Olen nyt tiputtanut painoani 87>64. Mutta tässä sitä sitten ollaankin oltu jo pari kuukautta. Eikä ole mitenkään "syytöntä jumittamista" vaan yksinkertaisesti repsahdan kerta toisensa jälkeen.
Syön siis ihan liikaa kaikkea "einiinkevyttä" ja liikkuminen jäänyt vähälle.
Kun aloin laihduttelemaan niin opettelin hiljalleen säännöllistä ja kevyempää ruokavaliota. Kävin lenkillä 3-4 krt/viikko, tunti reipasta kävelyä. Söin aamupalan, päivällisen, välipalan ja iltapalan. Jätin turhat rasvat pois, alussa tein sen virheen että karsin liikaa rasvoja mutta pikkuhiljaa opettelin niiden hyvienkin rasvojen käyttöä.
Nyt on sitten ongelma se että kun olen saanut painoni tippumaan alle 65kg:n niin tässäpä sitten junnaan. Koko ajan ajattelen että tästähän on vain lyhyt matka enää (tavoitepaino 55kg) vaikka siihen tosiasiassa on vielä lähemmäs 10 kiloa. Aina kun saan painoa kilon tippumaan, "palkitsen" itseni sillä että menen ja ostan pitsan tai suklaalevyn. :( Ja takaisinhan se tulee kun se ei jää siihen yhteen suklaalevyyn vaan pian huomaan ostavani jo toista samanlaista. Sitten paino taas nousee muutamalla kilolla, syön kevyesti muutaman päivän jolloin nesteet lähtee liikkeelle, paino tippuu pari kiloa ja sittenhän kävelen taas hyvällä omalla tunnolla kauppaan.. ja kierre on valmis. *huoh*
En ymmärrä, miten aikuinen ihminen (reilusti yli parikymmpinen nainen) ei saa otettua itseään niskasta kiinni vaan vetää tällaisessa oravanpyörässä. Tuntuu ihan hölmöltä että kun kuitenkin näin paljon olen jo saanut tiputettua niin miksi nyt on sitten mennyt näin. Jumpassa käyn 1-2 kertaa viikossa ja se on kyllä tehokasta mutta esim.lenkkeily on jäänyt kokonaan ja ruokavalio on ihan päin honkia. Sellainen olo että tähänkö tämä nyt tyssäsi koko homma.
Alimmillaan painoni on nyt ollut 63kg. Jos saisin edes kerran laskemaan vaikka puoli kiloakin tuon alle niin ehkä saisin lisäintoa tähän hommaan mutta jostain pitäisi taas aloittaa. Ruokaremontti olisi ensimmäisenä paikallaan mutta sekin tuntuu olevan niin vaikeaa.
Onko täällä kohtalotovereita jotka tunnistaisi ehkä hieman itseäänkin tästä tekstistä? Kenelläkään antaa hyviä vinkkejä, miten tästä eteenpäin? Mittani on siis tällä hetkellä 158/64 ja seuraava haaveissa siintävä välietappi olisi tasan 60kg. Kiitos tuhannesti kaikille jotka jaksaa vastailla.
Syön siis ihan liikaa kaikkea "einiinkevyttä" ja liikkuminen jäänyt vähälle.
Kun aloin laihduttelemaan niin opettelin hiljalleen säännöllistä ja kevyempää ruokavaliota. Kävin lenkillä 3-4 krt/viikko, tunti reipasta kävelyä. Söin aamupalan, päivällisen, välipalan ja iltapalan. Jätin turhat rasvat pois, alussa tein sen virheen että karsin liikaa rasvoja mutta pikkuhiljaa opettelin niiden hyvienkin rasvojen käyttöä.
