Täällä on paljon kirjoituksia siitä kuinka puolisoiden välinen seksi ei toimi. Jompi kumpi osapuolista ei saa tarpeeksi ja se koetaan isoksi ongelmaksi. Sitä se on, mutta miksi. Ihmiset tarjoavat toinen toistaan järjettömämpiä yksilö-ratkaisuja ongelmaan, mutta kukaan ei pohdi ongelman juuria. Kaikki neuvot keskittyvät seurausten hoitoon. En todellakaan ole asiantuntija, mutta kai tätä voi yrittää ratkoa maalaisjärjelläkin.
Palataanpa juurille: Seksi on lisääntymistä ja yhteistä nautintoa varten. Tuoreet parit harrastavat sitä taatusti useammin kuin kauemmin seurustelleet. Onhan siinä uutuuden viehätystä, seksillä sitoudutaan partneriin ja osoitetaan äärimmäistä hyväksymistä ja kiintymystä. Ongelmat tulevat esiin vasta jonkin ajan kuluttua, kun seksi ei enää palvele näitä tarkoitusperiä. Osapuolet huomaavat (virheellisesti) että toisen seksuaalinen aktiivisuus ei vastaa omia tarpeita ja soppa on valmis.
Toinen osapuoli kokee kiintymyksen ja sitoutumisen sijaan jatkuvaa torjutuksi tulemista. Hän ei saa tarvitsemaansa hyväksytyksi tulemisen tunnetta.
Toinen osapuoli kokee, että häneltä vaaditaan jatkuvasti jotain johon hän ei nykyisellään kykene. Hän sulkeutuu, koska ei näe ongelmaan ratkaisua.
Valitettavasti seksi on yksi ihmisen monista perustavaa laatua olevista tarpeista ja siksi siihen liittyviä ongelmia on turha yrittää ohittaa olankohautuksella tyyliin: "jos rakastat minua, niin älä vaadi..." tai "jos rakastat minua, niin anna..." Se vaatii paljon enemmän.
Pahimmassa tapauksessa hyväksymisen tarve johtaa johonkin jota kumpikaan ei halua. On siis turha ihmetellä palstoilla keitä ovat ne ravintolan "varatut miehet" ja "varatut naiset", jotka avoimesti flirttaavat itselleen seksiä ja hakevat näin hyväksyntää, jota he eivät ehkä muuten saa (ketään syyllistämättä tai tekojen oikeutusta hakematta). Ehkä he testaavat omaa viehätysvoimaansa, pönkittävät omaa vuosien saatossa syntynyttä seksuaalista epävarmuuttaan. Kunnes joskus vanhuuden kynnyksellä he päätyvät kriisiin ja miettivät oliko puoliso sittenkin oikeassa hylkiessään häntä. No ei kai nyt sentään! Tehkää asialle jotain.
Olisi onnellista, jos meillä kaikilla olisi samantasoinen läheisyydentarve ja sukupuolivietti. Tosielämässä näin ei ole, joten asia pitäisi ratkaista jotenkin. Kysehän oli perustarpeesta, joten toimivan suhteen kannalta ratkaisun olisi löydyttävä. Tie on kivinen, mutta se on kuljettava jos haluaa perille.
Ratkaisu löytyy. Se kuullostaa helpolta, mutta se on äärimmäisen vaikea. Ongelma ratkeaa keskustelemalla rehellisesti oman puolison kanssa. Se ei tarkoita sitä, että sinä kerrot puolisollesi mikä mättää vaan sitä, että myös sinä kuuntelet häntä. Kuunteleminen ei tarkoita sitä, että kuuntelet sujuvasti mitä hän sanoo, vaan sitä että mietit itse kuinka voitte yhdessä korjata kuulemiasi epäkohtia. Siis käytännön tekoja. Jokainen kuulemistasi ongelmista pitää ratkaista jotenkin, vaikka se tuntuu mahdottomalta. Jos puolisosi sanoo, ettei hän saa tarpeeksi hellyyttä, niin sinun kuuluu kysyä mitä hän toivoisi sinun tekevän. Siis lista käytännön asioita. Myös sinun on turha purnata ongelmista, jos et osaa pukea sanoiksi sitä mitä toiselta vaaditaan, että olisit tyytyväinen. Purkakaa asiat konkreettisiksi palasiksi ja ratkaiskaa ne yksi kerrallaan. Ja kyllä: se tarkoittaa pitkiä "tunnerikkaita" keskusteluja, unettomia öitä. Se tarkoittaa kynää ja paperia. Se tarkoittaa yhteisiä päätöksiä siitä, mitä tämän ja tämän ongelman kanssa tehdään. Pikkuhiljaa sovitut asiat muuttuvat normaaliksi elämänrytmiksi ja aurinko alkaa taas paistaa.
