Mikään ei riitä. Meillä on parivuotias poika ja molemmilla työt. Vaimo ns. nine-to-five -hommissa ja minä johtavammassa asemassa - pari-kolme päivää viikossa reissussa eli 1-2 poissaoloyötä per viikko.
Rahaa on niin paljon kun tarvitaan. lastenhoitajaa on ihan niin paljon kuin tarvitaan ja mihin kellon aikaan tahansa. Sairaan lapsen hoitajatkin tarvittaessa lisäksi. Mun vanhemmat neljän kilsan päässä koko ajan halukkaina auttamaan pojan hoidossa.
Mutta kun tulen kotiin, on "sun vuoro pitää huushoolista vastuu". Tarkoittaa kaiken mahdollisen koko viikon edestä. Tietty kaikkien laskujen maksut, pyykinpesut, silitykset, koko viikon ruokalistan laadinnat, ruuanlaitot, kaupassakäynnit, juoksemiset sinne ja tänne mitä sitten rouva keksii pyytää, öisin heräämiset pojan herätessä, vaipanvaihdot, viikkosiivoukset, lakanoiden vaihdot...
Kyllähän tämänkin vielä kestäis, mutta sitten tulee motkotukset päälle, miks mun pitää olla niin pitkiä päiviä poissa, ja ettenks mä vois vaikuttaa ettei taas tarvii lähteä sinne kylpyläreissulle tai mikä helvetti siinä on, että taas pitää olla ylitöissä...
Koko ajan täys syyllisyys; jos oot töissä, vittuillaan kun et oo kotona. Jos oot kotona, saa olla 24 h huoltomiehenä, palvelijana, kodinhoitajana, siivoojana ja vaikka mitä.
Kavereiden kanssa kaljoittelua ei ole, kaikki kotoa poissaolo on ihan oikeata työtä asiakkaiden parissa yms. Muuta ei minun elämään nyt kuulu.
Seksiä ei enää ole, meistä on tullut pelkät kämppäkaverit.
Miten tästä pitäisi selviytyä ulos? Ei helvetti tää näin voi jatkua.
Miten on teillä, joilla ei ole kenties varaa pitää lastenhoitajia, ja saatte olla rekkakuskeina tms. pitkiä rupeamia poissa kotoa?
Onko kaikki naiset aivan yhtä mahdottomia?
Rahaa on niin paljon kun tarvitaan. lastenhoitajaa on ihan niin paljon kuin tarvitaan ja mihin kellon aikaan tahansa. Sairaan lapsen hoitajatkin tarvittaessa lisäksi. Mun vanhemmat neljän kilsan päässä koko ajan halukkaina auttamaan pojan hoidossa.
Mutta kun tulen kotiin, on "sun vuoro pitää huushoolista vastuu". Tarkoittaa kaiken mahdollisen koko viikon edestä. Tietty kaikkien laskujen maksut, pyykinpesut, silitykset, koko viikon ruokalistan laadinnat, ruuanlaitot, kaupassakäynnit, juoksemiset sinne ja tänne mitä sitten rouva keksii pyytää, öisin heräämiset pojan herätessä, vaipanvaihdot, viikkosiivoukset, lakanoiden vaihdot...
Kyllähän tämänkin vielä kestäis, mutta sitten tulee motkotukset päälle, miks mun pitää olla niin pitkiä päiviä poissa, ja ettenks mä vois vaikuttaa ettei taas tarvii lähteä sinne kylpyläreissulle tai mikä helvetti siinä on, että taas pitää olla ylitöissä...
Koko ajan täys syyllisyys; jos oot töissä, vittuillaan kun et oo kotona. Jos oot kotona, saa olla 24 h huoltomiehenä, palvelijana, kodinhoitajana, siivoojana ja vaikka mitä.
Kavereiden kanssa kaljoittelua ei ole, kaikki kotoa poissaolo on ihan oikeata työtä asiakkaiden parissa yms. Muuta ei minun elämään nyt kuulu.
Seksiä ei enää ole, meistä on tullut pelkät kämppäkaverit.
Miten tästä pitäisi selviytyä ulos? Ei helvetti tää näin voi jatkua.
Miten on teillä, joilla ei ole kenties varaa pitää lastenhoitajia, ja saatte olla rekkakuskeina tms. pitkiä rupeamia poissa kotoa?
Onko kaikki naiset aivan yhtä mahdottomia?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei todellakaan kaikki naiset ole yhtä mahdottomia. Ensinnäkään 1-2 poissaoloyötä per viikko ei ole paljoa (kun meillä oli lapset 4v, 2v ja vauva, mies oli kotona vain viikonloput eikä tuosta ongelmia tullut).
Tuo työt sinulle, motkotus, ei seksiä kertoo, että teillä on suhteessa jotain pahasti pielessä. Mitäs jos kieltäytyisit tekemästä noita töitä? Saisitkohan sillä houkuteltua vaimosi kertomaan miksi hän käyttäytyy noin. Täytyisi hänenkin tajuta ettei kaikkea voi yhden ihmisen hommiksi sysätä. Listasi kuulosti siltä ettei vaimosi tee mitään. Miten hän kuluttaa aikansa? Voisikohan vaimosi olla masentunut? Synnytyksen jälkeinen masennus voi hoitamatta kestää pitkäänkin ja se vie seksihalut.
Keskustele vaimosi kanssa äläkä anna periksi joka asiassa. Tuollaisena tilanne ei tosiaankaan voi jatkua. Onnea!
Vaimollas on väärä asenne. Sä oot toisaalta päästänyt tilanteen aivan liian pahaksi.
Pidä puoles, ettet jää kokonaan jyrän alle. Kohta teillä on vielä kolmiodraama, kun löydätte seksiä jostain muualta
veikkaan että alle vuoden sisään eroatte
Ei tommosta pidä sietää. Heitä akka ulos, sulla on helpompaa vaikka yh-isänä, jos pystyt vielä sitä lastenhoitajaa ja vanhempias pitämään apuna
Sinun kannattaisi alkaa tässä vaiheessa jo varautumaan tulevaan (todennäköiseen) avioeroon. Lasten kasvatus/tapaaminen, omaisuus (kenen nimissä, mahdollinen avioehto) ja asuntohommat uusissa kuvioissa tulisi sinun ainakin itse pohtia, mitä niistä haluat/toivot, että sinulla on valmiit ehdotukset, kun asia nousee pöydälle.
Näyttää, että sinulla on rankka tie edessäsi. Tsemppiä.
jotain outoa.
vaikka naisia onkin moneen lähtöön, tää ei tunnu ihan siltä, että täss on koko stoori.
onkohan rouvalla esim. morkkis jostain toisesta suhteesta?
Entä jos rouva on ärtyinen koska hänkin haluaisi seksiä, mutta teillä on nyt kuviot niin solmussa ettei toisen lähelle pääse noissa merkeissä. Lapsen tulo pistää parisuhteen kuviot kyllä uusiksi myös... Tuosta jutustasi kuulosti myös puuttuvan yhteinen rentoutuminen. Jos sitä rahaa on, niin eikä vaimo voisi ottaa vapaapäiviä sillointällöin ja lähteä mukaasi noille kylpuläreissuille. Kyllähän siinä duunin ohessa kerkeisi yhteistäkin kivaa olla. Seksi ja läheisyys katoaa varmasti jossei ole yhteistä rentoa aikaa. Jos minä olisin yksin lapsen kanssa illat ja toinen kylpylässä...olisin ehkä väsynyt ja vittuuntunut, saattaisin olla mustasukkainenkin, varsinkin siis jos suhde tuolleen katollaan ettei oo seksiä...kaikki tuo pompotus kuulostaa loukkaantuneen ihmisen kiukuttelulta/kostamiselta.