Nyt on sitten ongelma se että kun olen saanut painoni tippumaan alle 65kg:n niin tässäpä sitten junnaan. Koko ajan ajattelen että tästähän on vain lyhyt matka enää (tavoitepaino 55kg) vaikka siihen tosiasiassa on vielä lähemmäs 10 kiloa. Aina kun saan painoa kilon tippumaan, "palkitsen" itseni sillä että menen ja ostan pitsan tai suklaalevyn. :( Ja takaisinhan se tulee kun se ei jää siihen yhteen suklaalevyyn vaan pian huomaan ostavani jo toista samanlaista. Sitten paino taas nousee muutamalla kilolla, syön kevyesti muutaman päivän jolloin nesteet lähtee liikkeelle, paino tippuu pari kiloa ja sittenhän kävelen taas hyvällä omalla tunnolla kauppaan.. ja kierre on valmis. *huoh*
En ymmärrä, miten aikuinen ihminen (reilusti yli parikymmpinen nainen) ei saa otettua itseään niskasta kiinni vaan vetää tällaisessa oravanpyörässä. Tuntuu ihan hölmöltä että kun kuitenkin näin paljon olen jo saanut tiputettua niin miksi nyt on sitten mennyt näin. Jumpassa käyn 1-2 kertaa viikossa ja se on kyllä tehokasta mutta esim.lenkkeily on jäänyt kokonaan ja ruokavalio on ihan päin honkia. Sellainen olo että tähänkö tämä nyt tyssäsi koko homma.
Alimmillaan painoni on nyt ollut 63kg. Jos saisin edes kerran laskemaan vaikka puoli kiloakin tuon alle niin ehkä saisin lisäintoa tähän hommaan mutta jostain pitäisi taas aloittaa. Ruokaremontti olisi ensimmäisenä paikallaan mutta sekin tuntuu olevan niin vaikeaa.
Onko täällä kohtalotovereita jotka tunnistaisi ehkä hieman itseäänkin tästä tekstistä? Kenelläkään antaa hyviä vinkkejä, miten tästä eteenpäin? Mittani on siis tällä hetkellä 158/64 ja seuraava haaveissa siintävä välietappi olisi tasan 60kg. Kiitos tuhannesti kaikille jotka jaksaa vastailla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni kävi hiukan heikosti silloin, kun olis vastaavassa tilanteessa...
Painoin 76kg. Hiljalleen sain painon alas, parhaimmillani olin siinä 65kg tai hiukan alle. Silloin iski hillitön tyytyväisyys kadotetuista kiloista ja selkeästi tuntui vähättelyltä ne muutamat kilot, jotka piti enää pudottaa.. mutta kun se kesti ja kesti. Nautiskelin sitten puolison kanssa hyvää ruokaa ja nameja, kun kerta olin niiiiiin hyvin saanu kiloja karistettua. Olinhan sentään jo normaalipainon rajoissa! Ei hän tässä nyt mitään enää käy... jatketaan, kun se kerta oli niinkin helppoa ja MAHDOLLISTA.. Nyt sitten tuskailen yli 80kg painossa!! Salakavalasti elämän heittelemänä parin vuoden aikana keräsin takaisin kaikki kilot ja muutaman lisää... Ihan vaan siksi, että voisin taas aloittaa laihista uudelleen ja nauttia saavutuksista.. ;) jep. Eli kerroin tämän siksi, että pitäisit oikeesti huolen siitä, ettet lannistu tai vähättele saavutuksiasi tai -mikä huolestuttavampaa- tuudittaudu siihen ajatukseen, että enää on jäljellä VAIN 10kg...
Mulla nyt edessä 25kg pudotus sen entisen 10kg sijaan... Vähän *uttaa... :(
Mutta ei auta itku kirpputorilla, vaan on otettava itseään niskasta kii ja kannettava eteenpäin ja lenkille.
Pidä säkin huoli itestäs... Ota vaikka nutrikuuri vauhdittajaksi ja huolehdi namipäiväksi vain kerta viikossa -se riittää... Totuttaudu mieluummin luonnon makunautintoihin..marjat, hedelmät, kasvikset ja rouskuta niitä...
Anna itsellesi selkeä tavoite ja palkinto siitä! Varaa reissu ensi kesään, bikinipakkopaikkaan ;) ja pidä huoli, että näytät hyvältä, kerrassaan hemaisevalta siellä rannalla ja kaikkien päät kääntyvät juuri sinua ihailemaan...
Niin minäkin teen... jos en vielä ensi kesäksi, niin seuraavaksi sitten! ;)
Tsemppiä sinulle EnnaJo!
