
että laspet eivät aistisi peiteltyä vihaa ja kateruutta. Minusta on ihan normaalia tulla vihaiseksi ja surulliseksi ja katkeraksikin, jos on tullut kaltoin kohdelluksi.
Lapset olisi tietysti hyvä yrittää pitää aikuisten välisestä paskasta erossa - ne ovat aikuisten sotkuja. Tuo poliisijuttu on vähän karu, mutta emmehän tiedä tapahtumien (lapsilla kiristämisen) taustoja.
Minä olen näyttänyt suruni lapsille. En puhu mitää pahaa heidän isästään, se on varma, mutta surua en peittele. Aika omituinen kuva lapsillekin syntyisi ihmissuhteista, jos suhtautuisin samalla tavalla kuin mihin tahansa pikkupettymykseen - kevyesti - no sattuuhan näitä. Iskä vaan nyt halusi lähteä elämään omaa elämäänsä ja löysi uuden tyttöystävän. Ei se mitään. Onhan hänellä oikeus omiin valitoihinsa. Ei se haittaa, ettei hän kertonut suunnitelmistaan ja siitä, että tunsi voivansa huonosti liitossamme. Voihan aikuinen ihminen muuttaa pois kotoaan. Me nyt sitten jäätiin tähän vähän pöllämystyneinä kaikesta, mutta ei se mitään. Ei olla vihaisia eikä katkeria.
Sinulla on elämä mennyt tosi kauniisti, kun pystyt noin vaan antamaan anteeksi ja suosittelet sitä kaikille muillekin. Varmaan aikanaan, kun suurin järkytys on mennyt ohi, pystyy elämään ajattelematta 25-vuotista yhdessäoloa ja sen päättymistä julmasti, ihan jotenkin normaalissa mielentilassa. Mutta siihen menee aikaa. Ajan lisäksi ainakin minä tarvitsen paljon myös toisten tukea - keskustelua.
Suru ja viha ovat ihmisen tunteita siinä missä rakkauskin. Mielellään minäkin olisi koko ajan iloinen ja rakastaisin kaikkia, mutta en ole vieläkään löytänyt sitä taikanappulaa, josta vääntäisin, että tulisin taas iloiseksi.
eri tavoilla auttoi ainakin minua pääsemään yli erosta. Annoin itselleni luvan tuntea kaikki kipeimmätkin ja rumimmatkin tunteet ja sitä kautta pääsin niistä. Puhuin tunteistani luotettaville ystävilleni (kiitos heille kuuntelevasta korvasta, kärsivällisyydestä ja kaikesta tuesta). Kirjoitin päiväkirjaa tunteistani. Luin Bruce Fisherin kirjan "Kun suhteesi päättyy eroon" ja tein siinä olevat harjoitukset ajatuksella ja ajan kanssa. Se selkiytti ajatuksia todella paljon ja voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille eron kanssa painiskeleville.
Yleensäkin tein etenkin ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen kovasti töitä itseni kanssa päästäkseni erosta yli ja oppiakseni siitä kaiken mahdollisen, ennen kaikkea itsestäni. Välillä tuntui, ettei asian jauhaminen pääty ikinä enkä pääse eteenpäin, mutta kaikki ottaa aikansa ja nyt puolisentoista vuotta myöhemmin elämä on taas raiteillaan, itse asiassa aivan loistavasti. Kyllä sinä pärjäät kun et vain anna tapahtuneen katkeroittaa itseäsi etkä jää siihen jumiin, vaan rohkeasti tartut asiaa niskasta ja selvität asiat itsesi kanssa, rauhassa ajan kanssa. Lopulta ihminen on kuitenkin hyvin pitkälti itse vastuussa omasta hyvästä tai pahasta olostaan ja siitä miten asioista selviää.
Minullekin ero tuli yllätyksenä, vaikka huonosti suhteessa menikin. Eihän sitä voi tietää, mitä toisen päässä liikkuu, jos hän ei ajatuksiaan jaa tai puhu tunteistaan. Ja kyllä kolmannen osapuolen paljastuminen on aina loukkaavaa ja tekee kipeää.
Minulla erosta on 3 vuotta ja voin sanoa teille, että kyllä siitä yli pääsee ja jos on rehellinen itselleen, niin lopulta voi aivan neutraalisti nähdä mikä meni vikaan ja oppia niin omista kuin toisen virheistä. Mutta siihen menee aikaa ja sitä menee paljon.
Parhaiten pääsee eteenpäin antamalla itselleen oikeuden tuntea kaikki tunteet, mitä jätetyksi tuleminen aiheuttaa. Kun tuskaa ei pidä sisällään ja käy asioita läpi ystävien ja vaikka ammattiauttajankin kanssa, niin hiljalleen pääsee eteenpäin.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että ei puhu lapsille isästä/äidistä pahaa. Minusta on kyllä ok, jos lapset näkevät, että on surullinen. Epäluonnollistahan se olisi jos iloista teeskentelisi vaikka perhe hajosi.
Tsemppiä kaikille!