Meillä on myös niin, että on stressaavat haasteelliset duunit molemmilla, kun tulee kiirekausi, kun tingitään yöunista, niin vaikutuksen huomaa heti seksielämänpuolella. Mies alkaa vähentämään stressiaikoina seksiä ja siitä minä loukkaannun. Ensin olen surullinen, sitten tulen parin päivän sisään vihaiseksi ja sehän ajaa miehen vielä kauemmaksi. Väsyneiden ihmisten kierre joka ollaan kyllä saatu katkaistua joka kerta, mutta stressissä se tuntuu pyörähtävän aina käyntiin.
...ajoissa ongelmistanne ennenkuin on liian myöhäistä. Yrittäkää yhdessä miettiä mitä voisitte tehdä toisin. Syyttelylinjalle ei kannata lähteä eikä keskittyä toisen osapuolen puutteisiin.
Mikäli työkuvioihin ei pysty saamaan muutosta niin sopikaa yhteisen ajan järjestämisestä ja jonkinlaisesta työnjaosta kotitöiden suhteen. Luulen että puolisollasi yleiseen kiukutteluun liittyy muutakin kuin ääneen sanotut syyt; perheen perustamisen ja "vakiintumisen" jälkeen tulee aika jolloin varmaan jokainen meistä pysähtyy miettimään tulevaisuutta ja tuntee lievää pettymystä siitä että tässäkö tämä elämä onkin, ei olekaan "kivaa" koko ajan...
Ja muistakaa että elämänne kyllä muuttuu lapsen kasvamisen myötä; tulee aika jolloin lapsi viettää mieluummin aikaansa naapurin kavereiden kanssa kuin äidin kanssa kotona..
Kuvasit juuri täydellisesti tämän päivän naisen elämää...
kaikki naiset samanlaisia, toki.
Hiukan tuollaista asennevikaa havaittavissa vaimossasi.
Teillä on ulkoiset puitteet huomattavan paljon paremmat kuin monella muulla. Rekkakuskien, muusikoiden ym. perheillä on ihan oikeita taloudellisia vaikeuksia toimeentulosta ja vaimo joutuu pyörittämään kotitaloutta IHAN yksin ja hoitamaan jopa enempää kuin yhtä lasta.
Tässä kohtaa voisi ehdottaa keskustelua vaimon kanssa... Oletko kertonut hänelle, ettet työpäivän päälle JAKSA keskittyä kotitöihin?
Mun isä on ollut jopa vuoden poissa kotoa, kaukoidässä töissä.
Ei siinä tuntunu yx yön poissaolo miltään, eikä äiti valitellut.
Hyvin tässä ollaan pärjäilty, ei ole muuta mahdollisuutta. Ei taida vaimos ottaa huomioon, että asiat voisivat olla vielä "huonommin".
Ajauduin samanlaiseen tilanteeseen, ajattelin että ajan mittaan parenee. Keksin koko ajan syyt antaa vaimolleni käytöksensä anteeksi. Raskas synnytys, raskas äitiysloma, raskas duuni,...
Mutta motkotus jatkui silloinkin kun hänen duunissa helpottui. Ja kun vaihdoin sinunlaiseen hyvinpalkattuun duuniin, "hyvyttään antaa minulle mahdollisuuden olla reissuduunissa"
Koskaan hän ei tunnustanut mistä rahat tuli uuteen autoonsa, talvilomiin Lapissa, kesälomiin Välimerellä...
Ilmoita hänelle NYT että hänen egoisminsa saa luvan loppua. NYT saattaisi liitonne olla vielä pelastettavissa.
Minä en viheltänyt pelin poikki ajoissa.
hiukan tuota meiliä mukavammaksi ja kirjoita vaimolle kirje. Hän näkee liiaksi vain oman tilanteensai, tuntee jäävän paitsi huomiostasi ja ehkä motkotus on se keino, jolla hän koittaa saada huomiotasi. Seksin puuttuminen ja yöt poissa kotoa saattavat saada hänet epäilemään toista naista. uskon, että hän edelleen on se ihminen, joka sinua rakastaa ja joka ymmärtää tunteesi, kunhan vain saa ne tietoonsa.
..kyse on siitä, että hän oikeasti kaipaa Sinua, mutta purkaa turhautumisensa juuri noihin motkotuksiin ja muihin. Kyse on luultavasti jostain muusta. Muistelepa seurusteluaikojanne, millä hurmasit hänet? Veitkö silloin kukkia, puhuitko kauniita? Ehkäpä vaimosi kaipaa niitä (itsekään sitä tiedostamatta)tai muunlaisia romanttisempia huomionosoituksia Sinulta? Jos kaiken keskellä jaksaisit viel vähän noita hellyyttävämpiä juttuja ja sit tietenkin puhuisitte sun tunteista työn ja kodin yhteensovittamisen raskaudesta, niin ehkäpä solmut alkaa aueta. Voimia!
Voi tätä "naisten logiikka"... (anteeksi, ei oo tarkoitus loukata sitä valtaosaa naisista jotka ajattelevat loogisesti)
kaipaa miestään - saa huomiota - edelleen haukkuu ja valittaa?
Olen vastaavassa tilanteessa yrittänyt nää kaikki.
KUN KOTIINTULLESSA HALAAN - vaimo nostaa kätensä rinnoilleni jotta kahden sekunnin jälkeen minut voi kätevästi työntää pois
KUN HYVÄILEN kylkeä tullessani illalla sänkyyn, saan nyrkkiä omaan kylkeeni - ilman ensimmäistäkään varoittavaa sanaa
KUN HÄN VASTAHAKOISESTI ANTAA niin minua haukutaan hikoilevaksi, ei käy kuin yksi asento, ei minkännäköistä intohimoa - olen kuin elävä dildo
KUN ANNAN LAHJAN jonka hän on pyytänyt, hän sanoo: "Toivottavasti tämä ei ole mulle"
KUN TEEN LISÄÄ KOTITYÖTÄ, hän sanoo: "Älä luule että saat tästä lisäpisteitä, olen tehnyt niin paljon kotitöitä vanhempainlomalla ettet koskaan pääse samaan"
(arvaatka antoiko vanhempainlomasta ensimmäistäkään viikko minulle kun pyysin)
Minulle ja kaikille tuntemilleni miehille, parisuhde on paikka josta haetaan voimaa muuhun elämään. Miksi niin monille naisille parisuhde on rasitus???
Olet siis sitä mieltä, että vaimosi ei ole looginen olento?
Tapahtuuko aina noin kun kuvaat?
Halaus kotiintullessa - mihinkä aikaan tulet kotiin? Voisiko olla, että vaimollasi on ollut raskas työpäivä alla, ja sen jälkeen iso liuta kotitöitä, vai teetkö sinä teillä ne kotityöt kuten Jukkakin? Lapsia ilmeisesti on, koska puhut vanhempainlomasta. Naiset ovat valtaosiltaan sellaisia, että he haluavat saada tekemättömät hommat tehtyä, ennenkuin he pystyvät rentoutumaan, ja ottamaan vastaan sen halauksen hyvillä mielin. Positiivinen inputti asiaan olisi auttaa hommien hoidossa, ja halata sitten?Halaako vaimosi sinua?
