Oon seurustellut miehen kanssa n. vuoden, ollaan kyllä tunnettu vähän kauemmin. Välimatkaa n. 120 kilsaa. Ikää minulla 27 ja miehellä 30. Viikonloppuisin näemme, jos näemme. Joka päivä tulee viestejä pistettettyä, useita. Miehen mielestä soittaa ei tarvitse joka päivä, ei kuulemma sellaista asiaa, että joka päivä pitäisi soitella. Ja tämä nyt mun mielestäni aika outoa. Kun mä taas haluaisin useammin soitella, muuta kuin kerran viikossa.
No mä oon häntä pyytänyt useesti mun luo ja tupannut itseeni hänen luo. Mutta nyt päätin, että mä en enää itselleni kutsuja ruinaa, että jos ei voi mua oma-aloitteisesti kutsua. Niin antaa sitten olla...
Usein näemme lauantaisin, tansseissa. Yhteinen harrastuksemme. Eli lauantai-ilta yhdessä. Pari kertaa kuukaudessa yön yhdessä ja sunnuntaipäivän. Mutta nyt odotin kaks viikkoa kutsua kylään, ei tullut, hän menee vanhempien luo ja mä sain jäädä yksikseen.
Mä en jaksa enää, musta tuntuu, että ei välitetä (vaikka viesteissä antaa kyllä sen kuvan...) Mutta mä en jaksa olla enää yksin. Jos hän mua haluaa ja välittää, niin miksi ei voida soitella, miksi pitää aina mennä äidin luo, miksi ei voida mennä sinne ja tänne. Useasti olen pyytänyt, konserttiin, laivalle, teatteriin, pikkujouluhin... Emmää, emmää, emmäää... Mitta alkaa pikkuhiljaa olla täynnä tätä välimatkaa ja toisen haluttomuutta. Onkohan tää ees seurustelua, vai mitä tää oikein on?
No mä oon häntä pyytänyt useesti mun luo ja tupannut itseeni hänen luo. Mutta nyt päätin, että mä en enää itselleni kutsuja ruinaa, että jos ei voi mua oma-aloitteisesti kutsua. Niin antaa sitten olla...
Usein näemme lauantaisin, tansseissa. Yhteinen harrastuksemme. Eli lauantai-ilta yhdessä. Pari kertaa kuukaudessa yön yhdessä ja sunnuntaipäivän. Mutta nyt odotin kaks viikkoa kutsua kylään, ei tullut, hän menee vanhempien luo ja mä sain jäädä yksikseen.
Mä en jaksa enää, musta tuntuu, että ei välitetä (vaikka viesteissä antaa kyllä sen kuvan...) Mutta mä en jaksa olla enää yksin. Jos hän mua haluaa ja välittää, niin miksi ei voida soitella, miksi pitää aina mennä äidin luo, miksi ei voida mennä sinne ja tänne. Useasti olen pyytänyt, konserttiin, laivalle, teatteriin, pikkujouluhin... Emmää, emmää, emmäää... Mitta alkaa pikkuhiljaa olla täynnä tätä välimatkaa ja toisen haluttomuutta. Onkohan tää ees seurustelua, vai mitä tää oikein on?
Vastaukset 7
Vanhimmat
panopuu hommaa vain.
ei se sust elvästi aidosti rakasta.
Minulla on myös mies muualla...HÄN haluaisi soitella joka ilta näitä niitä. Minulle riittäisi tekstailut...Meitä on niin moneksi, on kysymys luonteesta. En ole kova puhumaan ja puhelimessä lörpöttely on minusta turhaa. Eilen oli asiaa "oikeasti", soitin...
Mutta välimatka on ongelma, se on haasteellinen. Kun väsyttää eikä jaksaisi, mutta lähdettävä on ajamaan 300 km oli keli mikä tahansa. Joskus minuakin tympii odottaa kutsua, täytyy olla taitava...mulla onneksi kyllä on mies , joka joka kerta pyytää luokseen, jokainen viikonloppu...Joskus on työesteitä. Haastetta välimatkassa riittää. Pelaaminen tällaisessa suhteessa ei onnistu, täytyy olla reilu ja suora.
Mie vielä...
Kaukosuhteessa tärkein on luottamus. Minulla on kokemusta raastavasta kaukosuhteesta. Epäilys varjosti suhdetta koko ajan...Ja en mustasukkainen ollutkaan syyttä...Onneksi se on takanapäin...
Nyt uuden rakkaan ja minun välillä vallitsee täydellinen luottamus, se antaa rauhan, se näkyy naamastakin...sanovat ystävät...
valitettavasti pitävät paikkansa. Se mitä tunnet on luultavasti totta. Et ehkä haluaisi uskoa sitä mitä tunnet sielussasi. Tämä mies ei tyydytä sinua tunne tasolla. Kuinka monia suhteita on olemassa joissa ei ole tätä tunnetason tyydytystä? Mieti sitä. Ehkä samankaltainen tunnetaso, joka jatkuu alkuhuuman jälkeen, olisi sinun tapauksessasi tärkeämpi löytää. Älä kiinnitä liikaa huomiota ulkonäköön, varallisuuteen ja asioihin joiden perusteella olet ehkä oppinut valitsemaan rakastettusi. Tarkastele itseäsi ja todellisia tarpeitasi. Kun olet tietoinen mitä tarvitset itsellesi ollaksesi oikeasti onnellinen, Hän ilmestyy kuin itsestään.
Juu unohda ja etsi joku joka on susta kiinnostunu!
Tiedän paremmin kuin hyvin miltä susta tuntuu. oma poikaystäväni asuu ruotsissa joten näemme tosi harvoin. Seurusteltu ollaan noin puoli vuotta ja suhteen alkuaikoina pidimme yhteyttä tosi aktiivisesti..viestejä läheteltiin monta päivässä ja puhelutkin venyi tuntien mittaisiksi (se näkyi sitten kyllä jo puhelinlaskuissa). Viime viikkoina hän on käyttäytynyt todella omituisesti, ei vastaile viesteihin kuin harvakseltaan eikä vastaa puheluihin. Alan tulla epätoivoiseksi..mietin onko tämä käyttäytyminen vain väliaikaista vai jatkuuko tätä vielä pitkään. Tiedän että hänellä on ongelmia, mutta oikeuttaako se kohtelemaan minua näin huonosti? tämä suhde on kaikkea muuta paitsi tyydyttävä mutta silti rakastan häntä. ihmismieli on monimutkainen...:(
että taitaa sun miehellä olla oikea elämä siellä 120 km päässä, ja sinun kanssasi hän viettää ne viikonloput, kun ja jos siihen on mahdollisuus. Sillä oikeassa elämässä ei kilometrit ole esteenä.. eli tsemppiä sinne, ja laita mies nenätysten kanssasi ja puitte asiat sitten ihan aidosti halki ja puhki. Sillä oikea rakkaus kyllä näkyy, ja kuuluu kauaskin.
Sanna