Olen muutaman kerran tavannut joitakin "maalaistyttöjä", semmoisia jotka asuvat tyyliin 50 km Helsingistä. Omasta mielestään he ovat maalaisia, mutta kutsuisin heitä mieluummin maalaismoukiksi.
Syy siihen miksi kutsun heitä mieluummin maalaismoukiksi johtuu heidän itsekkäästä ajattelutavastaan. Oikeat maalaiset ovat harvemmin noin töykeitä kuin he joita olen nähnyt.
Yksi sanoi ettei ensitapaamisella että on muuttamassa pois eikä enää tavattaisi tämän kerran jälkeen. Olisi kylläkin ämmä voinut sanoa sen ennen treffejä niin olisin jättänyt homman väliin kokonaan.
Taisi tyttö luulla tapaavansa jonkin elämänsä rakkauden, mutta aika harvoin päätä pahkaa kehenkään ihastuu ensinäkemältä. Luulen että se oli syynä miksi ämmä halusi tavata koska taisi ajatella että tapaa elämänsä ihastuksen.
Toinen tapaus taas oli semmoinen että "kulutanpahan vain aikaani ja kattelen jos jokin kolahtaisi" tyylinen leidi. En voi muuta kuin edelleen ihmetellä joidenkin naisten itsekkyyttä. Olin nimittäin ennen tapaamisia sanonut ettei minua kiinnosta minkäänlainen leikkiminen mutta eipä viestini tainnut heitä tavoittaa.
Toivotan onnea netin pelimiehille että nuo huijarinaiset ihastuisivat heihin ja sitten toivon myös että pahoittaisivat heidän mielensä sitten vaikka dumppaamalla vähän ajan kuluttua. Itse jätin nettideittihommat kokonaan juuri sen vuoksi ettei normaalijärkisiä tunnu löytyvän.
Syy siihen miksi kutsun heitä mieluummin maalaismoukiksi johtuu heidän itsekkäästä ajattelutavastaan. Oikeat maalaiset ovat harvemmin noin töykeitä kuin he joita olen nähnyt.
Yksi sanoi ettei ensitapaamisella että on muuttamassa pois eikä enää tavattaisi tämän kerran jälkeen. Olisi kylläkin ämmä voinut sanoa sen ennen treffejä niin olisin jättänyt homman väliin kokonaan.
Taisi tyttö luulla tapaavansa jonkin elämänsä rakkauden, mutta aika harvoin päätä pahkaa kehenkään ihastuu ensinäkemältä. Luulen että se oli syynä miksi ämmä halusi tavata koska taisi ajatella että tapaa elämänsä ihastuksen.
Toinen tapaus taas oli semmoinen että "kulutanpahan vain aikaani ja kattelen jos jokin kolahtaisi" tyylinen leidi. En voi muuta kuin edelleen ihmetellä joidenkin naisten itsekkyyttä. Olin nimittäin ennen tapaamisia sanonut ettei minua kiinnosta minkäänlainen leikkiminen mutta eipä viestini tainnut heitä tavoittaa.
Toivotan onnea netin pelimiehille että nuo huijarinaiset ihastuisivat heihin ja sitten toivon myös että pahoittaisivat heidän mielensä sitten vaikka dumppaamalla vähän ajan kuluttua. Itse jätin nettideittihommat kokonaan juuri sen vuoksi ettei normaalijärkisiä tunnu löytyvän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on se luomumaito suoraan utareista ryystettynä aamutuimaan
Tästä tulikin mieleen, että odottaako naiset treffeille miestä, johon rakastuu tulisesti ensi silmäyksellä? Siis tuollaistahan tapahtuu hyvin harvoin.
Ja molempiin sukupuoliin pätee varmasti se, että ne joihin rakastutaan ensisilmäyksellä tietävät oman tasonsa. Ihmisen eläin puoleen vetoaa niin samat asiat, että jos minä rakastun naiseen ensisilmäyksellä sata muutakin miestä tekee niin. Ja tuo nainen varmasti tietää oman tasonsa ja etsii vertaistaan.
Itse tosin kyllä ihastun enemmän sellaiseen söpöyteen ja kasvoissa olevaan lämpöön(hymy) naisessa, kuin klassiseen kauneuteen, joka on minusta jotenkin kylmää. Tai sitten klassisen kauniit missi naiset eivät vaan koskaan hymyile minulle.
....treffeille ainakin sellaista miestä jonka kanssa on kirjoiteltu ja soiteltu. Usein nimittäin treffeille saapuu ihan erilainen mies johon on luullut tutustuneesa.