Tuleeko nyrkkiä aina?? Kuulostaa aika kummalta
Et ole vissiin paljoakaan lueskellut asiaan liittyvää kirjallisuutta, elikkä puhun nyt naisen seksuaalisen halun vaihtelusta. Varsinkin lasten jälkeen saattaa kestää hyvinkin kauan, ennenkuin halu palaa ja vaimosi saattaa käsittää hyväilytkin ja hyvänäpitämiset vain 'esileikkinä' ja torjuu sinut siksi. Varsinkin pienten lasten äidit, jotka käyvät lisäksi töissä, ovat nykyään niin umpiväsyneitä, ettei seksi voisi vähempää kiinnostaa. Valitettavaa, mutta totta.
Mutta asia korjaantuu kyllä, kun lapset kasvavat ja vaimo saa voimiaan takaisin. Viisas mies ymmärtää tämän ja jaksaa odottaa.
Jos naisen seksuaalinen haluttomuus on kestänyt pitkään, voi hänelläkin olla asiassa 'käynnistymisvaikeuksia', elikkä haluttaisi kyllä, mutta ei enää oikein osaa eikä kehtaa lähestyä miestä, jonka on torjunut jo kauan.
Annatko koskaan lahjoja, joita vaimosi ei ole pyytänyt? Osoitatko hänelle, että olet ajatellut häntä päivän aikana esim. tuomalla joskus kukkakimpun tai jonkun muun pienen lahjan, vain ilahduttaaksesi häntä? Antaako vaimosi sinulle lahjoja? Ilahdutko? Huomioiko hän sinua muuten?
Myös naisille parisuhde on voiman lähde, ei pelkkä rasite. Lasten ollessa pieniä naisille vain nousevat päällimmäisiksi muut asiat ja mies tuppaa jäämään vähemmälle huomiolle. Joskus miehestä saattaa jopa tuntua, ettei häntä rakasteta lainkaan, että hän on pelkkä rasite, kun vaimo narisee ja motkottaa. Mutta kaikkeen on aina syynsä, ei sen tarvitse olla päivän mittaan isokaan vastoinkäyminen, niin kaikki kaatuu sen toisen niskaan. Onko vaimollasi helppo työ, vai kantaako hän myös työpaineitaan kotiin?
Oletko puhunut hänelle asiasta? Yritäpä sitä, ehkä hän ei itsekään huomaa, että nuo asiat loukkaavat sinua. Ja jos jaksat odottaa, että lapsesi pääsevät kouluikään, luultavasti asiat helpottuvat sinunkin kohdallasi, kun lastenhoitoon ei enää mene niin paljon energiaa ja hän jaksaa jälleen ottaa paremmin huomioon sinutkin ja sinun tarpeesi.
Ensinnäkin minua ärsyttää heti kärkeen tuo naisten logiikka/miesten logiikka. Ei kai semmoista ole - on vain erilaisia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, jotka reagoivat asioihin oman perimänsä ja kasvatuksensa mukaan erilailla.
Itse olen lähtöisin aika köyhistä oloista, mikä tarkoittaa, että lapsuus ja nuoruus oli pelkkää suorittamista. Meille myös korostettiin työn ja aherruksen tärkeyttä. Halattu ei koskaan, saatikka sitten sanoin hyvitelty tai kehuttu. Niinpä sitten aikuisikään tultuani huomasin, että kun aloin suhteisiin miesten kanssa, ei ollutkaan aivan helppo ottaa vastaan taikka antaa hellyyttä muussa kuin aineellisessa muodossa. Meillä kotona nimittäin ainoa muoto hyväksynnälle/välittämiselle oli, että tehtiin jotain, josta toiselle tuli hyvä mieli (ja tämä tarkoittaa nyt ihan muuta kuin halausta tai suukottelua) tai sitten annettiin jotain (useimmmiten hyvin vaatimatonta), josta toinen huomasi, että hänestä välitettiin.
Olen joutunut opettelemalla opettelemaan muitakin keinoja ilmaista rakkauttani, ja se opettelu kesti kauan. Sen sijaan luulin kyllä, ettei minusta pahemmin välitetä, kun en koskaan oikeastaan saanut mitään (olen löytänyt kumppanini piireistä, joissa nämä asiat olivat ns. oikein, elikkä välittäminen ilmaistiin sanoin ja kosketuksin). Niinpä siis minäkin ilmaisin kaipaukseni ja huomionkipeyteni juuri ko. tavalla, motkottamalla ja narisemalla. Silloin ainakin tuli huomatuksi ..
Minun perheeni oli köyhä, mutta olen aika varma, ettei tämä käytösmalli ole pelkästään työväenluokan ongelma. Kun on saanut väärän mallin kotoa, niin sen muuttaminen ja oikaisu vie kyllä kauan
Seksi oli myös asia, josta meillä ei puhuttu, ja olinkin aika estynyt sen suhteen, vaikkei sitä ehkä ihan heti huomannut.
Olen nyttemmin oppinut, että on muitakin tapoja ilmaista tunteitaan, kun lapsuudenkodistani opittu, mutta se vei kauan ja jätti varmaan myös ihmetyksen ja loukkaantumisen tunteita silloisiin kumppaneihini.
Asiat eivät siis aina ole niin mustavalkoisia ja toivonkin, että sinunkin asiasi selviävät. Minun kumppanini oivalsi asian pikkuhiljaa (onneksi hän ei luovuttanut, sillä rakastan häntä todella paljon, vaikka hän kertoi minulle luulleensa minun välillä suorastaan inhoavan häntä, kun hän ei saanut minulta palautetta, jota olisi toivonut. Enkä minäkään häneltä).
Nykyään olemme, jos nyt ei aivan niin umpirakastuneita kuin silloin aikoinaan, niin ainakin tyytyväisiä siihen, että jaksoimme uskoa parempaan ja saamme edelleen olla yhdessä.
Mun vaimon logiikka pysähtyy siihen omaan napaan, harvemmin hän yrittää ajatella asioita muiden kannalta.
Näkemyksesi on siis etten sais jälleennäkemisen ilosta haluta halata heti kotiintullessa, vaan vasta myöhemmin illalla kun kotityöt on tehty.
Niinikään on sinusta parempi että lähden lahjaostoksille ja tulen tunti pari myöhemmin kotiin???
Olen auttanut sen minkä verran minä ehdin, kun vaimo on määrännyt päiväjärjestyksemme sellaiseksi, että minä tuun yli tuntia myöhemmin kotiin. Ja siinä laajudessa mitä minulle sallitaan, välillä en kuulemma osannut siivota riittävän hyvin. Välillä minun pitää viedä lapset pois kotoa että vaimo sais olla 'rauhassa' kun hänellä on rajoitettu lastensietokyky.
Puhumattakaan siitä huudosta mitä tulee kun haluan tehdä asiat minun järjestyksessä - työpäivän päällä levätä ennenkuin tartun hommiin.
Lahjojenosto ei juuri huvita, kun palaute on useammin negatiivista kuin positiivista.
Haukutaan tavaraa eikä edes kiitetä ajatuksesta.
"Joskus miehestä saattaa jopa tuntua, ettei häntä rakasteta lainkaan" - totta, kun harvoihin lähestymisyrityksiin vastataan nyrkillä ja heti.
