Sanokaa nyt hyvät kanssaihmiset,nyt tarvin apua ja mielipiteitänne!Mitä teen,mulla on 3lasta ja ärsyttävä aviomies.Tällä hetkellä en näe juuri mitään hyvää miehessäni vain inhottavia ,negatiivisia asioita.Huonosti on mennyt jo ainakin vuosi ja nyt kun on pieniä lapsia,tilanne on hirveä.Mä venyn ja venyn ja venyn,lasteni takia.MITÄ TEEN,OTANKO ERON?Se sanoo mulle et mä en muka tee kotona mitään,vaik hoidan kahta pientä lasta ja vanhin on koulussa.Se loukkaa mua päivittäin typerillä heitoilla,eikä arvosta mua tai ei ainakaan tuo sitä julki,kun on perusjuntti suomalainen mies joka ei tunteitaan näytä eikä puhu.Mä hoidan kaiken meidän huushollissa,mies käy kyllä töissä,mutta siinä kaikki.Täs on niin monta juttuu mikä mättää,et mä en haluais kuluttaa itteeni loppuun sen kanssa,mutta ne lapset...Kertokaa jotain hyviä neuvoja mulle ja mielipiteitä,tuhlaanko vain aikaani tässä kuluttavassa liitossa???
MITTA ON TÄYSI!!!!!
EN JAKSA ENÄÄ!!!
215160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kotiäidithän ei tosiaan muuta teekään, kun laiskottelevat kotona ollessaan. Varsinkin, kun on vielä noin monta lastakin! Huh, huh... Potki munille tollasta äijää!!!
Onko se ukkos muuten koskaan hoitanut teidän lapsia ihan yksin kokonaisen päivän? Tuli se mielikuva, että tuskin on. Ja eikö se jo kotona ollessaan huomaa, että mitä siellä puuhaat? Että tuskin lepäät laakereillas!
Yks vaihtoehto on, että jätät kylmän viileesti OIKEESTI kaikki kotihommat tekemättä sanotaan noin viikoksi, niin eiköhän ala äijä huomaamaan, että mitä sinä siellä päivisin puuhaat!=)
Mun kaverilla on ukko, joka nalkutti vastaavasti joka asiasta ja tekee vieläkin niin. Ja sitten tämän ukon suku mollaa tätä kaveria kilpaa. Ei ilmeisesti tehny muija tarpeeks, kun valvoi yksin lapsen kanssa, kun sillä oli koliikki, ja ukko keikkahommissa. Ja vauvan ollessa n. 8kk piti kaverin mennä töihin, kun ei enää jaksanut marmatusta kuunnella, mutta ei ole töissä käyntikään hyvä asia...
Että ei kun ukko puhutteluun tai suhde katkolle. Ethän sinä tuollaista kauaa jaksa. Tavallaan hodat neljää muksua, miehesi siis yksi niistä. Se pitää saada ymmärtämään, että miten arvokasta työtä sinä siellä kotona teet ja 24/7. Toivottavasti tilanne muuttuu, koska olet jo vuoden sitä sietänyt. Nyt vaan nostat kissan pöydälle!!!=)=)Voimia!
Onpas sinulla inhottava tilanne! Voisin verrata tota meidän tilanteeseen, mutta meillä ei ole lapsia, mutta opiskelen kolmoistutkintoa ja hoidan huushollia. eipä heru kunnioitusta, arvostusta eikä kiitosta. Kyllä valituksi tulee kun en ole just hänen mukaansa kaikkea hoitanut eli pitäis pystyä tiskaamaan, imuroimaan, poimimaan marjoja ja pakastaa/mehustaa,opiskella ja ym.ym. samaan aikaan!
