Vanhemmilla on yhteishuoltajuus.
Saako lähivanhempi päättää esim.
- lasten koulun vaihdosta?
- toiselle paikkakunnalle muutosta?
- lasten terapiaan viennistä?
Voiko etävanhempi estää nämä?
Saako lähivanhempi päättää esim.
- lasten koulun vaihdosta?
- toiselle paikkakunnalle muutosta?
- lasten terapiaan viennistä?
Voiko etävanhempi estää nämä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Koulunvaihtoasiassa niin riippuu minkätyyppisestä koulunvaihdosta kyse. Jos on kyse ns elämänkatsomuskoulusta (esim Steiner-koulu) tarvitaan kummankin huoltajan suostumus. Lähikouluun (esim muuton yhteydessä) ei tarvita toisen huoltajan suostumusta.
Suomen rajojen sisäpuolella voi muuttaa vapaasti lapsen kanssa - toisaalta etävanhempi voi silloin hakea lähihuoltajuutta vedoten siihen että lapsen olosuhteet säilyisi (jos etävanhempi asuu siinä vanhalla paikkakunnalla).
Terapiaan tarvitaan kummankin huoltajan suostumus yleensä - johtuen siitä että terapia ei onnistu jos vanhemmat vastustavat sitä. Lapsi tarvitsee vanhempien tuki ja "lupa" - muuten hän ei pysty hyötymään terapiasta.
Tämä toimii myös toisinpäin - etävanhempi ei voi (välttämättä) vaihtaa lapsen koulua tai viedä lapsen terapiaan ilman toisen huoltajan suostumusta.
Passihakemuksessa tarvitaan kummankin huoltajan allekirjoitus - mutta poliisi voi myöntää harkinnanvaraisesti passin lomamatkaa varten vaikka toinen huoltaja vastustaa.
ed. kommentoinut terapiaan, joka ei mielestäni päde. lapsen ikä ja terapian tarve huomioon ottaen, ei vanhemmalla ole oikeutta kieltää sit
"Terapiaan tarvitaan kummankin huoltajan suostumus yleensä - johtuen siitä että terapia ei onnistu jos vanhemmat vastustavat sitä. Lapsi tarvitsee vanhempien tuki ja "lupa" - muuten hän ei pysty hyötymään terapiasta."
Lapset alle 10-vuotiaita.
Etävanhemmalla oikeus valvottuihin tapaamisiin.
Lääkärien suositus pitkäaikaisesta terapiasta (lapsilla masennusta & PTSD).
Sorry, txti lähti keskeneräisenä.
Siis lapsen terapiaan tarvitaan vanhemman suostumus, riippuen minkä ikäinen lapsi on? Eriasia on jos toinen vanhempi (etä) vastustaa, hänellä tulee olla siihen pätevä peruste.
Onko lapsi tutkittu ja suositeltu terapiaan ja katsottu, että hän hyötyy siitä? Jos näin on, ei (etä) vanhempi voi olla este lapsen kehitykselle ja kasvulle. silloinhan hän toimisi vastoin lapsen etua!
Olen vastaavan asian kanssa tapellut ja prosessi oli kova. Toisen vanhemman terapia vastaisuus oli omat pelkonsa ja asenteet. Lapsi sai hoitonsa ja terapiansa ja minä yksinhuoltajuuden!
Tzemppiä ja pidä siitä kiinni, mikä on lapsen etu ja oikeus.
En toden totta tule antamaan periksi terapia- asiassa! Minähän se olen, joka päivittäin näkee ja kokee, miten kipeästi apua lapset tarvitsevat.
Tärkeää olisi saada exäsi suostumus siihen terapiaan - niin lapset saavat paremmin apua. Jos etä vastustaa voimakkaasti niin se heijastuu lapsiin jolloin eivät samalla tavalla hyödy terapiasta.
silloin sinä sitoudut, viemään ja olemaan lapsesi tukena ja välillä, jopa pakottamaan terapiaan menon. Se on rankkaa lapselle ja vanhemmalle, sekä läheisille.
Terapiathan kestää vuosia ja välillä tulee vaiheita jolloin laspi ei sinne menisi jos ei vanhempi olisi se suunnan näyttäjä.