Esileikistä voi myös nainen kieltäytyä sanallisesti.
"ei sen tarvitse olla päivän mittaan isokaan vastoinkäyminen, niin kaikki kaatuu sen toisen niskaan"
Juu, kaadetaan vaan toiselle kaiken huonon olonsa jotta kaikkien vointi olisi yhtä huono.
Olen puhunut moneen kertaan, viesti ei mennyt perille. On naisella oikeus kaataa kaiken mun niskaan omasta mielestään. Ei muuten toisinpäin. Enkä - toisin kuin hän - saa kieltäytyä seksistä kun HÄNEN tekee mieli.
oman napasi ympärillä, ainakin siitä päätellen mitä vastasit.
Hän siis kuitenkin joskus ajattelee asioita muidenkin kannalta, eikä aina omaan napaansa tuijottaen..
Saa toki halata heti, jonka jälkeen ilmeisesti lysähdät sohvalle ja jätät vaimon touhuamaan mitä nyt lapsikodissa on tekemistä. Ja tiedät varmaan itsekin, ettei se ole ihan vähän..
Tuo .. olen auttanut sen verran minkä ehdin..viittaa siihen, ettei se ole järin paljon. Mutta tiedät kai itsekin, että muutkin naiset tekevät edelleenkin 80% kodin töistä sen oman leipätyönsä ohella.
Luulin ensin, että hän on kotiäiti, kun puhut lastensietokyvystä. Itsellänikin on ollut pieniä lapsia, ja tiedän,että pari ensimmäistä tuntia esim. tarhapäivän jälkeen ovat todella rankkoja. Eipä silti, niin ovat aamutkin, mutta senhän jälkeen pääsee työpaikalle rauhoittumaan. Se ensimmäisenä kotiin tullut joutuu kestämään kaiken sen väsymyksen ja nälän, jonka tarhapäivä on ladannut lapseen. Välillä olen itsekin ollut valmis antamaan isojakin summia, jotta pääsisin vähäksi aikaa irti heistä..Sinä ilmeisesti jaksat sitten leikkiä ja touhuta kaiket illat?
Hei, älähän kärjistä asioita. Ei niitä lahjoja tarvitse alvariinsa ostella, eikä kukkakimpun ostaminen vie kuin 5 minuuttia.
Siis vaimosi todella antaa sinulle nyrkkiä AINA, kun lähestyt häntä? Ilmeisesti hänkin kuitenkin yrittää lähestyä sinua, kun valitat siitä, ettet saa kieltäytyä seksistä. Onko sinulla useinkin päänsärkyä?
Sinä ja Jukka tunnutte olevan kohtalotoverit todellakin, mies kun ei saa edes vetää tohveleita jalkaan ja rentoutua rankan työpäivän päälle ennenkuin alkaa auttaa kotihommissa..
Kerronpa sinulle kokemukseni tästä: ex-mieheni tulee kotiin töistä, useinmiten klo 18-19 välillä, lysähtää sohvaan, lukee lehteä, tulee syömään kun pyydetään, ja vetäytyy sen jälkeen vähän rentoutumaan ennenkuin alkaa hommiin tai leikkimään lasten kanssa tms... todellisuus oli, että vajaan 5 minuuntin kuluttua sieltä kuului tasainen kuorsaus...se siitä avusta. Usein lapsetkin olivat jo menossa nukkumaan kun isukki heräili "leikkimään" lasten kanssa. Vaihtoehto tuolle kuorsaamiselle oli, että hän tekee vaan yhden pienen duunihomman ennenkuin... ja sen jälkeen sama kuvio. Ja muille esitettiin että kyllähän minä auttaisin, mutta kun vaimo ei anna...
Siis anteeksi skeptisyyteni teitä naisten logiikkaa parjaavia kohtaan. Kun tämä sama kuvio toistuu n. 100 kertaa niin kyllä siinä usko todelliseen auttamishaluun menee ja hellät tunteet ja joo, se energia seksileikkihin saman tien.
Kaiva nyt se nöyhtä sieltä omasta navastasi ensin...
Et kommentoinut sitä, halaileeko tai huomioiko hän sinua muuten kuin seksimielessä, ilmeisesti sitten ei.
Kenelle vaimosi sitten pitäisi purkaa huonoa oloaan ellei sinulle? Olisit onnellinen, että hän luottaa sinuun niin paljon, että purkaa työ- yms. paineensa sinuun, jonka kai pitäisi olla aikuinen ihminen, ja ymmärtää, että hänelläkin on murheita sen teidän kotinne ulkopuolella.
Naisten vs. miestenlogiikka - olet tietysti oikeassa, niinkuin etukäteisanteeksipyynnössäni yritin sanoa.
Mutta se ajattelutapa mikä nimimerkit toivottavasti ja naistenlogiikka edustavat on kieltämättä tavallisempi naisissa kuin miehissä.
Minun vaimolle kelpasi halailua ja seksiä...alkuun. Sen jälkeen kaikki stressi - lapsista, duunista - ja vaimoni itsensä luoma - oli kuin minun syytä.
Taustat tietysti vaikuttaa. Silti - ei meilläkään halattu. Ja mä oon aina sitä suhteissani halunnut.
Olen alusta lähtien kertonut kuka ja mitä olen.
Minä ja mun tavat kelpasivat. Alkuun. Mutta kun en muuttunut vaimoni marionetiksi niin en enää.
Kiitos onnentoivomuksistasi!
Aikojen alussa kaikki oli hyvin. Olimme onnellisia ja jaoimme kotityöt tasapuolisesti. Nautittuamme päivällisestä, ulkoilusta, seksistä...
Mentiin naimisiin, saimme lapsen, tulin työstä kotiin, halasimme, söimme päivällisen, hoidin lapsen ja kotiakin, vaimo sai päiväaherruksestaan vuorostaan vapaata. Ja seksi oli ihanaaaaa...
Saimme toisen lapsen, ja vaikka olin illat täystouhussa, niin se toinenkin lapsi itki hoitoa. Väheni vaimon vapaa-aika, ja tässä hommat sit rupesivat mättäämään...
Mutta ... lupaamiini vastauksiin:
>>Hän siis kuitenkin joskus ajattelee asioita muidenkin kannalta, eikä aina omaan napaansa tuijottaen..
VASTAUS: niin kauan kuin ei ole häneltä itseltään pois.
>>Sinä ja Jukka tunnutte olevan kohtalotoverit todellakin, mies kun ei saa edes vetää tohveleita jalkaan ja rentoutua rankan työpäivän päälle ennenkuin alkaa auttaa kotihommissa..
VASTAUS: Lue jutut uudestaan ajatuksella. Ehkä huomaat että Jukan perheessä Jukka tekee enimmät työt. Meillä se on vaimo, ja aikoinaan riippui siitä, että HÄN halusi että minä hoidin lapset aamulla ja hän tarhapäivän päättyessä.
>>Naiset ovat valtaosiltaan *sellaisia*, että he haluavat saada tekemättömät hommat tehtyä, ennenkuin he pystyvät rentoutumaan---
>>Tuo .. olen auttanut sen verran minkä ehdin..viittaa siihen, ettei se ole järin paljon.
Viittaa siihen ettei pesukonetta eikä imuria voi käyttää aamulla kello 6. Niinpä heräsin seitsemältä, vein lapset tarhaan, palasin töistä, söin. Koska vaimo on *sellainen* vaimo hän oli siinä vaiheessa tehnyt kotitöitä vähintään tunnin.
