(tämän e-mailin lähetin Rakkaalle naiselleni)
Mun oli viel pakko kirjoittaa sulle, vaikka sä kyllä tän jo tiedätkin.
Mä tykkään susta ihan äärettömästi. Mä ajattelen oikeasti joka päivä miten ihanaa olis jos sais joskus herätä sun vierestä ja tuntea taas sen ihanan tunteen kun tietää että joku on siinä, joku jota Rakastaa ja jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Joku johon voi turvautua kun maailma murjoo.
Ja mun silmät valuu kyyneleitä kun kirjotan tätä, kun ajattelen sua. Mä niin tykkään olla sun seurassa.
Kun sä oot poissa mä ikävöin sua hullun lailla, ja kun sä tulet mä pelkään sun lähtöös.
"On parempi rakastaa ja menettää, kuin olla koskaan rakastamatta"... Monet ihmiset ei koe koskaan tällasta, mitä mä sain kokee sun kanssas. Ne ei koskaan tule tietämään miltä tuntuu katse, kosketus ja kauniit sanat sillon kun ne tulee oikeen ihmisen taholta. Mä tiedän, koska mulle sä olet just sellanen ihminen. Ja toivon koko sydämmestäni että se jatkuu jonain päivänä, miks turhaan heittäisin näin suuren rakkauden pois heti kun tulee vastoin käymisiä. Etenkin kun en siihen pysty. Olethan sinäkin sanonut vielä välittäväsi musta.
Mutta jos nyt et jaksa,[ mä odotan]. Sen tiedän. vaikka se onkin raskasta. Mä olin ennen luovuttaja. Mut nyt tiedän et jos jotain tosissaan "haluaa" sen eteen pitää tehdä jotain.
En edes osannut kuvitella että näin voi ihminen tuntea toista kohtaan.
Mutta niinkuin olen jo sanonut, älä pelkää sanoa tunteitasi.
Haluan pelkästään hyvää Rakkaalleni. Voit sanoa mulle mitä vaan, ja uskon sen.
Jos sanot että haluat unohtaa "meidät" yritän ainakin sitä tehdä. Älä pelkää mua. En käänny sua vastaan.
No nyt Maanantaina lähden inttiin. Odotan sitä kovasti. Toivon että aika kuluisi nopeasti mutta viisaasti.
Ja kyllähän me sillä välin ehdimme edes kuulumisia vaihtaa. Vaikka tuntuu että se elämä loppuu vähäksi aikaa sinne inttiin, mutta ei se lopu. Onhan ne muistot ja tunteet sieläkin mukana.
Oli kivaa kun kävit tänään täällä, ei voi aikaa paremmin enää "tuhlata" :) kun sun kanssa oleminen. Mutta täytyy sanoa että olisin sen seksin voinut vaihtaa heti siihen että olisin saanut vaan olla lähelläsi ja suudella sinua. Kun en tiedä onko se oikein susta jos sua suutelen. Enkä nyt tarkoita että seksi sun kanssa olis jotenkin huonoa yms..... Olisin vaan enemmän nyt halunnut/tarvinut sitä "erilaista" läheisyyttä. Uskon että ymmärrät tän oikein.
Mut kyllähän sitä seksiä SUN kanssa teki mieli, sitä en kiistä.
No nyt lopetan.
Mun oli viel pakko kirjoittaa sulle, vaikka sä kyllä tän jo tiedätkin.
Mä tykkään susta ihan äärettömästi. Mä ajattelen oikeasti joka päivä miten ihanaa olis jos sais joskus herätä sun vierestä ja tuntea taas sen ihanan tunteen kun tietää että joku on siinä, joku jota Rakastaa ja jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Joku johon voi turvautua kun maailma murjoo.
Ja mun silmät valuu kyyneleitä kun kirjotan tätä, kun ajattelen sua. Mä niin tykkään olla sun seurassa.
Kun sä oot poissa mä ikävöin sua hullun lailla, ja kun sä tulet mä pelkään sun lähtöös.
"On parempi rakastaa ja menettää, kuin olla koskaan rakastamatta"... Monet ihmiset ei koe koskaan tällasta, mitä mä sain kokee sun kanssas. Ne ei koskaan tule tietämään miltä tuntuu katse, kosketus ja kauniit sanat sillon kun ne tulee oikeen ihmisen taholta. Mä tiedän, koska mulle sä olet just sellanen ihminen. Ja toivon koko sydämmestäni että se jatkuu jonain päivänä, miks turhaan heittäisin näin suuren rakkauden pois heti kun tulee vastoin käymisiä. Etenkin kun en siihen pysty. Olethan sinäkin sanonut vielä välittäväsi musta.
Mutta jos nyt et jaksa,[ mä odotan]. Sen tiedän. vaikka se onkin raskasta. Mä olin ennen luovuttaja. Mut nyt tiedän et jos jotain tosissaan "haluaa" sen eteen pitää tehdä jotain.
En edes osannut kuvitella että näin voi ihminen tuntea toista kohtaan.
Mutta niinkuin olen jo sanonut, älä pelkää sanoa tunteitasi.
