Meillä odotetaan esikoista 25. raskausviikolla. Tähän asti kaikki on sujunut parisuhteen kannalta hienosti, molemmat ollaan oltu innoissamme raskaudesta, mies on mukana jokaisella neuvolakäynnillä, suunnitellaan tulevaisuutta jne. Seksikin on sujunut kuten ennenkin. Tähän asti.
Liekö raskaushormonit vai mikä, mutta muuttuva kroppa saa minut tuntemaan itseni todella epäseksikkääksi ja epähaluttavaksi. Halut eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään!! Mulla on nyt paino noussut 51 kg:sta 59 kiloon. Tämän takia olen vältellyt miestäni, koska tunnen olevani ruma. Kun mies ei nykyään KOSKAAN kehu ulkonäköäni, (mitä teki ennen raskautta) herkkä mieleni todella uskoo, että olen epähaluttava. Tyhmää, mutta olen monet itkut itkenyt tämän takia...
En siis nykyisin käy mieheni kanssa suihkussa, vaikka aiemmin kävimme AINA yhtäaikaa suihkussa. Olen torjunut miehen lähentely-yritykset... Pari viikkoa sitten "hyvänä hetkenä" tein itse aloitteen, johon mies laiskasti tokaisi: "tee työt". Tuon jälkeen olen valitettavasti viilentynyt entisestään.
Kun suunnittelimme raskautta, mies suunnitteli, miten hän sitten haluaa kuvata viikottain mahaani sen kasvaessa. Nyt yli puoleenväliin tultaessa, yhtään kuvaa ei ole otettu.. Olimme ulkomaillakin, mutta minä olin se joka heilui kameran kanssa. Välillä yritin tarjota kameraa miehelle, että minäkin olisin joissain kuvissa, mutta mies vaan tokaisi, että kuvaa sä, kun mä en jaksa/osaa...
Tänä aamuna valitin miehelleni, että reisiin on tullut läskiä. (Ehkä vähän olisin kaivannut lohdutusta ja sitä pientä, positiivista kommenttia kropastani). Mies kommentoi, että "jaa, en mä ole kiinnittänyt huomiota kun tuohon sun kasvavaan mahaan".
Olenko nyt ihan tyhmä, vai olenko aiheesta maassa. Mä todella kaipaisin välillä kehuja ulkonäöstäni, edes vähän, mutta en niitä ala rankumaan, jos toisesta ei tunnu siltä.. Kai mä sitten olen aika kamala.
Miehet ja naiset, onko teillä kokemusta tästä??
Kiitos...
Liekö raskaushormonit vai mikä, mutta muuttuva kroppa saa minut tuntemaan itseni todella epäseksikkääksi ja epähaluttavaksi. Halut eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään!! Mulla on nyt paino noussut 51 kg:sta 59 kiloon. Tämän takia olen vältellyt miestäni, koska tunnen olevani ruma. Kun mies ei nykyään KOSKAAN kehu ulkonäköäni, (mitä teki ennen raskautta) herkkä mieleni todella uskoo, että olen epähaluttava. Tyhmää, mutta olen monet itkut itkenyt tämän takia...
En siis nykyisin käy mieheni kanssa suihkussa, vaikka aiemmin kävimme AINA yhtäaikaa suihkussa. Olen torjunut miehen lähentely-yritykset... Pari viikkoa sitten "hyvänä hetkenä" tein itse aloitteen, johon mies laiskasti tokaisi: "tee työt". Tuon jälkeen olen valitettavasti viilentynyt entisestään.
Kun suunnittelimme raskautta, mies suunnitteli, miten hän sitten haluaa kuvata viikottain mahaani sen kasvaessa. Nyt yli puoleenväliin tultaessa, yhtään kuvaa ei ole otettu.. Olimme ulkomaillakin, mutta minä olin se joka heilui kameran kanssa. Välillä yritin tarjota kameraa miehelle, että minäkin olisin joissain kuvissa, mutta mies vaan tokaisi, että kuvaa sä, kun mä en jaksa/osaa...
Tänä aamuna valitin miehelleni, että reisiin on tullut läskiä. (Ehkä vähän olisin kaivannut lohdutusta ja sitä pientä, positiivista kommenttia kropastani). Mies kommentoi, että "jaa, en mä ole kiinnittänyt huomiota kun tuohon sun kasvavaan mahaan".
Olenko nyt ihan tyhmä, vai olenko aiheesta maassa. Mä todella kaipaisin välillä kehuja ulkonäöstäni, edes vähän, mutta en niitä ala rankumaan, jos toisesta ei tunnu siltä.. Kai mä sitten olen aika kamala.
Miehet ja naiset, onko teillä kokemusta tästä??
Kiitos...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pysy pois sieltä vaa´alta!
Tottakai se maha kasvaa, eihän se vauva näkymätön ole :D ..nyt relaa vaan, kroppa on kyllä ennallaan raskauden jälkeen ja ajan myötä! :)
No kun eihän meillä ole kotona edes vaakaa. Tuon lukeman olen saanut neuvolakäynnillä, jossa terveydenhoitaja puuttui painooni..