Sinun tilanteessa olisi parasta että miehesi tietäisi töittesi määrän, voin kyllä suoraan sanoa että kolmessa lapsessa ja huushollissa on aivan julmetunmoinen työ! Kaikkein parhainta olisi jos miehesi olisi sinun asemassa hoitamassa lapsia ja kotia vaikka viikon päivät niin eipä sanoisi sanaakaan enään! jos vaan onnistuisi järjestää sellainen viikko, miehen saisi siihen ryhtymään siihen väittämällä että "et jaksaisi viikkoakaan minun sijassani" se iskee mieheen ja sen "arvokkuuteen". jos ei onnistu niin uhkaa erolla ja toteuta se myös jos aihetta! menet vaikka väliaikaisesti asumaan jonnekin muualle. kyllä se kohta kaipaa toivottavasti nätimpi ääni kellossa. onnea nyt! Kyllä kaikki järjestyy parhainpäin! mutta muista se että sinun ei tarvitse sietää tuollaista!
miehen veljellä ero vireillä, kun venäläinen akkansa on niin perkeleen mustasukkainen meidän lapsesta, ettei saisi setä koskeakaan meidän poikaan. Uusioperhe ja mies ei halua lisää tenavia ja eukolla iski vauvakuume heti, kun minä tulin raskaaksi.
Käytiin kylässä, niin päällisin puolin näytti asiat olevan ok, mutta uusi sota, kun lähdettiin. Oli alkanut eukko pistään, että joutaisin minäkin HEIDÄN firmaan töihin ja työskenteleen tulevaisuuden eteen, kun tein vain tenavan ja istun kotona. Just joo, meidänkin vaativa tapaus, kun edes päivän olisi sen ämmän kans, niin loppuisi vauvakuume taatusti! Ei lie sen ämmän asia, jäänkö mieheni toiveesta hoitovapaalle tai mitä teen työkseni. En totta helvetissä lähe heille ilmasta työtä tekeen, kun ei edes vastaa koulutusta ja mieheni jo raataa siellä niska limassa eivätkä pysty kunnon palkkaa maksaa sillekään. Muualta saan paljon enemmän. Mieheltäni kun tosta kuulin, tuli vaan mullakin mieleen, että kuvitteleekohan sekin nyt sitten, että todellakin istuskelen päivät pitkät. Ei sekään töiltään juuri kotona käy ja sen mitä poikaa pitää vartti tunnin, niin ehtii jo pariin kertaan hoputtaa keittokattilalta lapsenhoitoon.
Meillä sama juttu,mies haukkuu jatkuvasti!Ollaan oltu yhdessä 4v ja ns.uusperheenä jos niin nyt voi sanoa.Minä hoidan kodin ja lapset ja silti en tee miehen mielestä mitään!Hänen ei tarvitse mielestään tehdä kotona mitään kun käy töissä.Hänellä alkoholin käyttökin lisääntynyt huomattavasti.Hukuttaa kaikki murheensa ja huolensa viinaan kun se kuulema auttaa vähäksi aikaa!Selvänä ollessa ei hauku mutta eihän juuri muulloin olekkaan selvä kuin töissä.Selvä alkoholisti hän alkaa olla mutta ei myönnä sitä.Tuota haukkumista hän on myös kohdistanut lapseeni ei pelkästään minuun!Tää on jo henkistä väkivaltaa!Mitta todellakin täysi jo ja voimat tosi lopussa mutta sen verran vielä jaksan että lähden tästä suhteesta koska muuta vaihtoehtoa ei ole!!Parempi yksin kuin huonon kaverin kans niinhän se on se sanontakin!
Mulla on vain yksi lapsi.
Mutta, onko teillä joskus ollut ihanaa? Varmastikin... Lähtiskö miehes sun kanssa terapiaan? tai käy yksin! Pelkästään se, että saa puhua jollekin "asiantuntijalle" auttaa, jos olet henkisesti ihan rikki.
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Mulla oli ihana aviomies, mutta sitte mulla rupes kaatumaan seinät päälle. Otin ja lähdin.
Erosta on yli kaksi vuotta ja vieläkin itken sitä, että hajotin perheemme. Lapset kyllä sopeutuu, mun lapsella meni noin puol vuotta siihen, mutta yritä vielä. Etpähän voi sitten sanoa, ettet olisi niin tehnyt.
Tsemppiä.