Valitettava tosiasia on, että tarpeet muuttuvat päivästä toiseen ja siksi puolisoiden on opittava puhumaan ja näyttämään tunteensa joka päivä. Ja jos se nyt jäi jollekin epäselväksi, niin ongelman nimi on siis "keskustelun puute", ei "seksin puute". Päänsärky ja väsymys ovat pelkkiä seurauksia.
Järki käteen ja hattu myös. Keskusteleminen vaatii nöyrtymistä toisen ihmisen arvosteltavaksi ja sitä kautta myös omien puutteiden tunnustamista ja "julkista" näyttämistä. Sehän ei ole tunnetusti kenellekään helppoa ja siksi sitä vältellään viimeiseen asti. Kuka haluaisi kuulla, että hänellä on "inhottava paino-ongelma" tai että "seksi hänen kanssaan on huonoa". Keskustelu on käytävä ja ongelmien ratkaisemiseen on sitouduttava molemmin puolin. Kuorman tulee olla tasapuolinen, jotta molemmat voivat tuntea tekevänsä hommaa yhdessä.
En ole mikään asiantuntija, mutta satuin vain löytämään ratkaisun, joka toimii. Tehkää jotain tai unohtakaa seksielämänne. Ei se itsestään korjaannu.
T: Jälleen tyytyväinen MIES
Palataanpa juurille: Seksi on lisääntymistä ja yhteistä nautintoa varten. Tuoreet parit harrastavat sitä taatusti useammin kuin kauemmin seurustelleet. Onhan siinä uutuuden viehätystä, seksillä sitoudutaan partneriin ja osoitetaan äärimmäistä hyväksymistä ja kiintymystä. Ongelmat tulevat esiin vasta jonkin ajan kuluttua, kun seksi ei enää palvele näitä tarkoitusperiä. Osapuolet huomaavat (virheellisesti) että toisen seksuaalinen aktiivisuus ei vastaa omia tarpeita ja soppa on valmis.
Toinen osapuoli kokee kiintymyksen ja sitoutumisen sijaan jatkuvaa torjutuksi tulemista. Hän ei saa tarvitsemaansa hyväksytyksi tulemisen tunnetta.
Toinen osapuoli kokee, että häneltä vaaditaan jatkuvasti jotain johon hän ei nykyisellään kykene. Hän sulkeutuu, koska ei näe ongelmaan ratkaisua.
Valitettavasti seksi on yksi ihmisen monista perustavaa laatua olevista tarpeista ja siksi siihen liittyviä ongelmia on turha yrittää ohittaa olankohautuksella tyyliin: "jos rakastat minua, niin älä vaadi..." tai "jos rakastat minua, niin anna..." Se vaatii paljon enemmän.
Pahimmassa tapauksessa hyväksymisen tarve johtaa johonkin jota kumpikaan ei halua. On siis turha ihmetellä palstoilla keitä ovat ne ravintolan "varatut miehet" ja "varatut naiset", jotka avoimesti flirttaavat itselleen seksiä ja hakevat näin hyväksyntää, jota he eivät ehkä muuten saa (ketään syyllistämättä tai tekojen oikeutusta hakematta). Ehkä he testaavat omaa viehätysvoimaansa, pönkittävät omaa vuosien saatossa syntynyttä seksuaalista epävarmuuttaan. Kunnes joskus vanhuuden kynnyksellä he päätyvät kriisiin ja miettivät oliko puoliso sittenkin oikeassa hylkiessään häntä. No ei kai nyt sentään! Tehkää asialle jotain.
Olisi onnellista, jos meillä kaikilla olisi samantasoinen läheisyydentarve ja sukupuolivietti. Tosielämässä näin ei ole, joten asia pitäisi ratkaista jotenkin. Kysehän oli perustarpeesta, joten toimivan suhteen kannalta ratkaisun olisi löydyttävä. Tie on kivinen, mutta se on kuljettava jos haluaa perille.