Ota tai hanki itsellesi myös tukihenkilötää, jolle voit purkaa oman jaksamisesi. Ystäviään ei kannata menettää tai kuormittaa, koska he eivät sitä jaksa vastaan ottaa tai ymmärtää.
Aina ei exän suostumusta kannata jäädä vonkaamaan! Tärkeäähän se olisi, mutta kun aina ei eletä onnelassa. On exiä, jotka jo saavat vain valvottuja lastensa tapaamisia jne. Ne eivät kykene ajattelemaan lapsen etua ja tulevaisuutta, koska niillä on omia ongelmia mihin he itse tarvitsevat ammattiauttajaa!
Enkä tällä vastineellani, nyt yritä painaa mitään tai ketään sukupuolta maanrakoon! On erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla taustoilla olevia vanhempia, jotka eivät aina kykene ottamaan vastuuta lapsista ja vanhemmuudesta, niin miehiä kuin myös naisia.
Lapsilla on DIAGNOOSIT: masennus & PTSD.
Etävanhempi vastustaa jyrkästi terapiaa! Hän ei osallistu mitenkään elämäämme eikä elä lasten kanssa arkea; tapaa siis ainoastaan valvotusti.
En usko, että hänen mielipiteensä kauheasti pääsee heijastumaan lapsiin, kun niin vähän ovat tekemisissä. Hänellä ei ole minkäänlaista hajuakaan arkielämästämme eikä hän tajua näitä lasten diagnooseja - miten hän siis kykenisi näkemään, että terapia on tässä kohdin välttämätöntä. Millaiseksi muodostuu lasten tulevaisuus ilman terapiaa? PTSD voi esim. muuttua krooniseksi (terapiaan on jo jonotettu vuosi).
En todellakaan aio laitta "etä-paran" toiveita omien lasteni terveyden ja tulevaisuuden edelle!!
... hakea lapsen yksinhuoltajuutta itsellesi oikeudessa, koska se ilmeisesti lapsen etu kuin sitten ne valvotut tapaamisetkin.
Mä olen tyhmyyksissäni n. vuosi sitten suostunut yhteishuoltajuuteen - oltiin juuri siitä menossa käräjille; olisin halunnut (ja varmasti saanut) yksinhuoltajuuden.
Olen asianajajaltani kysynyt, voinko hakea yksinhuoltajuutta nyt, ja hän on väittänyt, ettei käräjäoikeus ota edes hakemustani käsittelyyn, koska "olosuhteissa ei ole tapahtunut muutosta sitten kesän 2005" (jolloin sopimus huoltajuudesta tehtiin).
Mutta tuon suostumattomuutensa lasten terapiaan etävanhempi ilmoitti vasta viime yönä... Pitäisiköhän sittenkin vaan hakea yksinhuoltajuutta nyt heti?? *pohtii*
Kiitos kun jaksat aina antaa neuvoja ja lukea toistenkin murheita, vaikka itselläsi kaikki tuntuukin olevan kunnossa!! Hienoja & asiantuntevia neuvoja sulta saa! *kiittää & kumartaa*
Hyvä, kun jaksat ajaa lastesi etua. Turha kuulla toisten höpötystä, että ota etävanhempi mukaan ja jne.. sillä väsytät vain itsesi ja saat lasten elämän vielä sekaisemmaksi.
Oikeudessakaan ei aina lasten/lapsen etu täyty koska laki on vanha ja nykyaikana paapotaan lasten isiä vaikka ne olisi lasta kaltoin kohdellet tai käyttäytyneet väkivaltaisesti! Ei mahdu mun oikeustajuntaan, jos lapsi pakotetaan (vaikka valvostusti) tapaamaan sellaista vanhempaa.
Saahan aikuinenkin lähestymiskiellon, mutta lapsi on eriasia.
Lykkyä tykö Sinulle!
... kuten itsekin jo tulit pohtineeksi.
Aivan oikein, ellei ole muutosta olosuhteissa tai paremminkin ei ole PERUSTELUITA yksinhuoltajuudelle, niin ei sitä "pottuillessaan" voi hakea (tai koska tahtoo vaihtaa lapsen sukunimen) ... tai siis voi hakea, tuskin saa (onneksi). Mielestäni tilanteesi on toinen.