Harmiteltavan usein (täällä kirjoittaa kokemuksen syvä rintaääni)tämä treffeille saapuva mies on nimittäin antanut viesteissä ja puhelimessa itsestään aivan väärän kuvan. Pituutta ja painoa on voitu vähän narrata...pukeutuminen ei ole ihan sitä mistä on juteltu...käytöstavat näillä herramiehiksi itseään puhelimessa tituleeraaville miehillä on pahsti hakusessa etc, etc...
En minä ainakaan odota rakastumista ensi silmäyksellä, (tai tietenkin vähän odotan) odotan kuitenkin sellaista ihmistä jonka kanssa haluaisin tavata sen toisenkin kerran. Kuitenkin 95 % näistä uroista joita olen tavannut ovat olleet niin epämiellyttäviä, syystä tai toisesta, että treffeillä ollessa odottaa vaan sitä, että pääsisi tilanteesta. Tällaisen tapaamisen jälkeen ei todellakaan tee syvemmin mieli tutustua kyseiseen henkilöön.
Summasummaarum, minä naisena odotan, että tunnen edes jonkinlaisia lämpimiä tunteita treffattavaani kohtaan.
Tähän vielä loppuksi yksi ihme juttu, mitä miellyttävämpi puhelinääni miehellä on, sitä "rumempi" mies, mistähän mahtanee johtua?
En vain käsitä semmoisia naisia miksi heitä kiinnostaa yleensä tavata jos eivät kuitenkaan ole tosissaan? Itse en ole kertaakaan valehdellut tai antanut väärää kuvaa itsestäni. Ehkä naiset sitten ovat kuvitelleet kuitenkin jotakin muuta? Enpä tiedä ainakaan mitään muuta syytä siihen. Ei kannattaisi elää satumaailmoissa jos todellisuus ei kuitenkaan nappaa.
..eikö ollut parempi, että suostuivat tapaamaan. Jos kirjoittelu tai soittaminen olisi vain jatkunut, olisi pettymyksesi ollut ehkä vielä suurempi. Katsos kun me ihmiset kuitenkin olemme sellaisia, että luomme toisesta tapaamatta juuri sen mielikuvan minkä haluamme. On kivaa elää hetki siinä huumassa, että tässäpä juuri sellainen ihminen jota olen hakemassa.
Sanotaan mitä sanotaan niin olen sitä mieltä, että me jokainen annamme itsestämme parannetun kuvan viesteissä ja puhelimessa. Ihmisluonto vaan on sellainen!
Kun sitten tavatessa se ihminen ei olekaan sellainen kun mielikuvissamme niin pettymyshän siinä toki tulee.
Noista sinun tapaamistasi "maalaistytöistä" sanoisin, että nuo syyt olivat vain keksittyjä. Eivät haluneet sanoa suoraan, että et kiinostanut heitä.
Katsos kun kaikki eivät miellytä kaikkia. Miksi jatkaa juttua jos tietää, ettei siitä voi tulla mitään?
Kutsutko Tukholmassakin asuvia maalaisiksi? Asuvathan hekin yli 50 kilometrin päässä suuresta Helsingistä? Minä kun luulin, että maalaisuus määrittyy muun kuin etäisyyden perusteella.
Minä en heitä maalaisiksi katso jos asuvat 50 km päässä Helsingistä, vaan kyse on ollut nimenomaan siitä että naiset ovat kutsuneet itseään maalaistytöiksi vaikka eivät mielestäni sitä ole olleet!
"Omasta mielestään he ovat maalaisia, mutta kutsuisin heitä mieluummin maalaismoukiksi."
Eikös tuosta tule mieleen, että he pitävät itseään maalaisina ja sinä maalaismoukkina. Eli tarkoitatte samaa asiaa, eri sanavalinnalla vain. Moukka sanaliitteenä ei tee mistään ei-maalaista.
Ensin kirjoitat: "Taisi tyttö luulla tapaavansa jonkin elämänsä rakkauden, mutta aika harvoin päätä pahkaa kehenkään ihastuu ensinäkemältä."
Ja seuraavaksi: "Toinen tapaus taas oli semmoinen että "kulutanpahan vain aikaani ja kattelen jos jokin kolahtaisi" tyylinen leidi."
- eli mitä oikein etsit? Ei saa hakea elämänsä rakkautta, mutta ei saa olla vain 'katsastelemassakaan'. Mikä on oikea toimintatapa? Ja siis sun jututhan on tuossa vaan spekulointia, saatat olla täysin väärässä noista taustoista ja toisten ajatuksista. Mutta mitä oikein odotat treffeiltä?
Tsiisus kun osaa olla vaikeeta.
Kun pitää löytää Svån elämäänsä 50 km reiän sisältä. Helsingin håhpå-Hihåhintit
..voi helsingin herra sua, tuskin tähän provoon nyt kaikki heti tarttuu, take it easy.