Ratkaisu löytyy. Se kuullostaa helpolta, mutta se on äärimmäisen vaikea. Ongelma ratkeaa keskustelemalla rehellisesti oman puolison kanssa. Se ei tarkoita sitä, että sinä kerrot puolisollesi mikä mättää vaan sitä, että myös sinä kuuntelet häntä. Kuunteleminen ei tarkoita sitä, että kuuntelet sujuvasti mitä hän sanoo, vaan sitä että mietit itse kuinka voitte yhdessä korjata kuulemiasi epäkohtia. Siis käytännön tekoja. Jokainen kuulemistasi ongelmista pitää ratkaista jotenkin, vaikka se tuntuu mahdottomalta. Jos puolisosi sanoo, ettei hän saa tarpeeksi hellyyttä, niin sinun kuuluu kysyä mitä hän toivoisi sinun tekevän. Siis lista käytännön asioita. Myös sinun on turha purnata ongelmista, jos et osaa pukea sanoiksi sitä mitä toiselta vaaditaan, että olisit tyytyväinen. Purkakaa asiat konkreettisiksi palasiksi ja ratkaiskaa ne yksi kerrallaan. Ja kyllä: se tarkoittaa pitkiä "tunnerikkaita" keskusteluja, unettomia öitä. Se tarkoittaa kynää ja paperia. Se tarkoittaa yhteisiä päätöksiä siitä, mitä tämän ja tämän ongelman kanssa tehdään. Pikkuhiljaa sovitut asiat muuttuvat normaaliksi elämänrytmiksi ja aurinko alkaa taas paistaa.
Valitettava tosiasia on, että tarpeet muuttuvat päivästä toiseen ja siksi puolisoiden on opittava puhumaan ja näyttämään tunteensa joka päivä. Ja jos se nyt jäi jollekin epäselväksi, niin ongelman nimi on siis "keskustelun puute", ei "seksin puute". Päänsärky ja väsymys ovat pelkkiä seurauksia.
Järki käteen ja hattu myös. Keskusteleminen vaatii nöyrtymistä toisen ihmisen arvosteltavaksi ja sitä kautta myös omien puutteiden tunnustamista ja "julkista" näyttämistä. Sehän ei ole tunnetusti kenellekään helppoa ja siksi sitä vältellään viimeiseen asti. Kuka haluaisi kuulla, että hänellä on "inhottava paino-ongelma" tai että "seksi hänen kanssaan on huonoa". Keskustelu on käytävä ja ongelmien ratkaisemiseen on sitouduttava molemmin puolin. Kuorman tulee olla tasapuolinen, jotta molemmat voivat tuntea tekevänsä hommaa yhdessä.
En ole mikään asiantuntija, mutta satuin vain löytämään ratkaisun, joka toimii. Tehkää jotain tai unohtakaa seksielämänne. Ei se itsestään korjaannu.
T: Jälleen tyytyväinen MIES
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olipas pitkä mutta kiva teksti!! Tottahan tuo on!
Kiitokset ongelman ratkaisusta (muut kun vain kertovat ongelmistaan) !
Hyvät syksyn jatkot sinulle / teille! :)
Vaihteeksi. Hyvä.
Vähän yli puolenvälin jo epäilin, kun teksti oli niin hyvää ja järkevää, että ratkaisu ongelmiin olisi ollut rukos :D Huokaisin helpotuksesta kun jatkoit järjellisellä linjalla.
Ja vielä, nyökyttelyä. Niin se toimii. Hattu kouraan ja kommunikoimaan, kenenkään seksielämä ei parannu sillä että motkotetaan kaverille "kun se on niin lihavakin..."
Molemmminpuolisesti tyydyttävä seksielämä on ihana asia!
***
" on lisääntymistä ja yhteistä nautintoa varten"
Entä kun naiselta poistetaan kohtu esim. syövän vuoksi niin YMMÄRTÄÄKÖ mies miltä naisesta tuntuu kun ei voikaan enää "lisääntyä"! Ymmärtääkö mies että nainen ei ehkä halua seksiä vuoteen?
AHA. Jaa..veti nyt kyllä hiljaiseksi ja hieman ärtyneeksi toi viesti. Itse olen saanut tietää muutama vuosi sitten, etten voi saada koskaan lapsia. Kurja juttu, elämäni pahin pettymys. Mutta ei vienyt hetkeksikään minun naiseuttani tai seksuaalisuuttani. Mikäs sen parempi tapa tehdä surutyötä, kuin rakastelu rakastamansa miehen hellässä syleilyssä. Ymmärttääköhän nainen, että kohdunpoisto tms. ongelmat , jotka johtavat kyvyttömyyteen lisääntyä, eivät ole yksin naisen ongelmia?? Parisuhteessa olevilla se koskettaa myös miestä.
asiasta keskustelee perin pohjin, ja vaikka jos seksiä ei ole vuoteen, niin hellyyttä ja läheisyyttä ei pitäisi unohtaa. En ole ap.
Ei kohdun poisto seksihaluja vie, jos se ei sijaitse naisen korvien välissä. Tietenkin aina voi vedota vaikka tikkuun sormessa, jos ei kumppanistaan ja hänen tarpeistaan välitä!
Kaikkiin me naiset vedotaankin!
Missäs ne seksihalut sitten on, jos ei korvien välissä? Siellähän ne hyvinkin sijaitsee.