(Tarha meni kiinni klo 17).
Olin siis aina jäljessä ja hän muistutti minut AINA siitä, riippumatta siitä rupesinko heti kotihommin vain vilkaisinko lehteä vartin.
(Sohvassa minut ei koskaan nähty. Eikä tohveleissa. Mutta kohtelun aiheuttama masennus vei aina välillä päiväunille)
Sanopas "ainako", minkä lain mukaan JOKA päivä täytyy mennä naisen tahdon mukaan? Eikö "angel" NAISENkin vois muokata tapojaan?
>>tiedän,että pari ensimmäistä tuntia esim. tarhapäivän jälkeen ovat todella rankkoja. Eipä silti, niin ovat aamutkin, mutta senhän jälkeen pääsee työpaikalle rauhoittumaan.
Ehdotinkin vaimolleni että vaihdettais järjestys. Olisinpa minä siinä tilanteessa että MINÄ olin tehnyt tunti pari työtä hänen kotiintullessaan. Ja minä tosiaan olen parempi kestämään itkuisia lapsia.
Vaimo KIELTÄYTYI. Tais tietää ettei sietäisi lapsen aamuitku, kun ei halunnut tarhaan. Puhumattakaan siitä etteihän se mies osa ripustaa pyykkiä oikein eikä se pyyhi hyllyjä rätillä vaan imuroi ne. Eikä se osa silittääkään.
Ehdotin siivousapua. Vaimon vastaus: Siivojat eivät siivoa kunnolla eikä niitä kuitenkaan saa.
>>Hei, älähän kärjistä asioita. Ei niitä lahjoja tarvitse alvariinsa ostella, eikä kukkakimpun ostaminen vie kuin 5 minuuttia.
Kärjistänpäs. Tai itseasiassa en. Minuutin halaus päivässä vastaa ajallisesti sun pieni lahja muutaman kerran vuodessa. Kuten totesin, tarkan maun naisella kun ei juuri mitään kelpaa, ja kun on tarkoitus luoda positiivistä fiilistä niin se ostos vie pikkasen enemmän kuin 5 minuuttia. Kukkia en halua ostaa, jos olisin tiennyt naiseni niitä kaipaavan olisin kyllä tehnyt se.
>>Siis vaimosi todella antaa sinulle nyrkkiä AINA, kun lähestyt häntä? Ilmeisesti hänkin kuitenkin yrittää lähestyä sinua, kun valitat siitä, ettet saa kieltäytyä seksistä.
>> halaileeko tai huomioiko hän sinua muuten kuin seksimielessä
VASTAUS: kuuden vuoden ajan aloite seksiin tuli noin kerran vuodessa, spontaani halaus KAKSI KERTA.
(Nyrkit tuli oisko ollut 5 kk aikana, useammin kuin ei)
Monen kerran olen hänelle puhunut ja hänen rikottua eräs lupauksensa minulle mulle riitti. Jatkuvan anteeksiantamisen tilalle otin ns. Tosimiehen menetelmä, ja tepsii se kyllä.
Teki uskomattoman hyvää... partneri joka nauttii seksistä, partneri joka rakastaa... vaimon päivittäiset haukut eivät enää jääneet kaikumaan kallon sisälle vaan pääsi suoraan toisesta korvasta ulos... pystyin taas nukkumaan kunnolla...
Niin että "ainako" yht'äkkiä heräsin siihen että vaimoni imi kulliani kuin viimeistä päivää, vuosien tauon jälkeen, eikä hän suostunut irroittamaan otteensa kun yritin saada hänet sieltä pois.
Ja tekee se nykyään jatkuvasti aloitteita, selvästi pelkää että vaihtaisin pieni selibaattini salasuhteeseen.
>> --- ex-mieheni --- vetäytyy rentoutumaan ennenkuin alkaa hommiin --- vajaan 5 minuuntin kuluttua sieltä kuului tasainen kuorsaus...se siitä avusta.
HIRVEETÄ!!! Se tekemätön homma ei voi jätä loppuiltaan... eikä varsinkaan huomiseen!!!
Olisikohan muuten se laiskuri väsynyt, kun nukkuu?
Kun minulla oli burnout - yhteen aikaan parisuhteen lisäksi myös duuni kusi - niin tuli nukkumisesta huutoa eikä yhtään empatia. Olipa virkistävä hiljattain jutella yhden naispäällikön kanssa, niinikään burnoutia kärsinyt, että "ei ole väliä milloin mies ne tekee, kunhan tekee". Ja kuulla että kyllä, lasten ollessa pieniä voi kodin siisteystavoitteet madaltaa ja siivousapua palkata.
>>Kenelle vaimosi sitten pitäisi purkaa huonoa oloaan ellei sinulle? Olisit onnellinen, että hän luottaa sinuun niin paljon, että purkaa työ- yms. paineensa sinuun
Onnellinen jatkuvista haukuista?
>>jonka kai pitäisi olla aikuinen ihminen
ja kestää lapsellisia huutoja joista ei jälkikäteen koskaan pyydetä anteeksi?
Muuten "ainako", päteekö tasa-arvo, saako mies puhua vaimolleen kiihtynein äänensävyin kotiasioista kun kiihtyneisyys johtuu työpaineista?
ANGEL kirjoitti, että Omia tapojaan ja käytösmallejaan ei tosimiehen kannata tarkistaa.
Kerroin vaimolleni tavatessamme muutama tosiasia minusta. Että halaamiset on mulle tärkeetä myös useamman vuoden jälkeen. Ja että mielellään tarkistan postit ennenkuin rupean ruoanlaittoon. Ja että mielellään rakastelen ennenkuin menen tiskaamaan.
Minä tarkistin tapojani vaimon työt-ensin-malliin suuntaan. Mutta rupesin kunnioittamaan omaa lepo-ensin mallia kun vaimo ilmoitti ettei silti tulisi koskaan olemaan minuun tyytyväinen. Siis jo ennenkuin keho ja mieli minut ajoittaiseen lepoon pakotti.
Muuten, Tosimies tiskaa. Imuroi. Silittää. Antaa vaimolleen anteeksi. Ja lakkaa seuraamasta vaimonsa piippua kun hän yrittää olla perheen mies sanan käskyttävässä merkityksessä. Ja opettaa vaimolleen käytöstapoja.
Et ole tainnut huomata, mutta kirjoitat ihan normaalista lapsiperheen arjesta. Silmiin iski tuo 'väheni vaimon vapaa-aika' elikkä ilmeisesti hän meni töihin. En tiedä, millaista työtä hän tekee, mutta jos se on vähänkin vastuullisempaa kuin (ja älkää nyt siskot hyvät loukkaantuko tästä) kaupan kassa tai toimistoapulainen, niin on tainnut olla hermot aika kireällä. Sinulla riittää ymmärrystä naisjohtajan burn-outille, mutta et sitten pysty näkemään, että ilmeisesti sinunkin vaimollasi oli ihan sama tilanne.
Naiset, jotka ovat vaativassa työssä, ovat tottuneet siihen, että heiltä vaaditaan siellä huippusuoritusta päivittäin. Ja he tottuvat vaatimaan sitä itseltään joka paikassa, kotonakin. Ja kun aika ei sitten riitä, eikä voimat, on tuloksena burn-out. Ja sitä he eivät itse välttämättä edes tajua, ennenkuin saavat fyysisiä oireita.
