Olen elänyt enemmän tai vähemmän yksin viimeiset kaksi vuotta. Tapailututtavuudet ovat tulleet ja menneet.
Koittaa päivä, kun tapaan aivan ihananoloisen miehen. Heitä siis ilmeisesti on olemassa. Oloni on yhtä leijaileva kuin vuoristoradan alamäessä. Vatsanpohjaa kutittaa ja kaipaan hänen lähelleen. Kun tapaamme, halaamme toisiamme pitkään ja suutelemme eteisessä pitkään.
Miksi kirjoitan? Yksinäisyyteen tottuminen on myös tehnyt minusta kyynisen. Odotan hetkeä, jolloin tämä loppuu. Silloin, kun on jotain arvokasta, pelkää sen menetystä - silloin, kun lämpöä ei pidä itsestäänselvänä.
Kaipaisin lohduttavia sanoja, vaikken niitä täältä varmasti saakaan.
Koittaa päivä, kun tapaan aivan ihananoloisen miehen. Heitä siis ilmeisesti on olemassa. Oloni on yhtä leijaileva kuin vuoristoradan alamäessä. Vatsanpohjaa kutittaa ja kaipaan hänen lähelleen. Kun tapaamme, halaamme toisiamme pitkään ja suutelemme eteisessä pitkään.
Miksi kirjoitan? Yksinäisyyteen tottuminen on myös tehnyt minusta kyynisen. Odotan hetkeä, jolloin tämä loppuu. Silloin, kun on jotain arvokasta, pelkää sen menetystä - silloin, kun lämpöä ei pidä itsestäänselvänä.
Kaipaisin lohduttavia sanoja, vaikken niitä täältä varmasti saakaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselle on juuri käynyt samoin. Oli pitkä suhde, joka päättyi kaaosmaisesti, sitten muutama lyhyempi juttu, joista jäi kaikista paha maku suuhun. Sitten tuli mies mun elämääni, joka on aivan erilainen kuin muut. Todellinen upea persoona. Välillä pelottaa, milloin tämä loppuu. Toisaalta olemme niin rakastuneita, että tuntuu hullulta ajatukselta pelko siitä että kaikki menisi pieleen. Eletään hetkessä, hyvät asiat tulevat hiljaa maistellen, vähitellen. Rakkauteen voi kypsyä, syvä rakkaus muodostuu vähitellen luottamalla - niin tilanteeseen, vastapuoleen kuin elämäänkin itsessään. Kun hyvät asiat tapahtuvat, ne tulee ottaa vastaan sellaisina kuin ne ovat. Se ei pelaa, joka pelkää. Se ei rakastu, joka miettii vanhoja. Todellista rakkautta on se, kun myös saa samalla tavalla, ei vain anna. Onnea meille, rakastuneille :-)
Kiitos teille jokaiselle.
Tiedän toki, että elämä tulee elää sellaisena kuin sen kohtaa eikä tulevaisuutta tule tavalla tai toisellakaan pelätä. Orastava suhteemme kestää, tai sitten ei. Mutta tiedätte toki ihastumisen syvän sylin: tunteiden aiheuttamat ajatukset ja huolet ovat polttavimpia.
Varsinkin sinä olet oikeassa siinä, että se ei pelaa, joka pelkää. Kyllä, yritys on kova. Ehkä minulla on iloisia uutisia jatkossa ;) Kaunista, yhteistä elämää.
tollanen nirso paska ämmä ei ansaitse yhtään mitään. Arvaa ärsyttääkö lukea jotain "tapailututtavuudet ovat tulleet ja menneet" tyylisiä juttuja. Nirso paska ämmä, jakaa seksiä muttei viitsi sitoutua yhteenkään mieheen. Just sunlaisten naisten takia minä olen kärsinyt jo kolme ja puol vuotta yksin.
Ehkä sitten niin, mutta odotukseni eivät ole mahdotttomia. Olen löytänyt jotain, mitä kaipaan.
Halleluja, yksinolo ei ole kärsimystä, mutta kaksinolo on taivaallista. ;)
Haista vittu. Et ansaitse yhtään mitään.
tästä toivotuksesta? Oma on syysi, ettet ketään saa. Kuka tullaista aggressiivista öykkäriä huolisi, kun paljon parempiakin on tarjolla?