Tutustukaa joskus kohdunpoiston psyykkisistä seurauksista kertoviin tutkimuksiin, ennen kuin alatte mölytä. Siinä voi naiseus järkkyä ja pahasti, en tiedä miksi, mutta lukekaa ja viisastukaa älkääkä ilkkuko.
Hienosti kirjoitettu ja paljon asiaakin. Mut pitäisikö minun olla rehellinen miehelleni ja sanoa niin kuin tunnen. Eli: et kiihota minua enkä saa tyydytystä kanssasi, syystä että en rakasta sinua enää.
Fyysisesti nautin seksistä kyllä, mutta tuntuu jotenkin jälkeenpäin varsinkin pahalta, kun ei voi sanoa rakastavansa ja osoittaa hellyyttä, en vaan voi.
Koittanut elää välittämättä tunteiden puuttumisesta, mutta ei ole helppoa. Neuvoista olisin kiitollinen.
Jutteleppa siinä miehen kanssa, joka alkaa suoraan huutamaan ja noitumaan, etteikö sinulla perkele ole muuta tekemitä, eikä muuta mielessä kuin naiminen. Ollaan oltu vuosi naimisissa.
Hän kyllä erittäin seksuaalinen, jokaisen naisen persuus on nähtävä, jotka vastaan tulee.
Eipä enään oikein halut hyrrää häntä kohtaan, sikäli monta kertaa hyljeksitty on.
No, onneksi kelpaan muille siitäkin edestä.
Erohan tästä tulee, paperit vetämässä, mutta kun en sitä rakasta aviomiestäni saa nyt sitten mitenkään lähtemään. Rakastaa niin.....voi...kele...
Sinulle female:
En sano tietäväni miltä tuntuu kun kohtu poistetaan. Suoraan sanoen minulla ei ole hajuakaan. Eikä ole miehelläsikään. Tiedätkö sinä miltä tuntuu saada potku munille?!? Sinun pitäisi kertoa tunteesi miehellesi. Puhu edes jollekin. Pyydä vaikka paras ystävä kylään ja ota harjoituskierros hänen kanssaan :) Sen jälkeen saattaa olla vähän helpompi kohdata miehesi. Ymmärtämys voisi helpottaa hänenkin "tuskaansa", vaikkei hän sillä kasseja tyhjäksi saakaan.
Sinulle heko:
Tilanteesi on aika erilainen. Jos tunteet puuttuu kokonaan, niin löytyyköhän edes halua keskustella rehellisesti. Enpä lähde neuvomaan kun ei ole omaa kokemusta. Onnea matkaan!
Ja jos jollakulla ei keskustelu ota sujuakseen ollenkaan, niin saatatte tarvita hyppysellisen ulkopuolista apua. Ainahan sitä voi yhdessä kokeilla, jos kerran haluatte ongelmaan ratkaisua.
Sulla on ollu aikas mielettömän hyviä ja rehellisiä juttuja tässä ketjussa. Kun ihmiset olis enemmän rehellisiä itselleen, he voisivat olla sitä myös kumppanilleen. Rehellisyydellä en nyt tässä tarkoita vain asioita vaan tunteita. Rehellisten tunteiden kautta taas tulee elämään kaikki muu hyvä.
Juuri näin.
Hyvää Päivän Jatkoa Sinulle.
T.Tulienkeli
oikeessa olet
luettavaa, siinä näkee että parisuhde toimii kun vaan haluaa sen eteen tehdä töitä otetaanpas opiksi.
VAU mikä kirjoitus ei puolisoa haukuttu..
Kyllä noilla eväillä kelpaa mennä eteenpäin tässä elämässä...mmmm niin ja ei muutakuin peiton alle ja hyvää yötä käsivarren työtä...mukavaa syksyn jatkoa sulle ja kerrohan vaimollesi terkkuja...
Tähän ei voi kommentoida kuin kiitos!
siis että mies voisi noin kirjoittaa.
Täytyy olla nainen, joka muka kirjoittaa miehenä.
Minä olen nainen, ja ajattelen paljoltikin noin. Mutta ei, ei ainakaan minun mieheni voisi noin kirjoittaa.. ei prkl, sehän on kuin p-seelle ammuttu karhu, jos seksiä ei saa kuin pari kertaa viikossa.
Alkaa armoton vittuilu, jonka kohteena on meidän ainoa lapsi - 13v. poika. Juu juu, pojalle se kostaa kaiken meidän puolisoiden välisen kränän.
Minulla on suht raskas työ ja kaikki kotihommat siihen päälle - siivoukset, pyykit, kaupassakäynnit yms., ja olen yleensä iltakymmenen jälkeen jo tosi väsynyt. Kuitenkin koitan jaksaa harrastaa seksiä sen pari kertaa viikossa, joskus kolmekin, vaikken itse siitä mitään saakaan. Mies kun ei halua ottaa minua huomioon seksissä mitenkään, tärkeintä että itse saa.