Hei, hienosti olet saanut painoa pois. Itse laihdutin lähinnä liikkumalla runsaat pari vuotta sitten puolessa vuodessa 17 kiloa. Ikävä todeta, et takaisin on tullut. En halua "masentaa", mutta vähän vaikeeta varmaan on. Laihdutin juoksemalla/kävelemällä ensiksi 10 km/pv ja viikonloppuisin 20 km/la-su. Paino tippui ja söin kaikkea sallittua. Siis herkut pois, rasvaiset ja sokerit. Sit taas vaan pikkuhiljaa painoa alkoi tulla, syömisen piikkiin pistin sen. Ja tässä sitä taas ollaan. No sinä olet nuori ja energiaa sinulla riittää varmasti vaikka muille jakaa, eikä painosi pyri ylös päin samoin kuin minulla. Ellei ruokavalioosi liity raejuustoa, niin lisää se vaikka kera ananaksen tai omenan. Juo kivennäisvesiä. Täyttää vatsaa. Perunat muuten jätin myös pois ruuistani.Ja leivän päälle ei mitään makkaroita eikä rasvoja. Jos syysmasennus vaivaa, ota lasi beroccaa, siis isoon mukiin vettä ja tabletti. Kaupassa on hyvää 0,2% maitorahkaa Ehrmann, syö sitä ilman mitään lisiä, ihan hyvää. Jos kaipaat karkkia niin, ota mielummin jotain sokerittomia tai väkeviä pastilleja ja imeskele niitä. Purkkaa jauhoin päivittäin makeanhimooni, sen sallin, siis sama purkka koko päivän "poskessa", toista en ottanut, kun kyllästyin jauhamiseen. Kokemuksesta tiedän, että helppoa ei ole,mutta kun kaupassa pääset sen karkkihyllyn ohi etkä osta kotiin, niin sitten sitä ei ole mistä syödä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olen ollut ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin ja toivon vain, että voitat itsesi. Itse taistelen taas kerran näitten kilojen kanssa myös ja tavoitteeni on saada painoa alas. Pääasia, että paino tippuu. Painosi on tällä hetkellä siinä tasausvaiheessa, jurruttaa siinä jonkin aikaa, älä lannistu, kyllä se siitä sit taas tippuu. Määrä mistä lähdit laihduttamaan on suuri eli siinä mielessä voit olla hyvin tyytyväinen jo tässä vaiheessa. Painosi on tippunut hienosti. Älä hirmuisasti pyri alaspäin vaan ole tyytyväinen ja jätä tai yritä jättää kaikki ei sallitut pois ja sopeutua siihen, niin liikunnan avulla painosi taas menee alas päin, ihan varmasti. Eli liikunta siinä on tärkeää. Varmasti onnistut pääsemään tavoitepainoosi! Tsemppiä sinulle hurjasti!!!
ku mun mitat on tasan samat kun sulla! ja mä pudotin 74:stä kilosta 64:een. tarkoitus oli myös 60:een, mutta tuon 64 kiloa olen nyt painanut vuoden päivät :D ei vaan oo ollu tarpeeks motivaatiota enää pudottaa painoa, kun terveelliset elämäntavat on jo omaksuttu.
nyt olen aloittanut pilateksen muokatakseni kehoani. en niinkään laihduta enää. suosittelen muillekin, jotka on jo lähellä normaalirajaa. tärkeämpää kuin laihtua lisää on säilyttää saavutetut mitat.
Ihan vaan vinkki vinkkinen, heittäkää hyvät ihmiset tässä vaiheessa se puntari mäkehen. Peili kertoo tilanteen ja jos on lähipiirissä rehellisiä ihmisiä kysykää: how do i look?
kaikille vinkeistä ja tsempistä! :)
Uskon ja luotan että kyllä tämä tästä taas lähtee etenemään kunhan saan sen alkukipinän. Välillä on vaan niin mieli maassa kun tuntuu ettei motivaatiota ole nimeksikään mutta jos olen näinkin paljon saanut tiputettua niin miksi sen sitten pitäisi tyssätä tähän...
Ilmoittelenpa joskus jos(kun)saan taas tuon painonpudotuksen vauhtiin. :) Siihen asti kevyttä syksyä kaikille!