Minulla itselläni on ollut joskus aikanaan kovasti vaikeuksia liitossani. Asiat korjautui pikkuhiljaa ja kun lapset kasvoivat isommiksi - aikaa jäi myös parisuhteen hoitoon. Ajan saatossa kaikki muuttui normaaliksi tavallisen hyväksi parisuhteeksi. Olen erittäin onnellinen ettemme luovuttaneet silloin kun oli vaikeaa (useampi vuosi peräkanaa)ja nyt meillä on hyvä elämä yhdessä.
Jos vanhin lapsesi on jo koulussa - oletko ajatellut töihin hakeutumista tai vaihtoehtoisesti koulutukseen hakeutumista. Saisit varmaan voimia elämääsi aikuisten ihmisten seurasta ja eipähän voisi ukkosikaan enää sysätä kaikkia hommia noskoillesi vetoamalla kotiäitiyteesi.
Teet mitä teet mutta älä luovuta liian helposti !, ehjä perhe on kuitenkin se paras ympäristö lapselle.
Ei sitä eroa kannata liian pitkään harkita. Lapset kärsii jatkuvista riidoistanne enemmän kuin etäisästä. Enemmän varmaan mietitkin, että mitä sukulaiset ajattelee ja kuinka pihapiiri suhtautuu. Mutta oikeasti; kyllä ne jo tietävät, että ero on vain ajan kysymys.
Tuttu otti kahden lapsen kanssa irtioton ukostansa jota ei nähnyt kotona kuin öisin. Lapset sopeutuivat helposti; eivät muutenkaan piitanneet isästänsä joka siis aina oli "töissä".
Emäntä itse sanoi jälkeenpäin, että se oli elämän paras hetki kun sai laittaa oven kiinni. Ja kyllä siitä arjesta selviää ilman isäntääkin jos siitä kerta on selvinnyt tähänkin saakka.
Slti hankit vaan lisää lapsia vaikka mies susta ihan Uuno??!?!?
Keskustelkaa/ sopikaa pelisäännöt!!!
Btw... tuskin itsekään olet täydellinen, eli kun haukut häntä, niin kenties sinussakin on jotain vikaa tms.
Tuostahan päästäänkin taas siihen oleellisen:
Jos pari ei pysty elämään yhdessä, sopimaan yhdessä jne, ei juuri muuta vaihtoehtoa ole kuin erota tai kärsiä. Riippumatta siitä onko vikaa vain toisessa vai molemmissa vai "ei kummassakaan".
Yleensä riitatilanteessa ei ole osapuolta jolla on täysin puhtaat jauhot pussissa. Mutta mitä sitten? Eihän sitä syyllistä tule etsiä vaan molempien pitäisi hyväksyä toistensa näkemykset - oli sitten samaa mieltä tai ei. Kysymyshän on kuitenkin siitä, pystytäänkö elämään yhdessä vai ei.
Jos ei pysty elämään yhdessä, miksi silti hankkia lisää lapsia???
Voi kuule isäpappa, joskus ne vaikeudet vaan kasvattaa, ei kannata tällasessa ympäristössä, missä ei toista tunne, lähteä heti ehdottamaan eroa.
meillä sama tilanne jokunen vuosi sitten, kirjoitin tuonne isien palstallekin siitä kun tuli niin elävänä mieleen miten joskus mies ei vaan kertakaikkiaan tajua missä mennään vaikka sille suoraan sanoo!
tässä linkki kirjoitukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000113&posting=22000000020139301
neuvoni on siis: mielestäni olet hyvällä yrittänyt jo riittävän kauan. ellei miehellä järki ala toimia, niin sinuna tekisin kuten minä: otin kylmän linjan, en jaksa enää. meillä tämä herätti miehen ja nykyään meillä menee taas ihan hyvin, lapsetkin on onnellisia. mutta helppo tie ei ole ollut, ja ellei mieheni "olisi tullut järkiinsä ja tajunnut mitä on menettämässä" olisimme mekin eronneet. niin loppu minä olin.