Haluan pelkästään hyvää Rakkaalleni. Voit sanoa mulle mitä vaan, ja uskon sen.
Jos sanot että haluat unohtaa "meidät" yritän ainakin sitä tehdä. Älä pelkää mua. En käänny sua vastaan.
No nyt Maanantaina lähden inttiin. Odotan sitä kovasti. Toivon että aika kuluisi nopeasti mutta viisaasti.
Ja kyllähän me sillä välin ehdimme edes kuulumisia vaihtaa. Vaikka tuntuu että se elämä loppuu vähäksi aikaa sinne inttiin, mutta ei se lopu. Onhan ne muistot ja tunteet sieläkin mukana.
Oli kivaa kun kävit tänään täällä, ei voi aikaa paremmin enää "tuhlata" :) kun sun kanssa oleminen. Mutta täytyy sanoa että olisin sen seksin voinut vaihtaa heti siihen että olisin saanut vaan olla lähelläsi ja suudella sinua. Kun en tiedä onko se oikein susta jos sua suutelen. Enkä nyt tarkoita että seksi sun kanssa olis jotenkin huonoa yms..... Olisin vaan enemmän nyt halunnut/tarvinut sitä "erilaista" läheisyyttä. Uskon että ymmärrät tän oikein.
Mut kyllähän sitä seksiä SUN kanssa teki mieli, sitä en kiistä.
No nyt lopetan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni vaikuttaa olevan juuri samanlainen tilanne. Erosimme rakkaani kanssa n. neljä kuukautta sitten ja vieläkin rakastan.. Eromme syinä oli mm. se, että aivan iian paljon tapahtui raskaita asioita ja aivan liian pienessä ajassa. Meille tapahtui paljon henkisiä, raskaita vastoinkäymisiä, jotka eivät johtuneet meistä itsestämme. Ja näitä oli paljon.. Ja ne tapahtuivat yksi toisensa perään ja vauhdilla. Emme enää tienneet, mitä halusimme ja keitä olimme. Rakastimme toisiamme erittäin syvästi ja halusimme kyllä olla yhdessä ikuisuuden, mutta tuntui vain, että tukehdumme.. Ahdisti ja tuntui, ettei saa henkeä. Tämä ei johtunut kummastakaan meistä, vaan kaikesta muusta siitä paineesta, jonka nämä monet tuskat olivat aiheuttaneet. Meistä tuntui, ettei vielä ollut meidän aika. Tai paremminkin: oli meidän aika ottaa hieman etäisyyttä arkeen ja toisiimme ja tutkailla itseämme uudestaan. Mitä haluamme, keitä olemme jne.. Nämä kaikki vastoinkäymiset olivat tavallaan pysäytyksiä. Pysäytyksiä elämään tätä hetkeä ja päivää. Etenimme aivan liian nopeasti.
Nyt olemme molemmat saaneet hetken olla yksin ja miettiä asioita. Minä rakastan häntä yhä kovasti ja toivon edelleen, että tiemme vielä kohtaisivat. Erotessamme meistä molemmista tuntui, että kyllä me vielä palaamme yhteen, mutta nyt täytyy vain hetki hengähtää. Sitä emme sitten tiedä, kuinka pitkä tuo hetki on. Vuosi, kaksi,kolme..? Ei suhteemme loppunut riitoihin ja rakkauden puutteeseen. Rakkautta meillä oli suunnattomasti. Ja se oli todella syvää. Tällaista ei varmasti koe elämässään montaakaan kertaa. Tunsimme välillämme mielettömän yhteyden, joka syntyi heti ensimmäisestä katseesta. Jo silloin meistä molemmista tuntui, että tuossa on nyt jotain todella erityistä. Ja pian seurustelun alettua tunsimme molemmat, että tässä Hän nyt on: Se Oikea. Emme olleet ennen kokeneet mitään vastaavaa. Niin syvää tunnetta.. Sielujen sympatiaa, tiedäthän?
Ja me toivomme molemmat yhä, että elämä vielä johdattaa meidät yhteen. Sydämessäni tunnen (ja hänkin on sanonut tuntevansa) että olemme vielä jonain päivänä yhdessä. Täytyy kai luottaa sydämen ääneen ja rakkauteen. Tosirakkaus voittaa. Toivon ja rukoilen vain, että kohtalo johdattaa meidät toistemme luokse. Sitä en voi sanoa, koska se tapahtuu tai koska toivon sen tapahtuvan. Siihen voi mennä vielä aikaa. Tai sitten ei.. En tiedä. Aika sen näyttää. Ja elämä. Elämä tuo eteen sen, mikä on tarkoitettu, ja silloin, kun se on tarkoitettu.
Mutta jatkoja sulle ja koita pärjäillä. Hymyilläänhän =) niin elämä hymyilee meille! Ja muista: tosirakkaus voittaa suurimmatkin esteet ja elämä tuo eteen sen, mikä on tarkoitettu. Jatkoja sulle. Kyllä se siitä. Ajan kanssa. Ymmärrän miltä susta tuntuu. Mutta mehän pärjätään, vai mitä? Sisulla eteenpäin =)
Hyvää talven jatkoa myös muille! Ja lämpimiä halauksia!