No joo, kaikki paha meillä on aina minun syytäni, oli sitten kyse seksin puutteesta tai murkkuikäisen lapsen kiukuttelusta. Naisessa aina syy.
Heh! Naiseksi ei ole ennen haukuttu/kehuttukaan :) Munat siellä kyllä roikkui, kun viimeksi tarkistin.
En tiedä kuinka ongelmaa mutkistaa se, että nainen haluaa enemmän kuin mies. Meillä se oli toisinpäin. Ehkä juuri siitä syystä minulla riitti miehenä motivaatiota keskustelun avaamiseen ja läpiviemiseen (vaikka olenkin normaali juro suomalainen mies). Älä vain luule, ettei miehelläsi ole tunteita, vaikka hän ei niitä näytäkään samalla tavalla kuin sinä (puhumalla). Siksi hänet olisi hyvä saada avautumaan jollakin konstilla. Ei ehkä niinkään kertomaan tunteistaan, vaan selittämään niitä. Älä kysy minulta miten hänet voisi saada avautumaan. Sinä tunnet miehesi paremmin.
Meillä tilanne oli hyvin samankaltainen kuvailemasi tilanteen kanssa. Tosin lapset onnistuimme pitämään näiden asioiden ulkopuolella. Uskoisin, että ongelma on aika yleinen. Sinulla(kin) on siis toivoa.
Ihminen saattaa käyttäytyä todella omituisesti, kun hän kokee joutuneensa jonkin asian kanssa ahdistetuksi umpikujaan.
Kun mietit sitä miksi miehesi käyttäytyy lapsia kohtaan niin kuin käyttäytyy, niin ajattele asiaa näin päin: Ihminen on laiska eläin. Se ei tee mitään, ellei se saavuta tekemisellään jotain. Kysy itseltäsi, mitä miehesi saavuttaa kohdistamalla kiukkunsa lapseen? Voit siis ohjata hänen käyttäytymistään tilanteesta riippuen joko poistamalla teolla saavutettavan edun tai antamalla edun ilman häiriökäyttäytymistä. Pääasia on, ettei hän saavuta tavoitetta kohdistamalla kiukkuaan lapsiin. Hänet on saatava kommunikoimaan sinun kanssasi suoraan. Miten sinä voisit helpottaa sitä ja kannustaa siihen?
Hupsis. Noin siinä käy kun kirjoittaa nopeasti.
...Nimimerkki oli edellisessä viestissä vähän väärin...
Kadun miestä kaduttaa, koska hän on oikeasti mies kadulta :)
aika pitkälle, mutta haluaisin viedä asiaa vielä hiukan pidemmälle kuin parin välinen keskustelu, avoimmuus ja yhteisymmärrys. Kysymys on kai aika pitkälle siitä, että mies ja nainen on erillisiä ja selkeästi sitä mitä ovat. Molemmat ottavat vastuun omista tunnetiloistaan, haluistaan ja haluttomuudestaan eivätkä pidä toista oman itsen onnellistuttajana. Paha tilanne on silloin, kun toisella tai jopa molemmilla on käsittelemättömiä menneisyyteen liittyviä asioita ja puolisoiden yhteiselämässä on jatkuva draama meneillään, jossa toista tarvitaan näytelmän henkilönä. Silloin kaivetaan poteroita, joista on vaikea nousta avoimuuden tasolle. Sanoisin, että ankara itsetutkiskelu ja itsetuntemuksen lisääntyminen edesauttaa myös sen puolison kohtaamisessa. Näin päästään paremmin toista lähelle, on helppo olla toisen kanssa taikka sitten erota - jos tilanne näyttää siltä.
Hienoa. Vihdoinkin toinen näkökulma tähän samaan asiaan.
Kirjoituksesi sisältää suuren viisauden itsetuntemuksen kautta saavutettavasta kyvystä ymmärtää ja kohdata muita. Wau!
Omassa jutussani ei ollut kyse niinkään yhteisymmärryksen saavuttamisesta, vaan siitä että osapuolet selittävät toiveitansa ja ongelmiansa toisilleen siten, että toinen kykenisi ne ymmärtämään ja tekemään asialle jotain. Yksilöt ovat edelleen erillisiä, mutta ymmärtävät ja tukevat toisiaan. En näe, että mies ja nainen ovat lopulta niinkään erilaisia, mutta tapa ilmaista ja käsitellä asioita ovat hyvin erilaisia. Jos puolisosi on onnellinen elämäänsä, niin takaan että siitä riittää onnea myös sinulle.