en mitenkään puolustele omaakaan käytöstäni, mutta olin jo niin nurkkaan ahdistettu että toimintani lähenteli kostovimmaa. kuukausikaupalla saikin mies tehdä töitä että ylipäätään en enää vihannut häntä, se että tunteeni kasvoi takaisin rakkaudeksi vei vieläkin pidemmän ajan.
mutta ota rohkeasti härkää sarvista, koska nykyisellään ei kenenkään ole hyvä olla ja lapset kärsii eniten jatkuvasta vanhempien pahasta olosta. silloin erokin on parempi. lapsille pitää opettaa sekin, ettei mitä tahansa tarvitse kenenkään sietää vain sillä verukkeella että joskus on kaikki ollut hyvin, ja se että itseään pitää rakastaa ja kunnioittaa niin paljon, ettei suostu olemaan kynnysmatto.
jaksamista sinulle!!
Oliko pakko tehdä noin monta lasta jos et jaksa? Ennen emännät pärjäs kymmenen lapsen kanssa eikä ne ruikuttanu nettipalstoilla miesten huonoista puolista (kun nettiä ei edes ollut!!). kyllä ne emännät teki ruokaa ja hoiti kodin kun mies toi rahan taloon.. jos lapsia tekee niin ne pitää myös jaksaa hoitaa!!!!!!!!!!!!!
.. ole yhtään lasta kun noin kärkkäästi alat toisia syyttelemään. Ja turha varmaan tässä nyt sulle sanoa, että "ajatteleppas omalle kohalle"
Tai sitten sulla vaan on _niin paljon parempi mies_ kuin meillä muilla. hohhoijaaa...
ja anna miehellesi kehuja, että jaksaa käydä töissä kodin ulkopuolella. Yritä käyttäytyä ystävällisesti, vaikka hän moittisikin jostain. Ota esille se, että lapset ovat teidän yhteisiä ja rakkaita ja että sinun työsi on tällä hetkellä kotona. Sano miehellesi, että olet väsynyt ja haluat vähän omaa aikaa. Pyydä häntä hoitamaan lapsia kerran, pari viikossa, että pääset esim. lenkille tai ystävän luo tai shoppaileen, mikä nyt sitten onkaan mieleistä. Kerro, että jaksaisit sillä tavoin paremmin tehdä töitä. Olet vihainen miehellesi, mutta ota sellainen asenne, että annat hänelle hyvää palautetta, kun hän vähänkin osallistuu kotona. Itse olen todella kovilla välillä, nuorin lapsemme on nyt puolivuotias... vanhin 17. Olen ollut kotiäitinä nyt melkein yhtä mittaa 17,5v, Mieheni on yrittäjä ja todella paljon pois kotoa, mutta lapset kasvaa ja elämä jatkuu... kokeile mitä tapahtuu kun kehut miestäsi oikeasti!
Sulle on sitten hyvä eläke tiedossa!
Minulla on 5 lasta ja olen ollut kohta parikymmentä vuotta kotona.
Oletko koskaan kuullut vapaa-ehtoisesta eläkesäästämisestä?
Rakastatko sitä miestä? Siis kaikesta tosta huolimatta?
Meidän talossa on ihan sama ongelma, mies valittaa etten tee yhtään mitään, että makaan vain sohvalla kaiket päivät, itse on toisella paikkakunnalla töissä, ja täten ainoastaan viikonloppuisin kotona. Tottakai itse otan paljon renommin silloin kun hän on paikalla, koska taloudessa on silloin kaksi lasten vanhempaa. Ja siis tosiaan meillä on kaksi alle kaksivuotiasta. Kummatkin käyttää yhä vaippoja, toinen levittää tavaroita yms sotkua ja toinen on niin pieni ettei se pärjää mitenkään yksin vielä (2kk). Mies vetoaa joka kerta siihen, että hän tuo rahaa taloon, ja että hänellä on rasskasta töissä. Ja että kun hän pääsee töistä kotiin, hän ei halua vaihtaa vaippoja tms.. koska HÄNELLÄ on niin pirun rankkaa. (HUOM: Kertaakaan vielä ei ole vaihtanut tän uudemman vauvan vaippaa, ja n. 5x vanhemman silloin aikoinaan)
Se sapettaa ja pahasti, mutta siitä huolimatta, rakastan miestäni todella paljon. Siksipä onkin niin ongelmallista sanoa, että välillä tuntuu, että olisi parempi ilman sitä, se "teettää mulla liikaa lisätöitä", joudun kuitenkin aina hänen kotona ollessaan vielä passaamaan hänetkin.