Jos lapsella diaknosoitu sairaus, lääkärit suosittavat terapiaa, eikä sitä voida aloittaa koska toinen huoltaja vastustaa ... niin tahtoisinpa nähdä sen tuomarin joka tuon ja lastenvalvojan lausunnon jälkeen ei muuttaisi huoltajuutta.
Tosin, ehkä voisit vielä varmistaa lapsen isän kannan... ja sitten kiihkottomasti kerrot, ettet näe muuta vaihtoehtoa kuin hakea yksinhuoltajuutta vedoten lapsen etuun ja sairauden hoitoon.
JA, oletko aivan varma ettei hoitoa voi aloittaa vain toisen huoltajan suostumuksella. Tai/ja onko mahdollista että se loppuu jos sitä toinen huoltajista vastustaisi.
Kuten kai jo sanoinkin, etävanhempi mainitsi tuon terapiaan suostumattomuutensa viimeöisessä sähköpostissaan - vaikea mennä sanomaan, kuinka tosissaan on vai uhkaileeko vain kiukunpuuskassaan.
"JA, oletko aivan varma ettei hoitoa voi aloittaa vain toisen huoltajan suostumuksella. Tai/ja onko mahdollista että se loppuu jos sitä toinen huoltajista vastustaisi."
Meillä on myös lastensuojelullinen tilanne "päällä", joten en usko, että etä pystyy mitenkään terapiaa estämään. Terapia ei ole siis vielä alkanutkaan, vaan yritän vuoden jonotuksen jälkeen "potkia" asiaa eteenpäin, että se vihdoinkin alkaisi.
Mutta... Täytyy nyt katsoa, miten tiukkaan ex pitää mielipiteistään kiinni. On tässä muutakin mahdollisesti tulossa, millä perusteella voin hakea yksinhuoltajuutta (hän saanee syytteen lastensa pahoinpitelystä; poliisitutkinta on yhä kesken).
Jos varmuus aikanaan siitä, että lapsen pahoinpitely on tapahtunut ... niin toivottavasti huoltajuuden menettämisen ja valvottujen tapaamisten lisäksi saisi "kakkuakin" (ja pääsisi maistamaan omaa lääkettään siellä) ... noh, tuo vapausrangaistus valitettavasti "turha toivo" tässä maassa... *normaalisit rauhallinen M36 puhisee*
Jaksamista sinne päin !
Hyvä jos joku kokee saaneensa apuja, vaikka ainahan netistä saamiinsa neuvoihin syytä suhtautua terveellä epäilyllä ... mutta kun oikeilta asiantuntijoilta menee hakemaan apuja, tietää edes hieman mistä kysymys.
Kun vain esittää että etävanhempi on väkivaltainen, ei välitä lapsistaan jne...
Ihan helposti voi tehdä ihan mitä vain omin päin.
esittää yhtään mitään, koska tässä tapauksessa on tosiasia, että etä on väkivaltainen.
Lapsiaan varmasti omalla tavallaan rakastaa ja on heistä huolissaankin, mutta taisi missata tilaisuutensa.
kyetä todistamaan! Älä jauha paskaa!
yhteishuoltajuus on suuri kupla.
etävanhempi muka on yhtä päättävässä asemassa lapsen asioista mutta käytännössä ei. Ainakaan täällä Jyväskylässä.
Muutto toiseen kaupunkiin kävi tuosta vain.
Ei tarvinnut äidin edes sanoa, vaan antoi 4vuotiaan lapsen sanoa.
Ei tarvii muistaa noin pieniä asioita.
Yhteishuoltajuuteen ei kannata luottaa.
Hanki oikeuden päätös, oikeusapua, jotain.
Tiedätkö ettei kuvaamasi asia oikeastaan liity juridiseen yhteishuoltajuuteen, oletko ottanut selvää mihin asioihin yhteishuoltajuudella on vaikutusta ja mihin ei? Tuntuu ettet ole, kannattaisikohan....
Mikä ei tarkoita, etteikö vanhempien pitäisi voida erostaan huolimatta voida keskustella miten toisen paikkakunnalta muuttoon liittyät vaikutukset mm. tapaamisiin hoidetaan.