Toit keskusteluun mukaan myös avioeron, joka on aina todellinen vaihtoehto jos ongelmiin ei löydy ratkaisua. Jokainen varmasti tietää, että se on todella raskas prosessi ja että ennen siihen ryhtymistä kannattaa miettiä muita käsillä olevia vaihtoehtoja. Ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa opetella kastelemaan ruohoa aidan tällä puolella :)
Suosittelen aloittamaan siitä, että opettelette puhumaan ja kuuntelemaan. Usein tuo jälkimmäinen tuottaa ongelmia. Tärkeä osa puhumisen taitoa on antaa toiselle tilaa tuoda esiin omia ajatuksiaan. Varsinkin jos toinen osapuoli on toista verbaalisti paljon vahvempi, niin tämä saattaa aiheuttaa ongelmia keskustelun tasapuoliselle etenemiselle. Seuraa turhautuminen ja keskustelu saattaa tyssätä hyvin nopeasti. Muistakaa myös kannustaa toista. Pelkkien ikävien asioiden esille tuominen ei aina ole se rakentavin vaihtoehto.
Menneisyyden haamut ovat jo toinen juttu. Niiden ongelma on usein se, että ihminen on kamppaillut asian kanssa pitkään "yksin". Toiselle ei uskalleta tai pystytä avautumaan ja se alkaa kalvaa suhdetta sisältä päin. Uskoisin, että puoliso haluaa kuitenkin tosissaan auttaa. Mitä jos annettaisiin hänelle siihen mahdollisuus: puhumalla asiasta.
Kiitokset kaikille palautteesta. Niin risuista kuin ruusuista. Omassa elämässään jokainen meistä on oikeassa ;)
miehen ja naisen erillisyydestä ja erilaisuudesta. Miehet ja naiset eivät ehkä luonteeltaan ja kyvyiltään taikka taidoiltaan ole niinkään erilaisia. Mutta kun puhe pariskunnasta ja seksistä, on minusta lähtökohtana se, että miehen ja naisen ero pitää olla selvä. Miehen tulee kunnioittaa toisessa olevaa naista ja naisen tulee osoittaa miehekkyydelle sitä samaa. Mitä enemmän sinä olet Mies, sitä paremmin minä saan ja haluan olla Nainen.
Juuri noin.
Siitä tässä koko hommassa on kyse. Erilaisuuden suvaitseminen saavutetaan (ihmissuhteessa, kuten monessa muussakin asiassa) ymmärtämisen kautta. Ja tämä ymmärrys saavutetaan vain yhdessä kommunikoimalla.
Me kaikki tavoittelemme tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, mutta onnellisuus tarkoittaa eri ihmisillä eri asioita. Kuinka voisimme odottaa toisen tukea pyrkimyksessämme onneen, jos hän ei tiedä mihin toinen on pyrkimässä.
Taidamme olla asiassa melko samoilla linjoilla, vaikka lähestymme asiaa hieman eri näkökulmista(?)
Totta on puhua pitää , mutta jos toinen kuin sulkisi korvansa yrittäessäni puhua .
Kuin vaiettu aihe yhteiselämästä ei saisi puhua , tai se jää ainoastaan toisen osapuolen kontolle jota ei lopulta puoliso edes kuuntele .
Kulissia , ympärillä muita näytetään että minä välitän , "rakastan" häntä . Entä todellisuus ???
Siinä on aikamoinen oravanpyörä .
Usein koen tunteen että olisin kuin tiellä , tuhonnut kaiken . Mitkä on miehen todelliset tunteet , sitä en tiedä . Sen mitä olen saanut kuulla josta usein olen pahoittanut mieleni sairaus . Mitä todella en ole itse valinnut enkä ole voinut vaikuttaa .
Kuka kuuntelee , kuinka jyrkkiä ovat toisen mielipiteet kun tuo esille . Kuinka loukaavia ne voi olla . Hän ei todellisuudessa tajua mitä tekee sanollansa minulle . Kuinka ne koskettavat .
Miten saada toinen näkemään ongelma , ilmeisesti sitä ei hänen mielestä ole edes .
Mutta tajuaako hän edes sitä mihin hän ajaa minut , mittani on aika lailla täynnä .Yhteis elämä täytyy olle muutakin kuin seksiä , onko sekin vain rutiinia .
Monia asioita on joihin yritän etsiä epätoivoisesti vastauksia . Vain päätyykö yhteiselämä ... mitä edessä en tiedä .
Elämä on muutakin kuin seksiä ja seksi on muutakin kuin rutiinia. Toisaalta ongelmat tällä "pienellä" avioliiton osa-alueella voivat muodostua ylitsepääsemättömiksi. Miehen ajatukset alkavat pyöriä "sen yhden asian" ympärillä ja hän menettää kokonaiskuvan elämästään.