Toivottavasti tää ei ole monen ihmisen ongelma.
Heippa!
Kuule, älä syytä miestäsi junttiudesta tai muistakaan vastaavista luonteenpiirteistä, koska itse olet hänet aikanaan valinnut vikoineen kaikkineen. Tuskinpa hän on "perussuomalaisjuntiksi" muuttunut matkan varrella.
Eli, mieti, miksi hänet aikanaan valitsit ja kaiva ne puolet uudestaan esiin, jos ne ovat vuosien varrella hautautuneet.
Mieti myös omaa käytöstäsi. Alistutko miehesi tahtoon? Harva osaa kunnioittaa alistujia..
on ollut jo 4,5 v. Vanhin lapsista on vajaa 5v, keskimmäinen 3v ja nuorimmainen 2kk. Voin sanoa että minä olen hoitanut lapset melkein aina. Mieheni on autonkuljettaja, tekee vuorotyötä. Suurin osa ajasta jonka on kotona niin menee nukkumiseen(tekee joka toinen viikko yöllä töitä). Kaikki kotihommat on jäänyt mun tehtäväksi, mutta välillä myös mieheni ottaa osaa töihin. Välillä tuntuu että olen vain kodin- ja lastenhoitaja. Kun on kotona niin silloin yrittää auttaa kodinhoidossa. Mutta aika usein vapaa aika sillä menee kavereitten luona varsinkin illat.
Olen sanonut miehelleni että otetaan ero jos oleminen meidän kanssa ei kiinnosta. Siihen on sanonut että ei halua erota.
Kaverit ovat mulle monesti sanonneet että ota ja lähde lasten kanssa, mutta olen sanonut että se ei ole helppoa kun on lapsia ja rakastan miestäni. Itse myös pohtinut että auttaako lähteminen asiaa. Itse ajattelen että kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa isommiksi.
Hyvää syksyä ja loppu vuotta!
Hei!
Nyt on aika pysähtyä ja miettiä mitä sinä haluat. Mitä sinä haluat mieheltäsi? Mitä haluat perhe elämältäsi?
Mieti näitä asioita, mieti rakastatko miestäsi.
Kun olet miettinyt ota itseäsi niskasta kiinni ja nosta pää pystyyn. ÄLÄ ALISTU! Se on vaikeeta, HELVETIN vaikeeta tossa vaiheessa, mutta se on ainut keino millä voit pelastaa liiton. Sinä ansaitset parempaa kohtelua. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja vain SINÄ tiedät mitä tunnet. Ei kukaan muu, älä anna muiden kertoa miltä sinusta tuntuu.
Anna miehelle vaihtoehdot. Joko hän aikuistuu ja osallistuu perheen arjen pyörittämiseen tai sinä lähdet. Jo se että annat uhan miehelle saattaa herättää toisen. Menkää terapiaan. ja jos mies ei suostu kerro taas uhka. JOTAKIN on tehtävä.
Jos haluat jutella laita mailia [email protected].
Toi tulee olemaan tosi pitkä ja raskas tie. Kun asiat on mennyt pitkään omalla painollaan tohon suuntaan on vaikeeta saada toista ymmärtämään. Mies pitää itsestään selvyytenä sinua. Ikäväkyllä. Se ei ole mitenkään epätavallista. Nyt sinun vaan täytyy herättää miehesi ja kuuluttaa vaikka koko maailman kuullen miten pahalta sinusta tuntuu ja KERRO, että olet miettinyt jopa eroa. Kysy mitä miehesi haluaa.
TOivon onnea sinulle!