Toivottavasti paranet kyynisyydestä, jos ihan oikeasti jotain vakavampaa, kestävämpää haluat. Jos ihan vakaasti, rehellisesti haluat parisuhteen, sen eteen kannattaa tehdä töitä. Voin kertoa, se on vaikeaa, mutta jos haluaa jotain, sen saavuttaakin. Itse en halunnutkaan, vaikka hetken luulin. Nyt kuljen tietoisesti polkua, jossa en edes kuvittele haluavani ketään myös aamukahvipöytääni. Tosin, kuljen toisessa kohtaa elämänkaarta, minulla on jo ollut paljon sellaista, jota sinulla on vielä näkemättä.
Jokaiselle on joku jossain ja on vaan ajan kysymys, koska se sinun prinssi pölmähtää eteiseen.. Silloin karisee kyynisyys ja mimmiä viedään..
Kyllä se varmasti vielä loppuukin. Sille ei vaan mahda mitään. Kohta sillä ja varmaan sullakin on taas uudet kohteet kiikarissa.
Meillä kaikilla joilla on vähän enemmän tai vähemmän huonoja kokemuksia on tuo kyynisyyden takapiru väijymässä jossain olan takana. Myös meillä miehillä, sillä naiset osaavat olla todellakin hankalia kun sille päälle sattuvat. Mikään ei nimittäin ole pahempaa kuin se, että ensin ihastutaan oikein kunnolla ja annetaan lupauksia - sanallisia tai sanattomia - ja kuitenkin eräänä aamuna kaikki onkin toisin ja aivan eri ääni kellossa.
Mutta että voi mennä elämässä eteenpäin pitää unohtaa välillä järjen käyttö. Siis oikeasti, järki on pahin syy tuohon kyynisyyteen. Teinirakkaudessahan järjen käyttö on kokonaan kielletty ja silloin ei varmaan kukaan meistäkään 30 ihmisistä ollut kauhian kyyninen. Kun lakkaa ajattelemasta kyynisesti niin asiat alkavat sujumaan. Oikeat tunteet tulevat pintaan ja ihminen puhkeaa siihen kukkaan mikä riisuu kaiken teennäisyyden yltä. Koska kuitenkin kun rakastat jotain ihmistä niin rakastat hänen koko olemustaan ja jos se ei ole aitoa, tulee pettymys myöhemmin. Mutta noita omia fiiliksiä on pakko työstää myös tutustumisen kestäessä. Pitää oppia tuntemaan mikä on sitä oikeaa minuutta ja mikä ei.
Jos haluat lähettää kullallesi tuhannen aamusuukkoa tekstarilla niin se pitää tehdä. Siis jos sinusta todella tuntuu että niin pitää tehdä. Mutta jos taas teet sen vain siksi, että oletat toisen haluavan sitä, niin se taas on feikkiä. Tietty joskus on hyvä miellyttää tarkoituksellisesti, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Oman itsensä tunteminen yhdistettynä sopivaan annokseen tilanneälyä on vastustamaton paketti, voin kertoa että toimii.
Jos minusta tuntuu siltä, että rintalastani uhkaa räjähtää, oloni on haikea kaiken aikaa, en ilmaise itseäni, koska juuri jostain käsittämättömästä syystä uskon sen olevan toiselle jonkinlainen uhka. En halua ahdistaa häntä, vaikkei itselläni mihinkään kiire olekaan. Silti, en näe mitään syytä, että hän pakenisi luotani - perustan olettamukseni vain historiaan, minun ja muiden.
Tapaamisemme ovat olleet aivan ihania ja uskon niiden osoittaneen jo sen, että hän todella välittää minusta. Mutta oksat ovat katkenneet ennenkin, joten siksi tunteet haluaa mieluummin pitää energiavajeessa kuin täydessä latauksessa.
Toisaalta, kun sanoit, että "tuhat suukkoa tulee lähettää", olet silti oikeassa. Miksi pitäisi varoa osoittamasta juuri tuota samaa hellyyttä verbaalisesti, mikä on ollut ensihetkestä lähtien olemassa fyysisesti. Mutta tuon sopivan tilanneälyn tuottaminen on juuri alkumetrien suurin dilemma.
"Kun toisella on toisensa,
on kaikki yksinkertaista
Se kuulostaa niin helpolta,
et' se ei voi toimia."