En tunne miestäsi, joten hänen käyttäytymistään en lähde arvostelemaan. Yleisesti ottaen uskoisin, että ihmisen todellinen luonne tulee esiin kotona, missä ei ole yhteisön paineita ohjaamassa käyttäytymistä.
Sanoit, että miehesi sanat loukkaavat sinua. Niin ikäviä kuin nuo loukkaavat sanat ovatkin, niin hyvä puoli tässä on se, että hän puhuu edes joskus. Jos hän ei kuuntele sinua, niin yritä sinä ensin kuunnella häntä. Rohkaise puhumista ja yritä ohjata sitä loukkauksista parannusehdotuksiin. Yritä olla provosoitumatta. Etsi syitä hänen loukkaavien sanojensa takaa. Jyrkät mielipiteet saattavat olla merkki epävarmuudesta tai pelosta. Ehkäpä saat siitä pikkuhiljaa aidon vuoropuhelun aikaiseksi. Hän huomaa, että välität hänen ongelmistaan ja ehkäpä hän tajuaa palauttaa palveluksen.
Seksistä puhuminen voi olla vaikeaa. Olemme kasvaneet erilaisissa ympäristöissä, joten aiheeseen saattaa liittyä häpeää, arkuutta ja muita irrationaalisia tunteita. Puhumisongelmat saattavat myös olla pelkkää tottumuksen puutetta. Mitä enemmän aiheesta puhuu, sitä helpompaa se on. Älkää jääkö märehtimään ongelmienne kanssa. Minä tein niin ja ratkaisun etsiminen omin päin vei 15 vuotta. Älkää heittäkö sitä aikaa hukkaan, kun voisitte elää kokonaisvaltaisesti onnellista elämää yhdessä.
Jos keskustelu ei ota sujuakseen, niin saatatte tarvita "hyppysellisen" ulkopuolista apua. Se tosin vaatii ensin sen, että tunnustatte molemmat ongelman olemassaolon ja haluatte hakea siihen ratkaisun.
Onnea matkaan, mitä ikinä päätättekin tehdä.
Esittipä ’mies kadulta’ muuten sellaisen puheenvuoron, että pois alta!! Kiitokset siitä!
Paha sanoa, mutta olen siinä tilanteessa (ollut jo pitkän aikaa), että tuolle kirjoitukselle oli, sanoisinko, sosiaalinen tilaus. Jokunen päivä sitten heitin tuolla seksi-palstalla nimimerkki Tia;0) :lle aihetta sivuavan kysymyksen, ja sain häneltä siihen kaksi aivan käsittämättömän upeaa vastausta. Jos jotakuta kiinnostaa, niin löytyy kohdasta :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=4500000000000292&posting=22000000021027849
No joo - myönnetään, että foorumi oli vähän väärä ;) Tuolla kun vaihdellaan lähinnä kokemuksia ”kakkujen kuorrutuksista”, ja mulla kun ei meinaa olla koko kakkupohjaa nykyään, johon noita päällysteitä vois alkaa pinoomaan :-c
Vaan oikeesti ei pahemmin naurata. Voin helposti kuvitella, mitä ’mies kadulta’ on mielessään pohtinut joskus aikaisemmin.Toivon mitä hartaimmin, että voin jonakin päivänä päättää kirjoituksen samoin kuin hän nyt. Häpeän tunnustaa, miten tyhmä luupää olen ollut, vaan eihän tuo kiertelemällä parane. Ai mitäkö tarkoitan? Kuinka olen onnistunut (puolisoni kanssa) vuosi toisensa jälkeen väistelemään nuo elämän perustotuudet, suuren osan tuosta mitä Tia ja ’mies kadulta’ (ehkä on muitakin, mutta nämä ovat sattuneet minun silmään) nyt ovat kääntäneet rautalangasta.
