mieheni naispuolinen kaveri

eihän sitä voi lähteä kieltämäänkään..
ethän kuitenkaan ole miehesi äiti...

en oikeen tiiä.. Itse en ole vielä ollut pitkässä suhteessa että voisin kokemuksesta sanoa, mutta jotenkin ajattelisin niin, että kavereita saa olla molemmilla - naisia ja miehiä.

Mutta kumppanin kanssa on kyllä sovittava pelisäännöt siitä mikä on kaveruutta/ystävyyttä ja mikä toiminta alkaa loukata kumppania..

tsemppiä teille! Keskustelkaa, joustakaa ja kasvakaa yhdessä :)

ps. päästä lentoon se mitä rakastat, se palaa luoksesi joka sinua rakastaa.

Vähän niin luulene ttä aikuiset ihmiset tekevät itse omat valintansa ja kumppanin homma on hyväksyä ne tai olal hyväksymättä. Mutta "annatteko" on jo hurjaa, voiko joku vakavalla naamalla sanoa kieltävänsä kumppaniltaan jotain mitä tämä haluaisi tehdä? Siinä ei molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus enää ole hyvällä hapella...

Annahan miehesi viettää aikaansa valitsemallaan tavalla, kunnioittaa sinuakin enemmän kun et yritä kontrolloida häntä turhan päiten.

***

Voisin itse sanoa että itselläni oli samanlainen tilanne. Poikaystäväni hyvä ystävä oli tyttö ja olin todella mustasukkainen kun näin ja kuulin että he olivat olleen syömässä taikka ajelemassa. En pitänyt tytöstä ollenkaan.. olin kuitekin kaveria hänenkin kanssaan koska en halunut näyttää mustasukkaisuuttani.. halusin tietää kenen kanssa poikaystäväni liikkuu ja tutustua sitten hänen kavereihinsa.. nyt he eivät ole enää kavereita koska se tyttö petti ystävä luottamuksen.. olen onnellinen etten mennyt sotkemaan asioita vaan hän teki sen itse... purin mustasukkaisuuttani tytöstä kavereilleni ja pari kertaa sanoin poikakaverilleni etten pidä että liikut hänen kanssaan ja hän kyllä ymmärsi asian mutta enhän minä tietenkään voinut estää heitä olemasta kavereita, sanoin vain poikaystävälleni mielipiteeni asiasta.. :)

Oletko miehesi kanssa suunnittelemassa yhteista elamaa pitkalla tahtaimella? Siis avioliittoa mahdollisesti?
Ellet, te oletta vain ystavia ja silloin sinun ei pitaisi valitta jos hanella on muitakin ystavia kuin sina.

Mikali taas kuvioissa on avioliitto, silloinkaan ystavyyden ei tarvitse valttamatta loppua, mutta sina kuulut mukaan tuohon ystavyys suhteeseen. Toisin sanoin, sina ja miehesi olette yhta ja te yhdessa vierailette ystavienne luona, annatte yhdessa apua sita tarvitsevalle ja yhdessa jaatte toistenne ilot ja surut.

Muuten te voitte jatkaa vain "avoparina" ja kun toinen kyllastyy toisen kaytokseen , han on taysin vapaa vaihtamaan maisemaa. Ja niinhan se kuuluu ollakkin! Kummallekkin aina loytyy seuraa muualta, avoparina oleminen kun on niin suosittua.

mukaan "ystävysten" tapaamisiin?

Tämä voisi oman kokemukseni mukaan olla hyvä mittari sille, onko ystävyys ystävyyttä vai jotain muuta.

Itse hyväksyin mieheni "ystävyys"-suhteen entiseen ihastukseensa. Meitä ei kuitenkaan koskaan esitelty toisillemme, enkä minä ollut tervetullut heidän yhteisiin tapaamisiin mukaan.

Ja kuinka ollakaan, kun mieheni ystävätär erosi omasta miehestään ei kestänyt kuukauttakaan, kun heillä oli suhde, josta mieheni jäi kiinni.

Näin päättyi meidän avioliittomme...

siitä liikkeelle, että onko sinulla varaa valittaa toisen ystävistä? antaisitteko...jes, hyvä vitsi

Miehelläsi on vain taka-ovi avoinna. Heti kun teidän suhteessa tulee ongelmia mies menee lohduttajan luokse. Heitä pellolle sellainen ukko, joka haluaa pitää kiinni entisestä tyttö-ystävästä.

mullakin on ollut vastaava tilanne, kävivät uimassa lastemme kanssa kun olin töissä ja tutustuivat paremmin, mut jätettiin kuin nalli kalliolle...