En muuten koskaan sanonut, että exäni olisi tehnyt hommmia myöhemmin. Hän nukahti tai unohtui omiin hommiinsa, kunnes oli aika mennä nukkumaan. ja sama homma seuraavana päivänä, jne...Ja ihmetteli kun olin hapan. Muistelen muuten omalta äitiysloma-ajaltani, että lapset itkivät aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla, yöllä..Kun sitä on vuodenkin verran kuunnellut, on mitta kyllä aika täynnä. Lisäksi niissä lapsissa on muutenkin kiinni. Nimittäin tissistä. Imetin itse vuoden verran. Sanoit, että olisit halunnut olla kotona vanheimpainlomalla, mutta kuinka olisit tuon imetyshomman hoitanut? Ja meidän tapauksessamme se olisi ollut lisäksi taloudellisesti aika epäkannattavaa, mies tienasi sen verran enemmän.
Mutta ihanaa, että pääsit rentoutumaan muualle ja kerroit siitä vielä vaimollekin käytöskoulun tauoilla. Mahtaa hänen itsetuntonsa olla huipussaan. Ihme, että hän jaksaa vielä yrittää.
Mutta siis, niihin onnnitteluihin. Jatka vaan vielä vähän aikaa samaan malliin, niin pääset maaliin. Elikkä sinne rakastajattaren luo. Joka rakastaa ja ymmärtää. Ja rakastelee ennen tiskiä. Jos sitä nyt sitten on. Tai pyykkiä. Tai imurointia. Tai kaupassakäyntiä. Tai ylipäätään mitään arkista. Se on kummma juttu, mutta maailmassa on ihan erillinen naislaji, joilla ei koskaan ole näitä askareita silloin kun mies tulee KÄYMÄÄN. On aikaa vain MIEHELLE. Mutta sitten kun se mies tulee niihin nurkkiin pyörimään ja asumaan, niin pakkohan niitä on hoitaa miehen läsnäollessa. Alkaa arki....
Siis jatka vain samaan malliin, niin pääset sinäkin samaan kerhoon minun exäni kanssa. Vaimon toimesta. Ei tarvitse vastata, tunnen tyyppisi jo ennestään. Itsekeskeinen TOSIMIES
Enkelini,
väheni vapaa-aika - jo toisella äitiyslomalla, ja kyllä meidänkin lapset itkivät päivisin.
Duuni - vaativa - ja kyllä, sama vaatimus itseltään kotona. Eikä sitä rimaa suostunut madaltamaan, vaikk'yritin.
Tissit - Tutteli on ihan kelvollinen neste pullosta nauttittuna. Mutta kun toisen lapsen kanssa mulle ei edes sitäkään iloa suotu, että saisin syöttää pullosta. Martyyri kun haali kaiket jutut itselleen "mä teen kaiken". Imuri voi repiä naisen kädestä, lapsi ei.
Rentoutus/käytöskoulu - olisinpa pitänyt sitä koulua silloin anteeksiantamisen sijasta. Pystyin nimittäin antamaan anteeksi silloin kun hänellä oli rankka. Monta vuotta. Hän vaan jatkoi samaan malliin vaikka kotona ja töissä helpottui.
Enkä kertonut mitään - mutta kun vaimolla on tarve todistaa itselleen ja mulle miten toivoton olen, niin täytyyhän katsoa mitkät turhat paperit miehen takintaskussa on. Ja heittää ne hänen puolestaan kun on niin onneton ettei itte pysty.
Mutta sanopas Enkeli, kodin huippusuoritukset - siivouskerrat/viikko, vaatteitten sileys, mehulitrojen ja sienilitrojen määrä syksyllä, jne... onko se aina vain naisen määriteltävissä?
Vastaus tuohon kysymykseen meinaan määrittelee sen, olenko kuvauksesi laiska paska vai kuvaukseni mies joka yritti.
Pitääkö tosiaan antaa arjen masentaa liiton elinkyvyn pois? Pitääkö aina valita imuri ennen halausta?
En minäkään muuten aina niitä hommia tehnyt. Mut pantiin maanrakoon kun yritin. Vaimo on muutama kerta kokeillut pyytää ystävällisesti minun tekevän jotain ja silloin niitä on ilo tehdä heti pois :)
Pitänee käydä kirjastossa hakemaan sitä ensimmäistä Mars/Venus-opasta ja kopsata tänne opettavan tarinan.
Vastasit sitten kuitenkin, vaikka sanoin, ettei tarvitse. Ilmeisesti sinulla on tarve selitellä itsekeskeisyyttäsi parhain päin itsellesi. Miehissähän ei ole koskaan mitään syytä, jos hommat mättää parisuhteessa.
Ensinnäkin - nimitit minua enkeliksesi, mitä en ole, enkä koskaan haluaisi ollakaan. Kierrän sinuntyyppisesi erostani lähtien kaukaa. En huolisi, vaikka saisin ison kasan rahaa kaupan päälle.
Toiseksi - joko sinulla on lukihäiriö tai sitten et ole syntynyt suomessa, sen verran outoa kieltä kirjoitat välilllä. Mikä selittäisi osaltaan sitä, että et pysty ymmärtämään Suomalaisen naisen sisintä olemusta. Naisilta on tässä maassa vaadittu aina paljon ja he ovat selviytyneet mitä rankimmissa oloissa (sodan aikaiset ponnistukset). Tietenkin ajat ovat nyt toiset, mutta olen sitä mieltä, että naiset tässä maassa ovat ihan oma lajinsa. He ovat tottuneet raatamaan ja ylittämään normaalin naisen suoritustason. Ovat hakeutuneet työelämään aiemmin kuin muissa Euroopan maissa. Pyörittäneet huushollin siinä ohessa. Miksikö? Minun mielestäni se on geeniperimässä, olemme puurtajia. Uuvumme ihan yhtä lailla kuin kanssasisaremme muissa maissa, mutta jatkamme silti, koska niin naiset ovat tässä maassa tehneet jo vuosikymmeniä. Mietipä sitä, kun ihmettelet miksi vaimosi oli niin vaikea madaltaa rimaa.
Tutteli on mainio aine, olen käyttänyt sitä lapselleni itsekin, mutta tissi on vielä parempi. Suomessa on äideille suotu pitkä äitiysloma juuri tämän takia, että he pystyisivät (jos edellytykset ovat muuten olemassa) imettämään lapsiaan mahdollisimman kauan. Mikä näkyy myös lasten terveydessä. Ja koska et ole nainen, et pysty ymmärtämään sitä tyydytyksen tunnetta, mitä imettäminen suo naisellekin, vaikka välillä tuntuu, että vauva on aina kiinni siinä. Oletan argumenttisi tähän olevan, että olisihan sitä voinut imettää vaikka iltaisin, ja hoitaa päivät Tuttelilla, jotta isä olisi voinut jäädä kotiin, mutta valitettavasti imettävän äidin fysiikka ei tunne kelloa, eikä maidoneritys lakkaa päiväksi jatkuakseen taas illalla. Vaimosi on todellakin pahimman luokan marttyri, kun soi lapselleen mahdollisuuden imettämisen luomaan läheisyyteen ja turvallisuuteen. Hyi Häntä!!!!
En nyt viitsi sen enempää kommentoida tuota jatkamista samaan malliin, kun helpottui. Luuletko, että naisilla on joku switch on/off nappula, josta voi helposti kääntää päivässä/viikossa/kuukaudessa uuden vaihteen päälle?
