Olen itse alle 170 senttinen mies ja tapasin pari kuukautta sitten erään itseäni lähes 10 senttiä pidemmän naisen. Siinä sitten ihastuttiin ja myöhemmin hän kertoi että ei olisi koskaan uskonut ihastuvansa itseään pienempään mieheen, koska tuntisi helposti itsensä isoksi. Itsetunto-ongelma siis.
Meikäläisen itsetunto on pituudestani huolimatta rautaa ja sain ko. naisenkin itsetunnon kohoamaan. Nyt olemme olleet vajaa 2 kuukautta yhdessä ja homma pelittää!
Itsetunnosta se on usein kiinni puolin sun toisin, uskallan väittää. Vaikka sitä ei itselleen myönnäkkään (ei ehkä sitä edes tiedosta), takaraivossa piilee ajatus siitä, mitä muut mahtaisivat ajatella.
Meikäläisen itsetunto on pituudestani huolimatta rautaa ja sain ko. naisenkin itsetunnon kohoamaan. Nyt olemme olleet vajaa 2 kuukautta yhdessä ja homma pelittää!
Itsetunnosta se on usein kiinni puolin sun toisin, uskallan väittää. Vaikka sitä ei itselleen myönnäkkään (ei ehkä sitä edes tiedosta), takaraivossa piilee ajatus siitä, mitä muut mahtaisivat ajatella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onnea teille!
Vaikken ole "kuin" 173cm niin en juurikaan katsele itseäni lyhyempiä miehiä. Sikäli hassua, että esim. baarissa tulee aika paljon huomiota juuri lyhyiltä (ehkä koska niitä pitkiä ei tunnu kovin paljoa olevan). Tuntuu ikävältä, että aina epäilyttää älyävätkö miehet miksi en oikein lämpene. Jos luulevat etten pidä lyhyitä miehekkäinä tai jotain. Kun kyse on juuri minun huonosta itsetunnostani. Sitä tuntee itsensä joksikin kirahvin ja norsun risteytykseksi (vaikka hoikka olenkin). Ja tuntuu voiko lyhyempi mies ikinä pitää minua pienenä ja suloisena.
Huippua kuulla, että olet saanut naisesi tuntemaan olonsa kauniiksi seurassasi. Enpä usko, että vastaava voisi tapahtua kohdallani ellen törmäisi juuri rautaisen itsetunnon omaavaan superäijään. Eikä sitä kannata tosiaan miettiä, mitä muut ajattelevat. Kunhan omat päät kestävät :)
Luulevatko naiset, että miehistä tuntuu samanlaiselta naisen kanssa kuin naisesta lapsensa kanssa? Pieni ja suloinen ja niin riippuvainen minusta. Itse luulen, että normaaliälyiset miehet haluavat kahden aikuisen muodostaman parisuhteen. Joskus tuntuu, että vain miehet käyvät läpi toukka-perhosvaiheen ja naiset jäävät tältä osin lapseksi, jonka tehtävänä on löytää turvallinen isä itselleen=kumppani.
Kyllähän sen tietysti ymmärtää tavallaan jos lyhyempi mies ei tunnu miehekkäältä juuri pituutensa vuoksi, mutta loppupeleissä se miehekkyys lähtee ihan jostain muualta kun fyysisistä seikoista. Jos on henkisesti riittävän lujaa tekoa, niin samapa tuo minkä mittainen on.
Naiset puhuvat usein myös turvallisuuden tunteesta ja sekin on suurimmaksi osaksi henkinen seikka eikä miehen koko ole se dominoiva elementti. Esimerkiksi kätevä suustaan oleva henkisesti luja pienempi kaveri voi luoda naiselleen tietyllä tapaa paljon turvallisemman tunteen kuin isokokoisempi hissukka, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään.
Onkohan asia todellakin näin joidenkin naisten osalta? Monesti tuntuu, että naiset haluavat itseään isomman, vahvemman, paremman itsetunnon omaavan jne miehen. Jollain tapaa henkivartijan, tai niin kun totesit, isän.
Itse taas ajattelen naista kumppanina, jota ei sen kummemmin tarvitse suojella pahalta maailmalta. Tokihan apua aina löytyy ja suojelua tarvittaessa, siitä ei ole kyse, mutta en näe naista suojelun kohteena vaan tasavertaisena kumppanina, jolta saa tarvittaessa apua myös itse.
Jos mies on ylimukava, tekee vapaaehtoisesti kotitöitä, mutta ei sytytä, onko kyse siitä että nainen ei halua itselleen äitiä vaan isän ja tästä syystä he rakastuvat renttuihin?
Minusta tuo ei ole mitenkään toisenlainen näkäkulma. Ainahan tuo on ollut kiinni nimenomaan siitä NAISEN huonosta itsetunnosta. Sitä paikatakseen nainen tarvii sen ison ja "turvallisen" miehen jonka kainaloon käpertyä. Aivan takuuvarvasti monelle miehelle kävisi aivan hyvin itsensä pituinen tai vähän pidempikin nainen mutta kun se ei koskaan sovi naiselle. Eli siinähän on nimenomaan kyse NAISEN huonosta itsetunnosta jota tarvii pönkittää isolla miehellä.
ole kyse. Jotenkin se vain on tärkeää, että mies pitäisi minua naisellisena ja suloisena. Itseä 15cm pitemmän kanssa samanlaista epäluuloa ei tule. Aika moni pitkä nainen on kuitenkin saanut kuulla amatsoniläppää ja ilkeitä kommentteja itseään lyhyemmiltä. Itsetuntoonhan se kolahtaa ja murentaa sitä.
onhan nämä harkimot ja muut pikku-ukot todistaneet, että ei koolla niin ole väliä kunhan muita resursseja piisaa