aide on aina pakoa oletetusta mutta kestämättömästä ulkoisesta todellisuudesta, joka kuitenkin aina rajoittuu tajunnan tosiseikkoihin objektiivisuuden ollessa olemassa vain subjektin mielteenä, ei aivojemme ulkopuolella, sisäiseen todellisuuteen, muodostaen oman illuusionsa ja todellisuutensa teosten sisäisiä lakeja ja pakottavaa logiikkaansa noudattaen. Tahtoa on olioissa kaikki se mikä tiedoitaan vain empiirisesti, ilmiö taas jää pelkän mielteen alueelle. Taiteessa nämä molemmat yhdistyvät, niin metafyysinen puoli, jossa ilmiön sisältö vie voiton sen muodosta heijastuen puhtaan mielteen alueelle josta vastaanottajan omat tahdon liikkeet on suljettu pois älyn tunkiessa tahtomisen ulos tajunnasta
Taide on älyn eskapismia tahdosta
Ateismi
6304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
... siis ulkoinen todellisuus on meille sellainen kuin me tahdomme
... ja me siis tahdomme, että se on meille kestämätön
... ja me siis voimme paeta tätä tahtomaamme kestämätöntä ulkoista todellisuuutta taiteen avulla
niinkö?
Et kai sinä sentään TOSISSASI yrittänyt ymmärtää tuota... miten minä sen nyt kauniisti sanoisin...
kyllä minä tämän kaverin tiedän - kirjoittaa yleradio1:n palstalla samaa tajunnanvirtaa - ja yleesä siitä yhdestä säveltäjästä. Nimimerkki taitaa olla mikkihiiri. keksii omia sanoja kuten "tiedoitseminen"...
Ei kyllä se on ihan transsendentalistiselta idealistilta, atrhur Schopenhauerilta siteerattu ilmaisu ja käsite älyn ollessa vaikuttimien välittäjä käsittämättä alunalkaen lioissa mitään muuta kin vain niiden välittömät, välilliset ja mahdolliset suhteet tahtoon, jolloin tieto pysyy subjektiivisena tulematta objektiiviseksi kun normaali-ihmisten tieto pysähtyy suhteisiin ja tiedoitsee vain niitä objektien kiihoittaessa vilkkaasti tietokykyä ellei äly nuku laiskana ja tahto pistä sitä liikkeelle,ja joka vain harvoin kykenee irtautumaan tahdosta toimiakseen hetken ajan yksi jolloinsen puhtaus pn mitä suurin ja siitä tulee maailman kirkas kuvastin, sellaisina hetkinä luodaan kuolemattomien teosten sielu, jota nimitetään hengen heräämiseksi.
Maailma on vain yhden langan varassa joka on se tajunta, josa se kulloinkin esittäytyy, maaiulman objektiivisen järjestyksen perusedellytysten ollessa aivotoiminnoissa
Notta oot sitte vallan Soopenhaueria lukenu?
Silloin tällöin kun ei akkarikaan oikein enää aikuiseen makuun istu saati stimuloi älyä