Ei ole välttämättä naisen tahdonalaisesta tahdosta kiinni, kuinka monta kertaa hän siivoaa/pyykkää/silittää/tiskaa/säilöö, vaan siitä, minkälaisia malleja hän on kotoaan tai muuten ympäristöstään saanut. Ihan niinkuin miehilläkin. Jos miehen kotona hommat ovat jääneet odottamaan aikoja parempia, joita ei koskaan ehkä tule (niinkuin minun eksäni tapauksessa), hän ei voi ehkä käsittää, että kaikkien kotoaan saamat mallit eivät ole samanlaisia. Eksäni isä ei tehnyt kotihommia, vaan äiti hoiti sen minkä jaksoi ja ehti, joten luultavasti hän odotti, että meidän taloudessamme homma olisi samanlaista. Mutta minun saamani malli oli erilainen...
Joten summa summarum, kerrat eivät ole kummankaan määriteltävissä, vaan ajan kanssa pitäisi löytyä kompromissi, jonka kanssa molemmat voivat elää. Se saattaa viedä aikaa ja vaatii molemmilta omien kantojen tarkistamista.
Kolmas juttu mikä tässä pistää silmään, on tuo pyytäminen. Pitääkö aina pyytää tai komentaa, jos pyyntö ei auta? Minäkään en olisi halunnut motkottaa tai nalkuttaa, mainitsin ensin ohimennen asioista, jotka pitäisi hoitaa. Jos ei hoitunut (tapahtui äärimmäisen harvoin), mainitsin toisen kerran ja kolmannen. Ja lopulta tuli sitten aina se kireä motkotus ja minusta nalkuttava ämmä. Minusta olisi ollut ihanaa, jos hän olisi joskus tarttunut rempallaan oleviin asioihin ihan omia aikojaan, pyytämättä. Se olisi viestinyt minulle, että hän ylipäätänsä välittää kodistaan ja sen siisteydestä (tai toimivuudesta). En osaa itse tehdä paljoakaan työkalujen kanssa, ja pikkuhiljaa yksi sun toinen paikka alkoi repsottaa. Ja repsottaisi edelleen, jollen olisi hankkiutunut eroon hänestä ja palkannut ihan rahalla tyyppiä hoitamaan asiat kuntoon.
Olen vilkaissut läpi nämä vuodatuksesi, ja huomannut, että olet joskus auttanut vaimoa, mutta en kertaakaan mainintaa, miten olet kiittänyt häntä hänen puurtamisestaan. Kai sentään välillä veit hänet jonnekin rentoutumaan? Veit lapset mummolaan tai järjestit lapsenvahdin, että hän pääsisi välillä irti työ/koti - ympyröistä? Minun eksässäni oli paljon huonoja puolia, mutta kyllä hän silti välillä yritti näyttää, että arvosti kodin eteen tekemiäni asioita viemällä minut yhteiselle lomalle tai ravintolaan tai elokuviin. Se tuntui todella hyvältä ja osoitti, etten ollut hänelle pelkkä kodinkone. Jos olet tehnyt tämän vain esim. kerran vuodessa tai jopa harvemmin, ei ihme, että vaimosi on tyytymätön
Ja vihoviimein - mihin oikein pyrit tällä ruikutuksellasi? Voi olla, että kyseessä on todellakin lukihäiriö, mutta kirjoitat koko ajan menneessä aikamuodossa. Teki sitä, oli tekemättä. Oletko niitä onnettomia, jotka haluavat vain rypeä menneisyyden tapahtumissa, eivätkä edes yritä nähdä mitään hyvää siellä tai tulevaisuudessa?
Sinunkaltaisiasi on kapakat väärällään - väärinymmärrettyjä miesparkoja. Mene sinne hakemaan sympatiaa, minulta sitä ei sinulle heru. Ja tosiaan, lue niitä oppaita...ehkä opit jotain seuraavaa kertaa varten, joka kuten sanoin on sinulle tulossa hyvinkin pian, jollet pääse irti itsekeskeisistä ympyröistäsi. Toivon, että vaimosi onnistuu löytämään takaisin itsetuntonsa ajan kanssa, sillä nyt se on varmaan aika olematon sinun pettämisesi ja käytöskoulusi ansiosta.
Ja sanon vielä toisenkin kerran, älä vaivaudu vastaamaan, saat minut vain vihaiseksi ja huonovointiseksi
Pakko vastata kun niin auliisti tarjoat näkemyksiä...
Imettäminen vs. Tutteli:
Eipä sulla ole kovin korkeita odotuksia isien tietämystasoista lasten suhteen.
"et pysty ymmärtämään sitä tyydytyksen tunnetta, mitä imettäminen suo naisellekin, vaikka välillä tuntuu, että vauva on aina kiinni siinä"
Vastauksesi heijastaa ilmeisen tyyppillinen naisen elämän ristiriita: rakastaa lapsensa ja haluaa hänelle parasta, mutta kokee samalla sen parhaansa antamisen raastavaksi.
Eiks isällekin kuuluu oikeus siihen samaan tyydytyksen tunteeseen, kun lapsi syö sylissä, vaikka maito tulee pullosta?
Eikö lapsellekin kuuluu oikeus saada olla sen verran usein isänsä sylissä, että tuntuu olonsa yhtä turvalliseksi siinä?
Muuten, puhuin sellaisista syöntihetkistä jotka joka tapauksessa olisi hoitunut pullolla.
"ajan kanssa pitäisi löytyä kompromissi, jonka kanssa molemmat voivat elää. Se saattaa viedä aikaa ja vaatii molemmilta omien kantojen tarkistamista"
Aivan. Vaatii MOLEMMILTA omien kantojen tarkistamista.
No jooh, tehän puhutte kuin vanha pari, kiertelette ja kaartelette päätyen alkupisteeseen!?
Totta kai pitää ottaa puoliso huomioon, totta kai mieskin haluaa imettää, totta kai pitkässä suhteessa PITÄÄKIN tulla kriittisiä hetkiä, voisi sanoa, kulminaatiopisteitä. Niiden mukaan suhteen kestävyys ja sen todellinen arvo määritellään, ainakin se on mahdollista.
Nsvo.
Love & Peace, teille "Kaikille" (kummallekin!) tahoillanne.
JK. Eikö ole mystistä, että joku kaivaa vielä parin kuukauden jälkeenkin tämmöisen viestittelyn esiin, lukee sen ja vielä kirjoittaakin siitä!? Wahuu!
Hyvä Jukka,
jos kerran rahaa riittää niin paljon kuin tarvitaan, niin laita ne sitten hyvään käyttöön. Hanki viikkosiivooja. Hanki lastenhoitaja esim. kerran parissa viikossa ja lähde vaimon kanssa jonnekin. Menkää parisuhdeterapiaan ja puhukaa solmut auki.
Jos motkotus tämänkin jälkeen jatkuu, niin sitten vika on jossain muualla. Onko vaimosi kenties kateellinen sinulle noista reissustasi, epäileekö hän, että harrastat luvattomia niinden aikana, varsinkin jos seksielämä ei kotona luista. Kummasta se on muuten kiinni, sinusta vai hänestä?
Jos hän ei halua, niin kenties taustalla on joku muu suhde ja hän purkaa syyllisyyttään sinuun motkottamalla. Ja jos taas sinä et halua/jaksa, niin luultavasti hän kuvittelee sinulla olevan harrasteita muualla.
Rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä, miten vain yksi lapsi ja säännöllinen työ voi uuvuttaa naisen niin, ettei jaksa/halua tehdä kotihommia. Varsinkin, jos lastenhoitoapukin on noin helposti saatavilla, ettei esim. omille harrasteille saisi järjestettyä aikaa. Minusta tuo kuullostaa paratiisilta, olisipa minullakin ollut aikoinaan yhtä hyvin.
Kerro vaimollesi, mikä sinua mättää - jos et sano mitään, ehkä hän luultavasti kuvittelee sinun hiljaisesti hyväksyvän nykyisen järjestelyn.
Minusta sinä ansaitset leposi - olen itsekin tehnyt vastaavanlaista, elikkä pitkiä päiviä ja reissuja ja tiedän, että takki tyhjenee. Tai sitten, ota hänet pariksi kerraksi mukaan, jotta hän näkee, ettet käy vain 'lepäilemässä' näillä reissuillasi.
Sinun on aika tarttua asiaan nyt, kun teillä on vielä mahdollisuus tehdä sille jotain. Onnea matkaan.
Voi teitä!
Miksi ette tee niin kuin minä - etsikää sitä lovee (love, understanding, sex) muualta pienen sivuhoidon muodossa ja antakaa vaimon saada tämä selville. Kyllä se siitä tokenee ja lakkaa marisemasta, kun tajuaa, että tosimies saa kyllä tarvitsemansa muualtakin.
Vaimo hiljenee ja tekee vielä hommatkin kiltisti kotona, kun ymmärtää että nyt voi olla tosi kyseessä ja isukki kohta poissa ja minä voin purkaa huoleni ja murheeni jollekin, joka todella ymmärtää minua. Täysihoito molemmissa paikoissa - vaimo hoitaa ne arkiset, silittää ja siivoaa ja ruokkii ja keskusteleekin (tällä kertaa sivistyneesti erouhan alla) ja pehmeä syli odottaa innokkaana ja halukkaana ja huolehtii siitä muusta.
Mitäs me oikeat miehet siitä välitetään, että vaimoa saattaa vähän sattua tässä matkan varrella, itsehän se kaiken sai aikaan! Kyllä oikea nainen jaksaa olla sensuelli rakastaja myös työpäivän ja kotitöiden jälkeen, ja ymmärtää olla narisematta pienistä, kuten ainaisesta töissäolosta tai liian pienestä panoksesta kodin hoitoon...
Kapakat on väärällään sivuhoitoja, jotka jaksavat miellyttää sinua sen vaimon paikan toivossa. Eikä heidän kanssaan ole koskaan tylsiä arkijuttuja.
Pitää vain osata hoitaa hommat oikein - tosimiehen tavalla!
Elämä on laiffii!!!!
Veliseni.
Joskus tuntuu, että koiranikin oppii temput nopeammin kuin vaimo, vaikka minulla on heille ihan samat käskyt. Se sitten jaksaa räksyttää, eikä vaikene edes makupalasta (satunnainen seksi silloin tällöin, kun se oikein nätisti pyytää), kuten koira. Välillä tuppaa näykkäisemäänkin, kun yritän osoittaa sille oman paikkansa. Perhana
Olen välillä ajatellut luopua vaimosta, ja pitää pelkän koiran - vaimon etuina tosin on, ettei sitä tarvitse ulkoiluttaa säännöllisesti (ei oikeastaan ollenkaan). Myös jälkikasvun se pitää kurissa ja vahtii taloa, kun olen poissa. Melko vähäruokainenkin ja valmistaa ja tarjoilee ruokansa itse.
Pääsen ulkoilemaan siis ihan itse, ja tapaamaan sitä toista, joka osaa kieriä, pyöriä ja pyllistää kun vähän kutitan sitä korvan takaa. Sitten se somasti kuuntelee pää kallellaan, kun juttelen sille viisaita juttujani. Iloisesti vielä heilauttaa häntäänsä, kun lähden ja jää uskollisesti odottamaan paluutani.
No olipa tosi kypsän miehen puhetta, joo. Uutta peliin vaan ennenkuin vanhasta on selvitty. Joku puhu täällä naisten logiikasta, tää on kai sitä normaalia miesten logiikkaa. Ja kostaa pitää ja antaa takaisin vähintään samalla mitalla - jos pystyy pistämään vaimon matelemaan ja alistumaan, niin johan tuntuu hyvältä. Tarpeeksi kun tökkii ja pistelee, niin kyllä se vähitellen lakkaa puhumasta kokonaan. Ja sen jälkeen voikin sitten kuluttaa loppuun sen seuraavan ihanaisen (se arki näet astuu kuvioihin, kun kakkosesta tuleekin yhtäkkiä nr. one).
Omia tapojaan ja käytösmallejaan ei tosimiehen kannata tarkistaa. Kun ne on kerran käyttöön otettu, niin saa kelvata semmoisenaan ainakin seuraavat 20 vuotta. Näinkin taisi joku looginen mies tässä ketjussa todeta. Mä oon mikä oon, ja en muuksi muutu..Nainen taisi sen laulaa, mutta on taatusti miehen kirjoittama biisi. Peiliin katsominen on tosimiehelle myöskin turhaa, kyllähän tangota voi yksinkin, vaikka jotkut tyhmät väittää, että tangoon tarvitaan AINA kaksi.
VAIMOJEN puheet yhteisistä hyvistä hetkistä ovat yleensä suunpieksäntää, eihän niitä ole ollut ainuttakaan. Totuus löytyy kaurapuurosta elikkä sen toisen luota. Loukkaantuneisuuden viittaa kannattaa pitää hartioilla ikuisesti, sillä jos yrittää unohtaa ja antaa anteeksi, niin olo voikin yhtäkkiä tuntua sietämättömän kevyeltä.
Nykysinkku (tai eronnut) juuri tällaisen kypsän ja ajattelevan uroon ansiosta. Onneksi hän avasi silmäni näkemään, ettei tosimiestä voi muuttaa eikä hän sitä edes halua, edes toimivan pari(perhe)suhteen takia. Siis huomio, kaikki Suomen naiset! Yksi TOSIMIES vapaana, tutustu kerran ja tiedät mitä saat. Varoitus - lyhyt käyttöikä. Tulet aika pian kyllästymään siihen, ettet voi edes yrittää itsekään muuttua, sillä sehän on mahdotonta.
Uskottomuut palstalta otsikon 'pettäkö vai ei' alta löytyvät viestit. Siellä sinulle mallia oikeista tosimiehistä, jotka vaikeidenkin hetkien aikana tekevät sen ainoan oikean moraalisen ratkaisun - ja muitakin vinkkejä teille muille, kohtalontoverit sun muut, jotka tunnutte vain junnaavan paikoillanne, ettekä edes yritä mitään uutta. Kyllä siitä vaimostakin varmasti jotain positiivista löytyy, niin menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin. Tarttukaa siihen, ja uskon että menee paljon paremmin.
Vaihtoehtona on tietty tää tosimiehen säälittävä, kaikkia naisia niin ensimmäisiä kuin toisiakin, epäkunnioittava ja ei-arvostava malli.
Junttitosimies tietää heti mitä valitsee, ehkä se valistuneempi tosimies voisi nähdä jotain valoa käytävän päässä hetken asioita mietittyään