Eronneen KATKERAN miehen puhetta...
Mikähän teitä akkoja oikein vaivaa.Ensin vaaditaan mieheltä kuuntelu/keskustelutaitoja,mutta sitten kun suhteessa menee huonosti ja olisi aiheellista puhua asioista niin sanotaan "ettei nyt jaksa puhua,huomenna sitten jne...".
VOI VITTU minä olen kyllästynyt ja pettynyt teihin naisiin.
Onko se erikoista jos haluaisi kestävän pitemmän,ehkä elämänmittaisen suhteen, mutta kaikki kaatuu siihen kun toinen osapuoli ei "jaksa" keskustella.
Taidanpa muuttaa itsekkin tätä ajatusmaailmaa siihen suuntaan,että turha keskustelu jätetään suhteesta pois ja ongelmat ratkotaan esim.riitelemällä ja tyylillä"ilmat ulos"...
Ja onhan aina nuo yhden illan jutut,niissä ei tarvii pyytää ketään puhumaan...
Mikähän teitä akkoja oikein vaivaa.Ensin vaaditaan mieheltä kuuntelu/keskustelutaitoja,mutta sitten kun suhteessa menee huonosti ja olisi aiheellista puhua asioista niin sanotaan "ettei nyt jaksa puhua,huomenna sitten jne...".
VOI VITTU minä olen kyllästynyt ja pettynyt teihin naisiin.
Onko se erikoista jos haluaisi kestävän pitemmän,ehkä elämänmittaisen suhteen, mutta kaikki kaatuu siihen kun toinen osapuoli ei "jaksa" keskustella.
Taidanpa muuttaa itsekkin tätä ajatusmaailmaa siihen suuntaan,että turha keskustelu jätetään suhteesta pois ja ongelmat ratkotaan esim.riitelemällä ja tyylillä"ilmat ulos"...
Ja onhan aina nuo yhden illan jutut,niissä ei tarvii pyytää ketään puhumaan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täysin totta sanomasi, luulisin pitkän seurustelun jälkeen pystyvän puhumaan syvimmätkin tunnot, mutta ei niin ei saatana, vaikka sitä niin ollaan aikoinaan luvattu.
Nimim. Kyllä tämä tästä
Taidat olla ex-mieheni... Ikinä ei sopinut samaan aikaan halumme keskustella asioista. Jos olin väsynyt niin silloin sinä halusit puhua ja päinvastoin. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ei se ollut vain minä etkä sinä vaan me molemmat yhdessä. Riita on joskus hyvä vaihtoehto, sekin on keskustelua parhaimmillaan. Te herkät ja ihanat miehet pelkäätte riitaa, miksi?
Joo totta puhut luopunut...
Riita voi joskus olla hyvinkin rakentavaa,MUTTA
jos osapuolet eivät koskaan pääse riitelyssä syyttelyä ja haukkumista syvemmälle tasolle niin silloin se ei tee muuta kuin loukkaa ja satuttaa.Se ei mielestäni johda mihinkään muuhun kuin eroon...
Ehkä ihmisten luonne ei ole ollut sopiva toisilleen...
Onko kenenkään luonne sopiva toiselle?
Vai ovatko kaikki sopivia toisilleen jos tahtoa riittää? Samat halut, toiveet ja läheisyyden kaipuut meillä kaikilla on, mutta me emme pysty niitä antamaan toisillemme. Ehkä siinä rakastumisvaiheessa kyllä, mutta myöhemmin ei.
Syyttely ja haukkuminen on ihan normaalia riidassa, mutta ne pitää pyytää anteeksi, antaa anteeksi ja taas jatkaa elämää eteenpäin. En usko, että kukaan normaalilla järjellä varustettu ihminen voisi riidellä "järkevästi" ja toista syyttämättä. Sellaista se vain on. Ihminen on vain ihminen. Riidan pelkääminen ja karttelu johtaa patoutumiin ja salavihaan. Ei kukaan ole parisuhteessa täydellinen eikä tarvitse olla, aina tulee jotain sanottavaa ja ne pitää saada sanoa ilman että tarvitsee pelätä hylätyksi tulemista. Jos pitää kaiken sisällään ja on "kiltti", se purkautuu jossain vaiheessa. Yleensä erona.
Voisiko enää paremmin sanoa. Olen kyllä ehdottoman samaa mieltä kanssasi. Oma lähes 4 vuoden avoliittoni päättyi nyt sitten eroon, kun mies menetti kykynsä keskustella asioista. Alkoi salailun ja valehtelun aikakausi, kun hän halusi välttää riitelyä viimeiseen asti. Sitten kun salatut asiat ja valheet tulivat selville, niin loukkaantuminen oli tietty väistämätöntä ja luottamus toiseen poissa. Harmittavaa tosiaan. Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa? Miksi on niin vaikea ottaa vastaan kritiikkiä suuttumatta? Ehkä näihin kysymyksiin saan joskus elämän varrella vastauksen.
Niin tai ehkäpä voitais ajatella niin, että kritiikistä saakin suuttua, se on ihan normaalia. Eri asia on sitten se, että miten sen suuttumisen kukin käsittelee. Ei kukaan voi tyynesti vastaanottaa negatiivista kritiikkiä, jos niin tekee niin on kyse välinpitämättömyydestä tai ylimielisyydestä muita ihmisiä kohtaan.
Tietysti se kuuluu ihmisluonteeseen, että kritiikin vastaanottaminen on vaikeaa. Silti mielestäni pitäisi pystyä tarpeen tullen kritisoimaankin ilman, että aiheesta tulee elämää suurempi riita. Yhdessä asuminen voi muodostua hyvinkin hankalaksi, jos ei koskaan saa sanoa mistään, mikä vaivaa mieltä. Voi tietty olla, että miesten ego kestää aika huonosti rakentavaakin kritiikkiä. Ja kaikki naisilta tuleva kritiikkihän on automaattisesti nalkuttamista... Meidän tapauksessa tosin miehelläkin oli monesti jotain asioita hampaankolossa, mutta ei sitten millään saanut niitä sanottua minulle asti. Siellä ne asiat sitten odotti ja purkautui suorastaan räjähtämällä riidoissa tai jossain ihan muussa yhteydessä. Kaikki vain, jotta riidoilta vältyttäisi. Ei toimi ei.
Ei kai kukaan halua kritiikkiä itsetään mut kun riidellessä tosiaan maltti menee ja sanan miekat sivaltaa niin minkäs teet jos toinen ei kestä eikä osaa muuta kuin häipyä, ja jättää. On siis takana on-off suhde, joka onneksi päättyi. Vielä kun itse yritin kertoa ja keskustellä niin toinen ymmärsi kaiken syyttelyksi ja arvosteluksi. Kyllä loppui riitelyt ja loppui keskustelutkin kun mitään ja mistään ei saanut kertoa, tekstareilla ilmoitteli et tulee kohta-se kohta venähti usein aamun puolelle, ei kuulemma tiennyt ettei muiden nurkissa luuhaaminen kuulunut parisuhteeseen.