Ja se mitä pään sisällä tapahtuu.. Mieheltä ei heru kehuja, ei minkäänlaisia. Juuri kun niitä ehkä eniten kaipaisin.
huomaat muutoksia kropassasi raskauden myötä, niiden takia alat potea huonoa itsetuntoa, alat välttelemään miestäsi, eli (v)etäännyt miehestäsi kauemmaksi ja sitten ihmettelet, kun mieskin vetäytyy luolaansa???
Älä nyt ainakaan tee sitä virhettä, että alat miestäsi syyttämään kaikesta, sillä silloin kyllä menee asiat pahemman kerran solmuun ja jos oikein tulkitsin tekstiäsi, niin sinä vetäydyit, etkä tainnut paljon selitellä asiaa. Koit jotain omassa päässäsi, tuntemuksesi itsesi suhteen muuttui mielessäsi ja toimit sen pohjalta, olettaen, että mies honaa heti, mistä on kyse. Arvasinko oikein?
Mies ei ikävä kyllä ole ajatusten lukija, vaikka naiset olettavatkin niin.
Olet Sepe siinä oikeassa, että mun pitäisi saada suu auki ja kertoa miehelle, mikä mättää. Mutta kun se turpa vaan ei aukea... Miten voikin olla niin vaikeaa sanoa miehelle, että olisi mukavaa kuulla joskus joku positiivinen sana.. Ehkä siksi, että kuullostaa niin typerältä saada pönkitystä omalle huonolle itsetunnolleen. En niitä haluaisi alkaa kalastelemaan! Kun mies sitten "pyynnöstä" alkaa imartelemaan, onko sekään mistään kotoisin?
Mies kyllä ottaa huomioon muullatavoin, tekee aamiaista, hieroo jalkoja jne. Kyselee miten voin. Mutta kun ääneen valitan pieneksi käyneitä vaatteita, jotka näyttävät kauheilta päälläni, tai perseeseen ilmaantunutta selluliittia, mies ei sano mitään.
En ole koskaan ollut mitenkään älyttömän vahva tuon itsetuntoni kanssa ja olen ollut tarkka ulkonäöstäni. Nyt tunnen hirvittävää kateutta hoikkia ja hyvännäköisiä naisia kohtaan, joihin törmäämme kaupungilla. En haluaisi tuntea näin!!!
ennen kuin hankkiutuu raskaaksi. Me olemme mieheni kanssa pohtineet mahdollisen tulevan raskauden aiheuttamia plussia ja miinuksia. Mieheni (ja minä myös)on ehdottomasti sitä mieltä, että ei raskaaksi, jos siitä tulee liikaa ongelmia. Emme vielä tähän päivään mennessä ole lasta hankkineet. Tulemmeko koskaan, sen näyttää aika.
No jaa, tehty mikä tehty teidän kohdalla, mutta suosittelen suun avaamista ja perusteellista keskustelua miehesi kanssa. Kysyt suoraan häneltä, miten asia on. Ja kyllähän hänen täytyy ymmärtää, että toi muutos on vaan väliaikaista. Laihdut varmasti takaisin, jos vaan itse haluat!
Juupajuu, tämän lapsen tahdon ja myös mieheni tahtoo. Tokihan mekin olemme jutelleet ja kummatkin tietoisia kaikenlaisista vastoinkäymisistä... Siitä ei nyt olekaan kysymys, että piru kun piti tuo lapsi mennä tekemään..
Nyt haluaisin mieluummin kommentteja sellaisilta, joilla on asiasta kokemusta. Edellinen ei näköjään ymmärtänyt pointtiani ollenkaan... kaikenlaista.
Arvaapa miltä minä näytin kun olen 150 cm pitkä ja vatsanympärykseni oli raskausaikoina 132 cm. Oli meinaan pulskat lapset.Eikö ole pääasia, että lapsesi voi hyvin ja vatsa kasvaa ja olette onnellisia.Hyviä vointeja.
ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ystäväpiirissä ollaan puhuttu samasta aiheesta. Kaikilla seksielämä toiminut hyvin ennen raskautta, ja vielä raskauden alussa. Mutta siinä vaiheessa kun maha on kunnolla jo pystyssä, on seksielämä laantunut. Kaikilla on ollut syy siinä visuaalisessa puolessa, yhdistettynä siihen tietoon että siellä mahassa on meidän lapsi. Vaikka neuvolassa yms miten painotetaan, ettei seksi todellakaan haittaa sitä vauvaa. Mut nämä on psyykkisiä juttuja.
Älä ihmeessä torju miestäsi jos kuitenkin haluat läheisyyttä ja seksiä. PUHU HÄNELLE. Nyt muodostat tuon ongelman pääkoppasi sisällä. Ja muista, että vaikka teillä alkaisikin nyt kuivempi kausi, niin se on kuitenkin ohimenevä. Elämään kuuluu erilaisia vaiheita, nauti nyt raskaudestasi. Se on ainutlaatuinen asia, jota jotkut naiset eivät saa koskaan kokea.