Kyllä homma etenee juuri noin, kuin ’mies kadulta’ kirjoituksen alussa kuvaili. Jos tuota ei tarpeeksi ajoissa joko tunnusta tosiasiaksi tai sitten muuten vain tajua, etenee jatko salakavalasti. Etkö usko, kannattaa muuten uskoa! Seksi vähenee (ja siitä vähästäkin tulee valjua), jos ei sitten lopu kokonaan. Kaikki muukin kanssakäyminen vähenee, niin ja mitäs sitä turhia puhumaankaan. Toki kauppalistan voi aina luetella ja lasten hakuvuorot. Pitkässä juoksussa se on vain aika vähän. Mikä on syytä ja mikä seurausta, onkin jo vaikeampi sanoa. ”Vihastuttava noidankehä”, toteaisi Tia. Varsinaiset tappelut (väkivallasta nyt puhumattakaan) eivät toivottavasti koskaan liity kuvioihin. Sen sijaan pieni ”kenttävittuilu” on välillä paikallaan, ja kun vuosikausia on siippansa tuntenut, tietää toki miten tuo homma kannattaa hoitaa :(
Jos tässäkään vaiheessa ei vielä tajua, mistä kana pissii, alkaa taivaanrantaan kasautua oikeasti tummia pilviä. Hetki hetkeltä kumppanisi ja hänen pienimmätkin liikkeet alkavat ottaa enemmän pattiin. No, voihan olla, että työpaikalla huomaatkin yllättäin (vastakkaista sukupuolta olevan) kollegan, jonka kanssa juttu luistaakin poikkeuksellisen hyvin! – Vuosi pari vierähtää kuin siivillä…tai ehkei sittenkään.
Jossakin vaiheessa sitten varmaan tulee eteen tilanne, jossa joutuu vähän miettimään asioita eteenpäin, pidemmällekin kuin vain seuraavaan työpäivään. Nyt kannattaa olla tarkkana: Huomionarvoisia seikkoja on usein ainakin LAPSET!, puoliso ( kaikki se, mitä hänen kanssa on kokenut; niin ja mitä jää jäljelle jos kaiken sen yhtäkkiä heittääkin romukoppaan?!), asunto jne jne… Tämä lista ei aina ole lyhyt, joten sitä kannattaa miettiä toisenkin kerran.
No, nythän meinasin eksyä asiasta, miten sattuikin???
No joo. Pää on kuin Haminan kaupunki, monestakin syystä, ja teksti sen mukaista. Erilaisten vaiheiden jälkeen olen nyt käynyt läpi noita kolmea tekstiä (kerta toisensa jälkeen), joihin alussa viittasin. Kenenkään muun puolesta en osaa sanoa mitään, mutta minuun nuo kolahti jollakin täysin käsittämättömällä tavalla. Onneksi.
Loppuun sopii vaikka lainaus tuolta Tian vastauksesta, yksi niistä kohdista, joita lukiessa olen saanut nielaista toisenkin kerran.
” Itse illalla mietin "päivän saldon". Mitä hyvää tässä päivässä. Sitten mietin kaikki rakkaat ihmiset läpi... erityisesti sen joka painaa päänsä viereiselle tyynylle. Mietin miksi voin olla tänäänkin hänestä tavattoman kiitollinen - ja toivottavasti osaan sen huomenna osoittaa. ” – by Tia;0)
Tekstisi on kuin ote omasta elämästäni. Siinä käy juuri niin kuin kuvailit. Ongelman eteneminen on erittäin salakavalaa, kunnes joskus vuosien jälkeen heräät miettimään miten tähän tilanteeseen on oikein päädytty. Silmät avautuvat. Esimerkkinä käyttämäsi suhde työpaikalla saattaa sinun tilanteessasi toimia silmiesi avaajana.
Tällaisessa "heräämistilanteessa" joudut tekemään ratkaisun: lähteäkö rakentamaan vanhaa suhdetta uudelleen vai lähteäkö (seksi-)elämässä kiertotielle. Itse otin lusikan kauniiseen käteen kotona, en lähtenyt karkuun. Päätös oli minun kohdallani oikea.
Kunnollisen keskustelun käyntiin saaminen ja puolison "herättäminen" saattaa vaatia melko radikaaleja toimenpiteitä. Puolisolle voi ja pitää kertoa yksityiskohtaisesti ne lähitulevaisuudessa realisoituvat seuraukset, jotka tulevat siitä että seksielämää ei ole. Kerrot hänelle tasan sen, mitä olet asioista mieltä ja mitä aiot seuraavaksi tehdä. Se on valitettava osa sitä rehellisyyttä, joka herätykseen tarvitaan. Niin julmaa kuin se onkin. Palautteena saat rehellisyyttä takaisin (ehkä enemmän kuin olisit toivonut). Syntyvä kriisi on pieni hinta maksettavaksi siitä, että voidaan välttää suuremmat inhimilliset katastrofit. Avautuu rehellinen ja avoin keskustelu, jota ei pidä pelästyä vaan ruokkia. Pikkuhiljaa paranemisprosessi pääsee käyntiin, mikäli molemmat osapuolet sitä haluavat. Jos homma päättyy jostain syystä huonosti, niin tosiasia on se, että se olisi päättynyt huonosti joka tapauksessa.
Kaikki parisuhteet ovat kuitenkin yksilöitä, joten harkitse tarkkaan sopiiko vastaava ratkaisu teille.